Meille tulee vauva!

[Footless]

Oma poitsu ens viikolla 5kk ikänen. Mahtavaa ollu kyllä seurata jäppisen kasvamista. 3kk iässä ajatteli että tämähän on palio hienompaa kuin kk sitten 4kk iässä ajatteli taas että tämähän se vasta onkin hienoa ja nyt huomannut että kokoajanhan tämä vain paremmaksi muuttuu kun seuraa poitsun kasvamista.

Meillä poika on nyt vuoden ja kuukauden ikäinen ja olen vahvasti sitä mieltä että puolen vuoden ikäisenä se oli parhaimmillaan. Silloin se ei repinyt kaikkea käsiinsä, viskonut niitä pitkin kämppää, ei tarvinut vahtia mihin herra milloinkin on marssimassa ja muutenkin elo oli leppoisaa ja mukavaa. Nyt se sentään nukkuu yönsä pääsääntöisesti, mikä on plussaa. Mutta joo, onhan tuota kehitysä mukava seurata.

 

[Puscutractori]

Ma 24.6.2013 oli minun ja puolisoni onnellisin päivä. Meidän esikoistyttömme syntymäpäivä.

Onnea! Onko IFK-tutti jo hommattu? Jälkikasvu on ohjattava oikealle tielle alusta lähtien.

 

[Axbor Nocturne]

Onnea! Onko IFK-tutti jo hommattu? Jälkikasvu on ohjattava oikealle tielle alusta lähtien.

Kiitos onnitteluista ja kyllähän se tutti löytyy (hankittu hyvissä ajoin). Odottaa vain hetkeä, milloin voi ottaa käyttöön.

 

[fat of the land]

Meidän odotuksemme palkittiin eilen illalla kauniilla ja terveellä tyttärellä. Sanoinkuvaamatonta, huumaavaa, kaunista ja parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.

 

[cortez]

Suuret rakastajat tekee tyttöjä, joten tähänkin talouteen yksi sellainen saatiin eilen klo 06.42... Tytöllä heti lähes mallin paino (3030g) ja pituutta 50cm. Huomenna sitten hakemaan tytär ja ehkä äitikin kotiin, jotta ensimmäinen päivä tulevaisuutta voi alkaa.

Monenlaista tunnetta ehti kyllä käymään läpi ja tuli todettua, että miten heikko nainen kykenee aivan uskomattomiin suorituksiin. Ja miten heikoksi itsensä sitä voikaan tuntea, kun seuraa pientä ihmistä. Kyynel on herkästi poskella, kun tuntee pienien sormien puristavan omaa etusormea... No, neljä vuotta uskoin, että olen se vahvempi osapuoli tästä pariskunnasta; enää en oo ollenkaan varma.

 

[Carlos]

Kyynel on herkästi poskella, kun tuntee pienien sormien puristavan omaa etusormea... No, neljä vuotta uskoin, että olen se vahvempi osapuoli tästä pariskunnasta; enää en oo ollenkaan varma.

Heh, itsellä tässä ihan sama just nyt kun muistelen vaan omien lasten syntymää. Sitä tunnetta ei vaan voi mitenkään edes kääntää sanoiksi kun 2 min vanha pienokainen puristaa sormesta. Herrajee sentään. Sitä herää ihmisessä niin paljon uusia vaistoja ja tunteita ettei usko edes todeksi. Ja pidä siitä vaan kiinni, lapsi tarvitsee 80% rakkautta, 10% suojelua, ja 10% sääntöjä niin hyvin menee. tjsp. Ja ekan vuoden aikana kestävät vanhemmat. :-) Ja seuraavien 40 vuoden aikana hyvät hermot, näin mutsi ainakin on kertonut.

Ämpärikaupalla onnea sinne ja kaikille muillekin uunituoreille isillä / äideille. Elämän paras hetki. Nojoo, ehkä sitten kun juniori varataan (vuonna 2023) niin saattaa olla toinen (melkein) yhtä suuri hetki.

 

[mice]

Sieltähän se aamulla putkahti juuri 2 vuotta täyttäneelle esikoispojalle pikkusisko. Hieno fiilis.

 

[Freddie Freeloader]

Sieltähän se aamulla putkahti juuri 2 vuotta täyttäneelle esikoispojalle pikkusisko. Hieno fiilis.

Onneksi olkoon! En aio kysyä "miltä nyt tuntuu?"

 

[sampio]

Onnittelut fat of the landille, cortezille sekä micelle!

 

[sekolust]

Tässähän on moni palstaveli saanut uuden jäsenen perheeseen lyhyen ajan sisään. Ei muuta kuin onnittelut täältä suunnin! Vaikka omaa jälkikasvua ei ole eikä ole aivan lähiaikoina tulossakaan, niin tuo on yksi suurimmista asioista ihmiselämässä. Jotenkin kun muistelee omia fiiliksi oman kummipojan tai läheisten kaverien jälkikasvusta, niin ei voi muuta kuin olla onnellinen teidän puolesta. Tuollaisina hetkinä "ne muut asiat" tuntuvat kumman pieniltä ja se pieni ihminen tuntuu aivan varmasti maailman isoimmalta asialta, aiheesta.

 

[fat of the land]

Vähän takapakkia tuli tänään, kun äiti ja vauva menivät takaisin synnytyssairaalaan valohoitoa saamaan keltaisuuden vuoksi. Aika helvetin tiukka paikka oli itsellenikin ja ihan hirveää katsoa kun ei voi auttaa mitenkään. Aamulla sitten katsotaan, onko arvot kääntyneet laskuun päin.

Käsittääkseni kyseessä ei ole näin hyvässä hoidossa ollessa mitenkään vaarallinen tilanne, mutta tässä sitä näkee sen ensimmäisen hetken kun huomaa, että on niin helvetin huolissaan toisesta ihmisestä, että ei oikeasti voi ajatella mitään muuta kuin tätä asiaa. Loogisesti ajatellen tässä pitäisi nukkua, että aamulla on sitten paremmassa hapessa kohtaamassa uutta päivää. Ei vaan tule uni, ei maistu ruoka ja vituttaa niin paljon ettei veri kierrä. Voin vain kuvitella minkälaista on niillä, joilla on tiukemmat paikat ja oikeasti rukoilla että tässä on kyse vain varoituslaukauksesta.

 

[Freddie Freeloader]

Vähän takapakkia tuli tänään, kun äiti ja vauva menivät takaisin synnytyssairaalaan valohoitoa saamaan keltaisuuden vuoksi. Aika helvetin tiukka paikka oli itsellenikin ja ihan hirveää katsoa kun ei voi auttaa mitenkään. Aamulla sitten katsotaan, onko arvot kääntyneet laskuun päin.

Tsemppiä sinne, ei tuo kuulosta kovin pahalta kuitenkaan. Mutta tiedän kyllä, miltä se tuntuu. Kaksi kuukautta vastasyntyneiden teho-osastolla istuttiin ja kun kotiin päästiin, heti ekana iltana lähdettiin takaisin. Se on hirveä tunne.

Nyt tuo silloinen vähän yli kilon painoinen rääpäle valmistautuu tulevaan kilpailukauteen muodostelmaluistelujoukkueen jäsenenä, kiitos suomalaisen terveydenhuollon.

 

[hanu]

Vähän takapakkia tuli tänään, kun äiti ja vauva menivät takaisin synnytyssairaalaan valohoitoa saamaan keltaisuuden vuoksi. Aika helvetin tiukka paikka oli itsellenikin ja ihan hirveää katsoa kun ei voi auttaa mitenkään.

Mulla oli aikanaan kuopuksella (nyt 31v) vatsatyrä sekä toinen kives laskeutumatta. Herra leikattiin kahdesti ennen 2v syntymäpäivää. Oli se aika kova paikka, vaikka noin alintajuntaisesti tiesikin, että noissa mennään ihan rutiinilla.

Sairaalassa niiden muksujen peuhaamista käytävässa katsottuani, en pitänyt sitä niin pahana rastina. Vaan kun äitiäni ennen hänen kuolemaansa kävimme katsomassa reilun vuoden jälkeen, ei pentu suostunut ulkovaatteita riisumaan, kun pelkäsi, että hänet taas jätettään tänne.

Pitkälle riittää pikkuihmisenkin muisti.

t. hanu

 

[Sistis]

Vähän takapakkia tuli tänään, kun äiti ja vauva menivät takaisin synnytyssairaalaan valohoitoa saamaan keltaisuuden vuoksi. Aika helvetin tiukka paikka oli itsellenikin ja ihan hirveää katsoa kun ei voi auttaa mitenkään. Aamulla sitten katsotaan, onko arvot kääntyneet laskuun päin.

Tsemppiä sinne. Meikäläisen kaveripariskunnan lapsi joutui viime syksynä käymään läpi valohoitorumban. Nyt kaikki on hyvin. Käsittääkseni kyseessä on aika lailla suhteellisen yleinen rutiinitoimenpide.

Lisäksi muistelen kuulleeni, että olisin itsekin saanut valohoitoa silloin vuosia sitten. Minusta nyt tuli vähän tällainen... mutta eipä se kai tuosta johtunut. ;)

 

[Siivu]

Vähän takapakkia tuli tänään, kun äiti ja vauva menivät takaisin synnytyssairaalaan valohoitoa saamaan keltaisuuden vuoksi. Aika helvetin tiukka paikka oli itsellenikin ja ihan hirveää katsoa kun ei voi auttaa mitenkään. Aamulla sitten katsotaan, onko arvot kääntyneet laskuun päin.

Ensinnäkin onnea tyttären johdosta, kun en ole tässä kumma kyllä ehtinyt kotiutumisen jälkeen ihan hirveästi palstalla pyöriä.

Toisekseen voimia hoidon ja huolen kanssa! Kuten täällä onkin jo todettu, niin onneksi kovin vakavasta ongelmasta ei liene kysymys. Nuo bilirubiiniarvot taitavat keikkua varsin monella vastasyntyneellä eestaas. Meidän kanssa samaan aikaan osastolla roikkui aika moni tämän vuoksi ylimääräisiä öitä, mutta nopeasti pääsivät lopulta kotiin. Ottaa vissiin monesti muutaman hoitokerran ennen kuin arvot asettuvat aloilleen.

 

[fat of the land]

Noniin, noniin. Tytön veriarvot oli sen verran paremmassa kunnossa, että valohoitoa riitti alkuun vajaa vuorokausi. Pääsi yöksi äidin tissiä kinuamaan, kumma tyyppi. Valossa maistui uni ja nyt ei meinaa nukahtaa millään kun pitäisi saada safkaa koko ajan. Aamulla on labrat taas ja sitten nähdään pääseekö huomenna takaisin kotiin vai jatketaanko vielä. Jokatapauksessa tilanne on huomattavasti parempi kuin eilen, eikä eilenkään ollut mitenkään hätä kädessä. Paitsi tietysti meillä tuoreilla vanhemmilla.

Kiitos tsempeistä! Tuli tarpeeseen!

 

[Freddie Freeloader]

Muistuipa tuosta edellisestä viestistä mieleeni, että aikoinaan kun viimein päästiin kotiin, piti ensimmäiset kuukaudet pitää öisin valot päällä ja televisio auki, että tyttö suostui nukkumaan. Oli vastasyntyneiden teholla tottunut niin jatkuvaan hälinään, ettei pimeässä ja hiljaisuudessa nukkumisesta tullut mitään.

 

[Carlos]

Jokatapauksessa tilanne on huomattavasti parempi kuin eilen, eikä eilenkään ollut mitenkään hätä kädessä. Paitsi tietysti meillä tuoreilla vanhemmilla.

Meillä on kaikkien lasten syntymässä ollut enemmän ja vähemmän kaikenlaista mitä ei olisi välittänyt kokea. Ensimmäinen syntyi hätäsektiolla viime tipassa, toisen kanssa käytiin kardiologilla tutkimassa sydäntä alkuun päivittäin, sitten viikottain (lopulta löytyi kardiologi joka sanoi että vittu tää on ihan terve lapsi, joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu), ja kolmas oli ensimmäiset 2-3 vuorokautta teholla kun ei meinannut happi riittää.

Aina yhtä traumatisoivaa, mutta taitaa loppujen lopuksi kuulua asiaan. Onneksi nykyään lääketiede osaa aika paljon kaikenlaista, joten ei hätää vaikka alku vähän yskiikin. Noita keltaisuusvaivoja taisi myös olla meillä kaikilla, mutta ne menee nopeasti ohi. Sanoisin jopa että kuulunee asiaan.

Ei muuta kuin tsemppiä että pääset nyt yli tästä alkurysäyksestä, ja muista nauttia siitä pikku nyytistä täysin siemauksin murehtimatta muuta. Se suloinen vauvavaihe kun kestää vaan n. 2 viikkoa, sitten käsissä on jo pieni lapsi joka on koko ajan menossa jonnekin. :-)

 

[Värilasiton]

Huhhuh, se olis alle kuukausi laskettuun aikaan enää, 17.8 olis laskettu aika ja alkaa kyllä pikkusen jännittämään jo.

Tyttö tämänhetkisen tiedon mukaan tulossa ja nyt jo painaa kuulemma reilut kolme kiloa jonkun arvion mukaan, 5.8.2013 on joku neuvolalääkärijuttukäyntisynnytystapaarviopalaveri tms. jossa katsotaan että alkaako tyttö oleen jo sen kokonen, että pitäs ruveta synnytystä käynnistelemään jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa, jännäks menee.

 

[Jeffrey]

Aina yhtä traumatisoivaa, mutta taitaa loppujen lopuksi kuulua asiaan. Onneksi nykyään lääketiede osaa aika paljon kaikenlaista, joten ei hätää vaikka alku vähän yskiikin. Noita keltaisuusvaivoja taisi myös olla meillä kaikilla, mutta ne menee nopeasti ohi. Sanoisin jopa että kuulunee asiaan.

Tuo on muuten jännä juttu. Ehkä vuoden verran takaperin tuli katsottua BBC:n tuottama dokumenttisarja ihmisestä, siittämisestä kuolemaan. Jos en nyt ihan väärin muista, niin tuossa sanottiin, että jopa 90% raskauksista päättyy ennen aikojaan, 70% ennen kuin nainen edes tiedostaa koskaan olleenkaan raskaana. Lääketiede tietysti osaltaan pienentää näitä lukuja ennen ja jälkeen synnytyksen, mutta esimerkiksi tälläkin hetkellä alkeemmisissa oloissa (Sierra Leon) lapsikuolleisuus on 28%-45% ikäryhmässä alle viisi vuotiaat (prosenttiheitto johtuu siitä, että en tiedä sisältääko termi "lapsikuolleisuus (alle 5v)" wikipedian tilastoissa myös "imeväiskuolleisuuden (0-1v)"

Perusinsinöörinä kun näitä lukuja katselee, niin täytyy ihmetellä miten maailma on päässyt ylikansoittumaan. Toisaalta sitten ei tarvitse niin paljoa ihmetellä niitä ketkä eivät koko elämänsä aikana jälkikasvua saa, yrityksistä huolimatta.

Prosentteja katsellessa lähinnä pistää vituttamaan nämä tapaukset kenellä lapsia on tusina, ja vielä enemmän ne kenellä on se tusina tusinan eri naisen/miehen kanssa. Samaan aikaan kun esimerkiksi eräs tuttavapariskunta on nyt yrittänyt 12 vuotta lapsen saantia. Aika käy heillä jo vähiin, mikäli haluaa biologisia olla.

 

[Sistis]

Perusinsinöörinä kun näitä lukuja katselee, niin täytyy ihmetellä miten maailma on päässyt ylikansoittumaan. Toisaalta sitten ei tarvitse niin paljoa ihmetellä niitä ketkä eivät koko elämänsä aikana jälkikasvua saa, yrityksistä huolimatta.

Toinen perusinsinööri kommentoi: ymmärtääkseni noissa korkean lapsikuolleisuuden maissa on myös syntyvyys pääsääntöisesti erittäin korkealla tolalla. Tämä selittyy osittain sillä, että vanhemmat tekevät lapsia varmuuden vuoksi vähän enemmänkin, jotta osa niistä selviäisi aikuiseksi asti ja hoitaisi vanhempiaan vanhuuden vuosina.

 

[Freddie Freeloader]

Toinen perusinsinööri kommentoi: ymmärtääkseni noissa korkean lapsikuolleisuuden maissa on myös syntyvyys pääsääntöisesti erittäin korkealla tolalla. Tämä selittyy osittain sillä, että vanhemmat tekevät lapsia varmuuden vuoksi vähän enemmänkin, jotta osa niistä selviäisi aikuiseksi asti ja hoitaisi vanhempiaan vanhuuden vuosina.

Kehitysmaissa (anteeksi, kehittyvissä maissa) on olennainen osa sosiaalista kulttuuria ja selvitymistä tehdä niin paljon lapsia, että ainakin jotkut heistä pitävät huolta vanhemmistaan sitten, kun nämä eivät kykene enää huolehtimaan itsestään. Siellä kun ei ole mitään yhteiskunnan tarjoamaa turvaa vanhuuden varalle. Arvelisin, että samasta syystä myös sosiaaliseen koodiin kuuluu tiukasti vanhempien kunnioittaminen ja totteleminen myös aikuisiällä.

 

[Cranbrooker]

Tänään syntyi esikoispojan syntymäpäivän kunniaksi perheeseen tyttövauva, 53 senttinen ämmänroikale, painoakin 4 125 gr. Ei olis musta ulos saatu, hurjia nuo naiset.

Nyt on onnellinen olo

 

[Pulle Nah]

Tänään syntyi esikoispojan syntymäpäivän kunniaksi perheeseen tyttövauva, 53 senttinen ämmänroikale, painoakin 4 125 gr. Ei olis musta ulos saatu, hurjia nuo naiset.





Nyt on onnellinen olo

Lämpimästi onnea perheenlisäyksestä!

 

[Aces High]

Tänään syntyi esikoispojan syntymäpäivän kunniaksi perheeseen tyttövauva, 53 senttinen ämmänroikale, painoakin 4 125 gr. Ei olis musta ulos saatu, hurjia nuo naiset.

Nyt on onnellinen olo

Sydämelliset onnittelut!

Hauska huomata kuinka yllättävän monessa perheessä (omassanikin jo toisessa polvessa) lisääntymistouhut ajoittuvat aika tarkasti samaan ajankohtaan (mulla ja systerillä ikäero 5v ja 2pv, laskettu aika sama + omat kaksi ensimmäistä lasta samalla lasketulla ajalla 3v tosin väliä). Pelkkää tilastosattumaa vai ei..?