Pari reissua tuli tehtyä joista ensimmäinen kaveriporukalla Kosovoon.
Saavuin Pristinan lentokentälle yhdentoista jälkeen illalla ja käsimatkatavaroiden kanssa pääsi erittäin nopeasti passintarkastukseen jossa passintarkastaja alkoi sitten puhumaan suomea. Hotelli oli lähettänyt taksin vastaan ja äijä oli nimikyltin kanssa vastassa ja eikun taksiin ja hotellille ja taksin hinta hotellin laskuun mukaan ja hotelli maksoi kuskille. Hotellilla nopea paikkojen tsekkaus ja nukkumaan. Aamupalan jälkeen vähän lähiseutujen tutkimista ja sitten käynti Pristinassa paikassa johon tiesin ettei porukasta muut halua niin se oli hyvä hoitaa pois alta ennen kuin muu porukka saapuu paikalle. Olin takaisin ennen kuin muut saapuivat ja ei muuta kuin uikkarit jalkaan ja uima-altaaseen odottamaan muuta porukkaa. Loput reissusta menikin paskaa jauhaessa kavereiden kanssa, vanhoja muistellen ja vanhoja paikkoja käytiin katsomassa. 16 hengen minibussi maksoi kuskin kanssa koko päiväksi 100 euroa joten ei paha hinta. Olut maksoi mukavat 1 euro pullo niin baarissa kuin hotellilla ja ruoka oli myös edullista ja hyvää (esim. 1,5 kiloa mixed meat, makkaraa paria laatua, kanaa.... maksoi 13 euroa). Hotellin lähellä sattui olemaan paikallinen yökerho jossa käytiin tutustumassa paikalliseen menoon ja seuraavana päivänä tuli käytyä katsomassa miltä se oikein näyttää päivänvalossa ja tuli ajatuksena, että ei helvetti (näytti vanhalta ladolta, pari ikkunaa rikki ja ikkunoiden edessä kanaverkkoa), mutta sisällä oli kattokruunua ja muutenkin siisti. Musa soi sen verran kovaa ettei aina kuullut edes omia ajatuksiaan.
Ihmiset olivat kyllä ystävällisiä eikä missään vaiheessa edes yksin liikkuessa tullut oloa, että pitäisi pelätä. Pristinassa tuli käytyä siistissä kahvilassa kahvilla ja 0,70 € maksoi iso kuppi kahvia. Osin paikallisen pre-paid liittymän ja siihen 3 gigaa dataa (ihan liikaa sillä toiminta ei ollut kovinkaan huippua, esim. google mapsia en saanut sillä käytettyä) ja se maksoi 3,5 €, olisi pitänyt ostaa vain 1 giga hintaan 1,10 €.
Lennot olivat mulla Helsinki - Riika - Wien - Pristina - Helsinki, miksi tällainen reitti niin ostohetkellä Norwegianin suorat lennot Helsinki - Pristina - Helsinki (muuttuivat kavereilla muotoon Helsinki - Tukholma - Pristina - Helsinki) maksoi reilu 700 euroa ja sellaista summaa en ala noista lennoista maksamaan toki kuukautta myöhemmin ne maksoivat taas 298 € kuten silloin, kun suurin osa kavereista osti lennot. Oma Air Baltic - Austrian Airlanes - Norwegian yhdistelmä maksoi samat 298 €. Miksi en turkulaisena lentänyt Turusta, no siitä syystä, että noi samat lennot Turusta ja paluu Helsinkiin olisivat maksaneet yli 400 €.
Helsinki - Riika väli meni ihan mukavasti, potkurikone nyt täristi lähtiessä vaan niin pirusti.
Riika - Wien ei mennyt ihan kuin elokuvissa, kun konetta jouduttiin vaihtamaan juuri ennen kuin boarding olisi alkanut ja samalla siirtyi lähtöportti ja lähtöaika, onneksi vain tunnin verran.
Wien - Pristina lento meni hyvin vaikkei itävaltalaisten saksasta eikä englannista meinannut saada mitään selvää ja lentokentällä sai siirtyä saapuneen koneen B-portilta lähtevän koneen G-portille, onneksi edellisen koneen myöhästymisestä huolimatta vaihtoaikaa oli yki 2 tuntia. Netti check-inniä ei pystynyt tälle välille tekemään.
Pristina - Helsinki lento ei sitten mennytkään putkeen. Lento lähti ihan ajoissa, mutta väärän lentosuunnitelman mukaan (niin ainakin kuuluttelivat) kone kierteli Pristinan yllä tunnin verran ennen kuin kuulutettiin matkustajille asiasta ja laskeuduttiin saamaan uusi lentosuunnitelma ja tankkaamaan. Uuden nousun jälkeen päästiinkin lentämään Helsinkiin. Kuulemma lentosuunnitelma oli tehty Pristinasta suoraan Helsinkiin kulkemaan Serbian ilmatilan läpi joka ei kuulemma sitten sopinut Serbialle ja ei kuulemma ollut edes ensimmäinen kerta, kun kyseisellä lentoyhtiöllä tapahtuu sama virhe samaisella välillä.
Vaimon kanssa tuli käytyä Kroatiassa Dubrovikissa ja Splitissä.
Lennot Helsinki - Dubrovik. Split - Riika - Turku
Edullisimman hinnan perusteella oikeastaan mentiin.
Yö Helsingissä ja aamulla lentokentälle ja Check-In tiskillä, kun ei pystynyt tekemään netissä.
Check-in hoitui nopeasti ilman jonotuksia kuten turvatarkastuskin ja kävely kansainväliselle puolelle ja passintarkaustuksesta nopeasti läpi pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa.
Norwegianin lento lähti ajoissa ja saapui perille ilman mitään ongelmia.
Dubrovikin kenttä ei hurraa huutoja saa, täysi lentokone saapuu paikalle ja vastassa on kaksi passintarkastajaa joista toinen näytti joltain harjoittelijalta iän perusteella ja sillä perusteella, että kysyi vähän väliä neuvoa toiselta virkailijalta, loppujen lopuksi pistivät hänet kahville tai ruokatauolle tai ainakin pois ja tilalle tuli kokeneempi virkailija ja homma alkoi luistamaan paremmin, mutta hemmetin kauan meni tarkastuksessa. Noita tarkastajan luukkuja taisi olla yhteensä 8 tai 10, mutta vain kahteen oli laitettu virkailija.
Taksilla kentältä apartmentille jossa oli emäntä vastassa ja näytti paikat ja asunto oli kyllä loistava ja parin minuutin kävelymatkan päässä ravintolakadusta jonka päässä oli sitten lähin uimaranta. Uimarannat hieman pettymys, kun ei ollut yhtään hiekkarantaa paitsi sitten saarilla joilla kävimme järjestetyllä 3 saaren risteilyllä ja pääsi uimaan Lopudin sandy beachilla.
Dubrovikin vanha kaupunki on kyllä hieno, toki se on myös kallis, mutta käymisen arvoinen paikka. Käytiin myös kukkulalla katsomassa maisemia yläilmoista käsin ja kävin siellä myös napoleonin aikaisessa linnoituksessa josta on tehty Homeland war museo ja siellä olikin sitten ikävämpää historiaa 90-luvulta, mutta oli mielenkiintoista nähdä niitä kuvia ja videoita.
Vuokrattiin auto ja sillä ajettiin sitten rantaa pitkin Splitiin ja syötiin Neumissa, Bosniassa. Rajan ylitykset olivat kyllä erikoiset, Kroatiasta Bosniaan mennessä eka koppi oli täysin pimeä, toisessa oli valo päällä, mutta luukut kiinni ja kolmannessa oli valo päällä ja luukku auki, mutta ei ketään sisällä ja tehtiin kuten muutkin edelle menevät eli jatkettiin matkaa. Bosniasta Kroatiaan oli sitten kopeissa ihmisiä ja autot pysähtyivät kopeille, valitsin EU linjan ja kopille tullessa avasin ikkunan ja näytin Suomen passin kantta ja sain vastaukseksi sormimerkin jatka eteenpäin (vaimoni on Thaimaan kansalainen ja hänen passiaan ei edes katsottu).
Splitin vanha kaupunki ei vedä vertoja Dubrovikille, mutta bulevardi sen ja rannan välissä on ihan siisti. Split oli myös edullisempi paikka. Splitistä löytyi yksi hiekkaranta mantereelta ja siellä käytiin uimassa ja sitten myös siellä niemen päässä olevan metsän laidalla olevassa uimarannassa. Tuli käytyä Hajduk Splitin virallisessa liikkeessä (ainakin isot mainokset oli, että on virallinen) ja katselin heidän paitaansa, mutta lähes 100 € pelipaidasta oli mielestäni liikaa, onneksi käännyin vielä ennen ovea katsomaan taakseni ja näin kahden naisasiakkaan lähtevän otteluliput kädessään ja eikun kysymään onko joku peli tänään. No ei ollut, mutta seuraavana päivänä oli Eurooppaliigan karsintamatsi ja kun lähtö oli vasta sitä seuraavana päivänä niin eikun lipun ostoon. Myyjä tarjosi ekana lippua Torcidan päätyyn, mutta ajattelin, että ei sinne nyt ekalla kertaa, että mieluummin sivukatsomoon lähelle sitä niin pääsee paremmin näkemään toimintaa. 100 paikallista maksoi lippu eli noin 15 €. Paikalla oli reilu 18 tuhatta katsojaa ja tunnelma oli pelissä hyvä siihen asti kunnes maltalaisjoukkue teki 3-1 maalin 90+6 minuutilla ja tarrasi vierasmaalisäännöllä kiinni jatkopaikkaan. Vaikka Hajduk yrittikin vielä kaikki miehet maalille taktiikalla maalia niin päätösvihellys räjäytti pankin niin maltalaisten juhlat kuin paikallisten surun ja päätykatsomon lentävät rikkinäiset tuolit ja aidan yli kiivenneet ultrat. Parisen kymmentä ultraa tuli aidan yli ja kaksi heistä pääsi omien pelaajien luokse (toisen pysäytti juuri ennen järkkäri ja toinen pääsi muutaman kerran tönäisemään pelaajaa) ennen kuin kentälle saapui 3 poliisia ja ultrat juoksivat takaisin katsomoon. Poliiseja tuli enemmänkin seisomaan kentänlaidalle, mutta yhteenottoja ei heidän ja ultrien välillä ollut (ei ainakaan sinä aikana, kun itse olin stadionilla).
Splitin kentällä tuli vastaan uusi yllätys, kun siellä ei ollutkaan check-inissä lentoyhtiöillä omia tiskejä vaan jokaisen tiskin yläpuolella luki All passangers (businekselle oli omansa), mutta ihan sopivan nopeasti meni tämäkin, mutta harvemmin sitä on joutunut kertomaan tiskillä mihin on matkalla ja millä yhtiöllä. Turvatarkastus ja passintarkastus meni ripeästi, seuraava pikku ylläri oli se, että juuri boardingin alkaessa lähtöportti vaihtui B4 -> B3, onneksi ei tuota kauemmas. Lento meni hyvin ja Air Balticin sweet and sour chicken riisillä oli yllättävänkin hyvää.
Riikassa oli sitten noin 9 tunnin vaihtoaika joten passintarkastuksen kautta viemään laukut säilöön ja bussilla keskustaan. Kuutisen tuntia tuli seikailtua Riian vanhassa kaupungissa ja sen lähistöllä. Syömässä käytiin ravintolassa nimeltä Lido, jossa sai tiskeiltä valita mitä ruokia haluaa ja sitten maksettiin kassalla ruuat. Riika on ihan hieno kaupunki, mutta jotenkin odotin enemmän varskinkin vanhalta kaupungilta. Lento Riiasta Turkuun lähti noin 10 minuuttia myöhässä ja kun hieman ennen boardingin alkua tuli jatkuvasti kuulutuksia, että se ja se lento on lähtee myöhässä ja boardingia on myöhäistetty niin tuli kylmähiki, että ettei vaan meidänkin, mutta onneksi ei. Tällä kertaa potkurivispilä nousi erittäin tasaisesti ilmaan eikä mitään samanlaista tärinää ollut kuin Helsinki - Riika välillä. Turun kentälle laskeuduttiin hieman aikataulusta myöhässä ja katsoin koneen vielä rullaillessa kohti terminaalia, että kello on 00:32 ja koneesta ulospääsyn jälkeen kävely taksille ja ekaan sisään ja kohti kotia, kotitalon hississä katsoin uudestaan kelloa ja näytti 00:52 joten erittäin mukava matka-aika koneesta kotiin.