Meille tulee vauva!

[expertti]

Nyt 9 kk jäbä heräilee 4.00-6.00 joka aamu. Töissä nyt jaksaa, mutta piruvie kun pitäs illalla jaksaa vielä kisoja katsoa. Kummasti tällainen unikekokin tottuu keskimäärin 5 tunnin yöuniin.

Sama meirän likalla (1,5v) , siihen päälle parit painajaisitkut;-)

Nooh kai se siitä ajan myötä taittuu. Sit ku iskä lähtee reissuun ja pitäis vähän riekkua niin nukkumatti tulee viimeistään 01 aikaa... No eipä ole taksijonoja.

 

[Kulttimörkö]

Pakkipari Beckerin tiimiin!

Ei kiitos. Pysyn ihan kiltisti täällä. Onnittelut kuitenkin hyvistä uutisista. Kunhan vain nyt syntyisivät terveenä. :)

Myös täällä odotellaan malttamattomana. Yksi on meille tulossa ja laskettu aika on 2.9.2008. Uskomatonta miten voi pikkunen jo nyt aistia isänsä ja rauhoittua kun laitan käden tulevan äidin vatsan päälle. Sitä ennen kauhea potkunyrkkeily treeni menossa. Sittenhän se työ vasta alkaa kun tuo pienokainen ilmestyy tänne meidän maailmaan.

 

[Carlos]

Dodii. Viime yönä vaimo vaikeroi niin kovissa tuskissa kotona että sairaalasta tuli ohjeet mennä paikanpäälle. Vaikutti ettei mitään isompaa hätää, särkylääkettä vaan ja aamuun asti tarkkaillaan. Meikäläinen sitten lähti 2:30 paikkeilla kotiin. Kunnes sitten puhelin soi 5:30, vaimo on leikkaussalissa, vauva otetaan ulos NYT.

Siitä sitten vaan mummonhakureissulle, jonka jälkeen suoraan sairaalaan. Terve tyttölapsi syntyi 16.6. klo 6:16. Loppujen lopuksi vaimo ja tyttö voivat molemmat hyvin, joten alkushokin jälkeen muuttui iloksi.

Hiukan etuajassa siis oltiin, mutta kärsimättömyys kuuluu ikäänkuin perheen ominaisuuksiin, joten ei siinä mitään. Nuori neiti sopii ainakin joukkoon.

Vaikka vauvantulo menikin jo lähes rutiinilla kaikesta huolimatta, niin kyllä taas sai tuo pieni säihkysilmä meikäläisen silmät kostumaan. Sitä jotenkin aina ehtii unohtaa miten söpöjä ne vauvat ovatkaan, ja kun sen oman käärön saa syliinsä, niin kyllähän siinä raavaskin mies herkistyy.

Nimikin päätettiin jo vaimon kanssa sairaalassa kuten tavaksi meillä on tullut. Nyt on vähän hemmetin kiva fiilis.

 

[JiVe]

Meillä taas oli aika selkeät syyt olemassa, eli kyseessä oli aika vaikeahkot endometrioosi(t?), joita koitettiin ainakin vähän poistaa polttamalla. Tuosta ei ollut apua, joten päädyttiin sitten skippaamaan muut vaiheet ja suoraan koeputkien kanssa pelaamiseen.

Yllättävän vähän on myös parempaa puoliskoa rasittanut tämä homma. Ehkäpä siksi, että tuo syy kun on noinkin selkeä, niin on jaksettu uskoa, että siihen löytyy ratkaisu. Ehkäpä tilanteessa, jossa ei mitään selkeää syytä ole, olisi uskoa saattanut loppua tai olla ainakin koetuksella.

Palataanpa aiheeseen. Ja kiitokset kaikille tsemppaajille!

Pari viikkoa sitten oli aika kerätä hormonihoidoilla aikaansaadut munasolut talteen ja niitä tulikin aivan pirusti. Oliskohan ollut lähellä kolmeakymmentä joten ns. hyperstimulaatio oli lähellä. No sitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Noista munasoluista kelvollisia oli noin 20, joista hedelmöittyi 17 ja niistä kymmenen jakautui kunnolla. Eli pakkaseenkin saatiin odottamaan uusintayritystä.

Juuri sain viestin, että viikonloppuna apteekin raskaustestin antaman hailakka positiivinen (a-näyte) on vahvistunut myös b-näytteen eli nkl:n verikokeen jälkeen positiiviseksi. Eli jossain määrin suuremmin on nyt mahdollista, että meille tulee vauva ensi keväänä. Ehkei vielä ole iskenyt ihan kokonaan tajuntaan, sillä sen verran hartaudella tuota on kuitenkin muutama vuosi yritetty.

 

[kiwipilot]

Tyttö syntyi kymmenen yli viisi aamulla: kahdelta vaimo heräsi ja meinasi että nyt mennään, varttia vaille kolme oltiin synnärillä ja viiden jälkeen oli paketti ulkona. Helppoa kun sen osaa;) Mahtava olo ja huojentunut fiilis!

 

[sampio]

Onnittelut kiwille perheineen! Ja samoin JiVelle kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.
---

Aika kuluu nopeasti. Junnu on kohtsillään kaksi kuukautta vanha ukko. Jäntevä jätkä ja paljon vilkkaampi kuin vauvana rauhallinen isosiskonsa. Tiedä sitten, onko kyse yksilökohtaisista jutuista vai vaikuttaako sukupuoli, mutta menohalut tuolla naperolla on kovat, vilkas kaveri.

Hienoa, että saan mahdollisuuden molempien sukupuolien kasvattamiseen, vaikka en toisen lapsen sukupuolelle rehellisesti sanottuna ladannut sen kummempia odotuksia. Tietysti molempien sukujen ensimmäinen poika lapsenlapsien osalta, vaimoni puolella vieläpä ensimmäinen koko kantaperheessä, joten kai ilmapiiri oli jossain määrin miesmyönteinen. Itselleni tärkeintä oli silti terve paketti. Kliseistä, mutta lopulta ainut, mikä merkitsee jotain.

Mukavaa on ollut huomata, että sukulaiset ovat suhtautuneet isosiskoon samalla tavalla kuin ennenkin ilman erillisiä vihjeitä ja antaneet huomiota paljon myös hänelle. Töitä tuo pikkumies on tietysti lisännyt ja oma vapaa-aika on vähentynyt entisestään, mutta niin se vain on, että yksi hymy kuittaa kaiken.

 

[Kawalski]

joo postaillaan nyt tänne tää info. Kawalskikin lisääntyy ja uhkaavaa vauhtia lähestyy toi h-hetki. Kuukausi pitäs vielä malttaa meidän pikkuisen ennenkuin on laskettu aika. Tosin ollaan vaimon kanssa sen verran impulsiivisia ja kiirehtijöitä että tiedä sitä sitten koska toi piskuinen päättää haluta meidän seuraan.

 

[Deus Ex]

Tasan kolme viikkoa olisi esikoisen laskettuun aikaan. Melkoinen määrä tarpeistoa on jo eksynyt nurkkiin ja lisää taitaa olla vielä tulossa. Suurin osa tosin käytettynä kavereilta tai sukulaisilta. Viikonloppuna pitäisi korjata vauvalle sänky ja maalata lipasto. Toivottavasti ei tule kovin paljoa etuajassa, ettei jää hommat ihan vaiheeseen... :)

Onneksi oltiin kaukaa viisaita ja ostettiin kolmio, niin on nyt se "ylimääräinen" huone minne nuo tavarat saa jemmattua.

 

[Kawalski]

Tasan kolme viikkoa olisi esikoisen laskettuun aikaan. Melkoinen määrä tarpeistoa on jo eksynyt nurkkiin ja lisää taitaa olla vielä tulossa. Suurin osa tosin käytettynä kavereilta tai sukulaisilta. Viikonloppuna pitäisi korjata vauvalle sänky ja maalata lipasto. Toivottavasti ei tule kovin paljoa etuajassa, ettei jää hommat ihan vaiheeseen... :)

Onneksi oltiin kaukaa viisaita ja ostettiin kolmio, niin on nyt se "ylimääräinen" huone minne nuo tavarat saa jemmattua.

Samat sävelet. Eilen sain hoitopöydän tehtyä kylppäriin ja se asunnon extrahuone on jo täynnä kaikkea vauva-aiheista kamaa kuten vaunut, kärryt, sänky jne.

 

[DeS]

Palataanpa aiheeseen. Ja kiitokset kaikille tsemppaajille!

Pari viikkoa sitten oli aika kerätä hormonihoidoilla aikaansaadut munasolut talteen ja niitä tulikin aivan pirusti. Oliskohan ollut lähellä kolmeakymmentä joten ns. hyperstimulaatio oli lähellä. No sitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Noista munasoluista kelvollisia oli noin 20, joista hedelmöittyi 17 ja niistä kymmenen jakautui kunnolla. Eli pakkaseenkin saatiin odottamaan uusintayritystä.

Juuri sain viestin, että viikonloppuna apteekin raskaustestin antaman hailakka positiivinen (a-näyte) on vahvistunut myös b-näytteen eli nkl:n verikokeen jälkeen positiiviseksi. Eli jossain määrin suuremmin on nyt mahdollista, että meille tulee vauva ensi keväänä. Ehkei vielä ole iskenyt ihan kokonaan tajuntaan, sillä sen verran hartaudella tuota on kuitenkin muutama vuosi yritetty.

Onnittelut!!! Meillä taisi olla kaikkiaan neljä munasolua joista tasan yksi "kypsyi", ei jäänyt pakastettavaa, onneksi se sitten päätti alkaa kasvamaan, olisi ollut hippasen turhauttavaa aloitta sama ralli alusta. Meillä oli raskaustestien kanssa hieman epävarmuutta myöskin, ensin ei mitään, toisella jyrkkä ehkä ja lopuksi bingo pöydässä! Juniori tunkee kuvioihin joulukuun alussa, ja jos kaikki käy kuten kuuluisi, ennen sitä ei tarvisi saada kuin tuhat asiaa tehtyä, nooh, ehkei se ala heti vaatimaan omaa huonetta..

 

[Kulttimörkö]

Meidän rääpäleellä oli laskettu aika 2.9 mutta niin vaan syntyi jo tänään aamulla 8.57 sektiolla. Äidillä oli raskausmyrkytys joten oli kaikille parempi että vauva ilmeistyi maailmaan jo tänään. 2435 grammaa painoi poika ja kuulemma rääkäisi miehekkäästi. Itse en synnytykseen päässyt mukaan. Tuli niin nopea hälytys etten kotoa yksinkertaisesti ehtinyt. Vauvalla kuitenkin kaikki ok, hengittää itse joskin vauvaa autetaan hieman ylipaineella. Lisähappea ei tarvitse.

Ei tässä tiedä miten päin olisi koska vauvalla näyttää olevan asiat kunnossa mutta rääpäleen äitiä en ole vieläkään päässyt tapaamaan. Pitävät kuulemma heräämössä iltaan asti. Onnellinen ja erittäin huolestunut samaan aikaan. Outo fiilis.

 

[Soi Nana]

Tiistaina tuli pieni tyttö. Painoi 2,9 kg. Ei mikään iso vauva mitta äitikin on pieni ja painoi ainoastaan 37 kg ennen raskautta.

 

[Evil]

Onnea vaan kaikille uusille ja vanhemmillekin vanhemmille.

Meillä nuorin on puolitoistias, kaikkiaan geenejäni kantaa neljä ihmisen tainta. Siinä tuntuisi olevan ihan kylliksi...

 

[teemu73]

Esikoinen saatiin maailmaan tänään lauantaina 26.7. klo 4.41. Poika oli syntyessään 53 cm pitkä ja painoi 3790 grammaa.

Laskettu päivä oli jo viime maanantai. Melko tuskaiseksi kävi odottavan aika, koska varsinkaan vaimolle nuo viimeiset päivät eivät olleet helppoja. Kerran käytiin jo turhan aikaisinkin sairaalalla. Toiste ei ajateltu hukkareissua tehdä, joten lähdettiin vasta perjantaina klo 23:n jälkeen kun kivut olivat aivan helvetilliset. Kätilö totesikin, että on hatunnoston arvoinen asia, että pärjää kotona näin pitkälle.

Poika oli lähellä syntyä jo vähän aiemmin, mutta löikin jarrut päälle lopussa ja alkoi peruuttelemaan. No kyllä se sieltä ulos tuli, mutta taistelua se vaati.

No sittenhän alkoi kaiken uuden opettelu. Meikäläinen kun ei ole juuri koskaan vauvoja hyysännyt eikä vaippoja vaihtanut, niin nyt on tämäkin homma alkanut. Varmaan aika kömpelön näköistä, mutta eiköhän nämäkin hommat opi. Huomenna laitan suosiolla vähän huonommat vaatteet päälle, kun tämänkin päivän vaatekerta on yltä päältä paskassa. Vauva kyllä käyttäytyi varsin kiltisti ja antoi pukea ja touhuta ilman ongelmia. Ja onhan se tietysti muutenkin aivan mahtava pikku veitikka! On se kumma, miten oma on aina oma, vaikkei muut vauvat niin nappaisikaan.

Onneksi tärkeimmät kamat on kotona valmiina, eli vaunut, turvakaukalo ja spinnasänky. Täytyy vaan siistiä kämppä edustuskuntoon ennen kuin muu perhe kotiutuu ensi viikolla. Ei tulokastakaan kehtaa mihinkään sikolättiin tuoda.

 

[moby]

No sittenhän alkoi kaiken uuden opettelu. Meikäläinen kun ei ole juuri koskaan vauvoja hyysännyt eikä vaippoja vaihtanut, niin nyt on tämäkin homma alkanut. Varmaan aika kömpelön näköistä, mutta eiköhän nämäkin hommat opi. Huomenna laitan suosiolla vähän huonommat vaatteet päälle, kun tämänkin päivän vaatekerta on yltä päältä paskassa. Vauva kyllä käyttäytyi varsin kiltisti ja antoi pukea ja touhuta ilman ongelmia. Ja onhan se tietysti muutenkin aivan mahtava pikku veitikka! On se kumma, miten oma on aina oma, vaikkei muut vauvat niin nappaisikaan.

Kyllä se siitä lähtee. Tuo sinappikoneaika on kuitenkin aika lyhyt. Vuoden päästä katsot hommia eri silmillä. Onnea opetteluun.

 

[vili19]

... Tuo sinappikoneaika on kuitenkin aika lyhyt...

...mutta jäljet näkyvät niiiin pitkään. Toisen tulokkaan ehdan turkulaisen jälki edelleen paidassa neljän pesun jälkeen, mutta mitäpä näistä. Ehta paska (etenkin puoleksi oma) voittaa muut eliksiirit mennen tullen!

 

[Jeppe_68]

No sittenhän alkoi kaiken uuden opettelu. Meikäläinen kun ei ole juuri koskaan vauvoja hyysännyt eikä vaippoja vaihtanut, niin nyt on tämäkin homma alkanut. Varmaan aika kömpelön näköistä, mutta eiköhän nämäkin hommat opi. Huomenna laitan suosiolla vähän huonommat vaatteet päälle, kun tämänkin päivän vaatekerta on yltä päältä paskassa. Vauva kyllä käyttäytyi varsin kiltisti ja antoi pukea ja touhuta ilman ongelmia. Ja onhan se tietysti muutenkin aivan mahtava pikku veitikka! On se kumma, miten oma on aina oma, vaikkei muut vauvat niin nappaisikaan.

Onnea vaan kovin paljon. Odottele vielä noin puoli vuotta ja luulenpa, että sullekkin aukeaa ihan uudenlaiset asiat kun äijä alkaa kontata, äännellä ja nauraa kun näkee pärstävärkkisi. Siinä menettää aika moni muu asia merkityksensä. Pienet ihmiset ovat jotain aivan ainutkertaista.

 

[Apassi]

Ensimmäinen yritys päätyi keskenmenoon (siitä oli aikoinaan vitutusketjussa)viikolla 12. Tänään oli uuden yrityksen ensimmäinen ultra ja siellähän se pötkötteli vaimon masussa ja herättelyistä huolimatta ei oikein halunnut kääntyillä, että olisi kunnolla saanut mitattua, eli ei ole omena kauksi puusta pudonnut. Laskettu aika oli muistaakseni 18.4.09.

Hoitaja sanoi, että kaikki on niinkuin pitääkin ja pieni helpoituksen huokaus pääsi kummankin suusta, koska ensimmäisen keskenmenosta jäi pientä pelkoa perseeseen ja sitä ei halua uudestaan kokea. Pois lähtiessä (minähän en näistä mitään tiedä) vaimo sanoi, että hän on hieman huolissaan niskaturvotuksen määrästä, joka oli 2,5. Käsittääkseni tällä on tekemistä downin oireyhtymän tod. näköisyyden kanssa. Vapaaehtoiset verikokeen tuloksia sitten pari viikkoa odotellessa. Itse pystyn odottamaan suhteellisen luottavaisesti, mutta kuten arvaattekin, niin vaimo käy ylikierroksilla.

 

[TykkiJutila]

Ensimmäinen yritys päätyi keskenmenoon (siitä oli aikoinaan vitutusketjussa)viikolla 12. Tänään oli uuden yrityksen ensimmäinen ultra ja siellähän se pötkötteli vaimon masussa ja herättelyistä huolimatta ei oikein halunnut kääntyillä, että olisi kunnolla saanut mitattua, eli ei ole omena kauksi puusta pudonnut. Laskettu aika oli muistaakseni 18.4.09.

Hoitaja sanoi, että kaikki on niinkuin pitääkin ja pieni helpoituksen huokaus pääsi kummankin suusta, koska ensimmäisen keskenmenosta jäi pientä pelkoa perseeseen ja sitä ei halua uudestaan kokea. Pois lähtiessä (minähän en näistä mitään tiedä) vaimo sanoi, että hän on hieman huolissaan niskaturvotuksen määrästä, joka oli 2,5. Käsittääkseni tällä on tekemistä downin oireyhtymän tod. näköisyyden kanssa. Vapaaehtoiset verikokeen tuloksia sitten pari viikkoa odotellessa. Itse pystyn odottamaan suhteellisen luottavaisesti, mutta kuten arvaattekin, niin vaimo käy ylikierroksilla.

Onko vaimosi raskausviikolla 7 vai 12? Jos 12rv...niin laskettuaika taitaa olla lähempänä 18.3.09. Jos on 7rv, niin siitä ei kuulemma vielä sitä niskaturvotusta oikein voi sanoa. 12rv ultra sen jo kertoo. Eikä lukema 2,5 ole tae mistään Downin oireyhtymästä. Tietty suurempi mahdollisuus.En minä mikään lääkäri ole=) Mutta toivon teille tervettä lasta ja onnellista odotusta. Ja eikö olekin ihanaa, kun saa kuulla/nähdä eka kerran sen pienokaisen. Kyllä se laittaa miettimään kaikkea tätä. Meillä mennään raskausviikolla 22+4. Laskettuaika on sopivasti 24.12. Joulua odotellessa.

 

[dal]

Ensimmäinen yritys päätyi keskenmenoon (siitä oli aikoinaan vitutusketjussa)viikolla 12.

Hoitaja sanoi, että kaikki on niinkuin pitääkin ja pieni helpoituksen huokaus pääsi kummankin suusta, koska ensimmäisen keskenmenosta jäi pientä pelkoa perseeseen ja sitä ei halua uudestaan kokea. Pois lähtiessä (minähän en näistä mitään tiedä) vaimo sanoi, että hän on hieman huolissaan niskaturvotuksen määrästä, joka oli 2,5.

Täällä myös yksi keskenmeno takana jostain vuodelta 2006 ja nyt enemmän tai vähemmän onnellisia pikku prinsessan vanhempia ollaan, itseasiassa tyttö tänään jo huimat 9kk. Aika kuluu enemmän ku siivillä.

Kannattaa ottaa nuo odotusajan päivät ainaki alkuun ihan vaan päivä kerrallaan, eikä murehtia turhia. Antaa mennä omalla painollaan. Enkä tuosta niskaturvotuksesta ois huolissani, raja kun liikkuu käsittääkseni luvuissa 2,7-3,0mm. Tuon alle jäävillä ei kohonnutta riskiä ole. Ja vaikka niskaturvotus olisi olematon, ei se siltikään sulje mitään pois satavarmasti. Meillä turvotusta oli 1,3mm ja aikalailla terve paketti sieltä saapui loppuvuonna.
Murehtia ehditte joka tapauksessa joskus, viimestään sitten kun kotiintuloajat ei pidä paikkaansa eikä lapsesta kuulu :)

Melkoisen ainutlaatuinen ja unohtumaton kokemus on muuten tuo ensimmäisten ultraäänien aika. Sydämen syke erottuu jo hyvinkin selvästi siinä vaiheessa, vaikka lähinnä kaksi paikkaansa vaihtavaa pikseliä kyseessä onkin. Asia, jota ei ymmärrä, ellei itse saa kokea.

Koska tämä kallistuu jo romaanin puolelle, niin toivotan vaan onnellista jatkoa, käyhän täällä huutelemassa kuulumisia aika ajoin.

Sen verran vielä loppuun, että näitä asioita kirjoittamisen ohessa mietiskellessä tajuaa, miten uskomatonta koko homma onkaan. Oikeesti, jotain pysyvää ja hyvää sitä on saanut elämässään aikaan, vaikka kuolisi jo huomenna. Mitä en toki ajattellut tehdä :)

 

[True Blue]

Ilmottaudutaanpa mukaan tännekin =)
Laskettu on siinä helmikuun 21 päivä. Ja kaikki on menny hyvin tähän asti. Syke kuuluu selvästi ja turvotusta oli 0,8mm.

 

[sampio]

Hauskaa, että meillä taas kumpikaan ei oikein perustanut noista ultrista juuri ollenkaan. Vaimo nyt ehkä hiukan, kun näki touhun livenä, mutta itse en kummankaan kohdalla jaksanut kovin perusteellisesti kuvia tutkia, enkä mukanakaan siis ollut. Turvotuksista ei ollut mitään hajua, muuta kuin omassa haarukassa.

Makuuhuonetta ei maalattu puolta vuotta etukäteen, ja hyödylliset kamppeetkin hommattiin siten, että pyörivät nurkissa mahdollisimman vähän aikaa. Ensimmäisen junnun syntymä sai aikaan onnen täyttymyksen fiiliksen, toisen syntymän jälkeen tuli valtava helpotus. Aika karua. Mutta mikään näistä ei tietysti sulje pois sitä, että rakastan lapsiani valtavasti ja tykkään helliä, lässyttää ja näyttää tunteitani heille päivittäin. Jostain syystä en vain osannut hehkuttaa lapsen odotusta. Kai siihen turtui jo nuorena, kun vanhempani työstivät muutaman iltatähden meikäläisen teinivuosina. Silloinkin ne muksut vain tulivat ja niihin sai keskittyä sitten olemassa olevina klöntteinä, eikä jutella jollekin anonyymille vatsalle.

Tarkoitukseni ei ole latistaa muiden iloa ja odotusta, kukin tyylillään ja lyyli syylillään.

 

[JiVe]

Onko vaimosi raskausviikolla 7 vai 12? Jos 12rv...niin laskettuaika taitaa olla lähempänä 18.3.09. Jos on 7rv, niin siitä ei kuulemma vielä sitä niskaturvotusta oikein voi sanoa. 12rv ultra sen jo kertoo. Eikä lukema 2,5 ole tae mistään Downin oireyhtymästä. Tietty suurempi mahdollisuus.En minä mikään lääkäri ole=) Mutta toivon teille tervettä lasta ja onnellista odotusta. Ja eikö olekin ihanaa, kun saa kuulla/nähdä eka kerran sen pienokaisen. Kyllä se laittaa miettimään kaikkea tätä. Meillä mennään raskausviikolla 22+4. Laskettuaika on sopivasti 24.12. Joulua odotellessa.

Täällä mennään juurikin tuolla 12. viikolla ja laskettu aika on tarkalleen tuo 18.3.09. Torstaina on edessä tuo ultra, jossa sydänääniäkin kuunnellaan. Ei se oikeastaan itseäni jännitä. Tulevaa äitiä sitävastoin paljon enemmän. Tämä muutaman vuoden "show" on nyt siinä pisteessä, että helpottavan tietona on se, että mahdollista on saada jälkikasvua. Nyt se on lähempänä kuin koskaan. Jos tässä menee jotain reisille, niin otetaan pakkasesta uusi alkio ja kokeillaan sillä. Kyllä se jossain vaiheessa pysyy siellä loppuun asti.

Huolimatta tästä muutaman vuoden projektista itsekin kuulun Sampion kanssa samaan kategoriaan noiden ultrakuvien suhteen. Ensimmäisen ultran sydämensykkeet kuittasin sillä, että kyllähän se olisi voinut syöttää vaikka mitä pajunköyttä meille siinä. Ja ne kaksi pikseliä olisi saanut "sykkimään" ihan vaan sitä ultratikkua heiluttamalla.

Tarkoitukseni ei ole latistaa muiden iloa ja odotusta, kukin tyylillään ja lyyli syylillään.

Tämän allekirjoitan itsekin myös.

 

[TykkiJutila]

Täällä mennään juurikin tuolla 12. viikolla ja laskettu aika on tarkalleen tuo 18.3.09.

RV 12 on se sellanen luku, milloin voi jo hieman huokaista helpotuksesta. Suurin osa keskenmenoista tulee ennen tuota. Siis hyvin pitäisi pullan/pullien olla uunissa. Sehän selviää torstaina,että onko siellä yksi,kaksi tai useampi.

Meillä on kotona 2 poikaa, 3v ja 6v. Mutta ensimmäinen yhteinen ja ensimmäinen "oma" on nyt siis tulossa, sen takia odotan innolla tulevaa pienokaista, joka hänkin on poika=). Mutta rakastan poikia ihan kuin omiani, ja he ovatkin puolin ja toisin kuin omia. Meillä suunnitteilla 5 lasta, jos luoja suo. Jos se vielä joskun tytön lykkäis, nyt oli tilauksessa, mutta lääkäri sanoi viime ultrassa, että on niin isot kassit, että on varmasti poika. Tullut isäänsä... =)

 

[JiVe]

RV 12 on se sellanen luku, milloin voi jo hieman huokaista helpotuksesta. Suurin osa keskenmenoista tulee ennen tuota. Siis hyvin pitäisi pullan/pullien olla uunissa. Sehän selviää torstaina,että onko siellä yksi,kaksi tai useampi.

Kaikki näytti siltä kuin pitikin. Pikkuhiljaa itsellekin hiipii ajatus siitä, että se on oikeasti tulossa. Kaksosten "vaaraa" ei ollut, kun vain yksi alkio siirrettiin. Onneksi tässä on vielä aikaa totutella ajatukseen ;)