Stressi on naisen keholle siinä mielessä huono homma, että se vaikuttaa hyvinkin nopeasti hormooneihin, jotka sitten taas vaikuttavat moneen muuhun, kuten esimerkiksi kuukautiskiertoon, ihon kuntoon ja painoon, pääkopasta nyt puhumattakaan. Hyvin monelle naiselle/tytölle on tuttua kuukautisten odottaminen, jos on ollut suojaamattomassa yhdynnässä tai ehkäisy on muuten vain pettänyt. Nykyisin katumuspillerit saa ilman reseptiä, mutta vuosia sitten näin ei ollut ja aika moni jätti ne hakematta, koska ei kehdannut. Sitten sitä odotettiin malttamattomana kuukautisia seuraavat päivät ja viikot. Ja mitä enemmän odotit, sitä enemmän ne yleensä olivat myöhässä. Kun sitten hetkeksi aikaa unohtaa ja lakkaa stressaamasta, keho yleensä palautuu ja kuukautisetkin alkavat.
Sama asia on havaittavissa myös monilla naisilla ja pareilla, jotka yrittävät hedelmöittymistä. Jos ei ole fyysistä/biologista estettä lapsensaannille, moni on yllättynyt huomatessaan olevansa raskaana juuri silloin, kun esim. hedelmöityshoidot ovat alkamassa. Ehkäpä juuri siksi, että asian kanssa on tullut sinuiksi ja tavallaan alistunut kohtaloonsa (kamala vertaus, mutta en nyt muutakaan keksinyt). Stressi on hellittänyt ja väkisin yrittämisestä kuumeen mittailuineen ja ovulaatiotesteineen on tullut loppu.
Osittain tämän takiakin on suositeltu, että vuoden yhtäjaksoisen yrittämisen jälkeen parin kannattaa tutkituttaa syyt, miksi lasta ei kuulu. Monille jo tieto siitä, että voi tai ei voi saada lapsia parantaa elämänlaatua huomattavasti, koska kysymyksille on saatu vastaus. Edes sitten jonkinlainen. Suosittelen, että kannattaa jo sen vuoden jälkeen mennä tutkituttamaan tilanne, koska lapsensaanti muilla kuin biologisin keinoin on usein pitkä ja haastava prosessi. Se, että ei pysty saamaan lapsia ei ole mikään hyvän ihmisyyden mittari. Todellakaan.
Omat raskauteni ovat alkaneet niin, että ensimmäinen oli yllätys, vaikka tokihan sitä aikuinen ihminen tietää, miten ja mistä lapset tulevat. Ja rehellisyyden nimissä mulla ei edes käynyt mielessä, että tulisin raskaaksi, monestakin syystä. Eli ei siis oltu varsinaisesti tuohon ajankohtaan raskautta ja vauvaa suunniteltu. Uskon kuitenkin jossain määrin kohtaloon ja jälkikäteen on sellainen tunne, että esikoinen ilmoitti tulostaan ihan syystäkin. Ajankohta oli muutenkin oikein sopiva ja parisuhde siinä tilassa, että seuraava askel olisi muutenkin ollut avioliitto. Minä kun en kihlauksesta perusta. Nyt vain asioita joudutettiin, eikä päivääkään ole tarvinnut oikeasti katua, vaikka aika usein tulee "Mitä helvettiä mä oikein ajattelin"-fiilis tämän kaiken keskellä.
Kakkosta yritettiin pari kuukautta, tai enemmänkin annettin tulla, jos on tullakseen. Pari kuukautta siis otti. Eli nopeaa toimintaa.
Kannattaa siis selvittää aika nopeastikin syy siihen, miksi lasta ei yrittämisestä ja suuresta halusta huolimatta kuulu, koska erilaisia apukeinoja on kyllä useimmille tarjolla. Tsemppiä kaikille jo vanhempina oleville ja sellaiseksi haluaville!