EDIT: Pitää nyt kysyä tällaisen "pura-ja-kokoa" -teleportterin kannattajilta, että kun sinut on valon nopeudella kopioitu Marsiin, niin mitä alkuperäiselle "sinulle" tehdään (sille, joka astui Maapallolla "teleportteriin")? Tapetaan pois? Vai kuoleeko alkuperäinen "sinä" automaattisesti prosessissa (viipaloidaan millin siivuiksi)? Astuisitko itse tuollaiseen teleporttiin?
Teleportterista, "tähtimoottoreista", inertiamoottoreista, aikakoneista ja muusta: Aivan kuten varjo, itsekin tiedän, että kummankaan rakentaminen ei millään tunnetulla tavalla onnistu. Mutta toisin kuin varjo, minä en pidä sellaisen rakentamista joskus tulevaisuudessa täytenä huuhaana. Itse pidän kehityksen rajana meidän mielikuvituksen rajana - jos me voidaan kuvitella jotain, niin se antaa meille motivaation suunnata sitä kohti. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että ihmiskunta jossain vaiheessa laiskistuu maailmankaikkeuden mysteerien selvittämisessä.
Mutta se, miten se onnistuu, sitä en tiedä. Uskon, että tulevaisuuden ihminen "teleportterinsa" ja "tähtimoottorinsa" ääressä suurin piirtein naureskelee partaansa lueskellessaan 2000-luvun ihmisten visioista sen toimintatavoista.
Yritän nyt selventää miksi: Nykyfysiikka ei anna tuollaisille laitteille (teleportaatiolle l. aineen siirtämiselle paikasta toiseen ilman, että kuljetaan matka ja "tähtimoottorille" eli valoa nopeammalle aineen siirtämiselle) mitään toivoa. Kaikkien niiden, jotka sanovat, että: "Niin, nykyfysiikka, mutta entäs tulevaisuuden fysiikka?", täytyy ymmärtää, että nykyfysiikka perustuu havainnoille sekä maailmankaikkeudesta että subatomisesta maailmasta. Jos siis jokin ratkaisu on olemassa, se ei missään tapauksessa voi perustua meidän tämän hetken havaintopiirissä olevien asioiden varaan (fotoneihin, neutroneihin tms.). Ja kuten Newtonin mekaniikka on edelleen käyttökelpoinen (mm. autojen, rakennusten ja lentokoneiden rakentamisessa), niin samoin Einsteinin suhteellisuusteoria ja Lorenzin yhtälöt tulevat olemaan käyttökelpoisia fysiikan laskumalleja myös tulevaisuudessa (ydinfysiikassa ja tähtitieteessä).
Toisin sanoen: Olipa ratkaisu sitten mikä tahansa, se ei voi olla ristiriidassa Newtonin mekaniikan eikä suhteellisuusteorian kanssa. Jaa-a, että miksi muka ei voi olla? No siksi, että siinä tapauksessa meidän havaintomme maailmankaikkeudesta eivät pitäisi paikkansa ts. havaintojen täytyisi muuttua. Jos Newtonin omena ei huomenna putoaisikaan puusta vaan sinkoutuisi avaruuteen, niin Newtonin mekaniikka pitäisi hylätä.
Uusi teoria ei myöskään vaikuttaisi millään tavoin edelleenkään meidän rakennusten, lentokoneiden ja autojen suunnitteluun, kuten suhteellisuusteoriakaan ei vaikuta (paitsi ehkä välillisesti materiaalien ja tietotekniikan kautta) - sen havaintopiiriin kuuluvat asiat ovat meidän normaalielämämme ulkopuolella. Edelleen, valon nopeuden saavuttaminen jollain aluksella pysyisi mahdottomana ja protonit ja fotonit kumppaneineen pysyisivät suhteellisuusteorian "vankeina".
Uskoisin, että tätä varjo yrittää takoa keskustelijoiden päähän. Me ollaan tietämyksen suhteen niin kaukana teleportterista, että oikein hirvittää. Itse asiassa, teleportteri, tähtimoottori ja _aikakone_ (sellaisena kuin sen ajattelemme) kuuluvat kaikki samaan kastiin sen suhteen, että periaatteessa yhden olemassaolo tarkoittaisi muidenkin olemassaoloa. Kaikkiin noihin liittyy paradoksaalisia ilmiöitä, joita ainakin minä pidän merkkinä siitä, että niiden olemassaolo sellaisenaan on mahdotonta - aivan samalla tavalla, kuin joku 1000-luvun ihminen olisi haaveillut lentämisestä kuvittelemalla lentävää hevosta.
Tästä syystä uskon, että tuollaiset vempeleet toimivat täysin toisin kuin mitä me nyt kuvittelemme. Voisin kuvitella asian niin, että matka tähtiin (tai teleporttaus) tapahtuu jotenkin virtuaalisesti - materiaa tai vastaavaa ei "matkassa" siirry. En näkisi mitään estettä sille, että voisimme "katsoa" jollain tavalla menneisyyteen (eli siirtää sieltä informaatiota mallinnettavaksi) ja siten ei periaatteessa olisi mahdotonta "katsella" myöskään muualle maailmankaikkeuteen. Tulevaisuuteen "katsominen" (eli fiksatun tulevaisuuden näkeminen) on mielestäni mahdotonta, koska se aiheuttaisi paradoksaalisia ilmiöitä [paitsi tietysti sillä tavalla, että meidän mallinnusmenetelmämme kehittyvät koko ajan ja tulevaisuuden tietokoneet voinevat mallintaa tulevia ilmiöitä niin tarkoin, että ne näyttävät ennustavan].
Sitä en tiedä, olisiko tuollainen informaation siirto yksisuuntaista (luultavasti olisi) eli voisimmeko "kaukovaikuttaa" asioihin - tämä taas tarkoittaisi sitä, että vaikka voisimme virtuaalisesti olla paikalla galaksin keskustassa tai toisessa maailmansodassa, niin emme voisi vaikuttaa siellä tapahtuviin asioihin. No, miten sitten voisimme - yksinkertaisesti lähettämällä "perinteisin menetelmin" paikan päälle luotaimen, joka taas kykenee olemaan yhteydessä meihin.
Mutta paljon pitää maailmankaikkeuden mysteereistä selvittää, ennenkuin tuollainen on mahdollista (paitsi sen verran, mitä se on nyt mahdollista mm. arkeologian ja kaukoputkien avulla). Ja paljon täysin uusia tekniikan osa-alueita ehtii syntyä ennenkuin se on mahdollista.
---
Sitten yksittäisiä vastauksia.
vlad: "[...] kas kun satuin esittämään ajatuksen Marssiin pääsemisen nopeuttamisesta, mielessäni ei kuitenkaan käynyt teleportaatio, eikä muukaan todellinen scifi vaan vain nykyisin käytössä olevien tekniikoiden (raketit/moottorit tms.) huomattava kehittäminen."
Ja kuten sanottu, en usko matka-aikojen lyhenevän rakettimoottorien ja niiden vaihtoehtojen kehittyessä, sillä uskon niitä käytettävän ennemmin hyötykuorman lisäämiseen. Suurin osa vaihtoehdoista on kuitenkin sellaisia, ettei niillä saavuteta suuria kiihtyvyyksiä ts. nopeatkin siirtoradat pitkillä etäisyyksillä venyisivät kuukausiksi. Toisekseen, energian kuluttaminen tällaiseen tuntuu puhtaalta haaskaukselta.
Siten minusta miehitettyjen planeettojenvälisen lentämisen perusedellytys on sci-fistä tuttu hyperuni, joka vähentää pitkien lentojen ihmisille aiheuttamia rasituksia huomattavasti sekä vähentää kuormaa (ei tarvita "oleskelutiloja", sen kun pakataan ihmiset laatikoissa alukseen). Toisekseen, ennenkuin hyperuni on arkipäivää, uskoisin robotiikan kehittyneen sille asteelle, ettei ihmisen läsnäolo paikan päällä ole niin tarpeellista, että aluksesta uhrattaisiin satoja kiloja (ihminen + hyperuni-laitteisto) vain jonkun saamiseksi viettämään tylsiä päiviä robotteja katsellessa. Olisi sillä varmaan parempaakin tekemistä?
---
Ihan pikkuisen fysiikkaa: Rakettimoottoreita (varjo tietänee näille yleisnimen) sitoo HAVAINTO liikemäärän säilymisestä:
...Eli alus saa niin paljon vauhtia, kuin on pakosuihkun nopeus suhteutettuna niiden keskinäiseen massaan. Koska alus kevenee koko ajan ajoainetta käytettäessä, yhtälö on logartiminen. Puhutaan nk. ajokyvystä (delta-v), joka kertoo, kuinka paljon alus voi muuttaa liiketilaansa matkansa aikana. Ajokyky lasketaan näin:
Koodi:
dv = ve * ln(MM) = ve * ln( (m+M) / M )
missä
dv = delta-v
ve = pakosuihkun nopeus
MM = massasuhde (massa täytenä / massa tyhjänä)
m = ajoaineen massa
M = aluksen kuivamassa
Nestemoottoreilla pakosuihkun nopeus on n. 3000 - 5000 m/s, ionimoottoreilla jotain 30 000 m/s (kasvaa varmasti tulevaisuudessa) ja täysin spekulatiivisella fotonimoottorilla se olisi 300 000 km/s. Esimerkiksi sukkula tarvitsee jokaista kiloansa kohti n. 3.9 kiloa ajoainetta (vetyä ja happea) päästäkseen Maata kiertävälle radalle (ajotarve n. 8 km/s, sukkulan massasuhde n. 4.9/1 - siksi sukkulalla on se valtava PA-säiliö muassaan, kun se ammutaan lähtöalustalta).
Sivuhuomautus: Pakosuihkun nopeuden lisäksi vaikuttaa suihkun massa ts. paljonko ainetta suihkutetaan kulloisenakin ajanhetkenä.
Aluksen ajokykyyn tämä ei vaikuta, vaan se vaikuttaa liikemäärän _muutoksen_ nopeuteen - tässä suhteessa tavallinen rakettimoottori (neste/kiinteä) on ykkösluokkaa. Ja jotta planeetan pinnalta päästäisiin ylös, täytyy moottorin kehittää riittävä kiihtyvyys kumoamaan painovoimaa - avaruudessa tätä rajoitusta ei ole. Periaatteessa tulevaisuuden suutinmoottorit voisivat toimia ydinenergialla - joko fuusiolla tai fissiolla. Fuusiomoottori olisi siitä edullinen, että ajoaineena käytetty vety toimisi myös energianlähteenä. Fissiomoottoreita (ajoaineena oleva vety lämmitetään fissioreaktorilla suutimeen) on testattu jo historiassa ja ne toimisivat, mikäli joku ottaisi riskin räjähtävästä uraanivoimalasta ja mikäli säteilysuojaa ei tarvitsisi raahata mukana.
Nykyiset ionimoottorit toimivat aurinkoenergialla (eli paneeleilla tuotetaan sähköä, jota käytetään ajoaineen (Xenon tai vastaava) ionisoimiseen ja kiihdyttämiseen, joten niissä ei ole paljoa ylimääräistä massaa energian tuottamiseen.
Mikä on sitten vaihtoehto? Parhaita kuviteltavissa olevia vaihtoehtoja ovat sellaiset, joissa ajoainetta ei kuljeteta aluksen mukana ts. erilaiset "tykit" ja muut. Esimerkiksi aurinkotuulen käyttöä on spekuloitu jo pitkään ja siitä on tehty kokeitakin (mm. satelliittien asentoja on korjattu suuntaamalla aurinkokennostot oikein ja antamalla aurinkotuulen kääntää satelliittia sekä jonkinlaisia kokeita magneettisen plasmapurjeen käytöstä). Nopeasti kiihtyvä se ei ole, mutta (voisi olla) taloudellinen.
Fiktioissa on esiintynyt myös nk. "Bussard-moottori", jossa magneettikentillä kerätään avaruudessa olevia vety-ioneita fuusioitavaksi. Myöskään tällainen alus ei kanna ajoainetta mukanaan ja olisi siten edullinen pitkän matkan alus, jos se saataisiin tavalla tai toisella toimimaan.
---
Carlos: "Menee taas utopian puolelle, mutta jos vastaanottopäässä olisi helvetin iso läjä atomeja (ikäänkuin värikasetti), ja vain pelkkä molekyylirakenteen kaava lähetettäisiin vastaanottajalle. Lähetettävä objekti sitten "tulostuisi" siellä jossain."
Tuollaisesta olen minäkin haaveillut, mutta en teleportterina, vaan joka-kodin-nanorakentimena. Jos haluat uuden television, niin heität vanhan nano-purkajaan (purkaa telkkarin takaisin atomeiksi) ja tilaat uuden telkkarin rakennusohjeet jostain tietokannasta. Tuolla informaatiolla nano-rakennin rakentaa telkkarin ja maksat materiaalista, rakentamiseen käytetystä energiasta ja provikkamaksun telkkarin suunnittelijalle.
Vakavasti sanoen, joka-kodin-rakentimiin en usko (ainakaan lähitulevaisuudessa), mutta teollisuuden vallankumoukseen kylläkin. Informaation merkitys talouden perustana korostunee tulevaisuudessa (ts. teollisuuslaitteiden merkitys pienenee).
---
calvin ("Jupiterin" olemassaolosta muissa aurinkokunnissa): "Onko? Näiden toistaiseksi löydettyjen eksoplaneettojen radat ovat sen verran eksentrisiä tai lähellä keskustähteä [...] en puhuisi että Aurinkokunnan kaltaisten järjestelmien ja maan kaltaisten planeettojen löytyminen olisi todennäköistä."
Hmmh - totesin, että Aurinkokunnan kaltaisten systeemien löytyminen on todennäköistä, en todennut, että niitä on jokaisella tähdellä. Se, että tähdillä on aika usein massiivisia kiertolaisia, kertoo minusta, että Aurinko-Maa-Jupiter -systeemi ei ole ainutlaatuinen, vaan esim. yhdellä miljoonasta systeemistä on vähän samantyyppinen rakenne.
Jos tähdillä ei olisi normaalisti massiivisia kiertolaisia, pitäisin paljon epätodennäköisempänä Aurinko-Maa-Jupiter -kaltaisten systeemien löytymistä.
calvin: "Kannattaa lisäksi muistaa että Maalla on jo pelkästään omassa aurinkokunnassaan suhteellisen ainutlaatuisia ominaisuuksia verrattuna muihin sisäplaneettoihin (laattatektoniikka ja sitä kautta aktiivista vulkaanista toimintaa, vettä, suuri kiertolainen, kemiallinen koostumus...) jotka varmasti vaikuttavat elämän syntymiseen ja kehittymiseen yhtä lailla kuin ulkoiset tekijät jättiläisplaneettoineen ja komeetta/asteroiditörmäyksineen."
Monet tiedemiehet ovat verranneet keskenään Venusta, Maata ja Marsia. Venus on melko paljon Maan kaltainen sekä kooltaan että koostumukseltaan, mutta sen (kuten alku-Maapallon) kaasukehä koostuu pääsääntöisesti hiilidioksidista ja kasvihuoneilmiön seurauksena sen pintalämpötila on elämälle epäedullista (vesi on haihtunut pinnalta). Mars taas on massaltaan sen verran kevyt, että kaasukehä on aikojen saatossa haihtunut olemattomiin (jos sitä on nimeksikään ollut).
Maapallon kaltainen elämä voi siis syntyä vain tietyissä rajoissa - planeetan tarvitsee olla riittävän raskas pitäkseen kaasukehänsä (muttei liian raskas), riittävän kaukana keskustähdestä ollakseen muuttumatta "kasvihuoneeksi" jne. Veden ja hiilidioksidin uskoisin olevan melko tavallista kaikilla planeetoilla, koskapa vety, hiili ja happi ovat kohtuullisen tavanomaisia aineita sekä Aurinkokunnassa että muualla avaruudessa.
Se, mitä me ei vielä tiedetä, on se, kuinka tiukat tai väljät nämä rajat ovat. Se taas vaikuttaa siihen, kuinka todennäköistä on löytää Maapallon kaltaisia planeettoja Linnunradalta. Itse kuulun siihen "uskontokuntaan", jonka mielestä Auringon kaltaisella planeetalla vyöhyke on jotakuinkin Venuksen ja Marsin kiertoratojen välillä, kunhan planeetan massa antaa sille periksi (esim. jos Mars olisi raskaampi, se olisi pystynyt pitämään enemmän hiilidioksidia ja kasvihuoneilmiön seurauksena olisi nykyistä lämpimämpi - Marsin elämä olisi kehittynyt pitämään hiilidioksidin määrän suurempana kuin Maapallolla). Uskoisin, että planeetta ei voi olla kovin paljoa Maata kevyempi, mutten tiedä, miten paljon raskaampi se voisi olla.
Massiivisen kiertolaisen osuutta elämän syntymiselle en tiedä, mutta ainakin Aurinkokunnan mittakaavassa näyttää siltä, ettei se ole kovin yleistä keskustähden lähettyvillä.
---
varjo: "No Asimov on vain tehnyt sen valinnan mikä voidaan perustella todisteilla l. tällä pienellä alueella jolla Säätiön tapahtumat tapahtuvat ei ole muita kehittyneitä rotuja."
Minusta Asimov ei tässä ole käyttänyt mitään todisteita, koska kuten sanoit, todisteiden puuttuminen ei vielä kerro asian olemassaolosta mitään - vasta, kun jommalle kummalle asianlaidalle löytyy todisteita, asian olemassaolosta voidaan sanoa jotain. Lisäksi Asimov käytti kirjoissaan aikaa _perustellakseen_, miksi koko Linnunradalla vain Maapallolla oli pitkälle kehittynyt elämä.
Lisäksi, jos muistan Säätiö-kirjat oikein, kyse ei ollut pienestä alueesta, vaan koko Linnunradasta.
Asimov tod. näk. valitsi linjansa siksi, että halusi tapahtuma-areenaksi tähtienvälisen avaruuden, muttei halunnut lähteä kirjallisesti spekuloimaan alieenien muotoja. Minusta tämä on lähtökohtaisesti "huonoa" sci-fiä eli Asimovina olisin pitäytynyt Maapallolla (johon tarinan saisi mainiosti istutettua ilman, että se kärsisi mitään), jollen olisi halunnut spekuloida avaruuden ihmeitä.
varjo: "Vaikka kuinka toivoisitkin toisin tai oletuksiin perustuvat laskelmat osoittaisivat mitä niin fakta on että ei niitä muita rotuja ole vieläkään havaittu l. skeptinen suhtautuminen asiaan on perusteltavaa (mainittakoon vielä kerran että itse en usko siihen että me todella olisimme ainoa tekninen sivilisaatio linnunradan historiassa)."
Kyllä, suhtaudun asiaan itsekin, hmmh, tietoisena siitä, että kumpaankaan suuntaan ei ole todisteita. Sana "skeptinen" tuo liikaa assosiaatioita kieltävään suuntaan (mm. skeptinen suhtautuminen ufojen tai Jumalan olemassaoloon).
Otan mielelläni lähtökohdaksi sen, että todisteiden puuttuminen ei tarkoita muiden sivilisaatioiden olemassaolemattomuutta (ja tämä siksi, että jonkinlaisia perusteita olettamukselle on olemassa) ja spekuloin sillä, miksi me emme niitä ole havainneet.
varjo: "Ja sitä paitsi, mikäs ihme se on että ihmiskirjailija kohottaa ihmisen tarinan keskipisteeksi. Tai tarkalleen ottaen ihmiskunnan."
Se ei ole ihme, mutta kuten sanottu, minusta varsinkin Asimovin pitäisi silloin miettiä tapahtumakenttä paremmin. Asimov kun yleensä nojaa varsin "tieteelliseen" maailmaan.
varjo sivilisaation yhdenmukaisuudesta: "Mitä tulee yhtenäisyyteen niin pitkässä juoksussa kehitys voi hyvinkin viedä entistä suurempaan yhteynäisyyteen."
Kohti suurempaa kansainvälistä yhteneväisyyttä, kyllä, mutta yhteiskunnat itsessään pysynevät melko pirstaleisina. Globaalin kommunikaation ansiosta yhä pienemmät ryhmät kykenevät pitämään toisiinsa yhteyttä.
varjo: "en pidä todellakaan mahdottomana että jonain päivänä meillä on vain YK tms."
En minäkään.
minä: "Olisi kerta kaikkiaan kummallista, jos teknisen sivilisaation kehittyminen pysähtyisi niin yksinkertaiseen asiaan kuin lisääntymiseen."
varjo: "No näin se nyt vain on tapahtunut ja Japani, Saksa ym. jo nyt elävät negatiivisen kasvun aikaa alkuperäisväestön suhteen ja entä sitten jos enää ei olisikaan kehitysmaita mistä ammentaan täydennyspopulaatiota?"
Kuten sanottu, en usko asian vaikuttavan _kehitykseen_. Siis nimenomaanhan tuo negatiivinen väestönkasvu on faktaa enkä usko sen mihinkään muuttuvan. Mitä sitten tapahtuu, jos koko Maapallolla ihmiskunnan väestönkasvu kääntyy negatiiviseksi? Minusta se olisi varsin looginen suunta, mutten ole pahemmin miettinyt mahdollisia vaikutuksia - vielä...
varjo: "[ei] sitouduta toisiin ihmisiin, yhden yön suhteet taas tautien takia pakottavat käyttämään suojausta ja tätä kautta vaikkapa Demolition Man:ssa esiintuotu "seksin kieltäminen" voi olla jossain määrin realistinen tulevaisuudenkuvaus pl. kaikkea muuta leffassa :)"
Seksin kieltämiseen yhteiskunnan puolelta en usko, vaikkakin varmasti joku ura-sinkku-yhteisö sitä itse saattaisi harrastaa. AIDS:in noustessa kuumaksi uutiseksi visioitiin tulevaisuudesta, jossa on toisella puolella rivi miehiä ja toisella puolella rivi naisia harrastamassa itsetyydytystä AIDS:in pelon takia.
varjo: "Siis kyllä geneettinen rappeutuminen sinänsä on fakta mutta se ei enää ole merkityksellistä koska voimme teknologialle korvata näitä puutteita."
Hmmh, jaa... Minusta nykyinen "lisääntymismalli" pitää ihmisten älykkyyden melko tavalla paikallaan noin sadassa, se ei pääse kasvamaan, muttei vähenemäänkään, koska lisääntyminen ei suosi kumpaankaan suuntaan. Siksi en allekirjoita geneettistä rappeutumista. Allergioiden lisääntyminen johtuu mielestäni meidän elinympäristöstä, ei genetiikasta, koska pari sukupolvea on liian lyhyt aika vaikuttamaan siinä suuntaan tai toiseen.
varjo: "Me emme enää ole "riippuvaisia" evoluutiosta.
Ja lisäksi tästä voi olla arvaamattomia hyötyjä koska nyt populaatioomme tulee geenimateriaalia laajemmalta skaalalta..."
Allekirjoitan.
