Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Alkanut hieman häiritä, kun joku joka ostaa kaljaa ja kaikesta näkee, että juominen ei ole ehkä enää pelkästään mielekästä, päättää alkaa siinä kaljahyllyillä sitten opastamaan. Korien sisällöt kohtaa ja toinen toteaa minulle, että oikeita valintoja... joten voisihan siinä silloin aina sanoa, että eivät ole minun valintojani, vaan muijalle ostan, niin kuin usein muutaman ostan reissuillani. Ei siinä oikein tunnu tarpeelliselta päteä, vaikka tätä viinaan menevien suorittamaa opastamista tuntuu tapahtuvan useinkin. En kutsu ainakaan omaa alkoholismiani valinnaksi, mutta näkeekö sitten koulutetusti toimivista käsistäni, että olen joskus ammattimaisemmin harjoittanut juopon ammattia? :)

Ostaminen on sinällään erittäin terapeuttista, kun ostamisen himoon saa lääkkeen. Jostain syystä se vaan toimii, että saa pelkästään ostaa. Se on periaatteessa sellainen mielialalääke, korjaten jotain epätasapainoa kuin jos ostaisi vaan vissyä. En tiedä, aika erikoiselta se itsestäkin tuntuu. Toisaalta vähän aikaa sitten kirjoitin, että taannoin tuli yhtäkkinen juomishimokohtaus, mutta varmaan sellaisiin tulevaisuudessa auttaisi, jos vaan saisi tosiaan ostaa sitä juomaa ja sitten luovuttaa toiselle.

Joskus on ollut puhetta kuivasta humalasta, ja kuinka alkoholisti vain käytännössä kireänä odottaa seuraavaa kertaa kun taas pääsee juomaan ollessaan ns tauolla, niin ehkä tämä on minulle sellaista kuivaostelua sitten, jossa koetan toisintaa vanhoja tapoja, ajatusmalleja ja alkoholistin tunteita. Lopulta saa avata pullon ja ottaa naukkua. Naukku vaan on tietysti minulla joka kerta alkoholitonta, eikä se haittaa, koska tiedostan käytökseni hönttiyden ja tietyn huvittavan valheellisuuden. Ehkä näistä malleista vielä poisoppii joskus, mutta parempihan se tietysti näin on toimia kuin pelätä kokoajan ratkeamista ja kieltää itseltään tietynlaiset reaktiot. Näin tämä homma tuntuu toimivan, kun minulta on kysytty miten minä olen onnistunut tässä "projektissani" :)

 

[godspeed]

Ehkä tärkeimmän on huomannut nyt, kun on pidemmän aikaa ollut juomatta, että mitä ikinä tahansa tapahtuukaan, niin alkoholi ei ole ratkaisu yhtään mihinkään. Siihen on tosin lapsesta asti opetettu sitkeästi, että kaikkeen juodaan, joten varmaan leijonanosa tästä minun kipuilustani eiliseenkin viestiin liittyen on tätä poisoppimista meidän suomalaisesta kulttuuristamme.

Kasvoin todella alkoholimyönteisessä ympäristössä, jossa kaikki joi. Sukulaiset, kaverit, kaikki. En minä syyllistä tai ole katkera, sillä itsehän minä sen juomisen sitten myös aloitin. Mutta tuo johti siihen, että ongelmakäyttö alkoi jollain melko lyhyellä viiveellä kun itse sai ostaa kaupasta. Ei siinä montaa vuotta mennyt, että homma levisi käsiin.

Erittäin positiivistahan on se, että tämän kulttuurillisen hankaluuden on itse tajunnut ja lopulta sisäistänyt, ja että näin oli vielä mahdollista käydä vaikka varmaan paikoin oltiinkin jo melkoisessa spurguvaiheessa. Mutta selvisin ja nyt kirjoitan tätäkin viestiä raittiina. Mielialani on ihan perseestä, sillä olotila voi muuttua päivän sisälläkin pari kertaa eestaas, mutta sellaista se elämä vain on. Ei kaikkeen voi, eikä tarvitse juoda. On jopa hieman absurdia kuvitella, että se juominen jotain auttaisi. Vedät pään täyteen, ja sitten ongelmat ratkeaa ja jopa katoavat sillä?

Tsemppiä. Kyllä se siitä. Minäkin olen päässyt tänne asti!

 

[ISH]

Jos joku itsensä alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi määrittelevä on vaikka vuoden juomatta, mutta ajattelee alkoholia joka päivä ja melkein koko ajan, niin onko tällöin vapauduttu alkoholista.

 

[godspeed]

Jos joku itsensä alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi määrittelevä on vaikka vuoden juomatta, mutta ajattelee alkoholia joka päivä ja melkein koko ajan, niin onko tällöin vapauduttu alkoholista.

Hyvä kysymys. Riippunee ihmisestä. Jotkut laskevat vieläkin päiviä, vaikka juomisesta olisi aikaa vuosia. On saattanut mennä 50 vuottakin ilman, mutta silti asia on mielessä, jos ei joka hetki, niin päivittäin.

Itse olen ajatellut, että katsotaan rauhassa ja prosessoidaan niin pitkään kun tarvitsee. Kysyn tässä ketjussa joskus, että koska tämä sonta helpottaa ja vuodesta puhuttiin. Mutta eihän se ole välttämättä kuin vasta alku sille todelliselle raittiudelle niin sanotusti, kun enää ei tarvitse kaikkialla vatvoa :)

Varmasti koskaan mikään ei täysin unohdu, vaan taantuu muistoksi, mutta alkoholista voi silti olla sillä tavalla erossa, jolloin sitä ei kaipaa lainkaan. Toisaalta kyllä minä tupakkaakin kaipaan joka toinen päivä, tai ajattelen sitä, mutta ei ole oikeaa halua polttaa. Olen siis mielestäni erossa, vaikka siitäkin on jo 6 vuotta. Alkoholismi ei sinällään eroa sairautena muista riippuvuussairauksista, joissa ikään kuin vaaditaan jatkuvaa tietoisuutta siitä missä mennään, jotta minkäänlaiselle ratkeamiselle ei jää sijaa.

Noin sen lyhyesti ajattelisin.

 

[adolf]

Jos joku itsensä alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi määrittelevä on vaikka vuoden juomatta, mutta ajattelee alkoholia joka päivä ja melkein koko ajan, niin onko tällöin vapauduttu alkoholista.

Jos näin tosiaan on, niin siltä se kuulostaa että se riippuvuus jyllää siellä mielessä edelleen, vaikka itse juominen onkin loppunut/on tauolla.

 

[WildThing]

Itse olen jopa yllättynyt, että alkoholi ei enää juuri pyöri ajatuksissa. Muita outoja fiiliksiä välillä kyllä nousee pintaan, mitä alko on ennen turruttanut. Pari päivää sitten tuli väsyneenä illalla vähän haikea ja pelokas tunne siitä, että tämän elämän juonnit on nyt siis oikeasti ohi. Asia joka on ollut läsnä minun elämässä vuosia ja tuonut turvaa on poissa. Tuolta se jotenkin tuntui, mutta kun sitä enemmän mietti, niin täysin järjetöntähän se on. Joskus elämässä paskatkin asiat luovat turvaa, jos ne ovat olleet elämässä kauan läsnä.
Aivan hemmetin mahtavaa, että tuosta juomisesta on päässyt irti. Fyysinen ja henkinen kunto kohenee päivä päivältä. Tänään yövuoroa ennen treeniä, aurinkoa biitsillä ja uintia. Siihen selkään vielä kylmä kokis. Aivan hyvin on nyt asiat.

 

[godspeed]

@WildThing

Sinä olet löytänyt sen vapauden. Ei tarvitse pyöriä kehää minkään ympärillä. Se on tosi rauhoittava tunne, jos muuten on asiat elämässä kohtuullisesti kunnossa, eikä mikään sabotoi saavutustasi tai olotilaasi. Toivon sinulle rauhaisaa kesää ilman alkoholia, ilman sitäkin voi olla täysin tyydyttävää elämää. Aika on myös puolellasi. Mitä pidemmälle pääset niin sitä paremmalta se alkaa tuntua ja voi alkaa tosiaan löytyä sellaisia tunteita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Toki sinä tiedät nämä asiat itsekin, mutta olen erittäin innoissani, ettei tätä ketjua tarvitse kuluttaa yksin! :)

 

[godspeed]

Tämä foorumihan on vähän sellainen huumeluola, jossa me tykätään käydä riippuvuudenomaisesti selittämässä. Minä ainakin olen kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden tämän alkoholiriippuvuuden päälle, jolloin voisi ehkä jopa sanoa, että juomiseni on korvautunut kirjoittamisella. Se on ihan jees, mutta tuo tietysti jonkin verran mukanaan ei-toivottuja lieveilmiöitä kuten sitten pakonomaisuutta. Ja se on se kaikista pahin merkki jostain riippuvuudesta, oli se sitten mitä tahansa. Elämäntavat erikseen, vaikka kyllä niihinkin voi liittyä pakonomaisuutta ja kaikenlaisia rituaaleja yms.

Tätä foorumiriippuvuusjuttua en ollut nyt täysin tajunnut, ennen kuin heräsin miettimään miksi on hieman huono olla välillä, vaikka kirjoittaisikin. Siitä ei aina nauti, kuuluu vastaus. Ehkä kun koko tämä kokonaisuus alkaa hiipiä taustalle, niin ehkä sitten tässäkin alkaa elämä voittaan. Hyvällä mallilla sen suhteen ollaan, sillä ei alkoholittomuus muuta elämääni pyöritä, mutta aina sitten Jatkoajassa pyöriessä herää se tarve alkaa selittämään. Kirjoittaminen on siis ihan ok harrastustoimintaa muuten, mutta toisaalta aina ei ole sitten muuta sanottavaa kuin tämä alkoholista ja mielenterveysongelmista kirjoittaminen. Mitäs minä sitten kirjoitan, jos en jotain niistä? :)

 

[Skruf]

Viime perjantaista tähän aamuun asti tuli oltua osastolla. Suoraan kun pääsin sieltä niin kävin päihdepäivystyksen kautta kysymässä tukihenkilöä/ oma hoitajaa, puolen vuoden sisään pitäisi saada, mutta saa nähdä.

Tänään tuli kirje päihdehuollon avopalveluista ja oma työntekijä ottaa yhteyttä sinuun. Arvioitu hoitoonpääsy 11/2024. Tähän vielä vanhemmilta vähättelevä/uhkaileva kielenkäyttö kun asiasta puhuin lisää, niin tulee pitkä kesä ja syksy.

 

[WildThing]

Tänään tuli kirje päihdehuollon avopalveluista ja oma työntekijä ottaa yhteyttä sinuun. Arvioitu hoitoonpääsy 11/2024. Tähän vielä vanhemmilta vähättelevä/uhkaileva kielenkäyttö kun asiasta puhuin lisää, niin tulee pitkä kesä ja syksy.

No voi hemmetti! Onko oikeasti noin? Saisko sen tukihenkilön jotain muuta kautta? AA?

 

[Skruf]

No voi hemmetti! Onko oikeasti noin? Saisko sen tukihenkilön jotain muuta kautta? AA?

Valitettavasti näin on. Tuo lähi AA on sunnuntaisin klo 19, on nihkeä aika, mutta pitää käydä edes kerran.

 

[1313]

Se on ihan jees, mutta tuo tietysti jonkin verran mukanaan ei-toivottuja lieveilmiöitä kuten sitten pakonomaisuutta. Ja se on se kaikista pahin merkki jostain riippuvuudesta, oli se sitten mitä tahansa. Elämäntavat erikseen, vaikka kyllä niihinkin voi liittyä pakonomaisuutta ja kaikenlaisia rituaaleja yms.

Sanoisin niin, ettei kannata olla itselleen liian ankara.
Jos yksi terveydelle erittäin haitallinen riippuvuus korvautuu toisella vähemmän haitallisella, niin mielestäni ollaan saatu askel parempaan suuntaan ja siitä kannattaa olla mielestäni ylpeä.
Ei pidä väkisin yrittää ratkaista kaikkia ongelmia kerralla.
Ehkä sieltä tulee vielä sekin päivä, kun riippuvuudet on onnellisesti mennyttä.

 

[godspeed]

Sanoisin niin, ettei kannata olla itselleen liian ankara.
Jos yksi terveydelle erittäin haitallinen riippuvuus korvautuu toisella vähemmän haitallisella, niin mielestäni ollaan saatu askel parempaan suuntaan ja siitä kannattaa olla mielestäni ylpeä.
Ei pidä väkisin yrittää ratkaista kaikkia ongelmia kerralla.
Ehkä sieltä tulee vielä sekin päivä, kun riippuvuudet on onnellisesti mennyttä.

Totta. Minä lähinnä tuppaan ajattelemaan näitä kaikkia riippuvuuksia sairauksina tai sen kaltaisina asioina, jotka aiheuttavat vähissäkin määrin rasittavaa kärsimystä, vaikka taudinkuvaan kuuluu myös jonkinlaista iloa ja nautintoa.

Olen ihan saatanan herkkä koukuttumaan kaikkeen, ja siinä olen armoton itseäni kohtaan, että niistä pitäisi jotenkin päästä eroon pidemmällä välillä. Mutta ei tosiaan kerralla vaan ajan kanssa. Ehkä foorumit ovat sellaisia ajankulutus- ja tiedonhankintavälineitä, joista ei ole kriittisesti käytettynä haittaa, ellei ihan itse niistä ongelmaa tietoisesti tee. Eli ehkä siinä mielessä vähän huono verrata huumeisiin tms :)

Tällä hetkellä minulla on myös järjetön vissyriippuvuus, mutta ehkä sekään ei ole niin paha juttu vertailussa muihin. Korkkaanpa siis vissyn.

 

[godspeed]

Mutsin kanssa tänään käytiin kahvilla, ja se vaan totesi, että on sulla kyllä kova itsekuri, kun ensin jäi tupakka ja sitten alkoholi. No, ei se itsekuri tai edes parempi mieliala pelkästään mitään auta, mutta oltiin samaa mieltä, että onhan se hienoa saada kertoa ihmisille olevansa raitis, jos sikseen tulee. Ehkä mutsi ei sillain halua alkoholistiksi kutsua, sillä onhan se perhepiirissä aika vaikea asia hakea oikeita sanoja, mutta kyllä se ymmärtää, että selkeä ongelma on nyt ratkaistu ja voidaan siirtyä elämässä eteenpäin. Nyt voi hoitaa ihmissuhteitakin selvinpäin, mikä on oikein loistava asia!

 

[godspeed]

En meinaa ymmärtää lukemaani ja vähän muutenkin hakusessa kaikki sanajärjestykset ynnä muut, kun kirjoittaa jotain. Ja tällainen harhaisuus tai epäluuloisuus kaikkea kohtaan on aika pelottavaa. Pahassa kännissäkin leikkasi paremmin. Varmaan ihan väärä paikka kirjoittaa tästä, mutta tulee näitä tällaisia selvinpäinkin näemmä. Toivottavasti iltalääkkeet tasottaa peliä, sillä ei tämä mitenkään ihan tavallista minullekaan ole tuntea näin. Stressi ja ahdistushan tässä oireilee, mutta ei kyllä ole mitään himoa juoda. Kyllä nyt todellakin on paremmat työkalut kohdata nämä ongelmat nykyisin :)

 

[Skruf]

AA, onko kokemuksia? Huomenna menossa ensimmäistä kertaa.

 

[godspeed]

Koittanut saada yhtä hyvää pitkäaikaista kaveria tapaamiseen, ja nyt on varovaisia merkkejä ilmassa, että se voisi jopa onnistua. Hän ei ole muutamaan vuoteen halunnut tavata, minkä olen toki ymmärtänyt. Ennen raitistumistani en niinkään hiffannut, mutta ehkä nyt tajuan paremmin. Olemme siis puhelimitse yhteyksissä.

Onhan tämä vähän tällaista identiteetin uudelleenrakentamista erilaisista paloista vuosikymmenten sekoilun jäljiltä, joten ei sinällään ihme, jos olen ollut aikaisemmin joidenkin mielestä rasittava tyyppi. Olen ollut sellainen oikeastaan todella monen mielestä varmaan aina, vaikka kaikki eivät sitä ole sanoneetkaan. Mielenterveysongelmat jo yksinään ovat olleet sellaisia, että jengi ei sitten lopulta halua olla tekemisissä tai ei osaa suhtautua.

Ryyppääminen alkoi jo 14-vuotiaana, joten kauanhan sitä kesti. Nyt minulla on voimaa myöntää, että heti oltiin nalkissa. Sieltä asti on jokin ollut persoonassa vinksallaan ja jota on sitten korjattu juomallakin. Tämän puheenvuoron ei ole tarkoitus kertoa kliseisestä vaikeasta lapsuudesta, vaan siitä, että jo varhain hairahduttiin väärille raiteille syistä, joita ei oikein aina kukaan ymmärrä. Siksi tämä kuvio toistuu ihmisillä aina kaikesta riippumatta. Ei ole väliä millainen ihminen on, kun alkoholisteja on laidasta laitaan ja osa pelaa eri kokoisissa kaukaloissa. Samaa peliä kylläkin pelataan.

Kaikenlaista aivotutkintaa on tehty asian suhteen, mutta minulla on mutu, että onko minua edes luotu tähän maailmaan eli onko kyse niin sanotusta biologisesta valuviasta, jossa aivot vaan ovat vialliset, ja ne ovat olleet sitten herkästi vastaanottavaisia viinan kiroukselle ja kaikelle mahdolliselle hulabaloolle mitä se aiheuttaa. Voiko ajatella niin, että on aivoiltaan vammainen? Ja onko halunnut myös tietoisesti olla sekaisin? Kyllä. Aina on halunnut olla sekaisin, mutta onneksi olen ollut samaan aikaan huumekielteinen, joten mikään porttiteoria ei ole toiminut minun kohdallani. Tuosta olen todella kiitollinen.

Toisaalta nytkin minua hieman mietityttää, että mahtaako tämä seikkailuni loppua hyvin. Toivon, että on virtaa jatkaa taistelua siitäkin huolimatta, että tämä alkoholiriippuvuus on nyt aisoissa. Ei vaan juo, täts it. Tiedän, että vielä pitää vähän aikaa jaksaa, jotta mieli rauhoittuu alkoholittomuuden suhteen. Veikkaan, että juhannuksen jälkeen helpottaa. Sitten on kaikki vuoden juhlat selvitetty selvinpäin! :)

No, tällainen pohdiskelija minä varmaan olen koko lopun elämääni, joten jos tässä muiltakin ennenaikaisesti tappavilta sairauksilta säästyy, niin otan kaiken tilan ja ajan vastaan mitä elämä tarjoaa.

Kaveri laittoi viestiä tätä kirjoittaessani, että tapaaminen onnistuu.

 

[godspeed]

AA, onko kokemuksia? Huomenna menossa ensimmäistä kertaa.

Mites tämän asian kanssa kävi?

 

[godspeed]

Tasan 10 kuukautta olisi sitten täynnä, mikä kertoo siitä, että aina se vaan tuntuu hyvältä rikkoa pieniäkin merkkipaaluja. Vuotta odotellessa!

Meinasi kyllä taas alkaa kuuppa sekoaan, mutta kun tulikin oikein aurinkoinen ja lämmin iltakeli, niin kelpaa istua kuistilla päätä tuulettamassa. Olen sittenkin aika vahvasti keli-ihminen, vaikka toisin olen ajatellut. Ja pientä puuhaa ja pientä mietittävää pitää olla, kun pihalla luuhaa, sillä vain siten tässä tuntuu kunnolla rentoutuvan.

Hyvää ja viihtyisää kesäiltaa kaikille siitä riippumatta mitä lasissa on!

 

[godspeed]

Futiskisat käynnistyivät eilen ja pitkä odotus päättyi. Nyt kesä on virallisesti alkanut. Lisäksi tänään on oletetusti hyvä keli ja saa taas olla pihalla istuksimassa aina kun alkaa hieman kiertää kehää ajatukset. Ei minulla paljoa mitään sanottavaa ole, mutta onko se sitten oikeastaan vaan parempi niin?

Olotila on siten jatkuvasti sairas, että tänäänkin voi fiilis muuttua vielä muutaman kerran. Siinä siis esimerkiksi voi käydä niin, että kirjoitan innolla viestin ja sitten yhtäkkiä tuleekin surkea olo: Miksi kirjoitin? Mitä minä sillä saavutan? Ja sitten ahdistun ja kierre on valmis. Se ahdistus voi tulla jostain muustakin, mutta kuten olen aiemmin todennut, minulla on riippuvuuden kaltaista käytöstä netinkäyttökin. Siitä se varmaan pääasiassa johtuu, että mieli seilaa.

Toivon, että jalkapallon seuraaminen pitää vireyttä yllä nyt seuraavat viikot. Se on rauhallista, mutta samalla aika intensiivistä, ja myös aika terapeuttista, vaikka en mikään lajiniilo olekaan. Katsoo vaan pelejä ja jättää Jatkoaikaakin vähemmälle.

Ja alkoholi. Välillä tekee mieli, mutta se nyt on sellaista, kun on koko tähänastisen elämänsä ryypännyt. Ei se ihme ole, että kestää totutella siihen, että edes kisojen aikana ei saa sitä muutamaa ottaa. Muutamaa ämpärillistä siis.

 

[Ujcik#11]

Ja alkoholi. Välillä tekee mieli, mutta se nyt on sellaista, kun on koko tähänastisen elämänsä ryypännyt. Ei se ihme ole, että kestää totutella siihen, että edes kisojen aikana ei saa sitä muutamaa ottaa. Muutamaa ämpärillistä siis.

Tuo ajatusmaailma kestää yllättävän pitkään, että ikään kuin olisi luopunut jostain tai jokin oikeus olisi otettu pois mitä ei enää saa käyttää.
Mitä enemmän aikaa menee, sitä erilaisemmaksi se suhde siihen alkoholiin muodostuu. Jossain vaiheessa tilanne muuttuu siihen, että alkaa tiedostamaan/hyväksymään pelkästään huonot kokemukset suhteessa itseensä ja se ajatusmaailma muuttuu tuosta " en saa ottaa " ajattelutavasta, "minä en halua ottaa".

Alussa laskin päiviä, viikkoja, kuukausia, sitten hiljalleen sillä ei ole ollut enää pienintäkään merkitystä. Nyt ajateltuna osaan suunnilleen vuosien tarkkuudella sanoa, milloin olen edellisen kerran juonut itseni humalaan, ei sillä loppujen lopuksi ollut jossain vaiheessa enää mitään merkitystä. Jokin appi taisi olla alkuvuosina, puhelimenvaihdon yhteydessä nekin ovat jääneet. Alkoholi/päihteet ei vain sovi kaikille, olen yksi heistä jolle se ei sovi ja se siitä. Mutta kiellettyä se ei olisi. Yhtään huonompi ihminen tai alempiarvoinen kansalainen en olisi vaikka lähtisin juomaan, olisin tuiki tavallinen kansalainen, motti kädessä. Tässä vaiheessa ajatusleikkiä tulee jo karmaisevan henkisen krapulan sekä pelokkaan olon muistijäljet niin vahvana, että ajatusleikki tyssää siihen toivottomuuden muistamiseen. Sellaista hintaa yhdestä illasta en suostu maksamaan. Prosessi on niin pitkä, ettei kiinnosta sitä tietä enää uudelleen kävellä.

 

[godspeed]

Tuo ajatusmaailma kestää yllättävän pitkään, että ikään kuin olisi luopunut jostain tai jokin oikeus olisi otettu pois mitä ei enää saa käyttää.
Mitä enemmän aikaa menee, sitä erilaisemmaksi se suhde siihen alkoholiin muodostuu. Jossain vaiheessa tilanne muuttuu siihen, että alkaa tiedostamaan/hyväksymään pelkästään huonot kokemukset suhteessa itseensä ja se ajatusmaailma muuttuu tuosta " en saa ottaa " ajattelutavasta, "minä en halua ottaa".

Joo. Tämä on itseasiassa ihan viestikeskeistä miten asiaa ajattelen. Välillä se on niin, ettei tosiaan saa ottaa, mutta usein kuitenkin kääntelen asian niin, ettei TARVITSE ottaa. Monessa yhteydessä se on niin, kuten nyt tulevana juhannuksena kun todennäköisesti jokin kutsu tulee istumaan iltaa. Vaikka muut juovat, niin minun ei vaan tarvitse. En saa siitä mitään. En tarvitse sitä mihinkään. Sellaista aivojumppaa tämä on riippuvuuksien kanssa, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää tai hölmöä, koska moni käyttää tällaista ajattelua tukenaan. Se nimittäin toimii :)

 

[godspeed]

Alussa laskin päiviä, viikkoja, kuukausia, sitten hiljalleen sillä ei ole ollut enää pienintäkään merkitystä. Nyt ajateltuna osaan suunnilleen vuosien tarkkuudella sanoa, milloin olen edellisen kerran juonut itseni humalaan, ei sillä loppujen lopuksi ollut jossain vaiheessa enää mitään merkitystä. Jokin appi taisi olla alkuvuosina, puhelimenvaihdon yhteydessä nekin ovat jääneet. Alkoholi/päihteet ei vain sovi kaikille, olen yksi heistä jolle se ei sovi ja se siitä. Mutta kiellettyä se ei olisi. Yhtään huonompi ihminen tai alempiarvoinen kansalainen en olisi vaikka lähtisin juomaan, olisin tuiki tavallinen kansalainen, motti kädessä. Tässä vaiheessa ajatusleikkiä tulee jo karmaisevan henkisen krapulan sekä pelokkaan olon muistijäljet niin vahvana, että ajatusleikki tyssää siihen toivottomuuden muistamiseen. Sellaista hintaa yhdestä illasta en suostu maksamaan. Prosessi on niin pitkä, ettei kiinnosta sitä tietä enää uudelleen kävellä.

Anteeksi kesti vastaus, oli niin huono olla, ettei jaksanut lukea saati vastata heti kaikkeen. Mutta nyt ymmärrän taas lukemani ja tämähän on oikein hyvin sanottu.

Se, että menee kokeilemaan ja lopulta pienen juomaputken turvin tajuamaan sen, ettei kannata, ei ole tosiaankaan sen kokeilun arvoista. Minulla ei ole käytännössä lainkaan sellaista ajatusta, että kokeilisin, tai voisin juoda vähän kuten MUUTAMAN, vaan ne on tällaisia nimenomaan muistoja, ehkä hienoksi hiottujakin sellaisia, jotka siellä takaraivossa toisinaan riivaa. Ei se tarkoita, että olisi vaaraa juoda tai että kärsisin, kun ei voi juoda. Tiedän, että muutama ei riitä koskaan. Mielitekokin on vain mieliteko, mutta tupakan lopettamisestakin oppineena tiedän, että kaikki menee ohi. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä nopeammin ne menee ohi.

Tällaiseen lopettamiseenkin harjaantuu, ja tulee aika nopeasti mestariksi, kun riittävästi harrastaa. Mutta tavallaan nöyrä pitää olla sen edessä, että tässä taistelussa tosiaan se riippuvainen ei koskaan voita sotaa, jos siihen ryhtyy, mutta voi pysyä poissa sodasta tietynlaisen aselevon kautta. Jos sallitte halpaa sotaretoriikkaa käytettävän enemmänkin, niin riittää, kun ei mene edes rintamalle vaan antaa viinapirun huiskia siellä itsekseen.

Sellanen tuntu tuli tästä Ujcik#11:n viestistä, että minullahan menee oikein hyvin. Ja kiitän häntä viestistä, koska toisinaan riippuvainen tarvitsee jonkinlaista vertaistukea. Enhän minäkään yksinäni tapellen tässä olisi. Ilman puolisoa en olisi edes hengissä. Tämä on raakaa peliä, mutta siinä voi pärjätä, kun on vaan rehellinen itselleen ja ottaa kaiken avun vastaan mitä tarjotaan. Puuh, nyt voi taas huokaista, kun sain vähän paskaa pois koneesta.

 

[Skruf]

Mites tämän asian kanssa kävi?

Tämä on vielä vaiheessa, valitettavasti...

 

[godspeed]

Tämä on vielä vaiheessa, valitettavasti...

Itsehän se aikataulu luodaan, joten aikaa on vielä vaikka mihin. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa olisi :)