Meille tulee vauva!

[Red Label]

Onnea! Asiallisen kokoinen jantteri.

Kiitos kiitos! Pituutta odotin muutaman sentin enemmän, mutta kyllähän tässä on aikaa kasvaa. Tarpeeksi kaurapuuroa vaan :)

 

[fat of the land]

Onnea Red Labelille. Hyvän kokoinen kaveri, suosittelen kääntämään mailan rightin puolelle jos yrittää pelata leftillä. Rightin puolen pakkeja ei ole ikinä liikaa, paitsi Torontossa.

 

[Girardi #5]

Onnea Red Label, tuo on hienoa aikaa ja samalla myös vaikeaa. Kyllä se sitten helpottaa kun lapsi alkaa lähestyä 1v ikää. ;)

 

[Red Label]

Onnea Red Labelille. Hyvän kokoinen kaveri, suosittelen kääntämään mailan rightin puolelle jos yrittää pelata leftillä. Rightin puolen pakkeja ei ole ikinä liikaa, paitsi Torontossa.

Olen itsekin rightin miehiä, joten ehdottomasti ;-)

 

[Kulttimörkö]

Onnea vaan Red Labelille, uudelle pakille ja tietenkin perheen valmentajalle eli äidille.

Meillä on sellainen tilanne, että raskaus on nyt puolivälissä. Rakenneultrassa ei löytynyt mitään huolestuttavaa. Laskettu aika on alkusyksystä. Lapsen äiti on ensisynnyttäjä ja se on tuonut tälle tulevalle isällekin vähän lisähommaa, mutta muuten kaikki menee ilman suurempia ongelmia.

 

[Jii]

No niin, yöllä vedet pihalle ja siitä samantein synnärille. Nyt sitten odotellaan koska siirtoikkuna oikeasti aukenee vai käynnistetäänkö. Voipi olla että tulee pitkät 40 tuntia.

Vaikka sitä ole muka valmistatunut, niin kyllä sitä keskellä yötä oli aika hakusessa askelmerkit.

 

[Siivu]

No niin, yöllä vedet pihalle ja siitä samantein synnärille. Nyt sitten odotellaan koska siirtoikkuna oikeasti aukenee vai käynnistetäänkö. Voipi olla että tulee pitkät 40 tuntia.

Vaikka sitä ole muka valmistatunut, niin kyllä sitä keskellä yötä oli aika hakusessa askelmerkit.

Jaahas, ehditte ilmeisesti sittenkin ensin. Tytöt valitsivat vallan sopivan päivän. Kovasti onnea ja tsemppiä suoritukseen!

 

[Jii]

31 tunnin taktiikkapalaverin jälkeen tänään yhden jälkeen 2 n. 2.5 kiloista cheerleaderiä näki päivän valon. Ei voi sanoin kuvata fiilinkiä tällä hetkellä.

 

[Siivu]

31 tunnin taktiikkapalaverin jälkeen tänään yhden jälkeen 2 n. 2.5 kiloista cheerleaderiä näki päivän valon. Ei voi sanoin kuvata fiilinkiä tällä hetkellä.

Upea uutinen! Roimasti onnea sinne äidille myös!

 

[fat of the land]

31 tunnin taktiikkapalaverin jälkeen tänään yhden jälkeen 2 n. 2.5 kiloista cheerleaderiä näki päivän valon. Ei voi sanoin kuvata fiilinkiä tällä hetkellä.

Tuplasti onnea! Hyvää työtä!

 

[Conroy#22]

E: Tosiaan, 4015/50 olivat mitat. Pullea poika :)

Onneksi olkoon tosiaan, sullahan on ihan mitat täyttävä pakki jo siinä vai tuleeko hänestä voimahyökkääjä? :)

 

[Red Label]

Poika on muutaman tunnin kuluttua jo 16 päivän ikäinen, ja kaikki hyvin. Viime neuvolakäynnistä oli painoa tullut viikossa 310 grammaa lisää, nyt paino 4280g ja pituus 52.6cm. Painohan tosiaan tippuu synnytyksen jälkeen parin päivän ajan, meillä oli lähtöpaino kaksi päivää synnytyksen jälkeen 3760g vaikkka syntyi 4015g painoisena.

Helvetin kova jätkä on huutamaan, kun sille tuulelle sattuu niin tulee tauotonta huutoa ja helvetin lujaa. Eilen mitattiin jollain ladattavalla appilla 92dB, vaikka ei huutanut täysillä. Ei pysty vieressä seisoessa edes juttelemaan, kun mitään ei kuule. Terve merkkihän tuo, joten hieno homma.

Koitin yksi päivä epätoivoisesti etsiä apua huutoon, ja laitoin Scatmanin videon pyörimään. Tuijotti sitä ja kuunteli, ja oli aivan hiljaa. Eilen huudon alkaessa pistin saman videon pyörimään ja se toimikin hyvin, mutta en jaksanut kuunnella samaa biisiä jatkuvasti.

Tästä päästäänkin suurimpaan ahaa-elämykseeni ikinä.

YouTube:sta löysin neljä tuntia kestävän äänitteen, jossa aallot iskeytyvät aallonmurtajaan/laituriin.

Läppärillä pistin pyörimään, ja muksu rauhoittui saman tien. Nukkuu neljä tuntia putkeen oikein tyytyväisenä, vaikka vatsasta vääntää niin ähisee mutta on rauhallinen. Välillä aukaisee silmät ja tuijottaa näyttöä, ja taas nukahtaa.

Kunnon porvarina nukkuu tälläkin hetkellä nahkasohvalla, aaltojen kohinaa kuunnellen, äidin nukkuessa. Hieno mies.

 

[Siivu]

Meillä mennään sitten päätyyn asti ja nyt alkaa olla jännät paikat. Rouva otettiin sisään osastolle eilen, koska tässä vaiheessa samanmunaista kaksosraskautta ulkomaailmassa alkaa olla riskittömämpää kuin nahalla vuoratussa yksiössä. Siitäkin huolimatta, että sisätiloissa on edelleen kaikki hyvin.

Ruuhkasta ja resursseista riippuen synnytys käynnistetään mahdollisesti tänään, tosin ilmassa on enemmän ja enemmän merkkejä luomu-vaihtoehdostakin. Varsin epämääräinen fiilis kuulassa.

 

[fat of the land]

Meillä mennään sitten päätyyn asti ja nyt alkaa olla jännät paikat. Rouva otettiin sisään osastolle eilen, koska tässä vaiheessa samanmunaista kaksosraskautta ulkomaailmassa alkaa olla riskittömämpää kuin nahalla vuoratussa yksiössä. Siitäkin huolimatta, että sisätiloissa on edelleen kaikki hyvin.

Ruuhkasta ja resursseista riippuen synnytys käynnistetään mahdollisesti tänään, tosin ilmassa on enemmän ja enemmän merkkejä luomu-vaihtoehdostakin. Varsin epämääräinen fiilis kuulassa.

Onnea matkaan!

Tämä on muuten niitä ketjuja, missä toivoisi olevan sellainen facebookin "tykkää" nappi.

 

[Jii]

Meillä mennään sitten päätyyn asti ja nyt alkaa olla jännät paikat. Rouva otettiin sisään osastolle eilen, koska tässä vaiheessa samanmunaista kaksosraskautta ulkomaailmassa alkaa olla riskittömämpää kuin nahalla vuoratussa yksiössä. Siitäkin huolimatta, että sisätiloissa on edelleen kaikki hyvin.

Ruuhkasta ja resursseista riippuen synnytys käynnistetään mahdollisesti tänään, tosin ilmassa on enemmän ja enemmän merkkejä luomu-vaihtoehdostakin. Varsin epämääräinen fiilis kuulassa.

Tsemppiä. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja nopeasti. Unohtakaa luomut. Kaikki mahdolliset kemikaalit kehiin vaan.

 

[Siivu]

Huhhuh. Jos joskus heittäytyisin uskonnolliseksi, niin tänään olisi varmaan ollut se päivä. Sellaisen mankelin läpi mentiin, ettei vieläkään tahdo ajatus kulkea.

Melkein kahden vuorokauden käynnistelyn ja kovan supistelun jälkeen lapsivedet tulivat aamuneljältä ja siitä saliin. Vaimo saatiin lopulta siedettävään tokkuraan kymmeneen mennessä, mutta tuntia myöhemmin toisen lapsen pulssi tipahti hyvin alas, eikä kohdunkaula avautunut kunnolla.

Kätilö yritti aikansa kaikkea, kunnes saliin onneksi tuli lääkäri, joka tunkeutui sisään kokolailla väkisin. Siitä ei tainnut viittä minuuttia mennä, kun mentiin lujaa.

Siivu viskattiin visusti syrjään, olin tästä jo ennalta lukenut ja jollain tasolla ymmärsin tilanteen. Seuraavat 20 minuuttia olivat silti aivan helvetilliset, kun ei ollut mitään käsitystä siitä kuka tulee takaisin hengissä.

Maailmassa ei ole sanoja kuvaamaan sitä hetkeä, kun kätilö toi ensimmäisen nyytin syliin ja kertoi molempien lasten olevan kunnossa. En pystynyt pitämään pikku nyyttiä, piti käydä polvillaan.

Nyt tarkkailuosastolla on kaksi pientä ja vireää poikaa ja kaikki kunnossa.
Voi hyvä elämä sentään, että olen iloinen, ylpeä ja kiitollinen. En vielä tiedä , mitä lääkäritädille kiitokseksi. Olen tälle loppuelämäni kiitollisuudenvelassa.

 

[Syöttöpiste]

Onnittelut Siivulle ja koko perheelle! On ollut varmasti sellainen kokemus, joka säilyy muistona lopun elämääsi. Vaikka laitoksella on menty kovaa, niin vauhti ei muuta kuin kiihtyy, positiivisessa mielessä siis. Välillä havahtuu miettimään onko kaikki tapahtunut tottakaan.

 

[Sistis]

Onnittelut Siivulle (ja muillekin)! Rajulta tuo kuulostaa... oikeastaan sen verran rajulta, että olen aika tyytyväinen, että avovaimollanikaan ei ole lisääntymishalukkuutta... en meinaan tiedä, olisiko minusta tuollaiseen sivustaseuraajan rooliin...

Mutta ei oteta teiltä mitään pois. Hieno lukea näitä onnellisesti päättyneitä tarinoita teiltä, jotka olette lapsia toivoneet ja saaneet.

Et viestissäsi maininnut mitään, miten vaimosi voi tuon koettelemuksen jälkeen, mutta oletan kaiken olevan hyvin myös hänen kohdallaan. Tsemppiä teille jatkoonkin... mitä olen kavereilta kuullut, niin nyt se työ vasta alkaa...

 

[J. Eye]

Onnittelut Siivun porukalle! Kyllä varmasti säikäyttää tuollainen tilanne kun se yhtäkkiä tulee, ja kyllähän siitä tosiaan etukäteen varoiteltiin että siinä ei isälle paljoa jäädä selittelemään mitä tapahtuu kun oikeasti kiire tulee. Meillä ei aikanaan ihan yhtä vakava tilanne ollut, mutta saan kyllä nykylääketiedettä kiittää että vaimokin palasi laitokselta kotiin.

 

[Siivu]

Onnittelut Siivulle (ja muillekin)! Rajulta tuo kuulostaa... oikeastaan sen verran rajulta, että olen aika tyytyväinen, että avovaimollanikaan ei ole lisääntymishalukkuutta... en meinaan tiedä, olisiko minusta tuollaiseen sivustaseuraajan rooliin...

Mutta ei oteta teiltä mitään pois. Hieno lukea näitä onnellisesti päättyneitä tarinoita teiltä, jotka olette lapsia toivoneet ja saaneet.

Et viestissäsi maininnut mitään, miten vaimosi voi tuon koettelemuksen jälkeen, mutta oletan kaiken olevan hyvin myös hänen kohdallaan. Tsemppiä teille jatkoonkin... mitä olen kavereilta kuullut, niin nyt se työ vasta alkaa...

Kiitoksia kaikille onnitteluista. Tänään on todella etuoikeutettu olo!

Vaimo sen pahimman nakin tosiaan tässä sai, viiltoa kun ei ole siinä hötäkässä mitenkään sievistellen tehty ja on hätätapauksen vuoksi pystysuuntainen, joten kipuja riittää vielä päiväkausiksi. Ensimmäinen kävelyharjoitus vessaan ja takaisin saatiin juuri onnellisesti päätökseen.

Omia aivoja on onneksi siunattu sellaisella ominaisuudella, että tosipaikan tullen naksahtaa joku rationaalinen moodi päälle. Silloin kun voi itse tehdä jotain siis. Se taisi napsahtaa pois päältä viime yönä, sellainen shokin purkautuminen tuli ihan puskista.

Tunnin päästä pääsee taas syöttöhommiin, tutkapari on tarkkailuhoidossa, että äippä saa levätä.

 

[julle-jr]

Kiitoksia kaikille onnitteluista. Tänään on todella etuoikeutettu olo!

Vaimo sen pahimman nakin tosiaan tässä sai, viiltoa kun ei ole siinä hötäkässä mitenkään sievistellen tehty ja on hätätapauksen vuoksi pystysuuntainen, joten kipuja riittää vielä päiväkausiksi. Ensimmäinen kävelyharjoitus vessaan ja takaisin saatiin juuri onnellisesti päätökseen.

Onnittelut!

Meille kävi hieman samalla tavalla tuossa marraskuussa. Synnytys eteni mukavasti ja kätilö sanoi, että ei tässä mene enää kuin tunti pari ja poika on ulkona. Siinä sitten odotettiin kahdestaan vaimon kanssa, supistukset olivat melko kovia ja minä yritin parhaani mukaan olla henkisenä tukena.

Anestesialääkäri rupesi juuri virittämään epiduraalipiikkiä ja minä katselin aikani kuluksi näyttöä, jolla näkyi vauvan sykemittaus. Yhtäkkiä huomasin, että syke tippui melko matalaksi. Hetken kuluttua huoneeseen pölähtikin muutama hieman huolestuneen näköinen hoitaja. Sen jälkeen kaikki sujui melko nopeasti. Kätilö yritti kokeilla onko vauva tulossa ulos, mutta ei saanut selvää. Huoneessa ollut lääkäri ei kauaa miettinyt vaan huusi, että hätäsektio, apua huoneeseen 10 tms.

Mut heitettiin syrjään, vaimo vaihdettiin toiselle sängylle ja kiidätettiin leikkaussaliin, jossa vatsa repäistiin auki. Terve poika oli vaa'alla parin minuutin päästä ja mä mietin että mitä tässä tapahtui. Poika kuivattiin ja pistettiin mun paidan alle. Vähän siinä mietitytti kun istuin yksin heräämön nurkassa, että kahdestaanko me nyt tätä elämää jäätiin elämään, kun vaimosta ei kuulunut mitään. Työvuorot vaihtuivat eikä kukaan oikein ehtinyt mun kanssa juttelemaan. Kaikenlaista ehti sen 45 minuutin aikana miettiä kun siinä kahdestaan nökötettiin. Vaimolla oli aluksi melko kovat kivut, olihan leikkaus tehty puuduttamattomana. Tästä syystä pikkukaveri viettikin elämänsä ensimmäiset pari kolme tuntia mun paidan alla.

Kaikenlaisia pieniä ja isompia ongelmia oli synnytyksen jälkeenkin. Yksi pahimmista oli se, kun isänpäivänä vaimon haava repesi auki. Haavaa kiinnipitävät hakaset oli vahingossa otettu liian aikasin pois ja eihän se kestänyt. Soitettiin paikalliseen terveyskeskukseen, josta neuvottiin että yrittäkää pitää haavaa kiinni painamalla paperilla tms. ja tulkaa tänne kiireesti. Ei muuta kuin 6 päivän ikäinen poika autokoppaan ja menoksi. Vähän jännitti ajaa autoa kun toisella on vatsa auki vieressä. Perillä lääkäri totesi, että eihän niitä hakasia vielä olisi saanut irrottaa, sairaalan ohjeet olivat olleet väärät. Ommella haavaa ei enää voinut, koska tietenkään se ei ollut steriili kun paperilla painoimme sitä kiinni. Tulehduksen todennäköisyys olisi ollut 100 % jos haava olisi ommeltu umpeen. Tästä syystä haava vain kurottiin teipillä kiinni siten, että vuoto lakkasi. Melko pitkän aikaa piti käydä 1 tai 2 päivän välein tk:ssa avaamassa ja puhdistamassa haava. Nyt se vaikuttaa parantuneen, kop kop.

On tämä ollut hieman erilainen aika elämässä. Mun suuret työreissumäärät eivät tällä hetkellä tunnu kovin mukavilta. Reissussahan mä olin silloinkin kun synnytyksen ensimmäisen kerran luultiin käynnistyvän, onneksi tosin vain Suomessa. Laitoin asiakkaalle yöllä tekstarin että sorry, mä lähden nyt kotiin. Sen jälkeen vaimo ilmoittikin, että, taisi olla väärä hälytys :) Lopulta syntymä tapahtui vasta parin päivän päästä tästä.

 

[Jii]

Huhhuh. Jos joskus heittäytyisin uskonnolliseksi, niin tänään olisi varmaan ollut se päivä. Sellaisen mankelin läpi mentiin, ettei vieläkään tahdo ajatus kulkea.

Onnea! Onneksi kaikki meni hyvin. Kyllä se kirpaisee kun näkee oman jälkikasvun huonossa jamassa. Meillä B oli vain hieman huonossa kunnossa, mutta silti kaikenlaisia ajatuksia alkoi virrata päässä.

Kerätkää voimia. Nyt kahden viikon jälkeen huomaa, että energiaa ei voi olla liikaa.

 

[Iker]

Kiitoksia kaikille onnitteluista. Tänään on todella etuoikeutettu olo!

Vaimo sen pahimman nakin tosiaan tässä sai, viiltoa kun ei ole siinä hötäkässä mitenkään sievistellen tehty ja on hätätapauksen vuoksi pystysuuntainen, joten kipuja riittää vielä päiväkausiksi. Ensimmäinen kävelyharjoitus vessaan ja takaisin saatiin juuri onnellisesti päätökseen.

Juu, onnittelut!

Meillä ei hätäsektiota tehty kun puolitoista vuotta sitten junnu maailmaan puskettiin, mutta leikkaamalla kuitenkin tuli lopulta ulos ja kotona sen vasta ymmärsi kuinka paljon tuossa tilanteessa se vastasynnyttänyt ja vastaleikattu äiti apua tarvitsee. Se leikkaushaava ei ole mikään ihan pikkujuttu, tekee arjen asioista vaikeita ja kivuliaita ja onneksi tuli oltua kotona synnytyksestä seuraavat kuusi viikkoa, että pystyin tekemään vauvan kanssa ja muutenkin kaiken missä vähänkin jotain isompaa nostamista tai vastaavaa tarvittiin.

Yksilöllisiä asioita toki toipumiset ja muutenkin varmaan leikkauksen seuraukset, mutta toivottavasti pystyt olemaan auttavina käsinä kotona leikatun puolisosi apuna pidempään kuin muutaman päivän. Vatsalihaksia ei paljon käytellä, ja se tekee kaikesta yllättävän vaikeaa tietenkin leikkauksen jäljiltä.

Nauttikaa, kaikki on uutta ja tuntuu että hommaa on loputtomiin, mutta oikeastaan sen aivan vastasyntyneen kanssa oleminen on kaikkein helpointa hommaa siihen nähden mitä tuleman pitää.

 

[pappilanhätävara]

Eipä meille enää ole sittenkään tulossa toista lasta, vielä ainakaan. Vi*tu!!!

No nyt sitten on taas tulossa. Kahden keskarin jälkeen on toiveikkaana uudesta "joululahjasta". Rouvakin on tällä kertaa luottavaisempi, helpottaa minun elämää.

 

[Syöttöpiste]

Muutama tunti sitten tuli perheeseemme uusi vahvistus. Vielä ei pysty sanomaan tuleeko pojasta rymistelevä voimahyökkääjä vai samettikätinen sentteri. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja äiti ja lapsi voivat mainiosti. Isäkin on jo takaisin ansaitsemassa perheelle leipää pöytään.