Ohmi kirjoitti:Pari vuotta sitten tein extreme-matkan bussilla Viipurin kautta Pietariin. Hommat ei ilmeisesti ole muuttuneet vuodesta -88 yhtään mihinkään - viinan trokausta, varkaita ja kerjäläisiä. No, tulipahan tuo itärajan takainen helvetti nähtyä, eikä tarvitse enää ikinä sinne päin matkaansa suunnata.
Olin emännän kansantanssiryhmän mukana joskus -90-luvun alussa Petroskoin reissulla, elikkä bussilla ensin Lenskiin, yöpyminen siellä ja edelleen Petroskoihin. Paluu viikon päästä makuuvaunussa Leningradiin ja edelleen bussilla takaisin Suomeen.
Olimme kai viides länsimainen ryhmä joka Petroskoihin yleensä pääsi. Kaiken lisäksi Intourist oli hukannut ryhmämme kokonaan. Jouduimme majoittumaan Lenskissäkin mennessä remontissa olevaan hotelliin, joka ei muuten ollut edes auki. Intouristin opastakaan ei sitten löytynyt, joten jouduimme ajamaan omin nokkinemme Leningradista Petroskoihin. Kahdesti ajoimme hateloonkin, ensin yrittäessämme löytää ulos lenskistä ja toisen kerran Aunuksessa. Löysimme onneksi edäältä 'levähdyspaikalta' Neuvostoliiton Autoliiton (!) karttakirjan, josta sitten yritimme etsiä paikkoja, mihin tienviitat osoittavat. Sen 'päätienkin' viitat kun olivat välillä Petroskoihin välillä Kontupohjaan tai Muurmanskiin tai Argangeliin. Niitä nimiä venäjäläisin aakkosin kirjoitettuna oli välillä hieman haasteellista hakea sieltä karttakirjasta, varsinkin kun ei paikallisesta aakkosjärjestyksestä ollut aavistustakaan.
Kontaktit alkuasukkaisiin pelastivat siitä reissusta paljon, Petroskoissa ei ollut edes Berioskaa, joten länsimaista olutta ei saanut mistään. Krapulajuomaksi joutukin aina aamuisin ostamaan hotellin ravintolasta laatikollisen kuohuviiniä, 9 ruplaa / 12 plo. Sitäkin oli kohtuullisen vaikea nauttia bussissa lämpimänä pullon suusta, meinasi kuohua nenän kautta pois. Matka Kometalla, eli paikallisliikennettä Äänisen saariin hoitavalla kantosiipialuksella, Kizin museosaarelle (Uneskon maailmanperintökohde muuten) siinä perivenäjäläisessä naftan käryssä helvetillisessä krapulassa on myös jäänyt mieleen melko tiukasti.
Emännän ryhmä kavi esiintymässä myös muutamissa Petroskoin lähikylissä. Yhdessä esiintymispaikassa olin juttusilla yhden Suomesta aikanaan työväestön onnelaan muuttaneen todella katkeran vanhan miehen kanssa, joka tosin oli tyytyväinen kun oli välttänyt Siperian reissun. Ekan vodkapullon jälkeen kaverilta lähti kyllä Nälkämaan laulu komeasti.
Avartava kokemus, sano turkulainen kun Slussenille sammui.
t. hanu