Meille tulee vauva!

[super]

Vaikea raskaus on nyt sivuutettu ja pikkupoika-super syntyi maailmaan leikkauksella klo 11.40. 3220g ja 49cm. Äiti, isä isosisko ja poika voivat hyvin.

On muuten aika miehekäs olo!

Onnea Mikollekin!

 

[Cassu]

Oikein paljon onnea molemmille tuoreille isille! Taidan lopettaa tämän ketjun lukemisen kokonaan..

 

[dal]

Lyhyesti ja ytimekkäästi tällä kertaa: Onnea kaikille tuoreille vanhemmille! Mahtava kuulla, että myös eerikki on yhä kuvioissa täysillä mukana :)

Täällä päässä kaikki hyvin, tyttö JO pikkasen yli 3kk (aivan hirveetä vauhtia aika kulunu) ja päivittäin saa tuota ihastella. En vaihtais pois päivääkään - ehkä pari itkusinta tuntia voisin vaihtaa, jos pakko ois. Suosittelen :)

 

[pete666]

Ensiksi onnea kaikille vauvan saaneille. Nyt taitaa olla meikäläisenkin aika kantaa oma korsi kekoon: Eli 21.02 syntyi meille poika. 3800 ja 51,5 strategiset mitat. Poika ja äiti pääsivät jo toisena päivänä pois sairaalasta. 1v3kk tytärkin on aivan onnessaan ja haluaa kokoajan pikkuveljeä syliin. Nyt sitten on molemmat poika ja tyttö. On se vaan aina niin uskomaton fiilis saada juuri syntynyt vauva syliin. Vähillä yöunilla toistaiseksi menty kun poika melkein joka toinen tunti kaipaa ruokaa, mutta kyllä se tästä. Onneksi tyttö nukkuu miehekkäitä unia ja on oikeastaan aina nukkunutkin sellaisia 12h unia ilman heräämisiä.

 

[eerikki]

Lyhyesti ja ytimekkäästi tällä kertaa: Onnea kaikille tuoreille vanhemmille! Mahtava kuulla, että myös eerikki on yhä kuvioissa täysillä mukana :)

Kyllä vaan, mukana ollaan... Lääkäri veikkaili viime käynnin jälkeen, että kovinkaan kauan ei tarvitsisi enää odotella. Esikoinen on jo "lähtökuopissa". Saattaa kuulemma syntyä hyvinkin ennen laskettua aikaa...

Kuinkas se perhe-elämä uuden tulokkaan kanssa on muuten sujunut, dal?
Aika tosiaan taitaa kulua nopeasti ja lapsi kasvaa ihan silmissä muutamien ensikuukausien aikana?

Onnittelut täältäkin kaikille tuoreille vanhemmille!

 

[dal]

Kyllä vaan, mukana ollaan... Lääkäri veikkaili viime käynnin jälkeen, että kovinkaan kauan ei tarvitsisi enää odotella. Esikoinen on jo "lähtökuopissa". Saattaa kuulemma syntyä hyvinkin ennen laskettua aikaa...

Kuinkas se perhe-elämä uuden tulokkaan kanssa on muuten sujunut, dal?
Aika tosiaan taitaa kulua nopeasti ja lapsi kasvaa ihan silmissä muutamien ensikuukausien aikana?

Meidän tyttö taas ois viivytelly matkallaan viimeseen asti, kiireellisen sektion kautta sitte viimein suostui ulkoistumaan. Tuntuu, että tuosta olis jo kovinkin pitkä aika.

Perhe-elämä ainakin nykyisellään sujuu aivan mahtavasti, ei vaikeuta arkielämää tuo pienin tapaus juuri laisinkaan. Tuntuu, että ensimmäinen kuukausi tai melkeen kaksi oli enemmän sellasta aikaa, että huolehti vaan tytön perustarpeista ja toivoi, että kaikki osapuolet sais nukuttua.

Tuon kauden jälkeen onkin sitte tullu kuvaan mukaan hymyily ja hymyyn vastaaminen, "juttelu" ja muutenkin asiat, jotka saa päivittäin hymyilemään. Tuntuu, että nyt tuosta saa joka päivä jotain positiivista irti, ensimmäinen kuukausi meni pitkälti tosiaan vaan totutellessa erilaiseen elämään.

Aika kuluu nopeasti ja kasvuakin tapahtuu. Ajan kulumisen huomaa kyllä, mutta tuota kasvua ei niin omaan silmään osu. Lähinnä sen tajuaa ku kattoo digikuvia tytön elämän varrelta tai ku joku käy kylässä ja sanoo, että onpas se kasvanu.

 

[Cosmo]

Nyt on apina 6kk tienoilla ekaa kertaa kunnolla kipeä, jotain oksuilua ja vähän kuumetta. Sitä jotenkin luuli, että kun ne ovat kipeitä, niin sitä vaan huudetaan, ja kun paranee, niin huuto loppuu. Mutta mitä vielä: ipanahan on tietysti kuin isokin ihminen sairaana. Kipeän näköinen (pystyykö tällaista ilmettä kukaan feikkaamaan?) ja ihan vetämätön. Jos on valveilla, niin lähinnä keskittyy tuijottelemaan tyhjyyteen. Nukkuu aivan ihmeellisissä asennoissa ja potkii peiton pois kun yöllä on hiki kun lääke laskee kuumetta. Hassua kun itsellä lentää laattaa siitä Osmosal-liuoksesta tms. merivedestä, niin eikös E.T. vedä sitä pullollisen huikalla, suurinta herkkua ikinä. Melkein on sellasta touhua, ettei katsomaan pysty. Mutta että kai nekin ihmisiä on sitten kuitenkin.

Vaikka alussa dumasin kestovaipat ihan hippitavaraksi, niin ihan mainioita tuntuvat olevan. Lisäksi kun skeidaosasto on ollut aika iisiä: ekat kuukaudet meni satsi per kaksi viikkoa ja nyt sitä tulee aina pieni kiinteä mötti, jonka voi tipauttaa pönttöön, niin hyvinhän tuo toimii. Pöntölläkin on jopa sheissella käyty, kyttäilin eräänä päivänä, kun poika nakuili lattialla, että joku norppa sieltä puskee pakaroiden välistä, joten ei muuta kuin äkkiä pöntölle istumaan ja plumps. Tuettuna toki, mutta kuitenkin.

Hommattiin pingviinille myös passi. Sitä ei repeilemättä pysty katsomaan, kun kuvassa joku hölmistynyt pallopää katsoo suu auki ja vieressä on jotain maailman tärkeinta dataa. Enää pitäisi vain tietää kätisyys, jotta tietäisi, kumman kätiset golfmailat ostaa. Koskas tämä homma selviää, ja voiko niitä jotenkin opettaa?

 

[Hazardipakki]

Enää pitäisi vain tietää kätisyys, jotta tietäisi, kumman kätiset golfmailat ostaa. Koskas tämä homma selviää, ja voiko niitä jotenkin opettaa?

Kyllä voi, ei muuta kuin rightin puolen mailaa käteen.

 

[Koljat Candlelight]

Juuh, eikös tuo puoli määräydy pitkälti sen mukaan, kumman puoleista instrumenttia ensin taapero kokeilee.

Onnea kaikille uusille vanhemmille tasapuolisesti, lapset on vekkuleita otuksia.

 

[Sparrow]

Meillekin tulee muuten kohta vauva. Kovasti näyttää siltä, että poju saa pikkusiskon, laskettuun aikaan on noin kuukausi ja pari viikkoa. Sinne asti tuskin mennään...

Höpö höpö Varpunen, laskettu aika oli 6.3. ja kyseisenä päivänä klo 3.55 esikoisesta tuli isoveli tuollaiselle pienelle tytöntyllerölle. Strategiset mitat 53 cm ja 4150 g, veti huikeat 5 g isommaksi kuin isoveljensä.

Tapa, jolla tyttö maailmaan tuli, voisi toimia Tepsille esimerkkinä: suoraviivaista, ah niin suoraviivaista. Runsas tunti siitä, kun vaimo minut herätti, lykättiin jo sakset kouraan ja kehoitettiin leikkaamaan napanuora. Tätä ennen ajoimme "kaikessa rauhassa" laitokselle, jätin vaimon synnärin ovelle ja menin viemään auton parkkiin. Sisälle päästyäni siellä jo odoteltiin valmiina...että näin. Kyllä pisti nauramaan tämä koko mahtava toimitus.

 

[ipa rules]

Tapa, jolla tyttö maailmaan tuli, voisi toimia Tepsille esimerkkinä: suoraviivaista, ah niin suoraviivaista. Runsas tunti siitä, kun vaimo minut herätti, lykättiin jo sakset kouraan ja kehoitettiin leikkaamaan napanuora. Tätä ennen ajoimme "kaikessa rauhassa" laitokselle, jätin vaimon synnärin ovelle ja menin viemään auton parkkiin. Sisälle päästyäni siellä jo odoteltiin valmiina...että näin. Kyllä pisti nauramaan tämä koko mahtava toimitus.

Spiidi.

Taitaapi ihan yleensäkkin tuon toisen kanssa kanssa pitää vähän enemmän kiirettä, kuin esikoisen kanssa.

 

[eerikki]

Pitkä odotus päättyi reilun viikon verran etuajassa ja poikalapsi syntyi 9.3 sunnuntai iltapäivänä. Huomenissa äiti ja poika pääsevät kotiin ja perhe-elämän opettelu esikoisen kanssa voi alkaa... Niin, ja mitat olivat 3170 g ja 50 cm.

 

[dal]

Pitkä odotus päättyi reilun viikon verran etuajassa ja poikalapsi syntyi 9.3 sunnuntai iltapäivänä. Huomenissa äiti ja poika pääsevät kotiin ja perhe-elämän opettelu esikoisen kanssa voi alkaa... Niin, ja mitat olivat 3170 g ja 50 cm.

Mahtavaa, onnea kovasti! Kuluneesti voisin todeta myös jotain tyyliin "näin se homma etenee". Tuntuu taas, että aika tosiaan kuluu nopeasti, vastahan kirjoittelit tänne ja toivoit, että odotusaika menisi hyvin.

Muistahan tulla kertomaan kuulumisia tänne jatkossakin, jos omat kokemukset antaa pohjaa niin ruhtinaallisesti hyviä hetkiä on luvassa, tosin jopa koko ensimmäinen kuukausi menee ihmetellessä ja vaan eläessä sitä uutta arkea.

Juuri tällä hetkellä tuntuu, etten vaihtaisi sekuntiakaan pois. Kyllä saa isä olla tytöstään ylpeä, toivottavasti välillä myös toisin päin :)

 

[liigajyrä]

Pitkä odotus päättyi reilun viikon verran etuajassa ja poikalapsi syntyi 9.3 sunnuntai iltapäivänä. Huomenissa äiti ja poika pääsevät kotiin ja perhe-elämän opettelu esikoisen kanssa voi alkaa... Niin, ja mitat olivat 3170 g ja 50 cm.

Onneksi olkoon! Hieno Homma! Siitä se alkaa,itse nukuin paljon viime yönä noin 3h kun kaksoset päättivät taas mellestää ja nuorempi tyttö näki pahoja unia mutta nukkuminenhan on hom... hommaa.

 

[sampio]

Jees, projektin suunnittelu olisi nyt ohi, ja tositoiminta alkaa. Eilisen puolella klo 03.42 tupsahti pikku-ukko maailmaan, 50/3760. Ei ollut isänsä mitoissa likimainkaan, mutta onhan tuolla aikaa kasvaa.

Fiilis oli hiukan haahuileva, kuten viimeksikin. Synnytyksen jälkeen ei tunteet olleet kumpaankaan suuntaan pinnassa ja sekä äiti että isukki olivat lähinnä helpottuneita, vaikka itse urakka oli varsin helppo, jos nyt noin voi missään tapauksessa sanoa. No, vaimo itse niin totesi. Kunnon unien jälkeen oli fiilis kuitenkin tänään aivan erilainen ja iltapäivän vierailulla olin aivan täydellisen rakastunut pikkumieheen. Isosiskokin oli suloisen täpinöissään ja vaimo liki täysissä voimissaan.

Kisavauvahan siitä tuli, ja isukki saa valvoa isyysloman ensimmäisen yönsä kisojen parissa. Pitänee ostaa pelipaita kiitokseksi.

Jännä juttu, kuinka sitä voi ikävöidä näin kovasti ihmistä, joka on ollut olemassa vasta vajaan vuorokauden.

 

[Freddie Freeloader]

Onnittelut sampiolle!

Haikeudella välillä ajattelen, millaista toisen lapsen saaminen voisi olla. Meille sellaista ei tule, johtuen lääkäreiden antamasta ennusteesta ja todennäköisyydestä onnistumiselle ja terveen lapsen saamiselle.

 

[Anadigi]

Haikeudella välillä ajattelen, millaista toisen lapsen saaminen voisi olla. Meille sellaista ei tule, johtuen lääkäreiden antamasta ennusteesta ja todennäköisyydestä onnistumiselle ja terveen lapsen saamiselle.

Erittäin ikävä kuulla. Meidän taloudessa on ollut hieman saman sorttiset tunnelmat, tosin virallisia diagnooseja ei meille ole toistaiseksi ehditty tekemään.

Reilun kahden vuoden, parin keskenmenon jälkeen näyttäisi siltä, että tuorein raskaus voisi lähteä liikkeelle kuten kuuluukin. Kaikki tähänastiset raskaudet ovat menneet kesken jo ennen kahdeksatta viikkoa, nyt on tuo raja ylitetty ja lääkäreiden mukaan kaikki on niin kuin pitääkin.

Stressi raskauden jatkumisesta liittyy suurimmalta osin siihen, että meidän esikoinen syntyi kaksi kuukautta etuajassa ja joutui viettämään sairaalassa ensimmäiset kuusi viikkoa elämästään. Vaikeaksi asian tekee se, ettei tytön aikaiselle syntymälle löydetty mitään virallista syytä. Nyt on sitten kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin.

Itse olen aina ajatellut, että olen onnellinen pelkästään esikoisestamme; kaikki kun ei saa sitä ensimmäistäkään vaikka kuinka haluaisivat. Vaimolleni asia on ollut vaikeampi, ja olemme sopineet mahdollisen tulevan toisen lapsemme olevan myös viimeinen. Parisuhde ei välttämättä kestäisi kovin pitkään samanlaista stressiä, mitä viimeiset pari vuotta ovat osittain olleet.

 

[Dante]

Danten perheessä odotetaan esikoista! Lasta kun ruvettiin tekemään, niin laakista nappasi kiinni. Oli hieno 30-vuotislahja, kun testipuikkoon tuli kaksi viivaa. Eilen oli ensimmäinen ultra ja siinä kaikki hyvin. Helpotti kovasti. Tajusin vasta jälkeenpäin, kuinka paljon tuli jännitettyä ja pelättyä niskaturvotuksia tai muita ongelmia. Kaikkea tietysti voi tapahtua, mutta ainakin nyt on kaikki hyvin.

Oli ihmeellistä nähdä pikkutyypin liikuttelevan käsiään ja jalkojaan. Näytti ihan NHL-pakin reisiltä. Alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että ihminen sieltä on tulossa. Hienoja aikoja eletään, varsinkin kun vaimon pahin väsymysvaihe on ohitse. Marraskuussa pitäisi olla valmista.

 

[Fordél]

Oli ihmeellistä nähdä pikkutyypin liikuttelevan käsiään ja jalkojaan. Näytti ihan NHL-pakin reisiltä.

Heh, totaalinen repeäminen. Saanko jo nyt draftata kyseisen kaverin?

Niin ja suuret onnentoivotukset perhe Sampiolle!

 

[Liverpooligan]

Jännä juttu, kuinka sitä voi ikävöidä näin kovasti ihmistä, joka on ollut olemassa vasta vajaan vuorokauden.

Onnea vain ensinnäkin koko perheelle!

Tuota lainaamaani itsekin ihmettelin, kun esikoisemme joutui toisena elinpäivänään jäämään sokeriarvojen takia tarkkailuun OYS:n osasto 55:lle. Tuntui olo silloin illalla jotenkin ihmeen tyhjältä, vaikka periaatteessahan se ei vielä ollut kerinnyt edes paljolla (ainakaan fyysisesti) täyttyäkään. Mind over matter kai pätee tässäkin asiassa ja omaan "luomukseen" kiintyy silmänräpäyksessä.

EDIT: Ja onnea ja mukavaa odotusaikaa tosiaan myös Dantelle.

 

[Tepe#44]

Tänään syntyi perheeseen kolmas poika. Poika syntyi aikaisessa ja joutuu olemaan keskolassa, mutta voi hyvin olosuhteisiin nähden.

Eipä uskonu tänään aamulla vielä että poika tulee maailmaan juuri tänään. Ylpeät veljet kyselivät jo kuopuksen innostusta tulla pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa heidän kanssa.

 

[sampio]

Onnittelut Tepelle ja kiitokset kaikille omista onnitteluista.

Muutaman päivän ikäinen poitsu on ollut nyt viikonlopun kotona. Eipä tuota edes muistanut, millaista pikkuvauvaa on hoitaa. Aika kujalla olin ensimmäisen illan. Onhan tuo tietysti vähän kuin polkupyörällä ajaminen, eli palautuu nopeasti mieleen, mutta hetki siinä meni, ennen kuin pelituntuma löytyi.

Saa nyt nähdä, minkälainen tapaus tästä tulee. Isosisko oli melko helppo vauva käytökseltään, varsinkin kun saimme astman kuriin. Pikkumies on lähinnä hyvin koominen, mustatukkainen nyytti, joka syö, paskoo ja nukkuu. Todella raskasta puuhaa tuo varhaislapsuus.

 

[JiVe]

Meille tulee vauva - ehkä!

Lievästi painutaan oftopicin puolelle, mutta enpä nyt ainakaan suinpäin säntää avaamaan uutta keskustelua aiheesta. Eli vauvantekopuuhia on koitettu jo muutama vuosi, mutta eipä vaan ole tärpännyt. Aiheitta olenkin joskus aiemmin sivunnut joissain ketjuissa.

Nyt tänään viimein aloitettiin "viimeinen" vaihe, eli hedelmöityshoidot. (Siis aloitettiin aivan tosissaan, eli mamma menee hakemaan apteekista mömmöt joita vetelee seuraavat pari viikkoa) No eihän se meikulle juuri ole homma eikä mikään, ainakaan fyysisesti. Onhan tuossa jo vuoden päivät juostu erinäisissä tutkimuksissa ja jotain pieniä operaatioita tehtykin ilman menestystä.

Vaikka aikaa on jo kulunut jokunen tovi ilman tuloksia, ei asia ole kovinkaan pahasti pääsyt otsalohkoa kaihertamaan. Tämä kun nyt vaan on asia, mille ei mitään voi. Tämän lisäksi kun tuttavapiirissä on useampikin pariskunta, joilla on sama ongelma, on vertaistukea (tyhmä sana, varsinkaan kun sitä en mielestäni ole kaivannut) löytynyt. Eli asiasta on kyllä puhuttu. Ja juurikin viime viikon puolella yksi tuttavapariskunnista sai iloisia uutisia, eli muistaakseni kolmannella koeputkiyrityksellä oli tuloksiakin tullut. Jos olen ollut aivan hereillä tuolla lekurin pakeilla, niin alkionsiirtoon ryhdytään kaiketi vielä ennen kesälomia (jos vain kaikki on sujunut kuten pitääkin).

Joten jos kaikki menee kuten on suunniteltu, niin 30%* todennäköisyydellä meille tulee vauva ensi keväänä.

Onkos täällä kohtalontovereita?


*) kuulemma tuo 30% on onnistumisprosentti näissä hommissa. Ja pakkohan tuohon on uskoa, kun tuolla tuttavapariskunnallakin tuo onnistuminen tuli kolmannella yrityksellä.

 

[Veijari]

Onkos täällä kohtalontovereita?

Samassa veneessä ollaan. Hedelmällisyystestit on tehty ja kummassakaan ei ole varsinaista vikaa löydetty, mutta ei vain natsaa. Noin vuosi ollaan yritetty.

Seuraavaksi vaimo saa jotain hormoonihoitoa. En tiedä mikä on todennäköisyys onnistua. Jatkuvat epäonnistumiset söivät varsinkin alkuaikoina vaimon mieltä mutta nyt hänkin on jo rauhoittunut eikä enää pahasti pety kun kuukautiset alkavatkin normaalisti. Ollaan opittu suhtautumaan, että tulee jos on tullakseen. Meikäläinen ei oikein osaa olla asiassa niin innokkaasti mukana kuin vaimo, mutta ehkä sitten kuin raskausuutinen, toivottavasti joskus vielä tulee.

 

[toothfairy]

Onkos täällä kohtalontovereita?

Täällä ollaan. Tähänkin ketjuun tuli aikanaan kirjoitettua että 4 vuotta kesti ennen kuin vauva lopulta oli sylissä. Kaikenkaikkiaan hoitoja tuli tehtyä yhteensä 13. Mitään syytä meidän lapsettomuudelle ei myöskään aikanaan löydetty joten itse koin asian aikanaan sillain että meillä on ollut vain huonoa tuuria kun ei ole natsannut. Vaimolle asia oli tietenkin huomattavasti vaikeampaa koska hän koki epäonnistumisen omaksi viakseen.

Kannattaa uskoa siihen että jossain vaiheessa se lopulta tärppää vaikka varmasti tulee hetkiä jolloin toivo oman lapsen saamisesta saattaa kadotakin.