Meille tulee vauva!

[Bay]

Vesirokkobileet. Nyt vittu ihan oikeasti lupalisenssi voimaan lasten hankinnasta. Nopeutetulla aikataululla ensi vuoden alusta.

THL:n ylilääkäri tyrmää "vesirokkojuhlat": "Vaikea ymmärtää" (Iltalehti)

Hipit voisi kuolla pois ja jättää maailma meille normaaleille ihmisille.

Kyllä, voin omasta tuskallisesta kokemuksesta kertoa että vyöruusu ei ole kiva asia aikuisena kärsiä. Onneksi ymmärsin mennä ajoissa lääkäriin niin lääkkeetkin tehosivat nopeammin. Monet kuulemma lykkäävät liian pitkään lääkäriin menoa jolloin lääkkeistä ole niin suurta apua.

 

[#25 Primeau]

Nostetaan tämä ketju ylös. 2018 toukokuussa näillä näkymin pitäisi olla tulossa uusi tulokas.

 

[sidney]

Nostetaan tämä ketju ylös. 2018 toukokuussa näillä näkymin pitäisi olla tulossa uusi tulokas.

Onneksi olkoon! Jännän äärellä ollaan, molemmat. Meille tulee myös, tosin maaliskuussa. Nyt luvassa vaihteeksi poika, joten eiköhän se tiedä taas jäähallilla istumista, jos veljiensä tulee. Pitänee lisätä toppahousut sekä takki ostoslistan kärkipäähän.

 

[Tinke-80]

Nostetaan tämä ketju ylös. 2018 toukokuussa näillä näkymin pitäisi olla tulossa uusi tulokas.

Onneksi olkoon kuomaseni!

 

[rosba70150]

Nostetaan tämä ketju ylös. 2018 toukokuussa näillä näkymin pitäisi olla tulossa uusi tulokas.

Onnea vaan! Jos kaikki menee hyvin niin tänne taas kesäkuussa.

 

[septi]

Pitkään olen tätä ketjua seuraillut ja odotellut että itsekin voisi tänne uutisia kirjoittaa, nyt vihdoin voin! Kesäkuun alussa odotetaan meille esikoista.

Vieläkin on välillä vaikeuksia uskoa asiaa todeksi, vaikka positiivisesta testistä on jo aikaa. Vajaa puolitoista vuotta siinä kuitenkin ehtiä kulua ehkäisyn lopettamisesta ennen kuin tärppäsi. NT-ultra oli pari viikkoa sitten ja siinä kaikki näytti hyvältä. Oli yllätys kuinka kehittyneeltä sikiö näytti jo tuossa vaiheessa, kuten myös sykkeen nopeus. Vaikea on kuvailla fiiliksiä joita tuli ultraa katsellessa...

 

[Murkula]

Meille ei ole tulossa vauvaa, mutta muistakaapa te ensimmäistä tulokasta odottavat että kaikkea hauskaa ja mahtavaa on edessä. Mun nuorempi poika on jo 2 vuotias ja eilen vähän piilotettiin makkaraa vaimon kanssa niin siinä sitten hekuman jälkeen alkoi kuulua poikien huoneesta "äitiiii, äitiii" ja kun vetäsin housut jalkaan ja menin kysymään mikä hätä, niin siellä pieni surullinen poika kysyi minulta, "miksi äiti huutaa, mikä äitillä on hätänä"
Siinä on sitten zeköndi aikaa miettiä ja ensimmäinen vastausajatus tuskin on, "ei mikään, äiskä vaan sai pikku orkun tuossa" jotain pitää kuitenkin vastata ja minun virallinen totuus oli TELEVISIO.

 

[#25 Primeau]

9.25 pamahti maailmaan 50cm 4108kg tyttö
Isi diggaa

 

[Tinke-80]

9.25 pamahti maailmaan 50cm 4108kg tyttö
Isi diggaa

Onnittelut vauvan syntymästä!

 

[rosba70150]

30h taistelun jälkeen tyttö tuli. 51cm ja 4150g. Melkonen mötkö kahdesta hoikasta ihmisestä. Pää on aivan sekaisin ja meinaan nukahtaa kesken tämän viestin kirjoituksen

 

[Herra Hopotin]

30h taistelun jälkeen tyttö tuli. 51cm ja 4150g. Melkonen mötkö kahdesta hoikasta ihmisestä. Pää on aivan sekaisin ja meinaan nukahtaa kesken tämän viestin kirjoituksen

Onnea sinne erittäin paljon.

Täälläkin puoliso sairaalassa lapsivedet menneenä. Nyt kotona kärvistelen ja odottelen, että pääsisi sairaalalle. Jostain syystä sarjojen katsomisesta tai nukkumisesta ei tule mitään.

 

[Creed Bratton]

Meillä on syyskuussa laskettu aika. Jotenkin tulevana isänä ei vieläkään oikein ymmärrä mitä tulee tapahtumaan, mutta kaipa tuo konkretisoituu, kun lapsi saadaan maailmaan.

Toki jo nyt näkyy lompakossa, kun on kilpavarusteltu vaunuilla, vakuutuksilla, turvaistuimilla, kehdolla ja muulla kotia tyttöä varten. Lisäksi vaimosta on tullut hidasliikkeinen ja välillä huonovointinen ja hänen vatsaa on hauska seurata, kun tyttö aloittaa tömistelyt.

Jännät hetket.

 

[Jertsu#20]

Meillä esikoisen laskettu aika on 1.10. Nyt viimeistään toden teolla tuntee jo jännittävänsä tuota tulevaa hetkeä ja vanhemmuutta. Eikä tätä kaikkea oikein vieläkään pysty kunnolla sisäistämään. Varmasti viimeistään pikkuisen synnyttyä pystyy asian oikeasti käsittämään kunnolla.

Jännittäviä päiviä tässä kyllä vietetään ja tuntuu että töissäkin on vaikea välillä keskittyä itse asiaan.

 

[Creed Bratton]

Meillä esikoisen laskettu aika on 1.10. Nyt viimeistään toden teolla tuntee jo jännittävänsä tuota tulevaa hetkeä ja vanhemmuutta. Eikä tätä kaikkea oikein vieläkään pysty kunnolla sisäistämään. Varmasti viimeistään pikkuisen synnyttyä pystyy asian oikeasti käsittämään kunnolla.

Jännittäviä päiviä tässä kyllä vietetään ja tuntuu että töissäkin on vaikea välillä keskittyä itse asiaan.

Tsemppiä! Meidän tytär syntyi viime torstaina, 10 päivää yli lasketun. 51cm ja 3,5kg, reipas tyttö.

Eli kärsivällisyyttä suosittelen, meillä oli aika pitkät 10 päivää :D

En voi muuta kuin nostaa hattua vaimolle, käsittämätön suoritus koko synnytys ja tämä synnytyksen jälkeinen imetysaika.

Itselle suurimpana "yllätyksenä" on tullut suuri huoli/vastuu mitä omasta tytöstä kantaa. Varmaan tähän pikku hiljaa tottuu, kun tyttö kasvaa ja isälle tulee kokemusta lisää , mutta tällä hetkellä pitää vähän väliä käydä katsomassa nukkuvaa lasta, että hengittääkö hän ja voiko muuten hyvin.

Mahdoton sanoa minkälainen synnytys teille tulee (esim kuinka kauan kestää, joudutaanko käynnistämään jne), mutta tuon kokemuksen läpikäyneenä sellaisen vinkin annan, että vaikka sairaalassa synnytystä odottaessa miehenä turhauttaisi olla siellä vain "vierellä istumassa" ja pahimmissa supistuksissa vaimo ei välttämättä halua, että edes kosket häneen, niin kuitenkin on todella tärkeää, että pysyt siinä puolison rinnalla kokoajan. Ainakin meillä se oli kuulemma todella tärkeää, että olin koko synnytyksen hänen vierellä tukemassa.

 

[septi]

Meillä on syyskuussa laskettu aika. Jotenkin tulevana isänä ei vieläkään oikein ymmärrä mitä tulee tapahtumaan, mutta kaipa tuo konkretisoituu, kun lapsi saadaan maailmaan.

Meillä esikoisen laskettu aika on 1.10. Nyt viimeistään toden teolla tuntee jo jännittävänsä tuota tulevaa hetkeä ja vanhemmuutta. Eikä tätä kaikkea oikein vieläkään pysty kunnolla sisäistämään. Varmasti viimeistään pikkuisen synnyttyä pystyy asian oikeasti käsittämään kunnolla.

Onnea molemmille! Nyt voi kolmen kuukauden ikäisen tytön isänä sanoa, että kyllä ei sitä tajunnut heti syntymän jälkeenkään mitä on juuri tapahtunut. Synnärille lähteminen oli yksi oudoimmista tuntemuksista ikinä ja kun pari viikkoa meni pitkäksi ja jouduttiin käynnistämään synnytys niin viimeinen kuukausi töissä sai joka kerta jännittää kun puhelin pirisi taskussa.

On se varmaan elämän hienoin fiilis, kun vastasyntyneen jälkeläisensä sai ensikertaa syliin, ei sitä voi kuvailla.

E: Onnea odotukseen, ja onnittelut tyttärestä!

Täytyy tosiaan vaimolle ja muillekin synnyttäjille nostaa hattua, ei ollut ´operaatio´ kevyimmästä päästä. Tuskinpa olisi itsestä samaan.

 

[Jertsu#20]

Tsemppiä! Meidän tytär syntyi viime torstaina, 10 päivää yli lasketun. 51cm ja 3,5kg, reipas tyttö.

Eli kärsivällisyyttä suosittelen, meillä oli aika pitkät 10 päivää :D

En voi muuta kuin nostaa hattua vaimolle, käsittämätön suoritus koko synnytys ja tämä synnytyksen jälkeinen imetysaika.

Itselle suurimpana "yllätyksenä" on tullut suuri huoli/vastuu mitä omasta tytöstä kantaa. Varmaan tähän pikku hiljaa tottuu, kun tyttö kasvaa ja isälle tulee kokemusta lisää , mutta tällä hetkellä pitää vähän väliä käydä katsomassa nukkuvaa lasta, että hengittääkö hän ja voiko muuten hyvin.

Mahdoton sanoa minkälainen synnytys teille tulee (esim kuinka kauan kestää, joudutaanko käynnistämään jne), mutta tuon kokemuksen läpikäyneenä sellaisen vinkin annan, että vaikka sairaalassa synnytystä odottaessa miehenä turhauttaisi olla siellä vain "vierellä istumassa" ja pahimmissa supistuksissa vaimo ei välttämättä halua, että edes kosket häneen, niin kuitenkin on todella tärkeää, että pysyt siinä puolison rinnalla kokoajan. Ainakin meillä se oli kuulemma todella tärkeää, että olin koko synnytyksen hänen vierellä tukemassa.

Onnittelut! Meillä ei tyttö halunnut odotella laskettuun aikaan vaan hän päätti tulla maailmaan jo torstaina 27.9. Pituus 50cm ja painoa 3,6kg.

Vartti syntymänsä jälkeen hieman säikäytti, kun väri muuttui sinertäväksi ja ei oikein meinannut saada henkeä. Siitä sitten heti lisähappea pienelle ja keskolaan hoitoon. Ei tyttö siellä kuitenkaan ollut kuin 14 tuntia ja sitten pääsi sieltä jo pois meidän kanssa osastolle. Voi kyllä sanoa, että ne hetket syntymän jälkeen ovat elämäni kamalimmat. Et voinut kuin avuttomana katsoa sivusta, kun oma lapsesi ei meinaa saada henkeä.

Kotiin päästyä on tullut vähän väliä tarkkailtua pienen vointia ja sitä että hengittääkö lainkaan. Varmasti olisin muutenkin näin toiminut, mutta erityisesti nyt tuon pienen säikähdyksen takia tarkkailee pientä herkemmin. Kuitenkin vähitellen olen osannut jo tuota tarkkailua vähentämään.

Kuinka tässä malttaa palata töihin tällä viikolla, siinä se suurin pulma tällä hetkellä. :D

 

[Vili#16]

27.9 syntyi meillekin pienokainen, ja mitatkin aivan samat kuin @Jertsu#20 :n vauvalla, aikamoinen yhteensattuma. Meillä synnytys tapahtui vauhdikkaasti. Siitä kun laitettiin kotona ovi kiinni ja vauva oli saatu ulos, meni aikaa n. 25 minuuttia. Onneksi asutaan lähellä keskussairaalaa, muuten olisi saattanut joutua kätilön hommiin.. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja reilu 2v. poika sai seurakseen siskon. Hulinaa, mutta mukavaa :)

 

[Creed Bratton]

Onnittelut! Meillä ei tyttö halunnut odotella laskettuun aikaan vaan hän päätti tulla maailmaan jo torstaina 27.9. Pituus 50cm ja painoa 3,6kg.

Vartti syntymänsä jälkeen hieman säikäytti, kun väri muuttui sinertäväksi ja ei oikein meinannut saada henkeä. Siitä sitten heti lisähappea pienelle ja keskolaan hoitoon. Ei tyttö siellä kuitenkaan ollut kuin 14 tuntia ja sitten pääsi sieltä jo pois meidän kanssa osastolle. Voi kyllä sanoa, että ne hetket syntymän jälkeen ovat elämäni kamalimmat. Et voinut kuin avuttomana katsoa sivusta, kun oma lapsesi ei meinaa saada henkeä.

Kotiin päästyä on tullut vähän väliä tarkkailtua pienen vointia ja sitä että hengittääkö lainkaan. Varmasti olisin muutenkin näin toiminut, mutta erityisesti nyt tuon pienen säikähdyksen takia tarkkailee pientä herkemmin. Kuitenkin vähitellen olen osannut jo tuota tarkkailua vähentämään.

Kuinka tässä malttaa palata töihin tällä viikolla, siinä se suurin pulma tällä hetkellä. :D

Onnittelut! Joo voin kuvitella, että kauhea tilanne seurata vierestä. Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin.

Itse palasin perjantaina töihin, yllättävän hyvin töihin paluu sujui ja kotonakin arki alkaa rullaamaan.

@Vili#16 onnittelut myös sinne!

 

[Raimoton]

Pitkästä aikaa oikein ajan kanssa ehtii selailla foorumia ja tuli mieleen, että tälläinen ketju löytyy. Tulipa mullekkin aihetta kirjoitella ketjuun tuossa muutama viikko siitten... tai on vähän enemmänkin aikaa. Aika tuntuu lentävän ihan siivillä. Laskettu aika pamahti sopivasti ensi vuoden juhannukseen.

Ensihavainto tehty aamulla ultraäänen avulla. Laskettu aika tammikuun 26. päivä.

Tuleva isä on oudossa tilassa, suupielet käntyvät onnelliseen hymyyn koko ajan, mutta kokonaisuutena on olo vähän sumea.

op777

Tuossa kun katseli aloituspostausta, niin ihan samat fiilikset ollut itsellä. Niin monta muuttujaa ollut matkalla, ettei välillä ole tiennyt miten päin olisi. Mutta päälipuolin onnellisia ollaan ja nyt toivotaan vaan parasta. Seuraavaksi olisi 10. päivä tiedossa ultra, ans kattoo ny kui käy.

Hassu yhteensattuma, @op777 viestin päivämäärä sattuu olmaan naiseni syntymäpäivä :D

 

[op777]

Heh, aika hurjaa poiketa täällä ja nähdä oma avausviestinsä lainattuna. Kyseinen ultraäänessä havaittu kaveri täyttää tuossa ensi vuoden alussa jo 16 vuotta :)

 

[mjr]

Heh, aika hurjaa poiketa täällä ja nähdä oma avausviestinsä lainattuna. Kyseinen ultraäänessä havaittu kaveri täyttää tuossa ensi vuoden alussa jo 16 vuotta :)

Täällä esikoinen on keväällä täyttämässä 12v. Tempus fugit...

 

[puuha-pete]

Huomenna alkaa sitten unikoulu, sen verran vaikeaa tuo nukkuminen on ollut ja ilman tissiä todellista tuskaa. Hieman pelon sekaisin tuntein tuota odottelen, kun tämä taitaa olla se iskän paikka näyttää kyntensä.

Kai tässä pitää ottaa sama asenne jota toivoisi fleguilta hyökkääjiltä, että aja vaikka väkisin sinne maalille ja yrittäkää joka pelissä. Kuittailen millainen zombi sitä sunnuntaina laahustaa sitten.

Jos on hyviä vinkkejä, otan ne vastaan. Täältä tullee käytännön läheisempää kuin jostain vauvojen elämään keskittyneiltä palstoilta.

 

[Creed Bratton]

Huomenna alkaa sitten unikoulu, sen verran vaikeaa tuo nukkuminen on ollut ja ilman tissiä todellista tuskaa. Hieman pelon sekaisin tuntein tuota odottelen, kun tämä taitaa olla se iskän paikka näyttää kyntensä.

Kai tässä pitää ottaa sama asenne jota toivoisi fleguilta hyökkääjiltä, että aja vaikka väkisin sinne maalille ja yrittäkää joka pelissä. Kuittailen millainen zombi sitä sunnuntaina laahustaa sitten.

Jos on hyviä vinkkejä, otan ne vastaan. Täältä tullee käytännön läheisempää kuin jostain vauvojen elämään keskittyneiltä palstoilta.

Tsemppiä!

Meillä sama tiedossa tämän kuun lopulla, kun tytöllä on silloin yli 6kk ikää. Ollaan saatu hänet nukkumaan omassa tilassa seinän toisella puolella, mutta iltanukutus ja yöllisten heräämisten (yleensä 2 kertaa yössä) jälkeinen nukutus toimii vain tissin kanssa ja tästä vaimo haluaa eroon.

Joten saas nähdä kuinka itse suoriudun unikoulusta, kun täälläkin on isällä näytönpaikka.

 

[Sanainen arkku]

Huomenna alkaa sitten unikoulu, sen verran vaikeaa tuo nukkuminen on ollut ja ilman tissiä todellista tuskaa. Hieman pelon sekaisin tuntein tuota odottelen, kun tämä taitaa olla se iskän paikka näyttää kyntensä.

Kai tässä pitää ottaa sama asenne jota toivoisi fleguilta hyökkääjiltä, että aja vaikka väkisin sinne maalille ja yrittäkää joka pelissä. Kuittailen millainen zombi sitä sunnuntaina laahustaa sitten.

Jos on hyviä vinkkejä, otan ne vastaan. Täältä tullee käytännön läheisempää kuin jostain vauvojen elämään keskittyneiltä palstoilta.

Vauvojen unikouluun ei sinällään mitään super vinkkiä ole, mutta omaan jaksamiseen tämä: nuku aina kun pystyt. Tuo projekti on pitkän aikavälin näkökulmasta lyhyt, joten voit hyvin priorisoida omat (esim. alkuillan) unet korkealle. Laitat kellon soimaan niin ette nuku liian pitkään ja sitten herätessä iloiset voitonriemuisesti kolmevarttisista.

 

[FASlapsi]

Huomenna alkaa sitten unikoulu, sen verran vaikeaa tuo nukkuminen on ollut ja ilman tissiä todellista tuskaa. Hieman pelon sekaisin tuntein tuota odottelen, kun tämä taitaa olla se iskän paikka näyttää kyntensä.

Kai tässä pitää ottaa sama asenne jota toivoisi fleguilta hyökkääjiltä, että aja vaikka väkisin sinne maalille ja yrittäkää joka pelissä. Kuittailen millainen zombi sitä sunnuntaina laahustaa sitten.

Jos on hyviä vinkkejä, otan ne vastaan. Täältä tullee käytännön läheisempää kuin jostain vauvojen elämään keskittyneiltä palstoilta.

Peltorit päähän, muuten ei välttämättä hermo pidä ja semmonen rauhallisuus pitäis siinä touhussa jaksaa säilyttää, muuten vauva tajuaa että tota vituttaa joten niin sitten minuakin kahta kauheammin. Tai kai se riippuu vähän vauvan volyymitasosta ja huudon määrästä. Meillä sitä huutoa tuli, ja jamppa on sen verran kovaääninen, että desibelit oli kerran mitattuna päälle 100, niin ei sitä ilman kuulosuojausta kykene mitään tunnin huutomaratonia mitenkään.

Mutta kuulo suojattuna ja hermot kurissa kun jaksoi niitä ohjeita toistaa niin ei se sitten oikeastaan montaa yötä ottanutkaan että edistystä tuli. Jaksaa vaan tosiaan sinne maalin eteen mennä ottaa niitä iskuja vastaan niin kyllä sieltä palkinto tulee. Se on hieno fiilis sitten kun sen käärön voi sinne sänkyyn käydä vaan laittamassa ja vähän paijailee ja sinne jää ilman huudon huutoa. Liu’uin ekan hiljaisen kerran jälkeen sieltä huoneesta Juti-pumppua vetäen ja vaimo hyppäs Niinimaana selkään. Sit lähettiin ajelee avoautolla pitkin Helsingin katuja Mestarit-collegepaidoissa ja aurinkolasit naamalla. Vähän ihmeteltiin miksei kukaan ollu kadun varsilla vilkuttamassa ja huutamassa Peltoneeee!