Meille tulee vauva!

[mjr]

Tuossa aiemmin oli kiivastakin keskustelua vanhemmuudesta ja lapsettomuudesta. On sanottava että ainakin omalla kohdallani biologia pääsi iskemään voimalla: en todellakaan ole ollut mikään vauva-ihminen, ei ole purkautunut mitään hysteerisiä leperrys-tulvia kun on tuollaisen pienen, rumahkon ja joka paikasta vuotavan nyytin jossain tavannut. Vähän päinvastoin. Mutta kovin sitä sydän heltyy ehdoitta tuon oman vauvan kohdalla... Tässä mielessä kokemus on siis muuttanut asennetta, mutta ei kuitenkaan mielipiteitä - on sinänsä täysin rationaalista valita lapsettomuus, mutta mahdollista kuitenkin on ettei lapsen saaminen ehkä ole sellainen kokemus kuin mitä sen ennakkoon arvelee olevan.

 

[mikse]

Narreilla ei taida fanituotevalikoimasta löytyä juuri mitn vauvoille?

Hahaa, potkupuku löytyi hallin fanituotemyymälästä. Hinta suolainen 25€, mutta eihän tätä voinut väliin jättää.

 

[sampio]

...on sinänsä täysin rationaalista valita lapsettomuus, mutta mahdollista kuitenkin on ettei lapsen saaminen ehkä ole sellainen kokemus kuin mitä sen ennakkoon arvelee olevan.

Nimenomaan tätä yritti muutamat vanhemmat viittaamassasi ketjussa painottaa, mutta syystä tai toisesta se käsitettiin lapsettomuuden kritiikiksi. Ehkä lapsettomat vain ovat meitä normaaleja ihmisiä puusilmäisempiä...

 

[siffa]

Mutta kovin sitä sydän heltyy ehdoitta tuon oman vauvan kohdalla... Tässä mielessä kokemus on siis muuttanut asennetta, mutta ei kuitenkaan mielipiteitä - on sinänsä täysin rationaalista valita lapsettomuus, mutta mahdollista kuitenkin on ettei lapsen saaminen ehkä ole sellainen kokemus kuin mitä sen ennakkoon arvelee olevan.

Myöhästyneet onnittelut täältä mjr:lle lapsen syntymän johdosta! Matka oman lapsen kanssa on loppuelämän kestävä. Kokemukset kasvavat ja muuttuvat sitä mukaa kuin lapsi kasvaa. Juuri nyt lapsenne herättää nälän tullen säännöllisesti vanhempansa. Sitä kokemusta tuskin kukaan saattaa ennakkoon kuvitella. Lapset ovat yksilöitä. Toiset nukkuvat alusta alkaen hyvin. Toiset nukkuvat ensimmäisen yönsä itkemättä vasta kahden vuoden iässä. Ei ennakkoon tiedä, mitä on tulossa.
Jokainen päivä, viikko, kuukausi, vuosi ja vuosikymmen tuovat omat kokemuksensa. Lopputulos ratkaisee oliko lapsen saaminen ennakkoon odotetun kaltainen kokemus.
Mutta toki sinä elät nyt tätä päivää ja ihmettelet, kun lapsi kasvaa ja alkaa reagoida läheisten ihmisten liikkeisiin ja läheisyyteen. Toivottavasti ehdit kirjoittaa nasevia ja asiantuntevia tekstejäsi tänne JA:aan.
Näyttäähän meistä tulevan yllättäen porvarihallituskumppaneita, joten eiköhän siltä saralta historiankin valossa keskustelua riitä:).

 

[Franchise]

Franchisen perhe kasvoi yhdellä jäsenellä pääsiäispyhinä. Maailmaan putkahti jäntevän näköinen pelimies haukankatseella varustettuna. Saattoi olla jopa Eye of the Tiger...Kyseessä molempien sukujen ensimmäinen lapsenlapsi. Intoilemaan ei ole joutunut ainakaan yksin, mikä on luonnollisesti vain loistava asia!

 

[ipa rules]

Jos kaikki menee hyvin, niin allekirjoittaneen esikoinen päästää ensiparkaisunsa lokakuun puolenvälin jälkeen. Eipä siitä kauaa ole, kun ei olisi voinut kuvitellakaan itseään isäksi, eikä se kovin läheiseltä tunnu vieläkään, mutta kaippa sitä sitten valmiina ollaan.

Homma oikeastaan konkretisoitui vasta ensimmäisessä ultrassa jossa todettiin, että vaimon sisällä oikeasti jotain on kasvamassa.

 

[Lapanen]

Eipä siitä kauaa ole, kun ei olisi voinut kuvitellakaan itseään isäksi, eikä se kovin läheiseltä tunnu vieläkään, mutta kaippa sitä sitten valmiina ollaan...

Tuo hommahan on sikäli nerokkaasti suunniteltu, että sinulla on se 9 kk aikaa totutella ajatukseen ja valmistautua henkisesti. Normiäijältä onnistuu tuossa ajassa huomaamatta.

Kun kumppani vieressä pikku hiljaa paisuu ja alkaa ehkä hieman muutoinkin 'oireilemaan', olet synnytykseen mennessäsi jo ihan sujut homman kanssa etkä kummeksu tilannetta sen kummemmin.

Coolisti vaan, pois turha höntyily. Niinkuin Tampereella sanotaan: 'Ei tehrä tästä ny niin isoa numeroa'.

 

[Clocks]

Jaha, tämä ketju nousi. Hieno homma tuo ipa rulesin juttu, vaikka ipa ei ruletakaan. Säästetään onnittelut myöhemmäksi, nyt näytän peukkua Mansen veljelle.

No joo, tuossa jokunen kuukausi takaperin lueskelin tätä ketjua ja mietin koska voisin tämän otsikon alle itse kirjoittaa. Homma oli silloin ns. työn alla ja nyt...No, nyt voin kirjoittaa tämän otsikon alle. Meille tulee vauva. Eipä siitä sen enempää, aika pitkälti sama juttu kuin ipan miehellä eli mikään totinen vauvakuume ei missään vaiheessa iskenyt. Itse olin liikkeellä enemmänkin ns. järkipohjalta, eli haluan jälkeläisiä ja vanhemmuuden kokemuksen.

Eipä silti, hyvältä se tuntuu. Vaimo hakeutui eilen hoitoon kun oli huolissaan siitä että vuorokauteen ei ollut tuntenut potkuja tai muutakaan (ollaan siis jo aika pitkällä). Oli sitten tutkittu perinpohjaisesti, mm. ultraäänikuvattu. Siellähän se lillui jalat siveellisesti ristissä, suu vaan oli kuulemma käynyt kun oli vettä hörppinyt (sitä kuulemma tapaavat tehdä). Sydänäänet olivat kuulemma erinomaiset, ja kyllä se hyvää tekee omallekin sydämelle kun asiaa vähän miettii. Siunattua elämänvaihetta tässä saa elää.

 

[Datsun]

Tuo hommahan on sikäli nerokkaasti suunniteltu, että sinulla on se 9 kk aikaa totutella ajatukseen ja valmistautua henkisesti. Normiäijältä onnistuu tuossa ajassa huomaamatta.

Tuo on totta. Mutta ite vauvassa (ainakin joissakin) on muutama valmistusvika. Jos kerran ainoa oikea ravinto pienelle nyytille on äidinmaito, niin miksi ihmeessä tosi monen vauvan vatsa kipristelee? Käsittämätöntä.

Meillä eka 7 kuukautta oli tosi hankalaa ja takkuista. Tästä (onneksi) on jo aikaa, nimittäin vauva täytti juuri 2 vuotta. Mahtava tyttö! Vielä ei ole tarpeeksi aikaa kulunut noista alkukuukausista - vauvakuume ei ole uudelleen iskenyt. Ehkä myöhemmin?

Onnea suunnattomasti kaikille yllekirjoittaneille!!!

 

[majuho]

No niin, jos sitä kantaisi kortensa kekoon.. Eli jatkoa olisi tulossa kolmelle jo syntyneelle pojalle marraskuussa. On se vaan ihanaa ajatella että neljäs tulossa. Oikein vesi silmissä sai katsella ultrassa pikkuisen sydämenlyöntejä ja kuunnella sydänääniä. Isot veljet täyttävät tänä vuonna jo 14, 12 ja 8 ja ovat todella innostuneita tämän "iltatähden" tulosta. kovasti ovat jo nimiä ehdotelleet. On tää elämä niin mukavaa... :-)

 

[Remppu]

Jos kaikki menee hyvin, niin allekirjoittaneen esikoinen päästää ensiparkaisunsa lokakuun puolenvälin jälkeen...

No samperi, olisin voinut kirjoittaa koko viestin sanasta sanaan samanlaisena. Eli täälläkin ollaan odottavalla kannalla. Ei muuta kuin onnittelut ja peukut pystyyn!

 

[mekabyte]

Meillä eka 7 kuukautta oli tosi hankalaa ja takkuista. Tästä (onneksi) on jo aikaa, nimittäin vauva täytti juuri 2 vuotta. Mahtava tyttö! Vielä ei ole tarpeeksi aikaa kulunut noista alkukuukausista - vauvakuume ei ole uudelleen iskenyt. Ehkä myöhemmin?

Krhm, tuttu juttu. Meillä oli kans raskasta ekan vuoden ajan ja seuraavaan näyttäisi menevän reilu kahdeksan vuotta. Syksyllä tulee uus nassikka taloon. Maanantaina toinen ultra, jossa toivottavasti on pelivälineet näkösällä ja voidaan ratkaista leikkimielinen arvuuttelu sukupuolesta. Yllättäen minä ja poika ollaan varmoja, että siellä on poika ja vaimo taasen arvelee tytöksi.

Hauskaa on tämä pään "sekoaminen" Vielä viime syksynä vaimon kanssa asiasta puhuttaessa oli molemman vahvasti sitä mieltä, että tämä yksi jannu riitää meille. Jotenkin se vaan meni silleen, että huomasi paneutuvansa asiaan tuossa joulun alla. Vähän jänskättää, mutta eiköhän se siitä taas mene. Pitää vaan muistaa huomioida tuo jo isoksi kasvanutta koulupoikaakin riittävästi, niin ei tunne jäävänsä sivuraiteelle.

 

[repe_joke]

Jos kaikki menee hyvin, niin allekirjoittaneen esikoinen päästää ensiparkaisunsa lokakuun puolenvälin jälkeen. Eipä siitä kauaa ole, kun ei olisi voinut kuvitellakaan itseään isäksi, eikä se kovin läheiseltä tunnu vieläkään, mutta kaippa sitä sitten valmiina ollaan.

Tämä on tuttu homma varmasti lähes kaikille joista tulee vanhempia ensimmäistä kertaa.
Itsekkin tuli itseään epäiltyä, eikä homma mitenkään pomminvarmasti tuntunut olevan hallussa edes silloin kun lähdettiin synnyttämään.
Mutta sillä hetkellä kun sai pikkutytön ensimmäisen kerran syliin, ja sitä lähdettiin pesemään kätilön kanssa, niin kaikki tuntui erittäin luonnolliselta. Ihan kuin olisin aina pidellyt sylissäni sitä pientä ihmistä, ja ihan kuin olisin aina tiennyt mitä tulee tehdä.

Luonto hoitaa homman kotiin. Ja onnea odotukseen.

 

[ipa rules]

Kiitoksia vaan onnitteluista ja peukuista yms. ja onnea samalla muille tuleville vanhemmille.

Ihan suunnitellusti tämä esikoinen laitettiin alulle. Olimme tosin varautuneet, että menisi huomattavasti kauemmin "treenatessa" ennen tärppäämistä.

Olihan se erikoinen fiilis katsella 5cm pitkää kaveria jolla on on jo sormet varpaat yms, sieltä ultran kautta.

 

[Datsun]

Itse ensinäkeminen ei mulle ollut mikään tähtihetki, se näky lähinnä säikäytti vaikka kuinka oli muka prepannut asiaa. Kuitenkin vihertävä, limainen ja vähän verinenkin mötkylä sai heti kelaamaan onko kaikki hyvin.

+ soikion muotoinen pää!

 

[Puscutractori]

Vaimoni synnytti meille esikoistyttären tänään klo 2.24. Neljän vuoden yrittämisen ja piinaavan synnytyksen jälkeen on kieltämättä tähänastisen elämäni upein fiilis. Vaikea tosin vielä käsittääkään tätä kaikkea, mutta tunnelmat ovat nyt sellaiset, etten tiedä miten päin olisin!

Saa onnitella ;)

 

[Ambi]

Onnittelut puscutractorille! Ei taida lätkän mm-kisat olla se ykkösjuttu tänään? ;)

 

[Liverpooligan]

Upeaa, että teillä lopultakin onnisti, Puscutractori! Valtavat onnittelut sinulle ja vaimollesi.

 

[Lapanen]

Vaimoni synnytti meille esikoistyttären tänään klo 2.24. Neljän vuoden yrittämisen ja piinaavan synnytyksen jälkeen on kieltämättä tähänastisen elämäni upein fiilis. Vaikea tosin vielä käsittääkään tätä kaikkea, mutta tunnelmat ovat nyt sellaiset, etten tiedä miten päin olisin!

Saa onnitella ;)

Onnittelut.

Tämä on myös näitä yksiä alaan liittyviä erikoisuuksia, että jotkut punnertavat vuosikausia päästäkseen olemaan pieniin päin ja joiltain se ei onnistu koskaan.

Neljä vuotta ei ole joidenkin ystävieni kokemuksiin verrattuna vielä paljonkaan, tämä mitenkään siis vähättelemättä.

Toiset taas eivät asiaa sen kummemmin ajattele tai koe olevansa suuremmin jälkikasvun tarpeessa, mutta niin se predictori sitten vain yhtenä päivänä näyttää punaista että hupsis vaan. No mikäs siinä, sitten vain ruvetaan iskäksi ja äiskäksi.

Mäkise:n esiin ottamat 'valmistusviat' joissain naperoissa tekevät myös vanhemmuuden ensimmäisistä kuukausista joillekin hyvin toisenlaisia kuin toisille.

Aina voi lohduttautua erään tuttavan tuttavani kokemuksilla. Heille syntyi kolmoset ja pisin aika ensimmäisen puolentoista vuoden aikana kun kaikki penskat nukkuivat yhtä aikaa oli 20 min.

 

[Tepe#44]

Onnittelut Puscutractorille! Itsellä vielä molempien mukeloiden syntymät tiukasti muistissa. Tänään kaverin varpajaisiin samalla kuullin että olemme mamman kanssa kummivanhempia heidän pojalleen. Olemme erittäin otettuja kunniasta.

 

[ipa rules]

Noinkin pitkän yrityksen jälkeen mukavaa, että kaikki on mennyt loppuun asti hyvin.

Onnea vaan Puscutractorille.

 

[BOL]

Onnittelut myös täältä! Tänä samaisena päivänähän 41-vuotta sitten syntyi eräs myös IFK-ikoni Sakari Lindfors, joten tulevaisuus näyttää tässäkin mielessä ruusuiselta :)!

Neljä vuotta on pitkä aika odotella haikaraa. Se tekee varmasti tästä päivästä vieläkin ikimuistoisemman, jos mahdollista. Onneksi Onni lopulta suosi ja nyt pikku-prinsessa on riemunanne.

Isän ja tytön välinen side on jotakin mittaamattoman arvokasta, joten ota siitä ilo irti. Oma mieheni on ainakin edelleen päivittäin täysin pikkuneitimme pauloissa ja äitinä heidän juttujaan on ihana seurata. Tosin välillä olen niistä kekkereistä niin totaalisen pihalla, että... Tyttö kyllä saa isänsä sellaiseen solmuun, että tulevaisuus joskus huolettaa. Näinköhän isukki kykenee säilyttämään suhteellisuudentajunsa, kun neiti tuosta kasvaa. Isillä kun on tunnetusti äitejä paksumpi lompakko ja omasta kokemuksesta tiedän myös, että isin kanssa kaikki keinot on sallittuja :).

Joten olehan valppaana alusta saakka! Ja ala rohkeasti vain tehdä teidän juttujanne omalla tavallanne. Mutta muista myös, että vaikka äidin tavat eivät ole ainoita oikeita, ne ovat täysin ylivertaisia :) Pääset helpommalla, nimim. kokemusta löytyy :=)

 

[Datsun]

Yksi kokemuksen erittäin syvällä rintaäänellä annettu neuvo seuraa tässä: Tarjotkaa piltillenne maitoa myös pullosta ihan päivittäin! Vaikka sitten sitä äidin lypsämää jos ette halua korvikkeita käyttää. Nimittäin...

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten kun vaimon 30-v. synttärit lähestyivät ja tytär oli n. 6 viikon ikäinen sain kuningasidean. Ostan vaimolle lahjaksi yön hotellissa (jonne hän saa tietenkin mennä yksin) ja minä jään ekan kerran yksin hoitamaan lasta yli yön. Hänellä oli sopivasti firman saunailta ensin josta olisi mukava pikku hiprakassa mennä vetämään kunnon yöunet + hotelliaamiaiset ihan omaan tahtiin. Tuttipulloilua meillä oli muutaman kerran koitettu, hyvin sujui sekä äidin että isän tarjoamana. Vaan...

Vaimo siis lähti saunailtaansa ja minä kakaran kanssa kaksin olohuoneeseen. Muksun herättyä aloin innokkaasti tarjoamaan tuttipulloa mutta mitä ihmettä - ei kelvannut! Hirmu itku ja huuto. Tunnin huudettuaan simahti, nukkui jonkin aikaa ja uusi yritys. Ei kelvannut. Yritin lusikalla, yritin kauniisti, yritin väkisin, maanittelin, raivosin...ei vaan kelvannut. Paniikki alkoi kasvaa, kuinka pitkään kuusiviikkoinen vauva voi olla ilman ravintoa? Välillä neiti simahti, ja heräsi taas huutamaan. Mun oli pakko soittaa vaimolle saunailtaan että terve, imettäjää tarvitaan - yritin kuitenkin kuusi tuntia.

Ei ollut mukavaa mennä vaimon saunailtaan huutavan lapsen kanssa. Nolotti ja vitutti aivan äärimmäisen paljon. Nousuhumalassa olevat äidit ja isät jakoivat kysymättä lapsenkasvatusohjeita melko riittävästi! Raivostutti! Siinä jäi hotelliyö käyttämättä ja rouva takaisin kotiin lasta imettämään. Onneksi ei ollut ehtinyt juoda kuin muutaman siiderin (ite olisin ollu jo kantokunnossa tuommoisen 10 kk:n selvin päin olon jälkeen.)

Tämän episodin jälkeen tytär ei suostunut juomaan maitoa tuttipullosta ollenkaan (yhtä kertaa lukuunottamatta.) Oli siinä vaimolla tiukat paikat yösyöttöineen koko imetysajan...Onneksi kiinteään ravintoon siirtyminen muutti tilanteen totaalisesti ja meikä ei sen jälkeen enää ollut täysin hyödytön ruokinta-asioissa. Jos joskus tulee lisää lapsia niin varmistan sen että joka päivä tarjotaan myös pullomaitoa!

Nykyään tämä jo naurattaa mutta lähellä oli ettei jäänyt ikuista traumaa.

 

[TAM]

Yksi kokemuksen erittäin syvällä rintaäänellä annettu neuvo seuraa tässä: Tarjotkaa piltillenne maitoa myös pullosta ihan päivittäin! Vaikka sitten sitä äidin lypsämää jos ette halua korvikkeita käyttää. Nimittäin...

Tästä jutusta tulivat ihan omat muistot mieleen. Vanhempi tyttöni oli tuolloin varmaan parin kuukauden ikäinen ja aivan samaan tapaan jäin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa kaksin kotiin illaksi. Vaimoke meni ystäviensä kanssa syömään ja oli kyllä tulossa yöksi kotiin, mutta meidän oli tarkoitus pärjätä useampi tunti ilman häntä. Ja aivan samalla tavalla kuin em. tarinassa ei tuttipullo juuri tuona iltana kelvannut millään. Vaikka tyttö normaalisti kyllä suostui siitä syömään, niin juuri tuolloin ei mikään auttanut. Itse en kyllä jaksanut taistelua kuin parisen tuntia ennenkuin luovutin ja kutsuin apuvoimat paikalle.
Näissä varmaan pätee jokin lapsen vaisto siitä, että nyt kaikki ei ole normaalisti ja tällöin ei se yleensä kelpaava tuttipullo olekaan toimiva ratkaisu.

 

[BOL]

Yksi kokemuksen erittäin syvällä rintaäänellä annettu neuvo seuraa tässä: Tarjotkaa piltillenne maitoa myös pullosta ihan päivittäin! Vaikka sitten sitä äidin lypsämää jos ette halua korvikkeita käyttää.

Kokeilkaa eri materiaaleista (luonnonkumi, silikoni) valmistettuja pullotutteja! Suurimmassa osassa pulloja on silikoninen läpinäkyvä pullotutti valmiiksi, mutta sen vaihtaminen luonnonkumiseen on kuulemani mukaan hyvä jekutuskeino kaikkein krantuimmille vaaveille. Suurimmasta osasta tavallisia S-Marketteja ja vastaavia saa näitä Ainun "karvalakkipulloihin" sopivia luonnonkumitutteja hintaan about 5€. Aika pieni sijoitus, vaikka ei kelpaisikaan. Kun napero on päässyt jujulle pullosta, voi sitten vaihtaa vaikka minkälaisiin super-magic-taikapulloihin vilkkuvine tutteineen.

Toisille vauvoille ei kelpaa pullo ikinä, toisille mikä vaan, vaikka rintamaitoa söisivätkin. Itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän vauva laittaa hanttiin pulloruokinnan kanssa, sitä enemmän sen onnistumiseen pitää käyttää aikaa. Ihan vaikka sitten vain varmuuden vuoksi. Koskaan kun ei tiedä, mitä äidillekin voi sattua. Ei välttämättä edes mitään vakavaa, mutta esim. lääkärissäkäyntikin voi joskus venyä niin, että palvelu ei tissin muodossa pelaa haluttuun aikaan.

Kiva lukea, että isät ovat edes yrittäneet järjestää äideille vapaailtoja pitkine yöunineen. Se, että ne eivät loppupeleissä ole toteutuneetkaan odotusten mukaisesti, eivät välttämättä mammaa suuremmin haittaa. Jo pelkkä ajatus on tärkeä! Tosin kyllähän sitä soisi, että maksettu hotelliyö myös käytetään tarkoituksenmukaisesti, mutta ei maailma siihen kaadu. Toivottavasti.