Reissukertomus.
Pari päivää ollaan nyt oltu kotona, joten tulipa mieleen että itekin voisi tuosta kesälomareissusta tarinan kirjoittaa. Jos ei muuten niin tän voi sitten ite joskus lukea ja muistella että jaa semmosta siellä olikin sitten, enpä muistanu enää perkele. Terve siis, tulevaisuuden minä! Toivottavasti sulla ei ole syöpää, verisuonitautia eikä alkoholismia!
Heinäkuun eka päivä lenneltiin Helsingistä Barcelonaan, ja sieltä sitten käytiin parin päivän oleilun jälkeen hakemassa vuokra-auto, ja sillä suhattiin Andorraan, sieltä Ranskan Carcassonneen, sieltä takas Espanjaan ja Cadaquesiin, sieltä Platja D’Aron lähellä olleeseen Hapimagin Mas Nou Resorttiin ja sieltä vielä Barcelonan lähettyvillä sijaitsevan Sant Pere de Ribesin alueelle, ennen ku lenneltiin takas himaan. Matkaseurueena oli minä, vaimo sekä hiukan päälle parivuotias poikamme, ja sattumalta pojan kummivanhemmat tulivat myös viimeisille parille päivälle matkalle ex tempore mukaan, koska niillä oli tylsää ja Suomen keli oli paska ja raha, sitähän meinaan on. 18 matkapäivää taisi yhteensä tulla, ajelua hiukkasen päälle 1000 kilsaa.
Joka mestassa oltiin vähintään kaks yötä aina ennen kuin jatkettiin matkaa eteenpäin, Ranskan Carcassonnessa ja ekassa ja vikassa Barcelona-majoitusmestassa oltiin lyhin aika eli 2 yötä. Hapimagin resortissa oltiin pisin aika eli 6 yötä, ja noissa muissa tais sit mennä 3 yötä. Kelattiin, että pojan takia on hyvä pysähtyä aina ihan kunnolla, ja kanssa kateltiin siirtymiä ettei ne oo mitään ihan tappopitkiä millään välillä, alle 3 tuntia oli kaikki ajomatkat paikasta toiseen noin niinku navigaattorin mukaan, omien sekoiluiden ja muuten vaan pysähtelyjen takia niillä toki meni aina enemmänkin aikaa, mutta muksu oli kyllä superreipas koko reissun ajan, autossakin se joko nukkui, höpötteli jotain tai toljotti iPadille latailtuja autovideoita. Varmaan siltä ois pidemmätkin siirtymät tai lyhyemmät majoitusajat sujuneet kanssa, tai sit se just oli niin hyvällä tuulella koko ajan kun oli malttia ja tolkkua noissa.
Tuossa kun puhuttiin että onko jotain mestoja joissa voisi käydä useammankin kerran, niin ite ollaan vaimon kanssa enemmän sitä koulukuntaa että jossain kun on käyty niin se on sitten nähty, ja seuraava reissu on sitten johonkin uuteen mestaan - maailmassa on niin homona nähtävää ettei sitä tohdi aina niissä samoissa nurkissa vaan pyöriä, vaan mieli tekee nähdä uusia mestoja. No, tän matkan takia Barcelona ja Andorra pääs nyt sit mun listalle mestoihin joissa oon käyny enemmän kuin yhden kerran omakustanteisesti, ei sillä listalla ulkomailta ookaan sit lisäksi ku Lontoo, ja Lanzarote, johon mun kaks ekaa lentomatkaa sattui suuntautumaan, eka 10-vuotiaana kakarana ja toka 20-vuotiaana kakarana. Ja siis Tukholma ja Tallinna siellä toki kanssa on, mutta ne lasken melkein jo kotimaan matkailukohteiksi. Duunimatkojen takia sitten toki on muitakin mestoja joihin oon useampiakin reissuja tehnyt, mutta duunimatkat on eri juttuja ku lomamatkat. Joitain mestoja on, joissa oon käyny kerran lomailemassa ja sitten töiden takia useampia kertoja, mutta nekään ei pääse listalle koska ei.
Etelä-Euroopassa on kyllä sillee kiva matkustella lapsen kanssa, koska paikalliset on niin iisejä lapsien kanssa, ei kukaan oikein nyrpistä naamaa tai tuhahtele tai jotain muuta vittumaista tee vaikka lapsi jotain elämöisikin. Tuollakin matkalla vasta paluulennolla ekan kerran huomasin että joku oli vittuuntunut lapseemme, edessä olleella penkkirivillä oli pari suomalaisteiniä jotka tuskailivat kun tultiin heidän taakseen istumaan sekavia hölöttävän pikkulapsen kanssa. Vielä kun muksullamme on tommoset vaaleat kiharat hiukset niin tulihan sitä lirkuttelua joka suunnasta taas, poika ei itse niin arvostanut saamaansa huomiota, ainoastaan andorralaiselta pizzakokkipapalta ja resortin kaupan muslimirättipäämyyjänaiselta saadut tikkarit sai hymyn naamalle, kaikkien muiden lääppimiset ja hösöttelyt muksu kuittasi ilmeettömällä ohikatsomisella tai jopa pään kääntämisellä pois päin koko sössöttäjästä. Minä ja vaimo toki tunnettiin silti seurueemme tervetulleeksi hotelleihin ja ravintoloihin ja kauppoihin aina kun sieltä joku tuli meidän jampalle lirkuttelemaan.
Yksittäisistä jutuista matkasta jäi eniten mieleen Andorrasta löytynyt Naturlandia-niminen eläinpuisto, jossa oli myös tämmönen ihme kesäkelkkarata, mainostivat sitä maailman pisimmäksi, 5 kilsaa sillä oli kokonaispituutta ja käsittääkseni 1000 metriä mentiin eka korkeutta ylös ja sit kohta alas. Se oli hauska. Liikenne oli Andorrassa ehkä eniten sekavaa, vaikka Barcelonassa tulikin 100 metrin ajon jälkeen kolari. En koko matkan aikana päässy oikein jyvälle miten tuolla päin olisi pitänyt liikenneympyröissä toimia, se oli aina enemmän ja vähemmän lottoa että kuka mua nyt väistää vai väistääkö kukaan, mutta eritoten Andorrassa piti välillä kunnon hätäjarrutuksia vetää ettei ois pelti kolissu taas ku joku vaan paukkas sisäkaistalta monen kaistan yli pois ympyrästä, tai kurvas liittymästä täysiä ympyrään vaikka siellä sisällä autoa meni niin homona.
Carcassonnen linna oli hulppea näky, sen tosin käveli muutamassa tunnissa läpi eli oltiin ehkä vähän ylimitoitettu aika siellä kun 2 yötä mestassa vietettiin, eritoten kun keli oli perkeleen kuuma niinä päivinä kun siellä aikaa vietettiin (37 astetta), ei siellä oikein päiväsaikaan tohtinut pitkiä aikoja ulkona viettää. Käymisen arvoinen mesta silti ehdottomasti.
Cadaques oli mestana jotenkin sairaan hieno, vähän niinku eristyksissä oleva merenrantakylä, todella pittoreskiä kujaa ja rantakatua ja hyviä ravintoloita. Tiet siellä oli aivan saatanan mahdottomat, meillä oli 3 erilaista navigaattoria joilla yritettiin majoituspaikkaamme sieltä löytää eikä kukaan niistä osannut ollenkaan neuvoa että mitä tietä pitkin sinne pääsisi. Välillä oltiin jossain saatanan kivisellä lenkkipolulla automme kanssa hytkymässä, toisinaan taas oli vaan pakko vetää yksisuuntaista katua väärään suuntaan kun ei muuten päässyt mihinkään, ja lopulta parkkeerasin auton hetkeksi keskelle kapeaa tietä siksi aikaa että sain jalkaisin etsittyä majoitusmestan ja revittyä sieltä jonkun ihmisen neuvomaan että miten vitussa tänne oikein autolla pääsee ja näytä minne sen voi jättää siten ettei sillä tarvii ajaa täällä enää metriäkään kunnes vasta sitten kun täältä pois lähdemme. Poika jäi äitinsä syliin tuoksi ajaksi autoon paskantamaan, ja joku mummo tuli siinä sitten kesken toimituksen ikkunaan koputtelemaan ja kertoi että ootte muuten väärään suuntaan menossa tietä pitkin jolla saa vaan skootterit ajaa, ja minä oisin tästä omalta pihaltani lähtemässä enkä nyt pääse ku teidän auto blokkaa koko kulun eli viittisittekö siirtyä. Onneksi sekin mummo sitten haltioitui sen verran paskaa vääntävän poikamme kutreista, että jaksoi niitä toljotella sen aikaa ihan hyväntuulisena, että pääsin takas autolle hotellia pyörittävää teinipoikaa hihasta repien ja autoa hänen kanssaan siirtämään ennen ku mummo menetti malttiaan.
Platja D’Aron lähellä ollut Hapimagin Mas Nou resortti oli mainio chillausmesta. Siellä lähinnä vaan uima-altaalla oleiltiin, jossain hieronnoissa kanssa käytiin ja syötiin ja nukuttiin ja pörrättiin siellä resortin hulppeissa mestoissa. Kerran käytiin siellä Platja D’Arossa ja sen aivan saatanan upealla rannalla, en niin beach-elämän päälle ole ennen tajunnut mutta tuolla kyllä viihtyi. Se hiekkakin oli semmosta sopivan isorakeista, pyöreää pikkukiveä minkä päällä oli ihan yhtä iisi kävellä ku normi hiekankin, mutta se ei ollu niin kuuma eikä sitä kulkeutunut housujen ja muiden asioiden sisällä juuri ollenkaan mukana kun rannalta viimein poistuttiin.
Viimeiseksi majoitusmestaksi arpoutunut Masia Sumidors oli kanssa mieleenpainuva mesta, navigaattorin mukaan viimeinen kilometri sinne oli tietä jossa ei autolla voi ajaa, ja se oli kyllä vähän hiinä ja hiinä, mutta kyllä sitä kuoppaista ja kapeaa vuoristokujaa kuitenkin autolla pääsi semmosta 10 kilsan tuntivauhtia jotenkuten etenemään. Ja perillä sitten odotti 400-vuotias mörskä, jonka jotkut saatanan hullut brittihipit olivat hankkineet ja majoitusmestaksi muuttaneet, siellä ne kilipäät asuivat oman alle 2-vuotiaan poikansa kanssa ja meidän jamppa sai sitten sen kanssa leikkiä ja oli leluja ja vauvaan tottunutta lemmikkikissaa ja omia maitojaankin se perheen mutsi toi meille kun menin sanomaan että kaupasta pitäis pojalle käydä vähän vielä mölöä hakemassa. Aivan älytön mesta, suureksi osaksi tuon paikkaa pyörittäneen ylimukavan ja hauskan boheemiperheen takia. Faija siellä väänsi aamuin illoin aina hotellivieraille safkaa semmosessa erillisessä keittiömajassa, se kuunteli samalla jotain brittipoppia ja hoilasi aivan päin persettä niitä biisejä mutta ensiluokkaista ruokaa se sai siellä aina loihdittua.
Sieltä tehtiin sitten päivän pistohyökkäys Barcelonaan lapsen kummivanhempien kanssa hengataksemme, saatanallinen ukkosmyrsky osui iltapäivällä päälle, mutta illaksi se onneksi laantui ja päästiin kattelee Font Magican ilta-show ihan ison suihkulähteen viereen, ihan yhtä hieno ja vaikuttava se oli nytkin kun silloin joskus ekan kerran nähtynäkin.
Vikana päivänä käytiin vielä Sitges-nimisen mestan rannalla, siellä oli kuulemma omat rannat niin normaaleille ihmisille, kuin myös lapsiperheille, homoille ja lesboille kuin myös nudisteillekin. Me mentiin vaan lähimpään rantaan, sateenkaariliput siellä liehui siihen malliin ja mieskaksikkoja ja muutamia naisparejakin siellä aikaansa vietti sen verran monia, että se tais olla se homolesboranta, mutta olihan siellä meidän lisäksi kyllä muitakin lapsiperheitä ja varmaan ihan normaaleja ihmisiäkin oli suurin osa. Nudisteja ei siellä näkyny, tai no osa naisista oli kyllä semmosissa ihme naruhousuissa ja ilman tissiliivejä että vaikee sanoa laskettiinko niitä alastomiksi vai ei.
Reissu oli älyttömän kiva. Rahaa meni ja paljon, mutta sitähän on. Hotellit ja majoitukset hieman aiemmin ku ois herätty varailemaan tai jos ois tyydytty vähempään ja kikkailtu enemmän niin kustannuksia ois saleen saatu aika paljonkin alemmas, mutta kikkailu on ärsyttävää ja jos ei oo pakko himmailla niin mielelläni en matkoilla himmaile. Minusta matkailutouhuun käytetty raha on sitä mukavinta rahankäyttöä, siellä sitä saakin palaa. Oli hemmetin kiva huomata että pojan kanssa on nykyään jo noin iisiä tämä matkailutouhu. Ollaanhan me sen kanssa kyllä ennenkin jo menty, kaveri on nyt käynyt jo 7 valtiossa vaikka ikävuosia on se vähän päälle kaks. Eihän se mitään näistä vielä muista, mutta jatkossakin on tarkoitus toki matkailua jatkaa niin tottuupahan touhuun heti alusta lähtien.