Matkoja ”härövaltioissa” (DDR yms.)

[DAF]

Eipä tullut siellä käytyä mutta Eremitaasista jäi kyllä tosiaan sellainen kuva, että kaikki vähänkään hehkutetummat taideteokset olivat Euroopasta (ja muualta maailmasta) sinne rahdattuja. Joko suoraan ostamalla, tai sitten kutsumalla paikalle joukoittain ammattilaisia väsäämään riikinkukkoja yms.
Samanlainen ilmapiiri Eremitaasista jäi kuin uusrikkaitten ferrareista yms. ts. "meillä on fyrkkaa, joten ostamme meille statusta".

Niinpä,

kun Eremitaasi ei ole mikään venäläisen taiteen museo, ne ovat erikseen.. maailman suurin taidemuseo toki. Russkij muzei on paikka, jossa venäläinen taide on esillä.

 

[Realcowboy]

Kunnon härövaltioissa ei ole tullut käytyä enkä ihan vähällä menekkään, sellaiset eivät sovellu minun kaltaiselleni, rauhallista ja turvallista elämää arvostavalle henkilölle.
Lähimmät kokemukset härövaltioista ovat Unkarin reissulta muutaman vuoden takaa. Kobánya-Kispestin metroasema Budapestissa oli mielenkiintoinen kokemus. Kun sinne tuli metrosta, tuli samanlainen tunne, jos astuisi Helsingin rautatieasemalle, ja se olisi täynnä mustalaismiehiä.
Täällä varotetaan kulttuurishokista:
http://www.talkingcities.co.uk/budapest_pages/metro_kobanya.htm


Unkarissa näin myös käytössä olevan vessan, joka olisi pitänyt remontoida jo 20 vuotta sitten..

Toisen käden tietona on kuullut kaikenlaista. Kotipuolessa oleva naapuri on ollut useita kertoja Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Habarovsk on kuulemma mielenkiintoinen paikka, monessa mielessä, KGB:n koulutuskeskus sijaitsi siellä.
Jollakin hänen työmaistaan oli ollut myös pohjoiskorealaisia, joita venäläiset olivat kohdelleet aika tylysti. Suomalaiset olivat antaneet joskus näille tupakkaa. Tämä oli ollut siihen aikaan, kun Pohjois-Korean Suuri johtaja kuoli, ja nämä olivat sitten itkeneet monta päivää ja jotkut mukana olleet politrukin tapaiset olivat varmistaneet, että kaikki varmasti itkivät.

Pari tuttuani olivat Etiopiassa päässeet tutustunaan ihan kunnon sisällissotaan.

Edit: Lisätty linkki.

 

[Tommy]

Virossa on tullut käytyä muutaman kerran, on kyllä paskainen maa ei voi muuta sanoa. Paikallinen röökikin maistuu älyttömän pahalta - miten tupakasta saakaan niin pahan makuista? Ja mitäs vielä, vieraile paikallisessa McDonalds-ravitsemusliikkeessä - tilaa Coca Cola brändin juotava ja tämäkin maistuu paskalta. Miten voi saada Fantasta niin pahan makuista?

Paska maa.

 

[ms.qvist]

Miten voi saada Fantasta niin pahan makuista?

Älä Eestiä syytä vaan itseäs, mitäs menet juomaan Fantaa.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Karmein ruoka -ketjusta havahduin siihen seikkaan, että pari jatkislaista näyttää käyneen kyseenalaisissa valtioissa - Kazakstanissa ja Malawissa ja Guatelmalassa.

Tuli mieleeni, että perustin aikoinani Härövaltio -ketjun ja härövaltioiden pintaan putkahtamisista inspiroituneena nostin ketjun ylös.

Oltiin reisulla etelä Kazakstanissa ja sepät tarjoili paikallisia herkkuja.

Malawin ollessa ns. land locked country ei täältä ihan hirveästi saa kalaa.

Guatemalassa maistamani paahdetut heinäsirkatkaan eivät olleen niin kamalia kuin nämä kaksi.

Joten ei muuta kuin kirjoittelemaan uusia kertomuksia härövaltiokokemuksista. Eiköhän niitä ole vajaan kolmen vuoden aikana karttunut aika lailla. Erityisesti kaipailisin kertomuksia megahärövaltioista.

Näitä voisivat olla Pohjois-Korea, Uzbekistan ja Turkmenistan sekä esimerkiksi Tsad ja kaikki niihin kokonaan tai osin rinnastettavat maat, kuten Kevlarin Kazakstan ja Gagnen Malawi.

Joka tapauksessa, olkoon sinun mielestäsi härövaltio vaikka Liettua, niin anna näppäimistösi laulaa.

 

[Realcowboy]

Tältä ulkoministeriön listalta löytynevät virallisesti määritellyt härövaltiot. Afganistan, Irak ja Sudan ovat ainakin tällä hetkellä varmoja tapauksia.

 

[jussi_j]

Tältä ulkoministeriön listalta löytynevät virallisesti määritellyt härövaltiot. Afganistan, Irak ja Sudan ovat ainakin tällä hetkellä varmoja tapauksia.

Sudanissa on tullut vietettyä yhteensä kuukauden verran kahden parin viikon matkan tiimoilta.

Taisivat kirjoittaa rauhansopimuksen juurikin tuon toisen matkan aikana. Siis rauha etelän kristittyjen ja pohjoisen muslimien välillä. Sotiminenhan on sen verran verissä, että alkoivat sitten Khartoumin sällit pommittamaan lännen (Darfour) muita muslimeja, ilmeisesti muun sopivan kohteen puuttuessa.

Ikävintä noilla matkoilla oli oluen täydellinen puuttuminen. Lisäksi kadulla vastaan tulevat pickup toyotat varustettuna konekiväärillä ja kasalla epäsotilaallista ainesta olivat hieman pelottavia sanoisin. Ensimmäiseltä matkalta palatessani matkalla kentälle taksissa oli myös jännää, kun kuski väisteli tiesulkuja joidenkin pikku kujien kautta. Olin täysin varma, että kohta joku ampuu mut.

Lopulta siellä ei kuitenkaan tapahtunut mitään vakavaa ja tapasin matkalla myös muita suomalaisia. Taisivat olla ABBn vaasalaisia voimalaitosinssejä, joten yhdessä kaipailimme olutta siinä kuumuudessa. Ilmastointi ei kuulu sudanilaiseen perusvarustukseen paitsi uusimmissa toimistorakennuksissa.

Hauska muisto on myös kentältä "first class longue" luki oven yläpuolella ja tarjolla oli vain vettä. Ei ilmastointia ja upottavat nahkasoffat jossain 50 asteen lämmössä sai paidan liimautumaan läskiin aika tukevasti.

Vastavierailulla vein pojat katsomaan areenalle kiekkoa. Tykkäsivät vauhdikkaasta pelistä, vaikka peli oli yksi jokereiden katastrofikauden paskimmista.

En suosittele sudania kenellekään.

 

[BitterX]

En suosittele sudania kenellekään.

Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin Egyptissä olevien pyramidien kalpenevan Sudanin pyramideille, jotka muistaakseni sijaitsevat maan pohjoisosassa. Eli jos seikkailuhenkeä ja muinaishistorian kiinnostusta löytyy, kannattaa kyllä matkustaa.

 

[Gagne]

Kerrotaanpa sitten vähän Malawista.

Kyseessähän on Itä-Afrikan pinta-alaltaan pienehkö, AIDSin/HIV:n runtelema maa. Valtaa täällä piti itsenäistymisestä 1964 (?) aina tuonne -90 alkuun Hastings Kamuzu Banda, myös Malawin Leijonaksi tituleerattu kaveri. Ja hyvin pitikin. Ihmisoikeusrikkomukset olivat jopa sen ajan afrikkalaisella mittapuulla ihan "kunnioitettavaa" tasoa. Banda keikahti vallasta, ja tilalle tuli presidentiksi Bakili Muluzi, joka maailmalla siihen aikaan puhaltaneiden vapauden tuulien avittamana otti lainaa kaikkialta niin että ranteita pakotti ja käytti suuren osan fyrkista korruption kehittämiseen. Maan pankkitilit siis juoksivat lystikkäästi väärään suuntaan, ja lujaa juoksivatkin.

2004 Muluzi koitti päästä elinikäiseksi presidentiksi. Malawilaisilla oli kuitenkin munaa sanoa herralle että "just yhdestä selvittiin. Että jos ei nyt toista ihan heti perään..." Pressa kun saa istua täällä peräkkäin kaksi viiden vuoden kautta. Bakili meni ja valkkasi itselleen seuraajan, tämän nykyisen Bingu wa Mutharikan, aikomuksenaan toimia puppet masterinamkaiken takana. Bingu perkele meni ja kusi Muluzia silmään loikkaamalla tämän UDF-puolueesta ulos ja perustamalla oman DPP:nsä. Ja siitä alkoi sitten aikamoinen saaga.

Täällä on perustuslaissa Sec. 65-niminen pykälä, joka kieltää kansanedustajaa loikkaamsta puolueesta toiseen vaalikauden aikana. Jos loikkaat, paikkasi pitäisi mennä välittömästi uuteen vaaliin. Mutharika kaappasi hallitukseensa rapia 80 kansanedustajaa erilaisilla kepulikonsteilla. Näitä paikkoja ei olla ikinä laitettu uuden vaalin alaisiksi.

Viime vuonna budjetti seisoi tuon kuusvitosen vuoksi. Oppositio (jolla siis on enemmistö parlamentissa) vaati sen käsittelyä. Pressa sanoi että käsitellään se jahka olette ensin hyväksyneet budjetin. Näin tehtiin, ja välittömästi budjetin hyväksymisen jälkeen presidentti meni ja pisti parlamentin jäähylle tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi. Jäähyä kesti melkein puoli vuotta. Nyt kolme viikkoa sitten alettiin suunnittelemaan ensi vuoden budjettia ja parlamenttia tarvittiin taas. Siitä repesikin aikamoinen riemu. Pistän tähän päiväkirjamerkintöjäni viimeisen kahden viikon ajalta:

 

[Gagne]

"Ei hyvää päivää taas! Se on nyt sitten maanpetos istuvan presidentin mukaan jos perustuslain mukaan yritettäisiin mennä.

Kysehän on taas siitä legendaarisesta Sec kuusvitosesta. Nyt kun ex-presidentti Muluzi ja MCP puolueen John Tembo (joka käytännössä johti maata Bandan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sukulaismies kun oli ja Hastings Kamuzun kunto oli mitä oli) eivät enää anna Bingun kusta suoraan silmään ja vaativat lain noudattamista, on se pahapaha. Hallitus kun menisi sen myötä mitä todennäköisimmin nurin.

Muluzi totesi tänäpänä lehdessä, että jos kunnian arvoisa tohtori Mutharika on tuota mieltä, niin sitten miehen vintillä on jotain pahasti sekaisin. En tiedä. Bingun muija kuoli n. vuosi sitten ja sen jälkeen herran toimet ovat olleet entistäkin sekavampia. Mutta tässä tapauksessa asia on kyllä vähän pata kattilaa soimaa. Rajoittamaton valta korruptoi rajoittamattomasti. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että tohtori Mutharika on Mugaben hyvä ystävä (Bingulla on useita isoja maatiloja Zimeissä) ...
.
.
.
Kerrotaan ensin lisää tuosta viime viikolla mainitusta ”vallankaappaushankkeesta”. Siitä on nyt riittänyt puhetta. Oli kuulemma löytynyt käsinkirjoitettu lappu, ilman allekirjoituksia toki, jossa todettiin sen Sec. 65:den olleen opposition plan A presidentin heivaamiseksi. Plan B (from Outer Space) olisi sitten ollut tämä vallankeikaus (Bingu piti ulostaa rauhanomaisesti armeijan ja poliisin tuella). Muluzista olisi tullut pressa ja John Tembosta kakkosmies.

Hallitus on mennyt ja pidättänyt entiset armeijan-, poliisin- ja tiedustelupalvelun pomot. Ja lisää luvataan lehtien sivuilla. En tiennytkään että Malawilla on tiedustelupalvelu... Ex-pressa Muluzin kämppää on ratsattu pariinkin kertaan. Kenkää on tullut muutamalle tiedustelupalvelun ja armeijan pienemmälle kiholle. Niinkuin viime viikolla jo sanoinkin, ei tämä ole ensimmäinen kerta kun Bingu vetäisee treason-kortin esiin. Itse asiassa menossa on nyt neljäs keissi. Kolmesta aikaisemmasta ”salaliitosta” ei lopulta ole tullut muuta kuin korvaukset syytetyille. Kertaakaan ukko ei ole kuitenkaan kohdistanut näitä syytöksiä ihan näin suoraan oppositiota vastaan. Muluzi vetäisi kymmenen vuoden aikana tällä huhmareella kertaalleen, joten ihan viaton ei hänkään ole.

Parlamentin pitäisi aloittaa tänään budjetin käsittely. Dialogia hallituksen ja opposition välille täällä kovasti toivotaan. Tätä dialogia herra presidentti auttoi perjantaina sanomalla vuosittaisten kauppamessujen avajaisissa että ihmisten pitäisi vahtia paremmin valitsemiaan kansanedustajia. Ja nyt suora lainaus:”Katsokaa nyt millaisia eläimiä nuo opposition edustajat ovat...” Lehdet ovat entistä selvemmin hallituksen otteessa, tai ainakin jutut ovat entistä enemmän yksisilmäisiä/”saneltuja”. Esimerkiksi tästä sec kuusviidestä ja opposition ja hallituksen välisistä neuvotteluista sanottiin viikonloppuna, että oppositio teki väärin tullessaan neuvotteluihin valmiiksi mietityn agendan kanssa. Ja että niin ei tehdä neuvotteluissa. Siis mitä vittua taas? Että neuvottelemaan pitäisi mennä ilman asiaa? Ja siksi toisekseen tämä näiden silmänkääntötemppuilu on aika hupaisaa seurata. Kukaan ei lehdissä enää sano että se Sec 65 on perustuslakiin kirjoitettu juttu. Nyt se on ”neuvottelukysymys”.

Kaduilla tämä poliittinen kuohunta ei onneksi näy mitenkään. Tai no, ajoi täällä lauantaina opposition kaiutinautot ympäri kylää Nelson Mandelaa huutamassa. Muuten suurin osa malawilaisista ei jaksa taaskaan oikein stressata. Lilongwen High Courtin edessä oli ollut perjantaina pari tuhatta ihmistä solvaamassa hallitusta, mutta ne taisivat olla paikalle varta vasten haalittuja aktivisteja. Tavallinen malawilainen alkaa olemaan kyllästynyt tähän pelleilyyn. Parempi mennä läheiseen baariin ottamaan pari lasia chipukua kuin seurata puku-ukkojen pelleilyä.

Viime viikolla sanoin Bingun touhujen muuttuneen ihmeellisemmiksi tässä vuoden aikana. No, viikonloppuna expat-bileissä kuulin melko luotettavasta ei-malawilaisesta lähteestä ukon ottavan kuppia aika tanakasti. Siltä se kyllä vähän näyttääkin.

Sitten tämä epeli on kanssa päättänyt puuttua maan urheiluelämään. Oikeammin sanottuna fudikseen. Kas kun ensi huhtikuussa pitäisi olla vaalit tässä maassa. En tiedä pidetäänkö niitä. Vaalien fyrkat kun riippuvat tästä tulevasta budjetista. Ja jos ei budjetti valmistu ajallaan, ei vaalejakaan voida pitää ajallaan. Mikä tietysti varmaan harmittaisi herra presidenttiä oikein kovasti. Anyway. Tuolle alkuvuodelle -09, sarjan päättymisen jälkeen, pressa on sponssaamassa upouutta fudiscupia jossa palkintona olisi fyrkkaa eniten ikinä koskaan missään. 60 miltsiä eli 300 000 euroa. Finaalit pelattaisiin juurikin vaalien aikoihin. Ja turnauksen virallinen nimi olisi... Tadaa! BINGU-CUP! Miten olisivat ”Isä Aurinkoisen malja” tai ”Aatu-trophy
.
.
.
Eilen sanoin jotain silmänkääntyilystä. Miltä teistä kuullostaa seuraava: Lauantaina Lilongwessa avattiin paikallinen fudisliiga. TNM Super League on nimeltään tämä kisa. Tai siis Silver Strikersilla oli eka kotipeli Big Bulletsia vastaan. Tätä tapahtumaa promottiin viikonlopun lehdissä kunnon mainoksilla. Ensimmäisenä mainoksessa sanotaan sanasta sanaan näin "Foot stomping music by "Soldier" Lucius Banda".

Tämä Lucius on siis se samainen jannu jota mekin käytiin katsomassa. Malawin kovin nimi. Njassamaan Eppu Normaali.

Paha vaan että jäbä on myös UDF:n miehiä. Hallitus oli ilmoittanut lauantai aamuna Super League Of Malawille että sitä miestä ei saa ääneen päästää. SULOM oli koittanut venkoilla vastaan, oikeutetusti. Oheis-show kun ei ollut heidän järjestämänsä. Siitä vastasi sponssaava puhelinyhtiö. Lopulta Luciusta (joka oli jo bändeineen paikalla) ei oltu päästetty laulamaan "Love of my Life"ä.

Eilen oli sitten lehdessä vähän kyselyä asiasta SULOMin general secretaryltä. Vastaus oli: "Luciuksen ei kuulunutkaan olla showssa. Sen sijaan meillä oli Malawin armeijan tattoo-porukka." Samassa jutussa Nuoriso- ja Sporttiministeri sanoo "ettei tiedä asiasta mitään ja ihmettelee samaan hengenvetoon, että mitä ne hommaa yleensä maan eteläosista muusikkoa esiintymään tänne Lilongween kun kerran Central Regionilla on pelimanneja ihan omasta takaa?"

Ihan niin. Julkisuustempulle on ihan sama että vetääkö tapahtumassa Policen Re-union vai Kumpulaisen Sepi. Mutta ihanasti tuo mustan selittäminen valkoiseksi tapahtuu.

Täällä ei näköjään kohta kukaan uskalla nostaa päätään pidätyksen pelossa. Muutamat papit ja ihmisoikeusjärjestö HRCC:n pomo, kerallaan Gender Networkin ja Public Affairs Commiteen johtajat sanoivat enää odottavansa pidätystään. Olivat saaneet vihjeen asiasta hallituksen sisällä olevilta ystäviltä. He kun ovat olleet "partisaaneja" arvostellessaan Malawin epäkohtia ja hallituksen politiikkaa. Se on ollut väärin tehty. Infoministeri Patricia Kaliati (ihan turha muija joka on palkannut itselleen KÄSILAUKUNKANTAJAN. Siis naisen, jonka ainoana tehtävänä on roudata Kaliatin käsveskaa sinne minne Kaliati menee) tosin vakuutti että pojat puhuvat lämpimikseen paskaa. Mikä tietysti tarkoittanee sitä että piiska-auto on jo matkalla... Poliisin edustaja sanoi, että juttua ei voi kyllä millään todistaa kun ei tiedetä ketkä tämän vihjeen ovat antaneet. Niin. Miksiköhän kukaan ei tule koripallopelin tyyliin käsi ylhäällä myöntämään kaksoiskuljetustaan?

Tämä HRCC:n pomo car-jackattiin maantiellä, hakattiin ja riisuttiin alasti tienpientareelle rosmojen toimesta tässä viime vuonna. Näin siis uutisoitiin. Todellisuudessa kaveri käytiin hakemassa omasta kotipihastaan, uudella neliveto maasturilla.

Onhan näissäkin asioissa täällä vuosien vieriessä toki tapahtunut edistystä. Banda hakkautti poliiseilla 80-luvun alussa kolme itseään arvostellutta parlamentaarikkoa valtiopäivätalon edessä hengiltä. Ko. tapauksessa kytät olivat käyttäneet lekoja. Kolme päivää myöhemmin uhrit löydettiin tien poskesta palaneesta autosta. Viralliset kuolinsyyt: liikenneonnettomuus.

Kyllä tää maa on kuulkaa politiikassaan niin kujalla ettei sanotuksi saa. Eikä mene taas kauaakaan kun tää pölhöily rupeaa vaikuttamaan avustusjärjestöjen toimintaan ym ym ym. Mutta hei! Eihän siinä sitten kärsi kuin kansa. Niille on sitten hyvä heiluttaa osaaottavasti sen Kompressorin tummennetun ikkunan takaa. Ja valittaa kun kolonialismin perintöä on niin raskasta kantaa. Onhan sitä, myönnetään toki. Ja globaali markkinatalouskin painaa kovalla höökillä päälle. Aika paljon kuitenkin on itse tekemisen makua kanssa ilmassa.
.
.
.
Tämänpäiväisessä lehdessä sanotaan että presidentti meni eilen avaamaan budjettikeskustelun parlamentissa. Oppositio loisti poissaolollaan. MCP:n edustaja sanoi poissaolon syyksi sen, että "eläimet eivät osaa kuunnella puheita." Siistiä! Puolin ja toisin vittuilua! Ankaraa vittuilua!

Korkein oikeus päästi salaliittolaiset vapaalle takuita vastaan. Ovat siis tosi vaarallisia hemmoja kun ne voidaan päästää vapaalle vallankaappaajina... Ja herra presidentti sanoo toisen lehden kannessa että hän on selviytynyt näistä hengenvaarallisista murha- tms. yrityksistä vuodesta 2004 lähtien sen vuoksi, että "God is on my goverment's side." Kyllä näiden poliitikot joutaisivat Korkeasaareen kaltaistensa seuraan. Tai ei: Se olisi viattomille elukoille väärin tehty."

Että näin täällä. Tuli vähän pitkä postaus, sori. Tavallinen malawilainen sen sijaan on erittäin ystävällinen, ja Afrikan mittapuulla kusetusyrityksiä tms. tapahtuu aika vähän.

 

[jussi_j]

Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin Egyptissä olevien pyramidien kalpenevan Sudanin pyramideille, jotka muistaakseni sijaitsevat maan pohjoisosassa. Eli jos seikkailuhenkeä ja muinaishistorian kiinnostusta löytyy, kannattaa kyllä matkustaa.

Jep, kertoilivat noista ja tarjosivat sitä matkakohteena. Jätin väliin, vaikka aika turvallinen paikka pitäisi olla. Pohjoisessahan on kuolleen meren rannalla Port Sudan, jota yksi suomalainen sukellusharrastaja piti maailman parhaana sukellusmestana. Ne pyramiditkin on jossain tuolla päin.

 

[Charlie Horse]

Omakohtaisia kokemuksia ei varsinaisesti ole sen kummemmista härövaltioista, mutta yksi kaveri kertoili tuossa taannoin Brasilian reissustaan ja sen perusteella uskaltaisin väittää, että kyseisestä maasta löytyy melkoista härömeininkiä. Tiedä sitten kuinka väritettyä tarinaa se todellisuudessa oli, mutta sellainen kuva jäi, että ei tarvitse käydä kuin kuin huono säkä, niin siellä pääsee hengestään. Reissu oli ns. omatoimimatka ja kohde oli Recife pohjois-Brasiliassa. Epäilemättä esim São Paulosta ja Rio de Janeirosta löytyy vastaavanlaisia täsmä-extreme-matkakohteita. Kiva olisi kuulla, jos joku on käynyt tutustumassa paikalliseen "kulttuuriin".

Tuossa aikaisemmin olikin jo Angolasta tarinaa ja muistelen joskus lukeneeni juttua, jossa joku kuvasi maata sanalla "hellhole". Voi hyvinkin pitää paikkansa. Lisäksi joku Kolumbia/Haiti -osasto voisi myös olla "mielenkiintoinen". Tai Somalia. Onhan näitä.

 

[Sistis]

Lisäksi joku Kolumbia/Haiti -osasto voisi myös olla "mielenkiintoinen". Tai Somalia. Onhan näitä.

Kolumbiassa en ole käynyt, mutta kohde on nykyään varsin suosittu suomalaistenkin reppumatkaajien keskuudessa. Ja ei ole lähellekään maineensa veroinen - päin vastoin, jos käytät ns. tervettä järkeä, et sekaannu huumekauppaan, etkä liiku kapinallisalueilla maan eteläosassa, olet varsin turvassa. Esimerkiksi Venezuelaa pidetään huomattavasti vaarallisempana kohteena - lukuunottamatta turistisaaria.

 

[Kourujärven Ponnistus]

Esimerkiksi Venezuelaa pidetään huomattavasti vaarallisempana kohteena - lukuunottamatta turistisaaria.

Jep jep..Pitikin tulla tästä mainitsemaan. Caracasta on mainostettu yhdeksi maailman vaarallisimmista kaupungeista. Eikä suotta.

http://www.youtube.com/watch?v=WvnUijWDvAE

 

[varjo]

"Ei hyvää päivää taas! SNIP

Ei voi kyllä Gagnen selostusta lukiessa muuta ihmetellä, kuin että eipä näytä tuollakaan ihan vahvasti menevän.
No, kaitpa tuokin jollain lailla johtuu valkoisista miehistä, eli mehän siihen ollaan syypäitä lähtökohtaisesti.

 

[VTVH]

Ei voi kyllä Gagnen selostusta lukiessa muuta ihmetellä, kuin että eipä näytä tuollakaan ihan vahvasti menevän.
No, kaitpa tuokin jollain lailla johtuu valkoisista miehistä, eli mehän siihen ollaan syypäitä lähtökohtaisesti.

Mepä hyvinkin. Enkä edes puhu siirtomaavallasta ja siitä seuranneista rajojenvedoista vaan kyllähän "riisto" jatkuu edelleen ihan maalimanpankin ja muiden lainanantajien toimesta edelleen ihan ympäri maailmaa. Tässä ollaan tosin kai menossa parempaan suuntaan. Malawista minulla ei tosin ole tietoa että onko lainoista ollut enemmän hyötyä vai haittaa.

Gagnen tekstiä oli erittäin mielenkiintoista lukea. Itselläni on Malawin reissusta aikaa jo 15 vuotta, mutta silti tulee aina mahdollisuuksien mukaan seurattua mitä sillä suuntaa maailmaa tapahtuu. Silloin jäi politiikasta lähinnä mieleen ne maan ainoat asfalttitiet jotka oli rakennettu suunnilleen Bandan palatsien välille. Nuo Afrikan politiikkakuviot ovat näin kauempaa tarkasteltuna kyllä parasta tragikomiikkaa mitä politiikasta voi löytää. Paikallisia tuskin naurattaa näin paljoa.

 

[Turder]

Nuo Afrikan politiikkakuviot ovat näin kauempaa tarkasteltuna kyllä parasta tragikomiikkaa mitä politiikasta voi löytää. Paikallisia tuskin naurattaa näin paljoa.

Osaa se kansakin. Esim. eilen kun näytettiin uutisissa sitä touhua Etelä-Afrikasta missä hakattiin niitä maahanmuuttajia (vai mitälie). Meininki oli kuin nuijasodassa konsanaan.

 

[Uleåborgir]

Sudanissa on tullut vietettyä yhteensä kuukauden verran kahden parin viikon matkan tiimoilta.
- - -
En suosittele sudania kenellekään.

Kiitoksia ensinnäkin jussi_j:lle ja Gagnelle hyvistä ja valaisevista viesteistä. Ei tällaisia kuvauksia voi lukea suomeksi mistään muualta kuin tästä ketjusta.

Miten sudanilainen musta mies suhtautuu valkoihoiseen tuollaisessa valtiossa, jossa turismi ei kukoista? Onko siellä kulttuurisia konventioita, joita ei varsinaisissa demokratioissa tunneta, silmiin ei saa katsoa jne.

Millaisia ovat esimerkiksi rajanylitystarkistukset tai muut passin- ja viisuminleimauspisteet. Alkaako siinä tilanteessa valkoisen miehen kädet hiota?

Miten esim. korruptio näkyy katukuvassa? Millaista on tavallinen kansa? Apaattista vai ilomielistä? Millaista on kaupassakäynti? Infrastruktuuri? Miten "paikallinen raha" kelpaa, vai onko dollari/euro omassa arvossaan? Ihan tällaisia perusasioita haluaisin tietää.

"Ei hyvää päivää taas!
Että näin täällä. - - -

Tuli vähän pitkä postaus, sori. Tavallinen malawilainen sen sijaan on erittäin ystävällinen, ja Afrikan mittapuulla kusetusyrityksiä tms. tapahtuu aika vähän.

Ei mitään anteeksipyytelemisiä! Päinvastoin kiitos hienosta stoorista. Piti oikein kaffit keittää ennen kuin aloin lukea. Pistin jo jussi_j:lle setin kysymyksiä, joihin ehkä sinäkin voisit vastata? Kuten jo yllä mainitsin, on näistä valtioista vaikea saada muuta kuin poliittista tietoa.

VTVH puhui afrikkalaisen politiikan tragikoomisuudesta ja Gagne rinnasti osan malawilaisista Korkeasaaren asukkeihin.

Tatu Vanhasen ja Richard Lynnin tutkimus (IQ and the Wealth of Nations) ÄO:n suhteesta valtion varallisuuteen vuodelta 2002 kertoo, että sudanilaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 72, siinä missä se on ykkössijaa hallitsevilla hongkongilaisilla 107. Keskimääräinen ÄO on tietenkin 100.

Malawilaiset lienee mahdollista rinnastaa ugandalaisiin, sambialaisiin, kenialaisiin ja tansanialaisiin. Keskimääräiset ÄO:t näissä maissa on 73, 77, 72 ja 72. Hurrit kepittävät suomalaiset 101 - 97. Tutkimus on totta kai hyvin kiistanalainen ja kuusi vuotta sitten siitä kohistiin lehdistössä ja muissa medioissa erittäin paljon ja se sai pseudotieteellisen leiman ja paljon selityksiä teorian kaatamiseksi.

Tosin puolustajiakin on. En enää mielelläni ottaisi varjon kanssa ottelua darwinismista, mutta omasta mielestäni tutkimus heijastelee ihmisten synnynnäisiä kognitiivisia kategorioita monien alueiden kohdalla - etenkin mustan Afrikan.

Lähde.

 

[Live-]

Itsekin jonkin verran reissanneena pakko nyt tulla hieman ihmettelemään tähän ketjuun. Erittäin mielenkiintoisia tarinoita ja kuvauksia maailmasta, näitä lisää! Mutta miksi ihmeessä tähän pitää vetää mukaan "valkoinen mies vs. musta mies"-asettelu, saati sitten Tatu Vanhasen tutkimustulos, joka itsessään on arvokas kuin pala wc-paperia.

Totta helvetissä käytäntö kehittymättömämmissä maissa - etenkin byrokratian aste - on aivan erilaista kuin meillä "sivistyneessä maailmassa". Entä sitten? Paikallisille se on normaali tapa toimia. Ja rikkailla on kolmannessa maailmassa täysin omat sääntönsä tavalliseen rahvaaseen nähden. Hyvänä esimerkkinä viisumin hankkiminen, prosessi joka kestää ruskean kirjekuoren paksuudesta riippuen päivästä pariin viikkoon.

Mitä matkusteluun tulee, Myanmar/Burma varmaan luetaan tähän härökategoriaan. Maitse ei kuulemma päässyt, AirAsia lennätti Yangoniin. Vainoharhainen olo, kun joku seuraa ulkomaisia koko ajan. Valuutanvaihto virallisessa pisteessä onnistuu - valuuttakurssi on tosin melko heikko - ja kusetuksen mahdollisuus melko suuri. Hyväksi havaittu seuraavanlainen; hyvätasoisen hotellin portieeri tarjoutui vaihtamaan huomattavasti parempaan kurssiin, ei muuta kuin hotellin vessaan kaivamaan sopiva määrä dollareita. Tämän jälkeen takaisin portieerin luokse ja hyväveli-kädenpuristuksella vaihto. Portieeri tekee saman ja tuo paikallista rahaa nipun, joka diskreetisti tarkistetaan. Tämän näytelmän jälkeen muina miehinä ostoksille.

Timantit ja kivet Myanmarissa hyvälaatuisia ja halpoja, ja pulssin saa hyvin nousemaan "International Airportin" turvatarkastuksessa kengänpohjaan jemmatun stemun hiertäessä jalkapohjaa.

 

[Bird]

Albania

Finnmatkat muuten myy tämän kesän uutuutena yhdistelmämatkoja Saranda (3 yötä) - Korfu (4 yötä) sekä omatoimimatkoja Albaniaan, tästäkään päätellen paikka ei kovin vaarallinen ole.

Ei ole ei. Itse tuli vietettyä taannoin vajaa viikko Albaniassa, lähinnä pääkaupunki Tiranassa, ja maa tuntui kohtalaisen turvalliselta. Toki nyt ei yöaikaan eksytty kaupungin ydinkeskustassa sijainneelta hotellilta kovinkaan kauas, mutta päivällä tuli nähtyä kyllä laitamien aitoja slummejakin sekalaisesta rojusta rakennettuine "taloineen". Eivät sielläkään ihmiset mitenkään vihamielisiltä vaikuttaneet, ehkä lähinnä mielessään ihmettelivät, että mitä hemmettiä jotkut ulkomaalaiset tekee moisella seudulla, kun turisteja ei ylipäätään näkynyt koko maassa ns. yhtään.

Albaniahan oli aikoinaan eräänlainen Euroopan Pohjois-Korea eli täydellisen sulkeutunut ja tiukka kommunistidiktatuuri, Enver Hoxhan johtama valtiohan ei lopulta ollut väleissä edes Neuvostoliiton tai Kiinan kanssa. Vielä 1990-luvun lopulla maassa riitti hulinaa suuren pyramidihuijauksen takia, mutta uusi vuosituhat on käsittääkseni jo sujunut suhteellisen rauhallisesti.

Eli eiköhän esim. tässä ketjussa äskettäin mainittu Malawi liene häröydessään aivan eri luokkaa Albanian kanssa tänä päivänä. Olkoonkin, että on Albania kyllä aika uskomattoman takapajuinen ja köyhä maa Euroopan valtioksi. Edelleenkin maassa vaikuttivat monet asiat ihan jätehuollosta lähtien olevan aivan täysin päin persettä ja toiminta - ilmeisesti edesmenneen kommunismin hengessä - monin paikoin totaalisen tehotonta. Esimerkiksi junissa (huippunopeus ehkä 50-60 km/h ja vaunuista lähes kaikki ikkunat rikki!) saattoi olla kyydissä 30 matkustajaa ja heitä varten 4 konduktööriä tai vastaavaa.

Monista muista entisistä Itä-Euroopaan maista tuttua uusrikkaiden nousuakaan ei ollut näkyvissä. Autokantakin muodostui pitkälti vanhoista 1980-luvun Mersuista (kestäviä maan surkeilla teillä), uusia kalliita autoja ei juurikaan näkynyt. Myöskään ulkomaisia yrityksiä ei maassa juuri ollut, joten pitkä matka taitaa Albanialla olla nousta edes auttavasti menestyväksi eurooppalaiseksi markkinatalousmaaksi.

Mutta jos on reissussa avoimin mielin eikä pienistä - tai välillä ehkä vähän isommistakin puutteista - ota turhaa murhetta, niin Albania on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Sangen eksoottinen paikka ainakin, hintataso pääosin älyttömän halpa ja meininki aitoa, kun muita turisteja ei riesaksi asti ole. Lisäksi paikalliset ihmiset olivat yleensä erittäin ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä (englanti tai saksa) ei kovin usein löytynytkään. Jos joku jostain kumman syystä kiinnostuisi, niin yv:llä voi kysellä hyödyllisiä lisävinkkejä mahdollista matkaa varten.

 

[Gagne]

Terveisiä Sansibarilta. Tansania oli kehittyneempi paikka kuin Malawi.

Laitetaan nyt sitten lisäinfoa tästä herrankukkarosta:

Malawilainen suhtautuu valkoiseen suurella kunnioituksella. Jos kokouksessa on kymmenen malawilaista inssiä ja yksi valkoinen kirjanpitäjä, kysytään lopullista mielipidettä siltä valkoiselta. Näin siis kärjistetysti. Malawi oli aikanaan brittien protektoraatti ja tätä maata hallittiin minimun input-metodilla. Kuria ja järjestystä varten oli koko maassa puolitoista komppaniaa sotilaita ja hallinto pyöri n. kymmenellä virkamiehellä. Mitään varsinaista kolonialismia täällä ei ollut koskapa Malawissa ei ole mitään mikä olisi siirtomaavaltoja kiinnostanut. Ja ei ole vieläkään. Uraania kuulemma on löydetty pohjoisesta ja kaivossopimuksia on tehty Etelä-Afrikkalaisten firmojen kanssa. Neuvotteluissa Malawia edusti herra joka samalla sopi oman firmalleen rahakkaat sopimukset kahden kymmenen jätti dumpsterin toimittamisesta. Eli varmaan hän teki Malawin kannalta parhaan mahdollisen diilin... Rhodesian kaivosteollisuuden työvoiman tarvetta varten britit täällä aikanaan olivat. Ja tietysti pitämässä Tansanian sakemannia loitommalla.

Kulttuuri on todellla pidättyväinen ja hierarkinen. Pomolle/chiefille puhutaan kyykysiltään/polvillaan ollen ja silmiin ei katsota. Etunimen käyttö on äärettömän loukkaavaa.

Raja-asemilla ei ole tarvinnut hikoilla. Malawilainen virkamies on tarkka leimoista ja proopuskoista. Meillä on kuitenkin diplomaatin statukset täällä, joten dipl.ID:tä heilauttamalla ollaan selvitty. Ilman ID:tä menee aina hankalaksi, varsinkin liikennepoliisien kanssa. Ennen kuin saatiin kiesiin CD-laput oli pinna muutaman kerran koetuksella. Puuttui aina joku lippu tai lappu. Samaan aikaan ohi savutti sellaisia pommeja ettei mitään rajaa. Teerahaahan siinä yleensä odotettiin.

Korruptiota on. Malawin erikoisuus on päivärahakulttuuri. Esim. sairaalaan tulee joka päivä ilmoituksia kaiken maailman work shopeista alkaen peltikaton kunnossapidosta ja päättyen silmänpohjan kirurgiaan. Näissä koulutuksissa maksetaan aina päiväraha, joka yleensä on n. 2500 paikallista. Keskitason kuukausiliksa on n. 10 000 eli 50 euroa. Kukaan ei estä siivoojaa osallistumasta silmänpohjan kirran kurssille... Samoin laboratorio assistentti saattaa sanoa lääkärille että en pese noita koeputkia koska olen alipalkattu. Mutta jos maksat vähän lisää suoraan lapaan niin voin tehdä työni.

Kaupassakäynti on ihan normaalia. Paitsi että täällä on käytössä ostosten pakkaajat ja autoonkantajat. Ihan kaikkea kaupasta ei kuitenkaan löydy. Kaikki vähänkin erikoisempi voi olla hakusessa, kuten esimerkiksi eilen jatkojohto pesukonetta varten.

Infrastruktuuri on kuralla. Banda piti huolta siitä, mutta Muluzin aikana kaikki hajosi/varastettiin. Samaa ilmaa on jäljellä vieläkin. Kaikki katosi, alkaen liikennemerkeistä. Paikallinen raha, khwasha, on ainoa kelpuutettu maksuväline. Inflaatio on siinä 10 pinnan kieppeillä. Taala on edelleen suositumpi ulkomaanvaluutta kuin euro. Kaikki rahanvaihtopisteet eivät euroa ota vastaan.

Malawilaiset poliitikot rinnastin Högholmeniin. Toki aliravitsemus/proteiinin/olikos se jodin tai jonku muun mineraalin puute ruokavaliosta (nämä syövät maissia. Ja haluavat syödä vain ja ainoastaan sitä.) tärkeiden kehitysvaiheiden aikana on jättänyt jälkensä. Malawissa oli nälänhätä viimeksi 2003 (?). Jengiä ei suoranaisesti kuollut nälkään paljoakaan, mutta ravinto oli/on mitä on. Kansan mediani-ikä on siinä 17-vuotta, ja 2000-luvun alun huonot vuodet näkyvät osassa jengistä tarkkaavaisuushäiriöinä tms. Aika monet aikuiset malawilaiset ovat sellaisen meikäläisen murrosikäisen tasolla em. syistä.

Poliittinen saaga jatkuu. Menivät ja pidättivät/kotiaresteerasivat ex-pressa Muluzin. Saman paperin perusteella joka jo High Courtissa on todettu pätemättömäksi todisteeksi. Tämä tempaus oli sitten kuulemma näkynyt jo kaupungillakin. Area 25:llä ja Old Townissa (kaukana meistä) olivat UDF:n kannattajat hieman mellakoineet. Seurauksena kaupunkiin on roudattu nyt punabarettisia sotilaspoliiseja. Varmistamattomien expat-lähteiden mukaan tuolla kaksvitosella olisi pari ihmistä jopa ammuttukin. Mutta sitä ei siis tiedetä varmaksi. Malawi näyttää tässäkin tilanteessa todellisia kasvojaan. Sunnuntaina mellakkaa ja maanantaina kaikki normaalia. Kaduilla ei noiden poliisien lisäksi näy merkkiäkään mistään levottomuudesta. Ajatellaanpas jos vastaava tilanne olisi sattunut vaikkapa Keniaan... Poliittisessa sekoilussa Malawi kuulemma voittaa Tansanian. Ja se on aika paljon se. Tansania kun on kuitenkin läpikorruptoitunut maa.

 

[BitterX]

Jo Pomeranialla (laiva Helsingistä Gdanskiin) oli pienellä ihmisellä ihmettelemistä.

Hehe, viestisi on jo pari vuotta vanha, mutta en ole sitä ennen huomannut. Itse olen tehnyt täsmälleen saman reissun porukoiden kanssa Sierralla muistaakseni vuoden -88 tienoilla. Pikkusysterikin oli mukana. Oltiin aika kakaroita silloin, ihan alaluokilla. Pomeranialta muistan rahapelikoneet ja sen, että meinattiin myöhästyä laivasta rankkasateiden aiheuttaman tulvan takia.

- Puola: ajoimme muistaakseni parissa päivässä maan läpi. Taisi tulla kahdet ylinopeussakot ja jotkut parkkisakot, vaikkei ajettu ylinopeutta eikä pysäköity väärin. Oikeanlainen rekisterikilpi tiesi lisätienestiä poliiseille. Kerran pysähdyttiin johonkin metsänlaitaan, mutta ei siinä kauaa viihdytty, kun metsässä haisi ja näkyi rehellinen ihmispaska. Auschwitzin muistan: pikkujätkälle aika raju kokemus. Muistan myös sen, kun Torunin kaupungissa noin ikäiseni pikkukakarat tulivat kerjäämään purkkaa: lahjoitimme systerin kanssa heille hirveän määrän lätkäliigoja - meni parissa minuutissa kuin kuumille kiville. Jäätelö maistui minun ja siskon mielestä pahalle.

- Tsekkoslovakia: Vanhempi tullimies ratsasi meidät. Mutsi oli ostanut jotain kristallia jostakin ja se kuulemma ei käynyt päinsä. Odotettiin aivan saatanan kauan. Pari kertaa utelias nuori tullimies kävi juttelemassa minulle ja systerille. Hän oli sympaattisen oloinen kaveri, vaikkemme mitään ymmärtäneetkään. Koska hän vaikutti mukavalta, lahjoitimme siskon kanssa hänellekin Suomesta ostettua mässyä. Muistan kaverin kiitollisen ilmeen vieläkin. Taisi piilottaa karkit aika nopeasti johonkin taskuun, ettei työkaverit ja pomo näe. Porukat joutuikin lahjoittaan vanhemmalle tullimiehelle sitten vastaavasti vähän rahaa, että päästiin jatkamaan matkaa.

- Unkari: Ajettiin Tsekkoslovakian läpi hyvin nopeasti. Unkarissa päästiin ensimmäistä kertaa muutamaan päivään haistelemaan hieman länsimaisempaa meininkiä - voi sanoa, että mieletön helpotus pikkuskideille. Budapest tarjosi iloisempaa ja valoisampaa menoa: taisin siellä matkustaa ensimmäistä kertaa elämässäni metrolla. Puhumattakaan Balatonjärvestä: siellä vasta olikin lämpimänä päivänä hauskaa. Parhaiten mieleen on jäänyt Unkarin ja Itävallan välisen rajan ylittäminen. Järjetön määrä sotilaita rynkkyjen kanssa ja taisi olla kolme eri checkpointia: Unkarissa ennen raja-asemaa, raja-asemalla sekä Itävallassa rajan ylityksen jälkeen.

Kommunismi: melkoista häröilyä.

***

Nykyvaltioista mainitsisin Ukrainan, vaikkei tuo mielestäni nyt niin härövaltio ole.

Olimme Kiovassa erään urheilujengin kanssa kolme päivää ja sieltä jatkoimme yöjunalla Moskovaan. Asuimme opiskelija-asuntolaan rakennetussa hotellissa Kiovan yliopiston kampuksella, perkeleen kaukana keskustasta. Asuntola oli noin 25-kerroksinen Brezhnev-talo: mukavaksi kunnostettu hotelli sijaitsi 4. ja 5. kerroksissa. Hotellia pyöritti ilmeisesti jonkinlainen ylioppilaskunta, jolla se sitten ansaitsi rahaa. Ala-aulassa oli koko ajan poliisi vartioimassa, ilmeisesti näin on tuolla päin tapana Moskovan opiskelija-asuntolaiskujen jälkeen.

Klassisessa Ladojen, Volgien, Audien ja Maseratien sekamelskaruuhkassa meillä kesti aamulla kaksi tuntia hotellilta hallille ja myöhästyttiin matsista. Onneksi isännät suhtautuivat asiaan myönteisesti ja myötätunnolla :)

Ukrainalaiset isäntämme juottivat meidät jurriin erään aamupäivällä pelatun matsin jälkeen. Tarjolla oli ukrainalainen sauna (banja), syötävää sekä vodkaa ja kaljaa niin paljon kuin putosi. Ja putosihan sitä. Loppupäivä dokattiin hotellilla paikallisten opiskelijoiden kanssa (joista joku puhui jopa vähän englantia). Oli muuten ne solukämpät aika rujon näköisiä...

Kiovan keskusta on hyvin vauraan oloinen. Länsimaistyylisiä ravintoloita, diskoja ja pubeja. Mm. hienoin sporttibaari, jossa olen koskaan käynyt: paljon screenejä ja laajakuvatelevisioita, joista näytettiin mm. kiekkoa ja futista. Mesta oli suunniteltu täysin urheilun katsomista varten - kaikilta paikoilta täydellinen näkyvyys. Yhdessä osassa baaria oli elokuvateatterityylinen "katsomo" mukavine penkkeineen ja kaljatelineineen. Seinällä oli pronssitauluja, joissa oli ukrainalaisten urheilijoiden kädenjälkiä. Klitshkon ja Shevan taulut olivat vierekkäin: toisen käsi oli noin kaksi kertaa suurempi kuin toisen. Keskustan ulkopuolella on silmänkantamattoman suuria lähiöitä, joissa on sekaisin 30 kerroksisia brezhnev-taloja ja saman kokoisia luksustaloja.

Lisäväriä vierailuumme toi sopivasti tuoksi ajaksi sattunut hallituskriisi. Pääministeri Justshenkon ja ministeri Timoshenkon koalitio oli ajautunut erimielisyyksiin ja presidentti Janukovitshin venäläismieliset kannattajat olivat kaduilla, turuilla ja toreilla. Kaikki puistot olivat täynnä telttamajoituksessa olevia mielenosoittajia, jotka pääosin olivat venäläismielisestä Itä-Ukrainasta. Maassa kiersivät huhut (länsimaisten tiedoitusvälineiden perusteella tosia), että pääministerin komennossa olevia joukkoja oltaisiin jo oltu laittamassa liikekannalle. Kaikki mielenosoitukset sujuivat kuitenkin rauhallisesti rock-musiikin tahdittamina. Ei ilmeisesti haluttu provosoida, eikä länsimieliset kiovalaiset provosoituneet.

Härökuvaa tuosta kaupungista ei saanut, joten siinä mielessä väärä ketju. Ainoastaan keskustan ulkopuolella liikuttaessa meiniki oli hieman villin idän meininkiä. Siellä emme ehkä aivan olleet kotikentällä. Toisaalta Ukrainassa on myös hirveä määrä köyhyyttä, sisäisiä ristiriitoja ja korruptiota, joten ehkä maa on edelleen laskettavissa härövaltioihin.

Kiova on hieno ja erittäin mielenkiintoinen kaupunki: ihmisetkin suhtautuivat meihin avoimesti ja tutustumisenhaluisesti, toisin kuin ulkomaalaisiin täysin tottuneet moskovalaiset. Englantia ei juuri kukaan osaa, siksi on itämaisessa Kiovassa erittäin hyödyllistä jonkun seurueesta osata venäjää tai ukrainaa. Kaupungista saa silloin paljon enemmän irti.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen mesta - ennakkoluulot pois ja Kiovaan :)

 

[Uleåborgir]

Mitä matkusteluun tulee, Myanmar/Burma varmaan luetaan tähän härökategoriaan. Maitse ei kuulemma päässyt, AirAsia lennätti Yangoniin. Vainoharhainen olo, kun joku seuraa ulkomaisia koko ajan. Timantit ja kivet Myanmarissa hyvälaatuisia ja halpoja, ja pulssin saa hyvin nousemaan "International Airportin" turvatarkastuksessa kengänpohjaan jemmatun stemun hiertäessä jalkapohjaa.

Ei ole ei. Itse tuli vietettyä taannoin vajaa viikko Albaniassa, lähinnä pääkaupunki Tiranassa, ja maa tuntui kohtalaisen turvalliselta. - - - ehkä lähinnä mielessään ihmettelivät, että mitä hemmettiä jotkut ulkomaalaiset tekee moisella seudulla, kun turisteja ei ylipäätään näkynyt koko maassa ns. yhtään.

Albaniahan oli aikoinaan eräänlainen Euroopan Pohjois-Korea eli täydellisen

Terveisiä Sansibarilta. Tansania oli kehittyneempi paikka kuin Malawi.

Laitetaan nyt sitten lisäinfoa tästä herrankukkarosta:

Malawilainen suhtautuu valkoiseen suurella kunnioituksella. Jos kokouksessa on kymmenen malawilaista inssiä ja yksi valkoinen kirjanpitäjä, kysytään lopullista mielipidettä siltä valkoiselta.

Ukraina Ehdottomasti tutustumisen arvoinen mesta - ennakkoluulot pois ja Kiovaan :)

Kiitoksia loistavista matkakertomuksista! Yritäpä etsiä tällaisia vaikkapa Hesarin tai Kalevan sivuilta. Et löydä. Teillä härövaltioissa vierailleilla janttereilla olisi hyvät saumat kirjoittaa vaikkapa aikakauslehtiin näitä juttuja. Nämä ovat niin uniikkeja stooreja.

Albania, Malawi, Tansania ja Burma/Myanmar ovat ehdottomasti härövaltioita. Ukraina on semi-härö.

Burma-nimeä kannattaa muun muassa San Suu Kiy. Myanmar-nimi on sotilasjuntan määräys maan nimestä. Puhukaamme siis Burmasta.

 

[pernaveikko]

Mutta jos on reissussa avoimin mielin eikä pienistä - tai välillä ehkä vähän isommistakin puutteista - ota turhaa murhetta, niin Albania on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.Lisäksi paikalliset ihmiset olivat yleensä erittäin ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä (englanti tai saksa) ei kovin usein löytynytkään.

Albania on kuulunut suunnitelmiini jossain vaiheessa siitä lähtien, kun en vuosituhannen alussa saaanut sinne matkaseuraa Suomen MM-karsintaotteluun. Siellä kun olisi kuollut. Just. En sitten lähtenyt yksin sillä kertaa.

Tiesin, että joskus kaikki tämä vielä kostetaan. Sen aika on syyskuussa, varasin äsken lennon, itselleni. Mukaan saa edelleen tulla, mutta en rupea aktiivisesti kyselemään, jäättepähän ainakin henkiin. Tarkemmin ottaen lento on naapurimaan pääkaupunkiin Skopjeen, mutta sieltä on lyhyt matka Tiranaan. Albaniassa aion olla ainakin 3-4 päivää.

Kaikki mitä olen lukenut ja kuullut on ollut pelkkää positiivista ja maa on täysin turvallinen. Kirjoitin tähän ketjuun, koska muistelin täällä epäillyn Albaniaa härövaltioksi, en tuohon oikein usko. Mitä tulee kielikysymykseen, minulla on koulusaksa ja albanian sanakirjan bongasin kirjakaupan alehyllystä ja nappasin mukaan.

 

[scholl]

Onko joku käynyt Darissa tai Sansibarilla?
Olen hieman suunnittelemassa reissua sinnepäin ja hiomassa vittuilutaitoja samalla. Hyvää Darissa on se, että se on kuulunut Saksaan, mutta toisaalta eivät opeta enää saksankieltä kouluissa. Sansibarilla taas on omanin sulttaani ollut vallassa ja jos on esim. lukenut kirjan Shellistä niin tietää kuinka mukavaa menoa Omanissa ja erityisesti Muscatissa on ollut. Rättipäitä siis vieläkin paljon Sansibarilla. Se varmasti johtaa vittuilutilanteisiin aika usein. Tosin kyllähän muuallakin fyrkan pummaajat ja kaupustelijat laittavat vittuilemaan. Tosin jos reissuun lähden niin haluan ehdottomasti ns. saattueeseen jonkun kanadalaisen jannun, joka on oppinut swahilin ja lyö kuulemma turpiin kaikkia paikallisia, jotka yrittävät jotain lompsaa pölliä.

Kaveri oli duunissa pari vuotta Addis Abebassa. Sielläkin oli suht hazardia. Parhaimmillaan joku paikallinen eversti lähti baarista ajamaan kaverin taksin perään aseen kanssa. Sen jälkeen kun YK alkoi asiaa vähän kuumottamaan niin ko. eversti oli siirretty lomille.

Täytyy nyt katsoa. Samoin tekisi mieli mennä uudelleen E-Afrikkaan.