Matkalla Marsiin

  • 54 823
  • 336

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
varjolle: Jaan iloisuutesi siitä, että avaruustutkimukseen sijoitetaan rahaa ja samalla jaan huolesi sen kohdistamisesta. Kuten sanottu, minusta ESA:n kannattaisi pumpata rahansa "järkevästi" eli robotiikkaan :-)

---
EDIT: Tilatiili ja Jupiterin sytyttäminen: Muistaakseni Jupiterin pitäisi olla massaltaan jotain nelinkertainen, jotta se voisi optimaalisella koostumuksella syttyä, joten mistään pikkuriikkisestä massan lisäyksestä ei ole kyse. Massaltaan suurin havaittu planeetta on reilu 14 kertaa Jupiterin massainen eikä siis loista.

Sivuhuomautus: Jupiter on yksinään massiivisempi kuin muut planeetat yhteensä ts. vaikka kaikki muut planeetat saataisiin jotenkin yhdistettyä Jupiteriin, niin sen massa ei edes kaksinkertaistuisi.

varjolle sen verran, että vaikka paine keskustassa saataisiin nousemaan fuusion käynnistämiseksi, niin eihän se vielä riitä - fuusion käynnistyminen aiheuttaa purkautumista ulospäin ja paine laskee ja siksihän tähden pitää olla niin massiivinen, jotta paine pysyy riittävän suurena fuusioitumisesta huolimatta.

---
vlad: "[...] massiivinen ekokatastrofi [...] myöhemmin [...] olla eräs sysäävä tekijä ihmisen hakeutumiselle laajemmassa mitassa Aurinkokuntaan? Ei välttämättä, koskapa tekniikan kehityttyä olisi luultavaa, että ihminen kykenee muokkaamaan oloja myös Maapallolla elämälle edullisempaan suuntaan."

Näin minä asian ajattelen. Tottakai, jos asuinkustannukset Maapallolla kohoavat lähemmäksi avaruusasutuksen kustannuksia, niin siirtoliike voisi olla voimakkaampaa.

vlad: "[...] ihminen aloittaa hitaan etenemisensä kohden muita planeettajärjestelmiä. Pitäisin tätä jäkevänä toimintana, siinä vaiheessa kun tekniikka on hallussa, on järkevämpää hajasijoittaa niitä munia useampaan koriin - nyt ne ovat vielä toistaiseksi (hyvin pitkän aikaa) yhdessä korissa."

Tämä on totta. Yksittäisiä planeettoja uhkaa massiivinen isku avaruudesta --> kannattaisi hajaantua useammalle planeetalle. Yksittäistä aurinkokuntaa uhkaa mm. lähellä tapahtuvat supernova-räjähdykset --> kannattaisi hajaantua useampaan aurinkokuntaan. Tiedä sitten, mikä uhkaa yksittäisiä galakseja, mutta viime kädessä koko avaruutta uhkaa se "inflaatio", jolloin kaikki materia ja eri energian muodot ovat muuttuneet lämpöenergiaksi ja maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan muuttuen yhä kylmemmäksi paikaksi.

Mistäs löytyisi mahdollisimman helposti asumiskelpoinen planeetta? Lienee pakko hylätä lämpötila- ja kaasukehävaatimukset. Ensimmäinen edellytys olisi materiaalin saanti mahdollisimman helposti. Suljetun ekosysteemin käynnistys vaatisi hiilidioksidia ja vettä, muodossa tai toisessa. Rakennelmiin tarvittaisiin metalleita. Varmaan myöskään muiden aineiden esiintyminen ei olisi pahitteeksi. Energian saanti kannattaisi turvata - tämä tarkoittaisi, että etsittäisiin uutta kotia mahdollisimman läheltä Aurinkoa, muttei liian läheltä. Asuinpaikan painovoiman kannattaisi olla mahd. lähellä nollaa, jotta matkustus avaruuteen olisi halpaa.

Oma ykkösehdotukseni olisi Kuu - lähellä Maata (mm. viestiviive vain n. 2 sekuntia - surffailu webissä onnistuisi, matka-aika maksimissaankin vain 5 päivää), ei kaasukehää (hyötyä avaruuslennoille), kohtuullisen pieni painovoima. Muuten materiaalia olisi kivasti, mutta veden ja hiilidioksidin suhteen voisi olla ongelmia. Seuraavaksi voisin ehdottaa asteroidivyöhykettä - hyvät puolet olisivat pieni painovoima, differentioitumaton materiaali. Haittana etäisyys Maasta ja Auringosta. Muita ehdotuksia?

vlad: "Totta. Siinä tuskin lisääntyminen ja kulutus olisivat ensimmäisenä mielessä mikäli elinolosuhteet olisivat todellakin niin karut."

Sama koskee muuten "avaruuslaisia" - ei siinä vietetä kulutus- ja lisääntymisjuhlaa, kun uuden ihmisen ilmestyminen vaatii aseman laajentamista.

vlad: "Jotenkin omaan pessimistiseen luoteeseen sopii juuri maalailla tällaisia uhkakuvia tulevasta."

Mulla oli tarkoitus sanoa, että vaikka uhkakuvat toteutuisivat, niin ne jouduttaisiin Maapallolla joka tapauksessa hoitamaan. Tai sitten kuolemaan pois, mikä ei monellekaan ihmiselle ole se ensisijainen vaihtoehto.

Itse olen miettinyt jonkin verran sitä, että jos tai kun nanoteknologia joskus saadaan valjastettua täysimittaiseen käyttöön, niin kyetäänkö se hallitsemaan? Niinhän kauan ei ole mitään ongelmaa, kun nano-organismi ei ole itseään monistava ts. valmistimet valmistavat jotain muuta kuin itseään. Mutta koska tehokkuus vaatii suuria määriä näitä rakentimia ja se helpoiten saataisiin aikaan kopioitumalla, niin...

---
Tilatiili: "Euro 71:n nanorobottifiktion kun pistäisi hiukan kaunokirjallisempaan muotoon, niin kyllä sillä saattaisi Portti-lehteen päästä. Tai Nokian mainokseen. Connecting solar systems."

Joku kaunokirjallisempi ihminen saa sen halutessaan tehdä. Omat kirjalliset inspiraationi ovat olleet viime aikoina vähissä...

---
varjo: "Pikaisesti on sanottava että valolla et saa signaalia mihinkään, jos sinulla on käsissäsi se Tähtitieteen perusteet voit laskea tarvittavat magnitudit."

Mutta eikös magnitudin pitäisi olla ihan sama sekä valolla että radioaallolla, jotta se voitaisiin erottaa Linnunradan toisella laidalla - tai edes 50 000 valovuoden säteellä?

varjo: "Vaikka laserilla saadaankin tehokkaita valojoukkoja niin ne ovat voimakkaasti suunnattuja ja vaikea napata."

Nimenomaan nyt tarvittaisiin tehokasta suuntausta - tosin laserin suuntaus voi olla liiankin tehokasta ts. se ei suurissa kimpuissa muodostaisikaan yhtenäistä keilaa, vaan se näkyisi kaukana joukkona yksittäisiä pisteitä (ts. ei hajaantuisi tarpeeksi)...

varjo: "Toisaalta taas ihan valon aallonpituus aiheuttaa ongelmia signaaleille, tähtisumut välissä voivat absorboida juuri ne taajuudet jotka kuljettavat signaalia jne."

Totta, ajattelin tuota, mutta sitten ajattelin, että koska Linnunradan tähdet näkyvät tänne myös näkyvän valon alueella, niin miksei meidän radiomajakkakin? Mutta oikeassa olet, lähtökohtainen ajatus olisi radiolähetin, koska...

varjo: "Pitkän matkan viestintä onnistuu imho ainoastaan pitkän aallonpituuden omaavalla säteilyllä, koska tämä kestää suurempiakin häiriöitä."

...Matalataajuisilla radioaalloilla on mukava tapa "kiertää" esteitä, ne läpäisevät paremmin ainetta kuin korkeammat taajuudet jne.

No sitten siihen ongelmaan: Tunnen laser-tekniikan paremmin kuin radiotekniikan.

Sen verran, mitä radiotekniikasta tiedän, niin tällainen pitkäaaltoinen lähetin tarvitsisi ensinnäkin pitkän antennin. Mielessä olisi jonkinlainen pitkälanka-antennia muistuttava systeemi eli emolautta työntäisi planeetasta poispäin pitkää (ja ohutta) sähköä johtavaa "narua". Naruun sitten pitäisi saada vaihtovirtaa ja sitten sen pitäisi lähettää...

Mutta siinä, missä laserin toimintaperiaate on minulle atomitasolla tuttua, niin radiotekniikasta en osaa sanoa mitään. Kuinka pieni radiolähetin voi olla? Onko mitään mahdollisuutta saada lähetys tapahtumaan atomitasolla, mahdollisimman suurella hyötysuhteella? Kuinka tällainen pitkäaaltoinen radiolähete syntyy esim. Auringossa, jossa ei varmasti ole pitkälanka-antenneja? Miten tuo radiolähete saataisiin mahdollisimman voimakkaaksi ja keskitetyksi? Paljonko metalleja (tai jotain muuta sähköä johtavaa ainetta) tarvitaan antennirakenteiden konstruointiin - voitaisiinko tulevaisuuden materiaalitekniikoilla harkita suprajohtavaa antennia?

Eli kysymys: valonpurkaus muodostuu, kun yksittäinen atomi virittyy ja viritys purkautuu. Ilmiön hallinta onnistuu atomitasolla (esim. puolijohde-LED:eissä ja -lasereissa) ja sitä kautta energian muuttuminen valoksi on hyvinkin tehokasta hyötysuhteeltaan. Kuinka siis "radioaaltofotoni" syntyy ja voitaisiinko sitä hallita atomitasolla? [Jos muistan oikein, niin radioaalto syntyy, kun johtimessa kulkee vaihtovirta - johtimessa kulkeva virta synnyttää magneettikentän ja muuttuva magneettikenttä radioaallon]
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti varjo
Jaahas GWB sitten teki ensimmäisen fiksun tekonsa ja päätti aloittaa varsin massiiviset panostukset avaruustutkimukseen ja etenkin Mars/Kuu-tutkimukseen...noh okei rehellisesti sanoen rahat olisi voitu käyttää muuhunkin mutta toisaalta olen iloinen siitä että rahat pistetään avaruustutkimukseen, ehkä tässä anteliaisuuden puuskassa Stanford saa joskus _oikean_ hiukkaskiihdyttimen ettei jenkkien täydy tulla huoraamaan CERN:iä.(

Tämä on kyllä hieno mutta vähän pelottava ketju - lukee mielellään asiantuntevaa keskustelua, mutta siihen ei kyllä ole mitään järjellistä lisättävää. Tähän asiaan voisi kuitenkin jotain sanoa. Bushin avaus on mielestäni tosi yllättävä - mitähän hän sanoi tarkemmin rahoituksesta vai sanoiko mitään? NASA ei tosiaankaan ole ollut republikaanien suosikki-listalla ja USA:n julkista talousta tätä menoa uhkaa aivan oikeasti vararikko jo 5-10 vuoden sisällä. Vaikea kuvitella mitään massiivista lisäystä valtion menoihin, mutta ehkä Bush kaavailee jotain yksityisen ja julkisen rahoituksen yhdistelmää? Itse ajatushan on jotenkin houkutteleva - ymmärrän kyllä niitä joiden mielestä rahaa tarvitaan tärkempiin asioihin, mutta nämä eivät välttämättä tosiaankaan sulje toisiaan pois. Tieteen ja tutkimuksen kehitys ei yleensä ole yhteiskuntia köyhdyttänyt - enemmän vaaraa on ollut tietyssä köyhyyden subventoinnissa, joka on sitten pois ongelmien varsinaisesta ratkaisemisesta.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Uusia kuvia Marsin pinnalta! :)) Nasan Spirit-mönkijä liikkui peräti kaksi metriä ja valokuvasi laskeutumiskapselinsa. "Who let the dogs out?!!!!"
 

Tilatiili

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Metaani CH
Viestin lähetti varjo
"Mitä tapahtuisi Jupiterille, jos sen pyöriminen lakkaisi yhtäkkiä, ja siis keskihakuvoima pääsisi jylläämään?"

Tuota minä en nyt ymmärtänyt tätä kysymystä?

"Keskihakuvoima" (tarkoittanet tällä siis Newton I:stä?) siis syntyy kun meillä on pyörivä kappale mutta jos kappale on paikallaan niin ainoastaan gravitaatio vaikuttaa. [/B]
Muistelin tosiaan, että Jupiter on melkein tähden massainen ja ajattelin vaan hakea sitä raja-arvoa, jolla luhistuminen käynnistyisi. Jupiterhan pyörii nykyisellään aika vinhaa vauhtia (alle 10 tunnin vuorokausia) ja on täten aika litistynyt. Joten jos pyörimisen aiheuttama venytys lakkaisi, helpottuisiko romahtaminen? Vai onko tuo ihan marginaalinen voima näissä mittakaavoissa? Kukapa sen pyörimisen pysäyttäisi, ei kukaan. Ajattelin vaan asiaa teoriassa.

Tuo pyöriminen on mielenkiintoinen homma. Maailmankaikkeudessa melkein kaikki pyörii. Kuka tietää, pyörivätkö kaikki aurinkokunnat lähtökohtaisesti Linnunradan tasossa?
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Viestin lähetti mjr
Tämä on kyllä hieno mutta vähän pelottava ketju - lukee mielellään asiantuntevaa keskustelua, mutta siihen ei kyllä ole mitään järjellistä lisättävää. Tähän asiaan voisi kuitenkin jotain sanoa. Bushin avaus on mielestäni tosi yllättävä - mitähän hän sanoi tarkemmin rahoituksesta vai sanoiko mitään? NASA ei tosiaankaan ole ollut republikaanien suosikki-listalla ja USA:n julkista talousta tätä menoa uhkaa aivan oikeasti vararikko jo 5-10 vuoden sisällä.

Joo, melkoiseksi on meikan avaama ketju menny... Idea oli jotain ihan muuta, mutta ehks Mars-tutkimuksen aika Jatkoajalla ei viela ollut(: Tai sitten Mars on vain liian lahella ja tuttua kamaa.

Tenttikiireet loppuu ensi viikolla ja ajattelin tehda niinkin uskomattoman teon kuin printata taman ketjun ja lukea rauhassa kaljamukin aaressa. Sen verran huimaa tekstia on ollut, mita nyt vahan olen vilkuillut, lukemaan ei ole ehtinyt.

BBC:n kommenteissa W:n avaruusjutuista on jatkuvasti vilahdellut "election year". Ei lisattavaa.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
pikaisesti Eurolle:

"Kuten sanottu, minusta ESA:n kannattaisi pumpata rahansa "järkevästi" eli robotiikkaan"

Tässä tosin pitää ottaa myös huomioon robottien avuttomuus, tälläkin hetkellä tuo mars-mönkijä on käyttänyt pari päivää siihen että se on päässyt pois laskeutumisalustaltaan, ilmeisesti sen oma tekoäly ei ole siihen kyennyt ja NASA on ottanut hommat sen verran varovaisesti että mönkijää on ohjattu vain muutama askel kerrallaan ts. sen piti kääntyä 120 astetta ja niin tämä tehtiin 50 asteen erissä n. kymmenen tunnin välein.

Osaava astronautti olisi tuostakin selvinnyt varsin helposti, taannoisessa From Earth to The moon-sarjassa tuotiin esille muutenkin minkä takia robottien pitää ihan oikeasti kehittyä tajuttomasti ennenkuin robotti korvaa kokonaisvaltaisesti ihmisen.


"varjolle sen verran, että vaikka paine keskustassa saataisiin nousemaan fuusion käynnistämiseksi, niin eihän se vielä riitä - fuusion käynnistyminen aiheuttaa purkautumista ulospäin ja paine laskee ja siksihän tähden pitää olla niin massiivinen, jotta paine pysyy riittävän suurena fuusioitumisesta huolimatta."

No paine on suorassa suhteessa massaan, jos vain aine olisi puristunut tarpeeksi tiheään niin kyllä se fuusiokin pysyisi summittaisesti kasassa...mitenkäs muuten kuvittelet fuusiovoimalan ikinä toimivan, koska meillä ei ole Jupiterin massaa syötettäväksi reaktoriin.

"Mutta eikös magnitudin pitäisi olla ihan sama sekä valolla että radioaallolla, jotta se voitaisiin erottaa Linnunradan toisella laidalla - tai edes 50 000 valovuoden säteellä?"

Valo imho vaimenee huomattavasti tehokkaammin ja sitä kautta myös sen suhteellinen(?) magnitudi pienenee tehokkaasti, käsittääkseni radioteleskoopeilla on isompi "kantama" kuin optisilla.


"Totta, ajattelin tuota, mutta sitten ajattelin, että koska Linnunradan tähdet näkyvät tänne myös näkyvän valon alueella, niin miksei meidän radiomajakkakin? Mutta oikeassa olet, lähtökohtainen ajatus olisi radiolähetin, koska..."

Jätäpä se koodaaminen joksikin aikaa illalla väliin ja mene katsomaan tähtitaivasta (kannattaa hakeutua pois asutusten luota), laske näkyvien tähtien lukumäärä ja vertaa sitä siihen lukumäärään jota aikaisemmin esitit. Täsmäävätkö laskusi?, toki muista ottaa huomioon että näet vain tietyn osan avaruudesta.

"No sitten siihen ongelmaan: Tunnen laser-tekniikan paremmin kuin radiotekniikan."

Jep, keskustelun voisi siirtää keväälle kun olen (ehkä) suorittanut sekä laserfysiikan että tyhjiötekniikan kurssit :)

"Eli kysymys: valonpurkaus muodostuu, kun yksittäinen atomi virittyy ja viritys purkautuu. Ilmiön hallinta onnistuu atomitasolla (esim. puolijohde-LED:eissä ja -lasereissa) ja sitä kautta energian muuttuminen valoksi on hyvinkin tehokasta hyötysuhteeltaan. Kuinka siis "radioaaltofotoni" syntyy ja voitaisiinko sitä hallita atomitasolla? [Jos muistan oikein, niin radioaalto syntyy, kun johtimessa kulkee vaihtovirta - johtimessa kulkeva virta synnyttää magneettikentän ja muuttuva magneettikenttä radioaallon]"

Siis virityshän tapahtuu elektronien kohdalla. Atomitason ilmiöissä hyötysuhteet ovat periaatteessa varsin lähellä 1:stä koska hukkaenergiaa ei periaatteessa mene minnekään (toki osa viritystiloista voi käydä jonkun metastabiilin tilan läpi ja emittoida useampia heikkoenergisempiä fotoneita mutta...).
Radioaaltofotonin synnyttäminen ei eroa olennaisesti valon synnyttämisestä, tarvitaan vain oikeat aallonpituudet l. energiat
Se ettei näin tehdä, hmmm enpä osaa sanoa..kenties sopivia viritystiloja jotka synnyttäisit radioaaltoja ei ole, tämä olisi laskettava juttu jos osaisin kvanttimekaniikkaa enemmän.
Pitääkin selvittää mikä tuossa mättää.
Voi myös olla että radioaaltofotonien tuotto tuolla tavalla on vain toistaiseksi liian vaikeata.

Voit myös postata kysymyksen sfnet.tiede.fysiikkaan, eiköhän siellä joku osaa vastata tuohon nopeasti ja helposti.


Tilatiili:
"Muistelin tosiaan, että Jupiter on melkein tähden massainen ja ajattelin vaan hakea sitä raja-arvoa, jolla luhistuminen käynnistyisi. Jupiterhan pyörii nykyisellään aika vinhaa vauhtia (alle 10 tunnin vuorokausia) ja on täten aika litistynyt. Joten jos pyörimisen aiheuttama venytys lakkaisi, helpottuisiko romahtaminen? Vai onko tuo ihan marginaalinen voima näissä mittakaavoissa? Kukapa sen pyörimisen pysäyttäisi, ei kukaan. Ajattelin vaan asiaa teoriassa."

Tuota, hmmm pitäisi hieman laskea mutta uskoisin että pyöriminen ei ole merkittävä tekijä siinä ettei Jupiterista tullut tähteä.


"Tuo pyöriminen on mielenkiintoinen homma. Maailmankaikkeudessa melkein kaikki pyörii. Kuka tietää, pyörivätkö kaikki aurinkokunnat lähtökohtaisesti Linnunradan tasossa?"

Siis maailmankaikkeudessa pyörivät massakeskittymät koska se on massakeskittymille ominainen piirre. Tämä juontaa juurensa siihen kun ainepilvi kerääntyy niin gravitaatio aiheuttaa siihen pyörimistä ja koska pyörimismäärä luonnollisesti säilyy niin pölystä kertyvät kiertolaisetkin sitten pyörivät keskuskappaleen ympäri jne.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
varjo: Tässä tosin pitää ottaa myös huomioon robottien avuttomuus, tälläkin hetkellä tuo mars-mönkijä on käyttänyt pari päivää siihen että se on päässyt pois laskeutumisalustaltaan, ilmeisesti sen oma tekoäly ei ole siihen kyennyt ja NASA on ottanut hommat sen verran varovaisesti että mönkijää on ohjattu vain muutama askel kerrallaan ts. sen piti kääntyä 120 astetta ja niin tämä tehtiin 50 asteen erissä n. kymmenen tunnin välein.

Osaava astronautti olisi tuostakin selvinnyt varsin helposti, taannoisessa From Earth to The moon-sarjassa tuotiin esille muutenkin minkä takia robottien pitää ihan oikeasti kehittyä tajuttomasti ennenkuin robotti korvaa kokonaisvaltaisesti ihmisen.


Edellyttäen, että se astronautti (tai taikonautti tms.) olisi päässyt hengissä niin pitkälle.

Vaikka ihmisen "käytössä" on tällä hetkellä vielä melkoisesti etuja pitäisin itse kuitenkin melkomoisena riskinä tällä hetkellä nähtyjen tulosten valossa ihmisen lähettämistä Mars-lennolle. (Vaikka, samaan syssyyn on todettava, jos minulle suotaisi mahdollisuus lähteä niin olisin heti valmis kyytiin). Astronautti Marssissa olisi oivallinen pr-voitto Yhdysvalloille, sitä ei käy kiistäminen mutta kuolleet astronautit Marsia kiertävällä radalla tai planeetan kamaralla ovat kaikkea muuta kuin tätä. Tämän tähden, panostaisin ESA'na mielummin robottiluotaimiin ja -tekniikkaan kuin mahdolliseen miehitettyyn Mars-lentoon, vaikka silläkin on omat etunsa.

Näkisin tämän robottiluotainten käytön myös oivallisena testipenkkinä tulevia haasteita silmällä pitäen, vaikka yhtälailla, testaukseen ei tarvita Mars-lentoja, tämä on hyvä muistaa. Mutta kuitenkin, niin kauan kuin Mars-lentoihin liittyy huomattavia fyysisiä ja psyykkisiä (jotka tuntuvat monilta unohtuvan tyystin) vaaroja, parempi uhrata aikaa ja kärsivällisyyttä robottien kanssa "leikkimiselle" kun laittaa astronautteja näennäiselle pr-retkelle.

Euro71: Seuraavaksi voisin ehdottaa asteroidivyöhykettä - hyvät puolet olisivat pieni painovoima, differentioitumaton materiaali. Haittana etäisyys Maasta ja Auringosta. Muita ehdotuksia?

Kuten sinä, minä pidän Kuuta alkuun ehdottomasti parhaimpana koekenttänä. Siellä olisi hyvä harjoitella tukikohtien rakentamista, erilaisia tekniikoita ja myöhemmin (sukupolvia+) kenties rakentaa sinne laajempi avaruustukikohta sekä laboratorioita ja "tehtaita" joissa valmistaa tarpeellisia osia Mars-lennoille, ja mahdollisesti muualle aurinkokuntaan suunnattaville lennoille.

Asteroidivyöhyke on minullakin käynyt mielessä, joskin sen miinuksena on etäisyys Maasta ja Auringosta, mutta Mars siinä välillä lienee oivallinen välietappi, josta olisi sitten helpompi sukupolvien kuluttua suunnata - mikäli siis tarvetta - muualle Aurinkokuntaan.

Sitä kauempana sijaitsevat kohteet alkavat tuntua mahdottomilta ihmisen (ei luotainten) saavuttaa seuraavienkaan sukupolvien kuluessa, vaikka scifi-kirjallisuus sellaisella leikitteleekin.

Perusajatus minulla on kuitenkin se, että ihminen tulee hakeutumaan tavalla tai toisella muualle Aurinkokuntaan ja kun riittävästi aikaa kuluu niin muihin tähtijärjestelmiin. Tai jollei ihminen sellaisena kuin me sen tunnemme, mutta ihmisen jälkeläinen - esim. biomekaaninen ihminen. Missämäärin sellainen voi sitten elää huomattavasti eksoottisemmissa ympyröissä kuin nykyihminen?

vlad.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
juuh kopipeistattu huuhaa kuuluu tuohon toiseen ketjuun:


Maapallon ja ihmisrodun mysteerit

Vai mitä Jatkoajan säännöt sanovat tällaisen sivun olemassaolosta:
mystistä

Joko Wolf-paran henkilöllisyys paljastui tai sitten...noh modesedät tietävät mitä tehdä.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti varjo
juuh kopipeistattu huuhaa kuuluu tuohon toiseen ketjuun:
Copypastetettu teksti tuskin kuuluu mihinkään ketjuun, oli se huuhaata tahi ei.
 

uljas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
Johan oli sudella juttua kuin J.A Grannilla konsanaan.. Mutta juu nythän sieltä marssista on löydetty jotain "ihmeliimaa" ja mitä muuta. Juolahti tässä vaan sellainen mieleen että mitäs jos sieltä nyt löytyy jotain mönjää alkeellisia bakteereja tms. Kun niitä sitten maahan roudataan niin mitenköhän ne mömmöt reagoisivat maassa? Aiheuttaisivatko uusia tauteja tai jotain mullistavaa..? Mitenhän jos joskus tekisi toisin päin ja veisi maapallin alkeellisia öttiäisiä vaikkapa marssiin tai muualle testattavaksi pysyvätkö hengissä ja kuinka kauan. Mutta kyllä sitä marssilentoa pitäisi saada lyhennettyä, meinaan nääs jos sinne ihmisiä lähettelee. Hulluksi tulee tylsyydestä ja sekoaminen vissiin lähes varma etenkin jos seuraa mukana. Niin kuin joku tässä jo nyrkkitappeluista mainitsikin. Ehkä joskus sitten kun tulevaisuuden tohtori-Toloset kehittelevät sellaiset unitapletit että matkustaja nukkuisi lähes koko matkan ajan onnistuisi pidempikin reissu. Ketjussahan on monenmoista asiaa ja osa niistä "liian" viisaita ja tieteellisiä minullekkin =)
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Nonnih, ESA:n osittain pieleen mennyt Mars-projekti osuikin sitten kultasuoneen kun Mars Express löysi Marsin etelänavalta jäätä! ja hiilidioksidijäätä.

Tämä viittaa siis tarjoaa sen mahdollisuuden että Marsissa on ollut aikanaan runsaastikin vettä mutta ohuen ilma(tai siis kaasu-)kehän takia siitä on suurin osa höyrystynyt pois avaruuteen tai sitten sitoutunut jäätikköihin.

http://www.esa.int/export/esaCP/SEM8ZB474OD_index_0.html

Missä hitossa Euro luuhaa, ei kait hän vain ole pistänyt työtä tai muuta huuhaatoimintaa ykkösprioriteetin, eli jatkoaikaan kirjoittamisen edelle.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
varjo: "Missä hitossa Euro luuhaa, ei kait hän vain ole pistänyt työtä tai muuta huuhaatoimintaa ykkösprioriteetin, eli jatkoaikaan kirjoittamisen edelle."

Joskus on vaan pakko... Muuten voi tulla pidempikin tauko näihin ykkösprioriteetin hommiin :-)

Muutenkin tuo aihe teknisten sivilisaatioiden määrästä näyttää kuihtuneen, samoin spekulaatiot ihmiskunnan tulevaisuudesta ja "radiomajakkojen" rakennusmahdollisuuksista.

varjo: "Nonnih, ESA:n osittain pieleen mennyt Mars-projekti osuikin sitten kultasuoneen kun Mars Express löysi Marsin etelänavalta jäätä! ja hiilidioksidijäätä."

Tätähän on jonkin verran spekuloitu ja se näyttää nyt varmalta. Hiilidioksidijään olemassaolosta ollaan oltu jo aika varmoja, mutta vesijään olemassaolo on ollut epäselvää.

Saas nähdä... Kyllä mun naamani vääntyisi virneeseen, jos jotain entisen elämän merkkejä Marsista löytyisi...

varjo: "Tässä tosin pitää ottaa myös huomioon robottien avuttomuus [...]"

Näissä robottiluotaimissa hommat otetaan useimmiten varman päälle. Ei sillä ole mitään merkitystä, vaikka robotilla kuluisi aikaa jonkin tehtävän suorittamiseen, kunhan se saa sen tehtyä. Pahempi tilanne olisi se, että tehtävä jäisi suoritettua.

varjo: "Osaava astronautti olisi tuostakin selvinnyt varsin helposti, taannoisessa From Earth to The moon-sarjassa tuotiin esille muutenkin minkä takia robottien pitää ihan oikeasti kehittyä tajuttomasti ennenkuin robotti korvaa kokonaisvaltaisesti ihmisen."

Jeps, astornautti olisi tehnyt homman robottia nopeammin, mutta millä kustannuksilla? Joka tapauksessa astronautti joutuisi kökkimään Marsissa odottelemassa paluuikkunaa, joten siinä on näytteitä palauttaville roboteillekin aikaa varattuna reilu puoli vuotta.

Robotiikan pitää todella kehittyä huomattavasti ennenkuin se korvaa ihmisen tällaisissa tehtävissä. Vaikka nykyaikaisemmat robotit (etsikääs netistä Sonyn SDR-4X -robotti - tämäkin siis puhtaaseen viihdekäyttöön) ovat kertaluokkaa pystyvämpiä kuin avaruuteen lähetetyt serkkunsa, niin näiden "avaruusserkkujen" teknologia on moneen kertaan todellisissa olosuhteissa testattua ja varmatoimiseksi havaittua. Kykenevämmät robotit matkaavat avaruuteen sitten, kun niiden tekniikka on Maan pinnalla ja kiertoradalla testattu erilaisissa tehtävissä, ehkä n. 5-10 vuoden kuluttua.

Tuossa mielessä muuten ISS on mielestäni ehdottomasti yksi tärkeimpiä ihmiskunnan avaruusprojekteista. Se tarjoaisi toimiessaan alustan erilaisen avaruustekniikan testaamiselle.

---
Palataan hiukan radiomajakkoihin:

varjo: "Radioaaltofotonin synnyttäminen ei eroa olennaisesti valon synnyttämisestä, tarvitaan vain oikeat aallonpituudet l. energiat..."

Jos nyt en ihan väärin muista, niin eri aallonpituudet syntyvät eri osissa atomia - ja myös absorptio tapahtuu eri osissa. Vaikka siis fotoni välittää kaikkea sähkömagneettista säteilyä, niin en vetäisi yhtäläisyysmerkkejä niiden muodostamisen välille.

varjo: "Se ettei näin tehdä, hmmm enpä osaa sanoa..kenties sopivia viritystiloja jotka synnyttäisit radioaaltoja ei ole, tämä olisi laskettava juttu jos osaisin kvanttimekaniikkaa enemmän.
Pitääkin selvittää mikä tuossa mättää.
Voi myös olla että radioaaltofotonien tuotto tuolla tavalla on vain toistaiseksi liian vaikeata."


Oletkos jo selvitellyt? Jos atomitasolla radioaaltojen aikaansaaminen on vaikeaa, niin tuo meikäläisen spekuloima nanorobottilähetin on jonkin sortin vaikeuksissa. Itse yrittäisin käyttää kaiken energian niin tarkasti kuin mahdollista jonkin kiinteätaajuuksisen radiopulssin aikaansaamiseksi.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Jos nyt en ihan väärin muista, niin eri aallonpituudet syntyvät eri osissa atomia - ja myös absorptio tapahtuu eri osissa. Vaikka siis fotoni välittää kaikkea sähkömagneettista säteilyä, niin en vetäisi yhtäläisyysmerkkejä niiden muodostamisen välille."

Tuota, mitenköhän tuota pitäisi ymmärtää...fotoni on SM-kentän värähtelyä ja valo eroaa radioaalloista vain aallonpituuden kautta.
Sopiva viritystila ja radioaaltoja syntynee varmasti, sen verran pienienergisiä ne ovat.

Kysyin asiaa radiotekniikan opintoja päättävältä (tkk) kaverilta ja hän ei ainakaan tiennyt että sen kaltaisia radiolähettimiä olisi käytössä, syyksi veikkasi radioaaltojen pientä tehoa ja hajanaisuutta...laserdioidien valohan on älyttömän hajanaista (siis esim. suurin osa laserpointtereista on tällaisia) se se kasataan yhteen linsseille, mikä ei radioaaltojen kohdalla onnistu yhtä hyvin.

Kaitpa tätä asiaa voisi kysyä joltain proffaltakin kunhan nyt tuonne koululle taas jaksaisi vääntäytyä.
 

Ex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sen sijaan että vastaisin tänne nostankin esiin sen vanhan "uskoo, ken tahtoo" -ketjun. Pysyvätpähän asiat hiukka paremmin omissa karsinoissaan.

Sinne vaan ne joita kiinnostaa.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
varjo: "Kysyin asiaa radiotekniikan opintoja päättävältä (tkk) kaverilta ja hän ei ainakaan tiennyt että sen kaltaisia radiolähettimiä olisi käytössä, syyksi veikkasi radioaaltojen pientä tehoa ja hajanaisuutta...laserdioidien valohan on älyttömän hajanaista (siis esim. suurin osa laserpointtereista on tällaisia) se se kasataan yhteen linsseille, mikä ei radioaaltojen kohdalla onnistu yhtä hyvin."

Totta - laserdiodien valo sisältää vain yhtä aallonpituutta, mutta se ei ole fokusoitunutta.

Toisin sanoen tuollainen suunnattu lähete vaatisi kuitenkin jonkinlaisen rakennelman suuntaukseen, vaikka itse lähetys (valo tai radioaalto) tapahtuisikin atomitasolla.

Periaatteessa kait tuollaisen suunta-antennin pitäisi olla jonkinlainen parabelin muotoinen peili tai vastaavaa, ja lähetys tapahtuisi polttopisteessä. Tällöin suunnilleen kaikki lähetys suuntautuisi haluttuun suuntaan. Mutta mitenhän tuollaisen parabolisen peilin saisi ankkuroitua Jupiterin kaasukehään?

Pitääpä miettiä...
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Mars-meteroiitin jäljet sittenkin peräisin elämästä?

Varsin mielenkiintoinen artikkeli:

http://dailytelegraph.news.com.au/story.jsp?sectionid=1260&storyid=816517

Australialaiset tutkijat väittävät todistaneensa että 1996 Nasan tutkima meteoriitti todella sisältää merkkejä bakteerielämästä.

"The bacteria that we studied had 11 characteristics identical to the fossilised bacteria in the meteorite, demonstrating beyond reasonable doubt that the features in the meteorite had a biological origin.

Our research shows the structures found in the NASA meteorite were more than likely made by bacteria present on Mars four billion years ago – before life even started on Earth."
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
ja löytöhän oli, että Marsin pinnalla on ollut joskus nestevettä...jopa meriäkin.

Tästähän on aina spekuloitukin paljon ja nyt sille saatiin sitten varmistus. Löyty avaa suuret mahdollisuudet elämän jäänteiden löytämiselle joten tutkimus tullee jatkumaan.

Vähän on toki pettynyt olo, itsehän odottelin ihan fiiliksissä mahdollisia bakteereita yms. elämään viittaavaa.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Paljonkohan mahtaa olla tuo Marsin keskilämpötila? Voi olla että se ollaan jo tässä ketjussa mainittukin, mutta en nyt ainakaan huomaa.

Veden löytyminen nestemäisessä muodossa olisi toki ollut erittäin kova juttu, mutta voisi kuvitella että kyseisellä planeetalla on sen verran kylmä että se esiintyy siellä vain jään muodossa. Kaiketi noilla nestemäisen veden olemassaolon mahdollisuudeksilla silti joku realistinen pohja on, joten enemmän asiasta tietävät kertokoot.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Viestin lähetti Ted Raikas
Paljonkohan mahtaa olla tuo Marsin keskilämpötila? Voi olla että se ollaan jo tässä ketjussa mainittukin, mutta en nyt ainakaan huomaa.

Keskilampotila -55C, alin -133C ja ylin +27C kertoo NASA. Taatusti et ole huomannut tuota tietoa tassa ketjussa, kun tama ei nimestaan huolimatta ole mikaan Mars-ketju(:

EDIT: typo
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös