Meille tulee vauva!

[Esteri]

Meille syntyi 13.12.2014 terve punatukkainen Tyttö-vauva. On se kyllä hienoa olla iskä, kun ei tarvitse itse imettää.

Terveiset ja onnittelut kaikille muille, joille perheonni on lähiaikoina osunut tai tulee osumaan.

 

[Jusu7]

Esteri, ehdittiin päivän edellä :) 12.12.14 klo 14.12 syntyi esikoispoika. Kuukauden verran harjoiteltu isän roolia ja vaippatetsausta. Arvostus äitejä kohtaan nousi isosti jo tässä vaiheessa. Onnea matkaan kaikille!

 

[sampio]

Onnittelut tasapuolisesti kaikille isukeille ja äityleille sekä sellaisiksi piakkoin tuleville!

Ainoa huolenaihe onkin ollut, että muksusta tulee turkulainen. Huoh.

Onhan tuo tietenkin pelottavaa, mutta kai jonkinlaisia tukiryhmiä löytyy. Vilpitön rakkaus eheyttää varmasti näissäkin tapauksissa.

 

[Altec]

Jonkun aikaa tässä on jo kerennyt valmistautumaan ja heinäkuussa pitäisi h-hetken koittaa. Alussa jännitti ja pelotti, nyt enää jännittää. Ensimmäinen lapsi siis kyseessä. Tuleva NHL-tähti toiveissa ;)

 

[mikko600]

Dodi. Hyvinhän se meni. Eli 27.2 klo. 17.15 syntyi terve poika ja maanantaina kotiuduttiin. Hurjan duunin kyllä naiset tekee ja oma avokkikaan ei valittanut kertaakaan, vaikka osastolle sisäänotosta synnytykseen meni 20 tuntia. Kovia mimmejä. 3500g ja 50cm. Rauhallinen tapaus ja onhan tuo aika uskomaton fiilis kun vastasyntynyt nukahtaa syliin.

 

[sampio]

Onnittelut 6000:lle perheineen! Meshuggahia sitten tuutulauluksi.

 

[Lunatico]

Vielä ei ole syntynyt, mutta kovasti porskutetaan kohti täyttä 14 viikkoa. Meillä oli maanantaina rakenneultra ja minä, vaikka olin perus äämujäässä (klo 07:15 aika), tajusin nauhoittaa sydänäänet luuriin talteen. Siellä se konekivääri kävi 160 krt/min ja saatiin totta kai ultrakuvat. Teinpä tästä sitten lyhyen juutuubivideon, joten olkaapa hyvä:

Maailman onnellisin mies (menee Youtubeen)

Kyllä sitä jo syyskuuta odottaa ja olo on niin hieno, ettei mitään rajaa.

 

[Altec]

Viikolla 21 menään ja eilen käyty ultrassa. Poikahan sieltä pitäisi olla tulossa ja arvioitu saapumisaika 18.7. Tulis jo...

 

[Vaihtorotta]

Täällä myös totutellaan ajatukseen, että vaimon mahassa mönkii pieni ihmisenalku. Odotettu ja toivottu tapaus on, viikko sitten nähtiin pikkukaverista livekuvaa ja kovin oli vilkas tapaus viisisenttiseksi. Tänään päästiin taas neuvolassa kuulemaan sydänääniä, meni roska silmään. Tsemppiä odotukseen muille samassa tilanteessa oleville!

Edit: Niin, 14 viikkoa kohta täynnä täälläkin.

 

[sake]

Melkein kolme vuotta sitä odotettiin, toivottiin ja työstettiin. Nyt se on vihdoin tapahtumassa. 16 viikkoa täynnä, vatsa kasvaa ja kaikki näyttää hyvältä. Ei hitto, sitä ei meinaa uskoa millään, että se ihan oikeasti tapahtuu muutaman kuukauden päästä. Oltiin jo varauduttu siihenkin, että eletään vaan kahdestaan, myydään talo landelta ja muutetaan takaisin Helsinkiin. Tyhjä, sisustamaton lastenhuone onkin jo odotellut asukkia pitkään - Nyt pääsee sisustamaan!
Kuukauden päästä saa tietää sukupuolen, vaikka sillä nyt ei tosiaan mitään väliä olekaan. Jos saisin valita, kävisin ultrassa vaikka joka päivä, on se niin jännää. Ja (ikävä kyllä) lisäksi kauhea paniikki jatkuvasti siitä, että jotain menee pieleen.

Ja apua: Mitä kaikkea pitääkään hankkia ja miettiä jo etukäteen... Vaunuja, rattaita, turvakaukaloita, jne, jne. Kaikkia hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Onnea kaikille tulleille ja tuleville vanhemmille ja isosti tsemppiä kaikille vauvaa toivoville!

 

[pappilanhätävara]

Heinäkuussa pitäisi taas mennä synnärille. Kolmas lapsi siis tulossa. Kaksi neitiä kasvaa ja kukkuu ja kolmannen sukupuolella ei ole väliä. Rakenneutrassa kaikki on ollut ok ja nyt vaan odotellaan.
Hauskaa huomata että tämän raskauden kohdalla suurin murhe on se että miten tuo tsekkiläinen farmari enää voisi toimia koko pappilanhätävaran ykkösketjun kuljetusvälineenä.

 

[tant gredulin]

Valtaisat onnittelut kaikille raskautetuille! Tämä ketju on jotenkin aina niin hienoa luettavaa. Parskit ja jopa karskit miehet saavat roskia silmiinsä ja elämä on ihmeellisen ihanaa muutenkin.
Hyvä, lisääntyjät!

 

[JMA]

Heinäkuun lopussa se olisi menoa täälläkin! Aikamoinen aikuistuminen edessä. Henkisesti. Iän puolesta tässä ollaankin jo aika optimi vaiheessa lapsen saannin suhteen. Rakenneultrassa näkyi vehkeet, joten poikaa sieltä pukkaa.

Stadin kundi tulossa. Ei taida vissiin pahemmin syttyä JYPistä...

 

[Humpauttaja]

Heinäkuun lopussa se olisi menoa täälläkin!

Jummi, onnea jätkälle! Jokunen litra vantaassa on virrannut kun me porukalla pubissa ja hallilla niitä JYPin matseja katseltiin ja tässä ollaan.
Meillekin puskee poikaa kesäkuussa. Saa tuo parivuotias tyttö alkaa isosiskon hommiin ja pikkuveljeä hoitamaan.

Mennään eteenpäin, sano.

 

[JMA]

Meillekin puskee poikaa kesäkuussa.

No katos prkl. Onnet vaan takaisin! Kättärihulinat melkein perätysten. Se on vietävä pojat jäille mahdollisimman pian.

 

[PataJaska]

Melkein kolme vuotta sitä odotettiin, toivottiin ja työstettiin. Nyt se on vihdoin tapahtumassa. 16 viikkoa täynnä, vatsa kasvaa ja kaikki näyttää hyvältä. Ei hitto, sitä ei meinaa uskoa millään, että se ihan oikeasti tapahtuu muutaman kuukauden päästä.

Onnea kaikille tulleille ja tuleville vanhemmille ja isosti tsemppiä kaikille vauvaa toivoville!

Tätä viestiä lienee nyt hyvä siteerata..

Niin se vain iso mies itkee täälläkin, esikoinen tulossa, nyt sen voi jo ääneenkin sanoa. Me myös työskentelimme tämän asian parissa 1½-2 vuotta, riippuu nyt vähän miten sellaisen "aktiivisen" yrittämisen aikaa lasketaan. Olimme juuri menossa isompiin lapsettomuus hoitoihin, kun se sitten vain loksahti kohdilleen ilman mitään selitystä :) koskaan emme ole saaneet mitään lopullista ja varmaa vastausta miksi vaimo ei vain millään raskautunut, mutta nyt näissä oloissa se onkin toki enää sivuseikka

Ensimmäinen ultra oli juuri: kaikki oli niin hyvin kuin olla voi, sikiö oli jopa isompi kuin mitä tässä vaiheessa keskimäärin. Laskettua aikaa veivattiinkin parilla päivällä alaspäin, ehtinee siis kenties maailmaan vielä syyskuun puolella (toki lasketun ajan normaali vaihteluvälihän on ymmärtääkseni plusmiinus 1-2 viikkoa molempiin suuntiin). Pyöri ja potki aivan mielettömästi, todella vauhdikas meno oli. Voi siis luvan kanssa sanoa, että isänsä tyttö/poika :)

En tiedä mikä olisi ihmisille tätä suurempi onnen tunne. Toissakevään mestaruuden jälkeen sitä Ässä-fani luuli melkein olevansa valmis kuolemaan, mutta niin sitä vain ollaan niiden elämän perimmäisten asioiden äärellä, jotka asettuvat täysin omalle aaltopituudelleen siinä mittakaavassa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää

Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)

 

[MustatKortit]

En tiedä mikä olisi ihmisille tätä suurempi onnen tunne. Toissakevään mestaruuden jälkeen sitä Ässä-fani luuli melkein olevansa valmis kuolemaan, mutta niin sitä vain ollaan niiden elämän perimmäisten asioiden äärellä, jotka asettuvat täysin omalle aaltopituudelleen siinä mittakaavassa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää

Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)

Sydämelliset onnittelut, aiotteko ottaa selvää, että onko tyttö vai poika ja kuinka nopeasti tuon pystyy erottamaan sikiöstä, siis kuinka monen viikon jälkeen?

Mitä tulee Ässien mestaruuteen, niin sanoisin, että kannattaa ahnehtia kuitenkin, eli hankkia ne lapset elämää rikastamaan, mutta vaatia korkeammilta voimilta myös useita mestaruusviirejä ;)

 

[Minor]

Niin se vain iso mies itkee täälläkin, esikoinen tulossa, nyt sen voi jo ääneenkin sanoa. Me myös työskentelimme tämän asian parissa 1½-2 vuotta, riippuu nyt vähän miten sellaisen "aktiivisen" yrittämisen aikaa lasketaan. Olimme juuri menossa isompiin lapsettomuus hoitoihin, kun se sitten vain loksahti kohdilleen ilman mitään selitystä :) koskaan emme ole saaneet mitään lopullista ja varmaa vastausta miksi vaimo ei vain millään raskautunut, mutta nyt näissä oloissa se onkin toki enää sivuseikka.

Tulipa hyvä mieli tästä, paljon onnea teille! Itseasiassa sama kävi meille kolmannen (ja viimeisen) lapsen kanssa. Ei olisi ollut montaa viikkoa ennen lapsettomuushoitojen alkua kun tärppäsi. Kun oli jo ehtinyt varautua henkisesti kohtalaisen rankkaan hoitojaksoon niin meni hetken edes tajuta, että onnistuiko sittenkin.

Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)

Tähän on helppo yhtyä! Kyllä isälläkin on oma tärkeä tehtävä, muun muassa hienovaraisesti ohjata jälkikasvun mieltymyksiä fanitusten suhteen. :)

 

[sake]

Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)

Noh, muistetaanpas nyt, ettei tämä ole mikään herrainkerho ;) Mä luulin, että sukupuoli käy ilmi mun aikaisemmassa viestissä, mutta ei kai sitten. Onnea vielä uusillekin ilmoittautuneille tuleville vanhemmille!

Me jouduttiin etenemään, sanotaanko, ensimmäisiin "lievempiin" hoitotoimenpiteisiin ennen kuin tärppäsi jo toisella kerralla. Ehdittiin jo olla yksityisen klinikan asiakkaina puolisen vuotta, kunnes päätettiin siirtyä kunnalliseen. Ja kunnallisessa tämä homma sitten onneksi saatettiin alulle. Tai no, eihän sitä tiedä sitten, mistä on oikeasti tärpännyt, kun siinä "joutuu" myös ihan luomuna yrittämään koko ajan, ettei vaan missata hetkeäkään. On se aika outoa, kun lääkäri määrää, milloin pitää ruveta hommiin..

Ja tuosta Minorin mainitsemasta isän tehtävästä fanitusohjaamisessa, niin meillä minä olen ohjannut mieheni ylipäänsä jääkiekon pariin ja tietenkin IFK:n kelkkaan. Omalta isältäni olen itse toki fanituksen aikanani "perinyt".

 

[lunar]

Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)

Tämähän nyt ei aina näin mene, itse olen ollut kohta 2 vuotiaan lapsen kanssa kotona alusta asti, lapsen äiti ei hirveästi äitiyslomia pitänyt mutta tämä vaihtoehto sopi molemmille hyvin. Tietysti itse synnytys on väkisinkin äidin projekti jossa isä voi kykynsä mukaan tukea tai ainakin yrittää pysyä poissa tieltä ;)
Paljon onnea tuleville vanhemmille myös täältä!

 

[PataJaska]

Käyttääkseni tamimaista fraasia, niin kiitokset veljille. Aika tyrmistynyt olo tosiaan on vielä itsellä. Kyllä se homma vain isällekin realisoituu eri tavalla tässä ensimmäisessä virallisessa ultrassa. Mutta asia kerrallaan, kaikki on nyt niin hyvin kuin olla voi, mikään ei esimerkiksi viittaa siihen että sikiön kehityksessä olisi merkkejä vaikkapa mahdollisesta vammaisuudesta. Jatketaan tästä siis pikkuhiljaa eteenpäin. Se kuuluisa raskauden ensimmäinen kolmannes joka on se kaikkein riskialtein aika, on nyt yhtä kaikki käytännössä ohi

Sydämelliset onnittelut, aiotteko ottaa selvää, että onko tyttö vai poika ja kuinka nopeasti tuon pystyy erottamaan sikiöstä, siis kuinka monen viikon jälkeen?

No niihin sukupuoliasioihin palataan sitten vasta siinä toisessa ultrassa (eli ns. rakenneultrassa), eli meidän tapauksessamme joskus toukokuun puolivälissä. Mutta joka tapauksessa se asia täytyy tuolloin kysäistä kyllä..

Tähän on helppo yhtyä! Kyllä isälläkin on oma tärkeä tehtävä, muun muassa hienovaraisesti ohjata jälkikasvun mieltymyksiä fanitusten suhteen. :)

No palataan niihin mieltymyksiinkin sitten aikanaan, toki ei voi kiistää ettenkö ole jo pidempään haaveillut että sitten aikanaan saisi käydä kiekkopeleissä sen oman lapsen (tai lapsien) kanssa, riippumatta siitä onko hän tyttö vai poika. Ja vielä kun otetaan huomioidaan että lapsi syntyy espoolaiseksi, niin kuka tietää millaisia vaikutteita tuo sitten joskus kavereilta saa, ellei isi ala opettamaan oikeita kannattamisen metodeja ajoissa :D no joo, pakko syöttää en ajatellut yhtään mitään, eikä nyt ylipäätään mennä asioissa ihan laukalle vielä tässä vaiheessa..

 

[mikko600]

Ja vielä kun otetaan huomioidaan että lapsi syntyy espoolaiseksi, niin kuka tietää millaisia vaikutteita tuo sitten joskus kavereilta saa, ellei isi ala opettamaan oikeita kannattamisen metodeja ajoissa :D no joo, pakko syöttää en ajatellut yhtään mitään, eikä nyt ylipäätään mennä asioissa ihan laukalle vielä tässä vaiheessa..

Äläs nyt, espoolaisuus on kaunis asia. Meillä mukula syntyi turkulaiseksi... Olipas muuten hauska tunne eilen, kun pojan ensimmäinen Kela-kortti tuli himaan. Eli ensimmäistä kertaa näki nimen ns. virallisissa papereisa.

 

[Murkula]

Jaahas, ens viikolla olisi laskettu aika ja mikäli oon oikein ymmärtänyt niin yli ei anneta mennä kun vaimolla on ekasta jo valmiiksi luukku mahassa mistä tämän uudenkin saisi kätevästi ulos. Niin no syy on se, ettei alle 50 kiloisesta rouvasta sen isompaa murikkaa saa ulos.

Mukava juttu, tiistaina alkas isyysvapaat (edellisestä) ja siitä sitten luontevasti kohti Tsekin reissua. Jää siinä pari viikkoa aikaa tutustua uuteen tulokkaaseen. Onneksi meillä ei asu mikään känkkänä akka niin näin voi tehdä. Anoppi tuuraa iskukkia sen aikaa kun isukki reissaa.

 

[¤Kane¤]

Pikkuisen myöhässä kirjoittelen tähän ketjuun koske meille tuli jo vauva maanantaiaamuna mutta kerrotaan hieman kokemuksia.

Jo ensimmäisen kohdalla meillä meni nin että yliajalla vauvaa koitettiin ajaa kartanolle keinotekoisin konstein eli
jotain lääkettä suoneen ja aiheuttaa supistuksia ja siitä seuraa synnytys jne

No aina ei mene näin ja meilä esikoisen kanssa meni oma aikansa mutta tämä toinen oli oikein taisteluvoitto sillä näitä samoja
kamoja lyötiin ensin suuhun ja senjälkeen suoneen niin kauan että rouva oli yli 20h säännöllisten supistelujen takia jo niin sipissä
ettei edes tuossa vaiheessa olisi jaksanut synnyttää normaalisti alakautta.

Ja tarkennuksena että ensimmäinenkin syntyi sektiolla.

Karmeaa oli kuunnella vajaa vuorokausi vaimon kasvavaa tuskaa ja alussa tunnin parin helpotustaukoja saatiin selkäydinpuudutuksista
mutta nekin menettivät tehonsa ajan kuluessa.

Omasta mielestä n.10h liian myöhään ilmoitettiin että leikkausalissa on jonoa ja mennään heti sektioon kun paikka vaputuu
ja koko alkuyö meile sanottiin että poikkeuksellisen rauhallista ja että leikkaussalissa ei ole ketään.

No syystä tai toisesta odoteltiin niin kauan että rouva oli niin lopussa ettei kyennyt kuin huutamaan ja tärisemään kun saliin
kärrättiin.

Koska olin ollut samankaltaisessa tilanteessa aikaisemminkin niin otin aika rennosti ja yritin olla välittämättä rouvan valituksista
niin kuitenkin loppuhuipennus sai minut aika pahasti tolaltaan.

Sektio tehtiin siis ma. 05,30 ja samalla kun kuulin että vauva tempaistiin ulos ja sain jo onnitteluja niin pistin merkille
että kun odoti kunnon rääkäisyä niin kuului vain pieni yskäisy ja sitten hiljeni.

No kätilö toi vauvan naamojemme eteen ja ilmoitti että isä voi lähteä kaveriksi puunamaan ja kevyttä hölkkää naapurihuoneseen
jossa oli niitä kaappeja ja petejä ja jos vaikka mitä helevetin vehkeitä.

Jo matkalla katselin että kätilö kiihdytti askelia ja että vauva näytti menevän täysin veltoksi ja aikaa ei varmaan mennyt kuin 10s
kun käilö asetteli täysin vetelän vauvan alustalle ja sanoi että tämä tarvii nyt hiukan terästystä, ja samassa hihaan tarttui joku toinen ja sanoi että isän pitää nyt häipyä kartanolle ja ohjasi minu käytävälle penkile istumaan ja näin kun lääkäri pisteli rivakkaa vauhtia huoneeseen.

Meni muutama elämänin pisin minuutti ja pikkuhiljaa kuulin että jotain tirskuntaa kuuluin huoneesta ja ajattelin ettei kai se ainakaan kuollut kun
nauravat mutta ootattivat perkeleet väh. 5mi ennenkuin päästivät minut paikalle, ja jumalauta että oli ihana huomata että
minun pikku tyttö oli siellä täydessä iskussa.

En ole koskaan kokenut semmoista mielen myllerrystä kun nuo muutamat minuutit mitkä jouduin epätietoisuudessa
viettämään kun vauvaa avustettiin hengityksen aloittamisessa.

Nyt kaikki näyttää hyvältä tosin äiti joutui semmoiseen rääkkiin että vielä muutaman päivän saa toipua sairalassa
ennenkuin päästetään kotio.

Saattaa olla hieman sekava kirjoitus mutta nyt vasta on itsekkin toipunut univelasta ja nasautin konjakkipullon ja juuri
tässä kirjoittelun lomassa olen ottanut pari naukkua ihanalle tyttärelleni.

 

[kaizu]

Onnea Kärppämiehelle yllä. Rankkoja settejä noi synnytykset kun sille päälle sattuvat. Toivottavasti universumi tasaa tilejä ja vauva nukkuu paljon ja menee muutenkin hyvin.

Itselläkin on taas asiaa Naistenklinikalle kesäkuussa kun rouva pukkaa velipoikaa esikoisellemme ulos. Jos vertaa ensimmäiseen niin aika paljon vähemmän on tätä etukäteen funtsinut. Toivottavasti kaikki menee putkeen.