Kun Thomas Edison keksi vuonna 1879 hiililankalamppunsa, kaasulaitosten osakkeet romahtivat yhdessä yössä. Englannin parlamentti asetti tutkijakomission ottamaan selvää uuden valaisimen tulevaisuudennäkymistä. Sir William Preece, tutkimuskomission johtaja, ilmoitti tuloksen alahuoneelle: sähkövalon johtaminen yksityiskoteihin on mielipuolisen mieletön ajatus.
Ihmiskunnan ikivanha unelma ilmaan nousemisesta ja lentämisestä sai valtaansa jo Leonardo da Vincin, ja hän askaroi vuosikymmeniä salaa lentokonesuunnitelmien parissa, jotka muistuttavat hämmästyttävän läheisesti nykyaikaisen helikopterin alkumuotoa. Inkvisition pelosta hän kuitenkin kätki piirustuksensa. Ne julkaistiin vihdoin vuonna 1797, mutta niihin suhtauduttiin yksimieleisesti siten, että ilmaa raskaammat koneet eivät ikinä voisi nousta maanpinnasta. Ja vielä vuosisatamme alussa kuuluisa astronomi Simon Newcomb oli sitä mieltä, ettei ole ajateltavissa voimaa, joka voisi ilmateitse siirtää lentokoneita mainittavia etäisyyksiä.
Maailmankuulussa tieteellisessä Nature-aikauskirjassa kommentoitiin vuonna 1924 professori Herman Oberthin kirjaa "Die Rakete zu den Planetenräumen" huomauttamalla, että ensimmäinen avaruusraketti rakennetaan todennäköisesti vähän ennen ihmiskunnan kuolemaa. Ja vielä 1940-luvulla, jolloin ensimmäiset raketit olivat jo irronneet maasta ja lentäneet useita satoja kilometrejä, lääketieteilijät pitivät miehitettyjä avaruuslentoja mahdottomina, koska ihmisen aineenvaihdunta ei kestäisi painottomuutta muutamia tunteja kauempaa.
Johonkin aikaan kaikkien ihmiskunnalle merkittävien ideoiden toteutuskelpoisuus oli siis "todistamaton". Kaikki on aina ollut aluksi niin sanottujen haaveksijoiden spekulaatioita, ja nämä haaveksijat ovat saaneet aikalaisten taholta kiivaita hyökkäyksiä tai säälivää hymähtelyä, joka on vielä vaikeampaa sulattaa. Myönnän kiertelemättä, että minäkin olen tässä mielessä haaveksija.
Vastustamattomien tosiasioiden edessä myönnetään nykyisin, että esim. avaruusmatkailu on mahdollista meidän aurinkokunnassamme, mutta samaan hengenvetoon lisätään, että tähtien välinen avaruusmatkailu on suunnattomien etäisyyksien takia mahdotonta. Sitten nostetaan silmänkääntäjän tavoin hatusta toteamus: koska tähtien välinen avaruusmatkailu ei ole meille ikinä tulevaisuudessakaan mahdollista, maapallollamme ei ole koskaan voinut käydä vieraita älyllisiä olentoja, koska niidenkin olisi pitänyt voittaa tähtien väliset mahdottomat etäisyydet. Sillä siisti. Vai onko?
Ylläoleva oli alustusta kysymykseeni, että uskooko teistä kukaan ihmisen joskus pystyvän vierailemaan itse valmistamillaan aluksilla/keinoilla toisissa aurinkokunnissa, tuhansien valovuosien päässä? Ja miten se olisi mahdollista? Ja voihan tässä samalla pohtia sitä asiaa, että onko täällä meidän pallollamme käynyt koskaan "vieraita"....
Ihmiskunnan ikivanha unelma ilmaan nousemisesta ja lentämisestä sai valtaansa jo Leonardo da Vincin, ja hän askaroi vuosikymmeniä salaa lentokonesuunnitelmien parissa, jotka muistuttavat hämmästyttävän läheisesti nykyaikaisen helikopterin alkumuotoa. Inkvisition pelosta hän kuitenkin kätki piirustuksensa. Ne julkaistiin vihdoin vuonna 1797, mutta niihin suhtauduttiin yksimieleisesti siten, että ilmaa raskaammat koneet eivät ikinä voisi nousta maanpinnasta. Ja vielä vuosisatamme alussa kuuluisa astronomi Simon Newcomb oli sitä mieltä, ettei ole ajateltavissa voimaa, joka voisi ilmateitse siirtää lentokoneita mainittavia etäisyyksiä.
Maailmankuulussa tieteellisessä Nature-aikauskirjassa kommentoitiin vuonna 1924 professori Herman Oberthin kirjaa "Die Rakete zu den Planetenräumen" huomauttamalla, että ensimmäinen avaruusraketti rakennetaan todennäköisesti vähän ennen ihmiskunnan kuolemaa. Ja vielä 1940-luvulla, jolloin ensimmäiset raketit olivat jo irronneet maasta ja lentäneet useita satoja kilometrejä, lääketieteilijät pitivät miehitettyjä avaruuslentoja mahdottomina, koska ihmisen aineenvaihdunta ei kestäisi painottomuutta muutamia tunteja kauempaa.
Johonkin aikaan kaikkien ihmiskunnalle merkittävien ideoiden toteutuskelpoisuus oli siis "todistamaton". Kaikki on aina ollut aluksi niin sanottujen haaveksijoiden spekulaatioita, ja nämä haaveksijat ovat saaneet aikalaisten taholta kiivaita hyökkäyksiä tai säälivää hymähtelyä, joka on vielä vaikeampaa sulattaa. Myönnän kiertelemättä, että minäkin olen tässä mielessä haaveksija.
Vastustamattomien tosiasioiden edessä myönnetään nykyisin, että esim. avaruusmatkailu on mahdollista meidän aurinkokunnassamme, mutta samaan hengenvetoon lisätään, että tähtien välinen avaruusmatkailu on suunnattomien etäisyyksien takia mahdotonta. Sitten nostetaan silmänkääntäjän tavoin hatusta toteamus: koska tähtien välinen avaruusmatkailu ei ole meille ikinä tulevaisuudessakaan mahdollista, maapallollamme ei ole koskaan voinut käydä vieraita älyllisiä olentoja, koska niidenkin olisi pitänyt voittaa tähtien väliset mahdottomat etäisyydet. Sillä siisti. Vai onko?
Ylläoleva oli alustusta kysymykseeni, että uskooko teistä kukaan ihmisen joskus pystyvän vierailemaan itse valmistamillaan aluksilla/keinoilla toisissa aurinkokunnissa, tuhansien valovuosien päässä? Ja miten se olisi mahdollista? Ja voihan tässä samalla pohtia sitä asiaa, että onko täällä meidän pallollamme käynyt koskaan "vieraita"....