Niin,
@sampio lle unohtui laittaa, että lomalennoilla saattaa päästä vielä tuohon aikaan suoraan Santorinille. Pelkät lennot kun ottaa, niin siitä pääsee kätevästi muille saarille.
Ateena on meluisa, ruma, sekava, kaoottinen, paikoin ränsistynyt, mutta se elämä siellä väleissä on jotenkin viehättävää ja kouriintuntuvan aitoa. Ei varmasti sovi pintakiiltoa tai silmäkarkkia hakevalle ja se arkkitehtuuri ja kaupungin rakenteen samanaikainen monotonisuus ja sekavuus ei varmasti osu esteetikon silmään hyvällä tavalla. Kaltaiselleni rappioromantiikkaan taipuvalle se taas näyttäytyy viehättävänä. Samaan aikaan se on merkittäviltä osin eurooppalaisen kulttuurihistorian koti ja siihen liittyvät nähtävyydet monen must see -listalla.
Kerran majoituttiin vaimon kanssa Piraeuksen satamakaupunkiin, joka on osa suur-Ateenaa, entinen satamatyöläisten koti, nykyäänkin saattaa näyttää vähän kyseenalaiselta. Kysyttiin respan tyypiltä kun oltiin menossa illalla syömään jotain, että onko tuolla turvallista liikkua, alue kun oli hieman ränsistynyt ja täynnä pimeitä kujia. Respa naurahti sillä tavalla yllättyneesti ja huvittuneesti ja kysyi, että mitä pelättävää tuolla voisi olla? On täysin turvallista, don't worry. Siinä kun sitten kävellään, niin vastaan tulee eläkeläispappaa, äiti lastenvaunujen kanssa, teinejä, nuoria aikuisia ja joku koiran ulkoiluttaja. Lähialueen kahviloiden ja tavernojen terassit täynnä puheensorinaa ja porukkaa vauvasta vaariin. Nuoret aikuiset tietenkin siinä omassa trendikkäässä kahvilassa, perheet ja sekalaiset tavernoissa ja papat ukkokuppiloissaan, kaikki vierekkäin saman kadun varrella.
Tässä pintapuolinen artikkeli siitä, miten nykyisestä Ateenasta ikään kuin vahingossa rakentui kaupunki, jossa eri sosiaaliluokat ovat sekoittuneet ja samalla alueella, samassa talossa, usein asuu väkeä köyhistä opiskelijoista varakkaisiin perheisiin.
Ateena on ruma, mutta samalla siinä on hyvin vähän mitään feikkiä tai vierailijoille sliipattua.
