Meille tulee vauva!

[Major Julli]

Sunnuntaina ilmestyi pieni tytön tyllerö meille. Vieläkin onnesta soikeana!

 

[Rocco]

Kello 17:17 tänään se poika sieltä vihdoin syntyi.

3785g ja 52,5cm.

Sanat hyvin hyvin vähissä.

Onneksi olkoon isälle ja äidille!!! Jotakin merkittävää olet sinäkin saanut aikaan kolmen maalin lisäksi ;)

 

[sampio]

Sunnuntaina ilmestyi pieni tytön tyllerö meille. Vieläkin onnesta soikeana!

Onneksi olkoon, on syytä ollakin soikeana! Oma tyttäreni on syyslomareissulla isovanhemmillaan, ikävä alkaa olla aika hillitön. Tätä ne naiset teettää.

Pakko kysyä, että tuleeko Porttilasta kummi?

 

[tumba17]

Ei normaalisti ole tapana jutella näin henkilökohtaisista jutuista edes anonyyminettipalstoilla, mutta nyt oli pakko, sen verran euforinen olo on. Meille tuli perheeseen varsin pitkän yrityksen ja tuskailun jälkeen pikku tyttö viime viikolla ja fiilis on todella upea.

Vaikka tässä on kaikki varoitelleet miten tuo skidi muuttaa elämää jne. ja kun on jo totuttu vaimon kanssa pitkään olemaan ja elämään kaksistaan, niin ei haittaa pätkääkään. OK, huonosti valvottuja öitä, murheita ja huolia varmasti tulee matkalle, mutta tuo fillis kun pitää pientä ihmisen alkua sylissä kompensoi kaiken monikertaisesti.

Eli, kyllä tuo pikkulapsen hoito onnistuu ja innostaa näin vielä ns. vanhemmallakin iällä.

Prkl.... HIKFn logolla varustettuja tutteja löytyy, muttei Jokereiden! Miten pieni on muuten snadein Jokeri-logolla varustettu vaate? Toivottavasti landen varastosta löytyisi vielä tuo oma vanha 70-luvun punakeltainen Jokeri-rotsi.

 

[Taatusti]

Ei normaalisti ole tapana jutella näin henkilökohtaisista jutuista edes anonyyminettipalstoilla, mutta nyt oli pakko, sen verran euforinen olo on. Meille tuli perheeseen varsin pitkän yrityksen ja tuskailun jälkeen pikku tyttö viime viikolla ja fiilis on todella upea.

Vaikka tässä on kaikki varoitelleet miten tuo skidi muuttaa elämää jne. ja kun on jo totuttu vaimon kanssa pitkään olemaan ja elämään kaksistaan, niin ei haittaa pätkääkään. OK, huonosti valvottuja öitä, murheita ja huolia varmasti tulee matkalle, mutta tuo fillis kun pitää pientä ihmisen alkua sylissä kompensoi kaiken monikertaisesti.

Eli, kyllä tuo pikkulapsen hoito onnistuu ja innostaa näin vielä ns. vanhemmallakin iällä.

Prkl.... HIKFn logolla varustettuja tutteja löytyy, muttei Jokereiden! Miten pieni on muuten snadein Jokeri-logolla varustettu vaate? Toivottavasti landen varastosta löytyisi vielä tuo oma vanha 70-luvun punakeltainen Jokeri-rotsi.

Onneksi olkoon miljuunasti! Meillä on nyt likka 10kk ja koko ajan tuntuu, että elää sitä parasta aikaa. Alku on vähän rankkaa, mutta ei kait siitäkään päivääkään vaihtaisi veks.

 

[fiftyeight]

- - -
HIKFn logolla varustettuja tutteja löytyy, muttei Jokereiden!
- - -

Onneksi olkoon!
Toivottavasti äiti ja lapsi voivat hyvin; isästä niin väliä, taitaa olla tokkurassa vielä hyvän aikaa.

Ps. Onneksesi palsta on anonyymi, muuten olisi HIFK- tutteja ja -potkupukuja jo tulossa....

 

[toxteth_terror]

Tänään iltasella perheeseemme saapui pieni prinsessa eli siis alkuperäisen Toxteth Terrorin tapaan tytöllä liikkeelle. Pituutta 53 cm ja painoa reilut 3,5 kg. Aika uskomaton fiilis, enpä taida vielä olla edes aivan sisäistänyt koko juttua. Vaimo ja tulokas sairaalassa, itse olen menossa saunaan ihmettelemään, että miten tässä nyt näin pääsi käymään (iso hymiö).

 

[sampio]

Onnea koko porukalle!

Tyttäresi pituus on ainakin kohdillaan, minä nimittäin olin aikoinani samanmittainen. Painoin tosin kilon enemmän, mutta ei puhuta siitä.

 

[toxteth_terror]

Onnea koko porukalle!

Tyttäresi pituus on ainakin kohdillaan, minä nimittäin olin aikoinani samanmittainen. Painoin tosin kilon enemmän, mutta ei puhuta siitä.

Kiits!!! Kaikki muukin oli kohdallaan, soittajan sormet ja kaikki...

 

[Ipa9]

Viime maanantaina syntyi perheeseemme toinen pikkuprinssi.

Mikael 3vee 11kk sai pikkuveikan, 4kg 300gr ja 53cm puhdasta kultaa.

Lapsi syntyi sektiolla, sillä painoarvion ollessa 5,5kg ei haluttu ottaa alatiesynnytyksen riskiä.

Molemmat synnytystavat vierestä seuranneena kallistun kyllä sen perinteisemmän tavan puoleen, sillä ainakin minulle oli sektio melko kova paikka. Leikkaushoitajatkin kyselivät, että onko kaikki kunnossa. Taisin melko hyvin sulautua valkoisten seinien väriin.

Lapsi ja äitinsä voivat hyvin ja nyt odotellaan isoveljen reaktiota, iskeekö kovakin mustasukkaisuus kun pikkuhiljaa ymmärtää, että pikkukaveri on tullut jäädäkseen jakamaan vanhempien huomiota.

 

[toxteth_terror]

No ensinnä tietysti isot onnittelut hienosta suorituksesta! Varmasti on toisellakin kerralla yhtä mahtavat fiilikset kuin ekalla!

Viime maanantaina syntyi perheeseemme toinen pikkuprinssi.

Mikael 3vee 11kk sai pikkuveikan, 4kg 300gr ja 53cm puhdasta kultaa.

Lapsi syntyi sektiolla, sillä painoarvion ollessa 5,5kg ei haluttu ottaa alatiesynnytyksen riskiä.

Menikö paljon yli lasketun, kun noin ison nuorukaisen saitte iloksenne? Mistä johtui näin raju heitto painoarviossa? Meillä 6 päivää yli, painoarviossa 300g ylimääräistä.

Molemmat synnytystavat vierestä seuranneena kallistun kyllä sen perinteisemmän tavan puoleen, sillä ainakin minulle oli sektio melko kova paikka. Leikkaushoitajatkin kyselivät, että onko kaikki kunnossa. Taisin melko hyvin sulautua valkoisten seinien väriin.

Itse koitin ekakertalaisena perinteiselläkin tavalla pysytellä sekä fyysisesti että katseella mahdollisimman tarkkaan vaimon pääpuolella; loppupeleissä ei veri eikä istukkakaan saanut aikaan sen suurempia tuntemuksia vaikka vähän sitä ennalta pelkäsin. Taisi sitä adrea olla riittävästi pelissä pitkän ja tuskaisen avautumisvaiheen jäljiltä. ONNEA!!!

 

[Ipa9]

No ensinnä tietysti isot onnittelut hienosta suorituksesta!
Menikö paljon yli lasketun, kun noin ison nuorukaisen saitte iloksenne? Mistä johtui näin raju heitto painoarviossa? Meillä 6 päivää yli, painoarviossa 300g ylimääräistä.

Lämpimät kiitokset ja onnittelut myös sinulle ja perheellesi.

Hassuintahan tässä oli se, että kaveri syntyi viikolla 37, eli 3 viikkoa etuajassa hänet maailmaan otettiin.

Painoarvion heitto johtui lääkärin mukaan siitä, että päivänsäteemme pää oli kooltaan aavistuksen käyrien yläpuolella. Vanhempien silmin se ei liian suurelta näytä, mutta tilastothan eivät tunnetusti valehtele.
Jos olisi saanut olla äidin kohdussa täyden ajan, olisi ehtinyt siis kasvaa tätä nykyistäkin huomattavavasti kookkaammaksi. Leikkaus oli ikäänkuin varotoimenpide.

Isoveikka väritti muuten eilen pöydän tussilla ja oli aiheuttanut hämmennystä tarhassakin. Vaikkei sitä itse myönnäkään, taitaa olla huomionhakuista toimintaa ja mustasukkaisuutta.
Noh, ajan kanssa sekä mahdollisimman paljon aikaa ja huomiota isoveikalle antaen.

 

[Datsun]

Itse koitin ekakertalaisena perinteiselläkin tavalla pysytellä sekä fyysisesti että katseella mahdollisimman tarkkaan vaimon pääpuolella; loppupeleissä ei veri eikä istukkakaan saanut aikaan sen suurempia tuntemuksia vaikka vähän sitä ennalta pelkäsin. Taisi sitä adrea olla riittävästi pelissä pitkän ja tuskaisen avautumisvaiheen jäljiltä. ONNEA!!!

Asia joka ei itselle avautunut synnytysvalmennuksissa oli se, että h-hetkellä isän ei todellakaan tarvitse seisoa jalkovälissä vaan voi olla rouvan pään vieressä. Tämä oli itselle suuri helpotus, kaikki sujui muutenkin mukavasti ja melko nopeasti (siis nyt jo 20 kk sitten.)

 

[solamnic76]

En ole ihan varma pitäisikö minun olla onnellinen vai onneton siitä, että oma pieni poikani (3 v 5kk) saa pikkuveljen tai pikkusiskon...

(...kun lapsen isä kuitenkin on ex-paras kaveri, ja äiti on ex-vaimo, ja ne asuvat talossa, jonka omistuksesta luovuin erossa poikani parasta ajatellen.)

Poika kuitenkin taputtaa isin mahaa ollessaan luonani, ja kyselee onko se siksi niin iso että siellä on vauva.

Noin muuten kyllä ketjun vauvaa odottaville ja saaville lämpimät onnittelut. Elämän hienoin aika on alkamassa. (ainakin jos ensimmäinen on tulossa.)

 

[BOL]

En ole ihan varma pitäisikö minun olla onnellinen vai onneton siitä, että oma pieni poikani (3 v 5kk) saa pikkuveljen tai pikkusiskon...

Ole onnellinen! Vaikka vaikea paikka onkin, katkeruus tai viha ei hyödytä mitään. Pojastasi tulee isoveikka ja se kulkee hänen mukanaan ikuisesti. Se on pojallesi tärkeä juttu, jos nyt ei ihan heti, niin myöhemmin kyllä.

Haluat varmasti, että poikasi saa parhaat mahdolliset eväät elämäänsä ja tässä on omalta kohdaltasi todella "näytön paikka". Mikäli sinä pystyt hyväksymään lapsen täysin, poikasi ammentaa siitä elämäänsä sellaista kokemusta, joka näkyy ihan varmasti sekä suoraan että epäsuoraan. Ehkäpä poikasi aikuisena nostaa tämän piirteen sinussa ylitse muiden ja olet hänen todellinen sankarinsa.

Itse avioerolapsena värikkäitä vaiheita läpikäyneenä voin todeta, että hienointa, mitä olen mukaani saanut on se, että sekä äitini että äitipuoleni "yhdistivät" voimansa minun parastani silmälläpitäen. Vaikka äitipuoleni oli toinen nainen ja minusta tuli isosisko vanhempieni yhä ollessa yhdessä, se ei ole koskaan vaikuttanut väleihimme. Biologiset vanhemmat ovat tietysti ykkösjuttu, mutta olen kokenut, että minulla on käytössäni mielettömän tärkeä voimavara näissä keinovanhemmissa. Kaikki ei tietenkään aina mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Äitini ja äitipuoleni ovat edelleenkin erittäin hyviä ystäviä, vaikka isäni ei kuvioissa kummallakaan enää ole. Ja siskoni on maailman rakkain, vaikka eri äiti onkin.

Suosittelen siis, että suhtaudut vähintäänkin neutraalin avoimesti vallitsevaan tilanteeseen. Ties vaikka joskus saisit jonkinlaisen suhteen luotua tähän poikasi sisarukseen. Paino sanalla poikasi sisarus, ei niinkään ex-vaimosi lapsi. Lasten sekoittamista aikuisten konflikteihin kannattaa välttää viimeiseen asti, vaikka se vaikeata onkin. Lapset ymmärtävät paljon, mutta ei tarpeeksi. Ne ymmärtävät ehkä juuri kaikkein negatiiviset asiat, ja saattavat kuvitella olevansa syyllisiä johonkin sellaiseen, mikä ei lapsen vika ole koskaan. Lapsen tulee saada olla lapsi, aikuisten ristiriitoja ehtii pohtia myöhemminkin.

Tsemppiä kaikille jo syntyneille ja vielä masuyksiöissään köllöttäville! Sekaan vaan, sopu sijaa antaa!

 

[Alamummo]

En ole ihan varma pitäisikö minun olla onnellinen vai onneton siitä, että oma pieni poikani (3 v 5kk) saa pikkuveljen tai pikkusiskon...

(...kun lapsen isä kuitenkin on ex-paras kaveri, ja äiti on ex-vaimo, ja ne asuvat talossa, jonka omistuksesta luovuin erossa poikani parasta ajatellen.)

Poika kuitenkin taputtaa isin mahaa ollessaan luonani, ja kyselee onko se siksi niin iso että siellä on vauva.

Noin muuten kyllä ketjun vauvaa odottaville ja saaville lämpimät onnittelut. Elämän hienoin aika on alkamassa. (ainakin jos ensimmäinen on tulossa.)

Ymmärrän hyvin, jos ei olo tunnu onnelliselta. Itselleni kävi aikoinaan samalla tavalla, eli ex-bestikseni ja exäni löysivät toisensa. Kun kuulin akan olevan raskaana, se tuntui todella katkeralta ja toivoin heille kaikkea pahaa.

Mutta eihän se pienen poikasi vika ole, että teidän tienne ovat eronneet, joten älä hänelle ainakaan vitutustasi näytä. Uusi sisarus tulee olemaan hänelle tärkeä ihminen ja siksi asian tulisi olla pojalle iloinen juttu. Tsemppiä!

 

[lavos]

En ole ihan varma pitäisikö minun olla onnellinen vai onneton siitä, että oma pieni poikani (3 v 5kk) saa pikkuveljen tai pikkusiskon...

Itse oon kokenut saman. Isä ja äiti eros. Äiti löysi uuden miehen ja sai pojan ja tytön. Eli meikällä kaks sisarusta. Molemmat on tosi läheisiä ja meillä on tosi hyvät välit ollu pienestä lähtien. Oon aika fifty-sixty viettäny aikaa isän ja äidin luona. Isä ei oo paljoa sisaruksia nähnyt, mitä nyt jossain yo-juhlissa yms. Joskus kysellyt mitä kuuluu, mut muutoin ei minkäänlaisia välejä. Tää järjestely on mulle toiminut. Isä elää omaa elämäänsä, johon kuuluu meikä ja sit taas äiti omaansa johon meikä kuuluu kans. Hiukan joutuu kikkaileen esim jouluina tai kun tuun opiskelupaikkakunnalta käymään, koska pitäis molempien luona käydä :)

En tiedä teidän mahdollisia järjestelyitä, mut meikälle se pelas parhaiten et molemmat perheet eli omaa elämää. Joskus tietty ihan jees kysellä et mitä sisaruksille kuuluu, mut enempää en itse odottanut koskaan.

 

[solamnic76]

Ymmärrän hyvin, jos ei olo tunnu onnelliselta. Itselleni kävi aikoinaan samalla tavalla, eli ex-bestikseni ja exäni löysivät toisensa. Kun kuulin akan olevan raskaana, se tuntui todella katkeralta ja toivoin heille kaikkea pahaa.

On tässä vielä se pieni sivujuonne, että ex-bestis ja ex-vaimo löysivät toisensa avioliittomme aikana, ja siihen avioliitto päättyikin. Katkeruus on käsittämättömän vahvana taustalla, mutta olen pyrkinyt ja myös onnistunut pitämään sitä puhtaasti taustalla. Kun lapseni on luonani, niin en koskaan utele miten hänen äitinsä tai tämän mies pärjäävät. Mutta eihän 3,5 vuotias paljon ymmärrä näistä asioista, semminkin kun ero tuli tämän oltua 1v.

Poika varmaan on vauvasta hämillään jo ikänsäkin takia, ja kun funtsii isäsuhteitaan. Ja totta vieköön vauvasta tulee hänelle tärkeä ihminen ja sisar, joten kyllä minun pitää olla aika sivussa siitä kuviosta.

Mutta ihan kontribuutiona ketjuun, että kyllä ne uuden elämän kuviot on välillä monimutkaisia, vaikka itse tilaustoimenpide onkin hyvin yksinkertainen. Valitettava tosiasia on, että tämänkin ketjun isistä ja äideistä joka toinen tulee tilastojen mukaan olemaan jossain vaiheessa eronnut lapsensa toisesta vanhemmasta.

Mutta lisää vaan vauvoja Suomeen joka tapauksessa toivon minä, sillä tärkeintä lapselle on rakastava vanhemmat, riippumatta siitä ovatko ne yhdessä.

 

[super]

Jess! Nyt sitten sekin varmistui! Täälä matematiikalla pikku super syntyy heinäkuun lopulla/elokuun alussa. Tyttö saa kaverin. On muuten taas aika miehekäs olo. Tyttö ja tämä nyt tulossa oleva toukka ovat molemmat tulleet laakista. Mulla onkin sellasta jankkia että Zumalauta!

 

[mikse]

Wit-thuu, joskus heinäkuun puolivälissä sohvalla pötköttely on sitten historiaa.

 

[JjZz]

Itse olen juuri hiljakkoin avioitunut, mutta lapsia ei ihan heti ole odotettavissa. Mutta kunhan tämä elämäntilanne tästä paranee (opiskelut loppuu), niin eiköhän sitten ole sen aika.

Kertokaahan te kokeneemmat, minkälaisia asioita päässä pyörii, kun on juuri huomannut tulleensa isäksi/äidiksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kertokaahan te kokeneemmat, minkälaisia asioita päässä pyörii, kun on juuri huomannut tulleensa isäksi/äidiksi.

Kuulostaa lupaavalta että suhtaudut asiaan positiivisella kiinnostuksella ja kyselet muiden kokemuksia. Tuolla tyylillä asiat luistavat sitten jatkossakin!

Itse olen tullut kolme kertaa isäksi ja joka synnytys on ollut hyvin mieleenpainuva kokemus. Uuden pienen perheenjäsenen tulo muuttaa aina muun perheen elämää. Toisen tai kolmannen lapsen saaminen saattaa olla yllättäen jopa suurempi muutos arkielämän kannalta kuin esikoisen syntymä, vaikka odotusaika ja synnytys olisivatkin ennestään tuttua toimintaa.

Jokainen isä jonka kommentteja olen kuullut on sanonut että synnytyksen ja pienen vauvan hoidon myötä kunnioitus puolisoa kohtaan kasvaa valtavasti. Raskaus ja etenkin synnytys on kovaa hommaa, ja ensi kuukaudet pienen lapsen kanssa ovat vaikkakin antoisia niin kovin työläitä. Isän apu on varmasti tervetullutta vaikka työt kodin ulkopuolella vievät useimmilla meistä paljonkin aikaa ja huomiota.

Jos vanhemmuudesta ja sen hedelmistä haluaa nauttia niin on syytä paneutua asiaan vähintään kohtalaisella pitkäjänteisyydellä. Perhe-elämän laatua parantaa kummankin vanhemman aktiivinen työskentely kodin ja lasten hyväksi. Riippuu omasta elämänvaiheesta ja -tavoista kuinka suuren muutoksen lapsen syntymä aiheuttaa. Pienten lasten vanhempana ei välttämättä voi toteuttaa itseään yhtä suurella valinnanvapaudella kuin lapsettomana tai perheettömänä, mutta lapset mahdollistavat kokonaan uudenlaisten asioiden kokemisen ja tekemisen. Enpä minäkään ennen vanhimman lapsen syntymää ollut esimerkiksi käynyt vauvauinnissa, ja erittäin antoisaa puuhaa tämä olikin. Hieman nuorempana miehenä tämäkään kokemus tuskin olisi voinut paljoa vähempää kiinnostaa...

Lasten kasvamisen seuraaminen ja eri ikävaiheiden eläminen lasten kanssa on mielestäni kaikkein hienointa! Kannattaa kuitenkin muistaa että ikävaiheet menevät nopeasti ohi. Ennen kuin arvaatkaan niin lapsesi on jo pieni koululainen, hetken päästä iso koululainen ja kun saat nostettua katseesi sanomalehden takaa huomaat hänen muuttaneen luotasi töihin tai opiskelemaan. Ota kiinni hetkestä ettei tarvitsisi katua menettämääsi aikaa sitten kun on myöhäistä. Muista viettää riittävästi aikaa lasten kanssa ja tehdä asioita yhdessä. Lapset osaavat arvostaa aikaasi ja vaivaasi hyvin pienestä pitäen, jo ennen kuin osaavat lausua ensimmäistäkään sanaa.

Isä ja äiti ovat lapselle maailman tärkeimmät ihmiset varsin ison osan elämästä. Kun hoidat vanhempana oman osasi parhaasi kykysi mukaan niin saat matkan varrella monta hyvää palkintoa lapsiltasi, vielä silloinkin kun he ovat aikuisia ja kenties perustaneet omat perheet.

Ja vielä yksi juttu: älä unohda puolisoasi. Pitäkää huolta toistenne hyvinvoinnista ja auttakaa toisianne. Myös lapset nauttivat kun vanhemmilla menee hyvin.

 

[JjZz]

Pienten lasten vanhempana ei välttämättä voi toteuttaa itseään yhtä suurella valinnanvapaudella kuin lapsettomana tai perheettömänä, mutta lapset mahdollistavat kokonaan uudenlaisten asioiden kokemisen ja tekemisen. Enpä minäkään ennen vanhimman lapsen syntymää ollut esimerkiksi käynyt vauvauinnissa, ja erittäin antoisaa puuhaa tämä olikin. Hieman nuorempana miehenä tämäkään kokemus tuskin olisi voinut paljoa vähempää kiinnostaa...

Olen arvellutkin, että tuoreena isänä löytää itsestään ihan uusia asioita. Itse asiassa tuon itsensä toteuttamisen suhteen asia voi olla toisinkin. Joskus kaupassa tulee haikena katselleeksi leluosaston hyllyjä ja miettineeksi, että noilla autoradoilla ja sähköjunilla kun pääsisi vielä leikkimään :D Kun on itsellä pieni lapsi, niin tämä on taas mahdollista ilman, että muut pitävät kajahtaneenea.

 

[Cosmo]

Meille tulee apina

Hei. Tunnettekin minut ehkä kalsarikänniketjusta, ajattelin laajentaa tänne. Mä tosin luulin että otsikko koski sitä lehteä.

Vähän lueskelin ketjua, ja en mä noista ihme dolbyista ja muista latinankielisistä jargoneista tiedä mitään, mutta sen nyt tuossa kuulin, että joku meillä kusi kaksi viivaa sellaiseen muovipuikkoon ja nyt pitäisi lähteä neuvolaan ja kevätkaudelle on kuulemma kuski kinkereihin plakkarissa. Tein tästä pieniä päätelmiä ja jopa oikein laskelmiakin, ja ajoitan alkusysäyksen marraskuun loppupuolen kiivaaseen pikkujoulusesonkiin. Hätäisimmät tietty maalaavat pirun seinään ja lähtevät lynkkaamaan jotain viatonta työkaverifabiota, mutta mä näkisin tuon ajankohdan parantavan vain mun osallisuuteni todennäköisyyttä, sillä kovassa kännissä on kotiin tultu, enkä voi siis olla täysin varma siitä, etten olisi antanut sille.

 

[Juhaht]

Onnittelut!

Junnukokoinen Grogi-paita tulokkaan 0-vuotissynttärilahjaksi?