Jo Pomeranialla (laiva Helsingistä Gdanskiin) oli pienellä ihmisellä ihmettelemistä.
Hehe, viestisi on jo pari vuotta vanha, mutta en ole sitä ennen huomannut. Itse olen tehnyt täsmälleen saman reissun porukoiden kanssa Sierralla muistaakseni vuoden -88 tienoilla. Pikkusysterikin oli mukana. Oltiin aika kakaroita silloin, ihan alaluokilla. Pomeranialta muistan rahapelikoneet ja sen, että meinattiin myöhästyä laivasta rankkasateiden aiheuttaman tulvan takia.
- Puola: ajoimme muistaakseni parissa päivässä maan läpi. Taisi tulla kahdet ylinopeussakot ja jotkut parkkisakot, vaikkei ajettu ylinopeutta eikä pysäköity väärin. Oikeanlainen rekisterikilpi tiesi lisätienestiä poliiseille. Kerran pysähdyttiin johonkin metsänlaitaan, mutta ei siinä kauaa viihdytty, kun metsässä haisi ja näkyi rehellinen ihmispaska. Auschwitzin muistan: pikkujätkälle aika raju kokemus. Muistan myös sen, kun Torunin kaupungissa noin ikäiseni pikkukakarat tulivat kerjäämään purkkaa: lahjoitimme systerin kanssa heille hirveän määrän lätkäliigoja - meni parissa minuutissa kuin kuumille kiville. Jäätelö maistui minun ja siskon mielestä pahalle.
- Tsekkoslovakia: Vanhempi tullimies ratsasi meidät. Mutsi oli ostanut jotain kristallia jostakin ja se kuulemma ei käynyt päinsä. Odotettiin aivan saatanan kauan. Pari kertaa utelias nuori tullimies kävi juttelemassa minulle ja systerille. Hän oli sympaattisen oloinen kaveri, vaikkemme mitään ymmärtäneetkään. Koska hän vaikutti mukavalta, lahjoitimme siskon kanssa hänellekin Suomesta ostettua mässyä. Muistan kaverin kiitollisen ilmeen vieläkin. Taisi piilottaa karkit aika nopeasti johonkin taskuun, ettei työkaverit ja pomo näe. Porukat joutuikin lahjoittaan vanhemmalle tullimiehelle sitten vastaavasti vähän rahaa, että päästiin jatkamaan matkaa.
- Unkari: Ajettiin Tsekkoslovakian läpi hyvin nopeasti. Unkarissa päästiin ensimmäistä kertaa muutamaan päivään haistelemaan hieman länsimaisempaa meininkiä - voi sanoa, että mieletön helpotus pikkuskideille. Budapest tarjosi iloisempaa ja valoisampaa menoa: taisin siellä matkustaa ensimmäistä kertaa elämässäni metrolla. Puhumattakaan Balatonjärvestä: siellä vasta olikin lämpimänä päivänä hauskaa. Parhaiten mieleen on jäänyt Unkarin ja Itävallan välisen rajan ylittäminen. Järjetön määrä sotilaita rynkkyjen kanssa ja taisi olla kolme eri checkpointia: Unkarissa ennen raja-asemaa, raja-asemalla sekä Itävallassa rajan ylityksen jälkeen.
Kommunismi: melkoista häröilyä.
***
Nykyvaltioista mainitsisin Ukrainan, vaikkei tuo mielestäni nyt niin härövaltio ole.
Olimme Kiovassa erään urheilujengin kanssa kolme päivää ja sieltä jatkoimme yöjunalla Moskovaan. Asuimme opiskelija-asuntolaan rakennetussa hotellissa Kiovan yliopiston kampuksella, perkeleen kaukana keskustasta. Asuntola oli noin 25-kerroksinen Brezhnev-talo: mukavaksi kunnostettu hotelli sijaitsi 4. ja 5. kerroksissa. Hotellia pyöritti ilmeisesti jonkinlainen ylioppilaskunta, jolla se sitten ansaitsi rahaa. Ala-aulassa oli koko ajan poliisi vartioimassa, ilmeisesti näin on tuolla päin tapana Moskovan opiskelija-asuntolaiskujen jälkeen.
Klassisessa Ladojen, Volgien, Audien ja Maseratien sekamelskaruuhkassa meillä kesti aamulla kaksi tuntia hotellilta hallille ja myöhästyttiin matsista. Onneksi isännät suhtautuivat asiaan myönteisesti ja myötätunnolla :)
Ukrainalaiset isäntämme juottivat meidät jurriin erään aamupäivällä pelatun matsin jälkeen. Tarjolla oli ukrainalainen sauna (banja), syötävää sekä vodkaa ja kaljaa niin paljon kuin putosi. Ja putosihan sitä. Loppupäivä dokattiin hotellilla paikallisten opiskelijoiden kanssa (joista joku puhui jopa vähän englantia). Oli muuten ne solukämpät aika rujon näköisiä...
Kiovan keskusta on hyvin vauraan oloinen. Länsimaistyylisiä ravintoloita, diskoja ja pubeja. Mm. hienoin sporttibaari, jossa olen koskaan käynyt: paljon screenejä ja laajakuvatelevisioita, joista näytettiin mm. kiekkoa ja futista. Mesta oli suunniteltu täysin urheilun katsomista varten - kaikilta paikoilta täydellinen näkyvyys. Yhdessä osassa baaria oli elokuvateatterityylinen "katsomo" mukavine penkkeineen ja kaljatelineineen. Seinällä oli pronssitauluja, joissa oli ukrainalaisten urheilijoiden kädenjälkiä. Klitshkon ja Shevan taulut olivat vierekkäin: toisen käsi oli noin kaksi kertaa suurempi kuin toisen. Keskustan ulkopuolella on silmänkantamattoman suuria lähiöitä, joissa on sekaisin 30 kerroksisia brezhnev-taloja ja saman kokoisia luksustaloja.
Lisäväriä vierailuumme toi sopivasti tuoksi ajaksi sattunut hallituskriisi. Pääministeri Justshenkon ja ministeri Timoshenkon koalitio oli ajautunut erimielisyyksiin ja presidentti Janukovitshin venäläismieliset kannattajat olivat kaduilla, turuilla ja toreilla. Kaikki puistot olivat täynnä telttamajoituksessa olevia mielenosoittajia, jotka pääosin olivat venäläismielisestä Itä-Ukrainasta. Maassa kiersivät huhut (länsimaisten tiedoitusvälineiden perusteella tosia), että pääministerin komennossa olevia joukkoja oltaisiin jo oltu laittamassa liikekannalle. Kaikki mielenosoitukset sujuivat kuitenkin rauhallisesti rock-musiikin tahdittamina. Ei ilmeisesti haluttu provosoida, eikä länsimieliset kiovalaiset provosoituneet.
Härökuvaa tuosta kaupungista ei saanut, joten siinä mielessä väärä ketju. Ainoastaan keskustan ulkopuolella liikuttaessa meiniki oli hieman villin idän meininkiä. Siellä emme ehkä aivan olleet kotikentällä. Toisaalta Ukrainassa on myös hirveä määrä köyhyyttä, sisäisiä ristiriitoja ja korruptiota, joten ehkä maa on edelleen laskettavissa härövaltioihin.
Kiova on hieno ja erittäin mielenkiintoinen kaupunki: ihmisetkin suhtautuivat meihin avoimesti ja tutustumisenhaluisesti, toisin kuin ulkomaalaisiin täysin tottuneet moskovalaiset. Englantia ei juuri kukaan osaa, siksi on itämaisessa Kiovassa erittäin hyödyllistä jonkun seurueesta osata venäjää tai ukrainaa. Kaupungista saa silloin paljon enemmän irti.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen mesta - ennakkoluulot pois ja Kiovaan :)