Tuli sitten käytyä
Portugalin matkakohteeksi valikoitui Portimao, joka oli aivan loistava valinta. Kolmen yön reissu, jonka aikana en kuullut kuin kerran suomea. Turisteja Portimaossa oli muutoinkin vähän verrattuna oikeastaan mihin tahansa aurinkorannikolla käymääni kaupunkiin.
Menomatkalla alun perin suunnitelmissa ollut välipysähdys Sevillassa skipattiin käymällä syömässä Sevillan kehän mäkkärissä. Näin matka jatkui ripeästi. Sevillassa oli 40 astetta lämpöä, joten ihan suosiolla jätettiin kaupunki katsomatta. Sevillasta motaria pitkin sitten kohti Portugalia. Motarilla vauhtia oli sen sallitun 120, kun auton vasen takarengas puhkesi. Motarilla ei tietenkään ollut mitään kovin isoja pientareita, mutta sain auton pientareelle siten, että motarin puoleista takarengasta vaihtaessa toinen kylki/olkapää oli about 5 cm valkoisesta sulkuviivasta pientareen puolella. Vaimo oli varoituskyltin kanssa parinsadan metrin päässä heilumassa, joten jopa rekat väistivät vasemmalle kaistalle (pääosin). Rengasta vaihtaessa kuumottavinta oli a) en tiennyt onko meillä ylipäätään vararengasta autossa, vai joku paikkaustuubi, ja oliko vararengas mallia "kapea vararengas hätätilanteisiin", vai ihan täysikokoinen vararengas (joka onneksi oli, sen vanteeseen oli tosin merkitty nopeusrajoitukseksi 80 km/h). Matkan jatkumisen kannalta tämä oli tärkeä tieto, sillä puhjennut rengas oli niin paskana, ettei sitä millään paikkausaineella olisi voinut korjata. Jonkun hinausauton venttaaminen motarin pientareella 40 asteen lämmössä ei ollut mitenkään kiva ajatus, etenkään, kun laskin hätäisesti, että hinausautoa voi hyvinkin joutua odottamaan tunnista kolmeen, jopa neljään tuntiin, (ihan hiha-arvio). Toiseksi kuumottavinta oli se renkaanvaihto tuossa paikassa. Vasta viimeisenä kuumotti se n. 40 asteen lämpö (varjossa), auringossa lämpöä oli sit vähän enemmän. Renkaan vaihtaminen on mulle tuttua, kun itse vaihdan Suomessa talvi- ja kesärenkaat, joten sinänsä se ei ollut iso juttu, kun kokemusta ko. operaatiosta on kertynyt. Joku paikallinen myös pysähtyi auttamaan, vaikken apua olisi tarvinnutkaan. Tästä oli kuitenkin pari selkeää hyötyä: pari ihmistä näkyy kauemmaksi kuin yksi kyykkivä (autot väistivät enemmän), ja ukon kiristäessä pultteja sain alkaa kasaamaan tunkkia, hajonnutta rengasta ja matkatavaroita takaisin takaluukkuun, joten pääsimme matkaan ripeämmin. Parin seuraavan kilometrin pätkällä oli myös kaksi muuta autoa pysähtynyt rengasrikon tähden, joten kai siinä tiessä oli sitten jotain renkaita rikkovaa ollut. Muutoin rengasrikkoja en nähnyt. Välipysähdys oli sitten Huelvassa, jossa saimme oikean renkaan vaihdettua ja vararenkaan takaisin takakonttiin. Rengasfirma oli tietty viettämässä siestaa, joten tuli sitten siinä siestan loppumista odotellessa käytyä Huelvan keskustaa ihmettelemässä aikaa tappaaksemme.
Jos vuokraatte auton tuolla, niin a) katsokaa, että vararengas löytyy (ja osaatte itse vaihtaa renkaan) ja b) ylämäet ovat sen verran pitkiä ja jyrkkiä, että autossa olisi syytä olla heppoja yli sata. (Se tunne, kun motarilla (120 km/h) vaihdat Fiestan (85hp) vitoselta neloselle, eikä nelonen jaksa, vaan vauhti tippuu 90 km/h, ja kolmosella kierrokset ovat jossain viidessä tonnissa...). Tiet ovat myös karkeita, joten jos radiota haluaa kuunnella, auton äänieristyksen tasoon kannattaa myös kiinnittää huomiota.
Portimaosta tehtiin päiväretki Ponta de Piedande:n näköaloja katsomaan. Samalla retkellä tuli vähän pyörittyä Lagosin vanhassa kaupungissa, joka oli hieno sekin. Varmasti oman muutaman päivän matkan arvoinen. Portimaossa oli turisteja vähän verrattuna esim. Lagosiin. Tykkäsin kovasti siitä, että "turistit" olivat portugalilaisia kotimaan matkailijoita.
Pari huomiota: portugali kuulostaa hyvin paljon venäjältä. Se oli outoa. Njet - sanasta tuttu nj - äänne ja stolishnajasta tuttu st - äänne vilisivät puheissa. Joskus pysähdyin katsomaan, onko puhuja venäläinen, mutta kyllä ne portugalilaisia olivat. Toinen hämmennys oli käteinen: useat (useimmat) kahvilat ja myymälät hyväksyivät vain käteisen. Käteisautomaatteja olikin sitten parinsadan metrin välein. Eipä ihme, jos valtio ei saa veroja kerättyä, kun liikkeissä on laput "cash only".
Atlantin merivesi oli muuten "raikasta". Sääappit kertoivat lämmöksi 15,9 ja paikallinen rantavahdin ilmoitustaulu antoi luvuksi 21. Kumpikaan luku ei luultavasti ollut oikein, vaan jotain siitä välistä. Arvioinnin vaikeuskerrointa lisäsi n. 30 asteen lämpötila, mikä teki olosta toisinaan vähän tukalan.
Jos jossain tiedetään että turistit syövät siellä missä muutkin syövät (yleisesti ottaen erinomainen ravintolan valintakriteeri), niin Portugalin ravintoloissa. Parista ravintolasta poistuin pienen vitutuksen kanssa, kun tarjoilu oli tarkoituksellisen hidasta ja laskua ei meinannut saada millään. Pöytiä siis pidetään varattuina, jotta muutkin turistit tulisivat "suosittuun" ravintolaan. Tällainen aikavarkaus on ihan perseestä, jos esim. ruokailun jälkeen olisi tarkoitus ehtiä jonnekin (katsomaan auringonlaskua, ehtiä majapaikkaan vielä uima-altaan ollessa auki... mitä se "jonnekin" sitten ikinä tarkoittaakin). Ehkä ei pitäisi olla liian kiltti, vaan marssia reippaammin kassalle pyytämään laskua. Tästä negatiivisesta kokemuksesta (poikkeus yleismeininkiin) huolimatta noin muutoin täytyy kehua Portugalin meininkiä, katukaupustelijat eivät ole nykimässä hihasta, paikalliset ovat ystävällisiä, rento meininki.
Portimaosta tuli tehtyä parin tunnin veneretki Portugalin rannikon luolia ja jyrkkiä kallioita katsomaan. Ehdottomasti money well spent. Tuosta saa kuvaa, minkälaisia maisemia tuli katsottua. Opas oli myös huumorimiehiä, joka tietty lisäsi kokemuksen nautittavuutta. "That is the vacation castle of the President of Portugal, so you can not rent it from Airbnb". :)
Yhden päivän retki tuli myös tehtyä Zoomarine Algarveen, joka oli lapsiperheelle erinomainen koko päivän retkikohde. Samalla aluella on niin eläimiä (hylje- ja delfiininäytöksiä, perhostalo, akvaariotalo...) huvipuiston laitteita ja tietysti vesipuisto. Kuumimpaan aikaan keskityimme noihin ensin mainittuihin (paidat päällä), ja uiminen alkoi sitten vasta joskun neljän jälkeen, kun aurinko ei enää ollut järjettömän polttavaa. Aurinkorasvan suojakerroin oli toki sen 50. Vähemmän yllättäen kaikki punanahkaiset paikalla olijat oli helposti tunnistettavissa briteiksi. Mikähän siinä on, että jos Aurinkorannikolla tai muulla Etelä-Euroopassa näkee pahasti itsensä polttaneen lapsen tai aikuisen, niin henkilö on 95 %:n varmuudella britti? Ja tähänkin voidaan lisätä se, että tuolla alueella oli kahvila, jossa maksut oli "cash only". Kertoo siitä, kuinka yleistä tuo käteisen vaatiminen on Portugalissa.
Paluumatkalla pysähdyimme Farossa ja teimme siellä kaupunkikierroksen turisteille tarkoitetulla sight seeing junabussilla. Jotenkin tuntui, että Faroon ei tarvitse jatkossa poiketa. Jotenkin tylsän tuntuinen kaupunki täynnä turisteja, jos vertaa em. Portimaoon tai Lagosiin.
Lopuksi huvittava huomio: Portugaliin saapuessa tien vieressä oli isot kyltit: "Welcome to Portugal" ja lähtiessä "See you again, thanks for visiting". Espanjan puolella ei ollut mitään vastaavia kylttejä. Ilmeisesti matkailijavirrat menevät suunnassa Espanja - Portugal.
Aivan viimeiseksi "lomakuva" vähän kärsineestä renkaasta, en tiedä mikä siihen osui, tai miksi se tuollaiseksi meni, mutta onneksi tie oli sillä kohtaa suora, eikä auto lähtenyt heittelemään tms. niin kuin formuloita katsellessa olen joskus nähnyt tapahtuvan.
Nyt muutamia juttuja reissusta, kun ovat vielä tuoreessa muistissa.
Portugalin matkakohteeksi valikoitui Portimao, joka oli aivan loistava valinta. Kolmen yön reissu, jonka aikana en kuullut kuin kerran suomea. Turisteja Portimaossa oli muutoinkin vähän verrattuna oikeastaan mihin tahansa aurinkorannikolla käymääni kaupunkiin.
Menomatkalla alun perin suunnitelmissa ollut välipysähdys Sevillassa skipattiin käymällä syömässä Sevillan kehän mäkkärissä. Näin matka jatkui ripeästi. Sevillassa oli 40 astetta lämpöä, joten ihan suosiolla jätettiin kaupunki katsomatta. Sevillasta motaria pitkin sitten kohti Portugalia. Motarilla vauhtia oli sen sallitun 120, kun auton vasen takarengas puhkesi. Motarilla ei tietenkään ollut mitään kovin isoja pientareita, mutta sain auton pientareelle siten, että motarin puoleista takarengasta vaihtaessa toinen kylki/olkapää oli about 5 cm valkoisesta sulkuviivasta pientareen puolella. Vaimo oli varoituskyltin kanssa parinsadan metrin päässä heilumassa, joten jopa rekat väistivät vasemmalle kaistalle (pääosin). Rengasta vaihtaessa kuumottavinta oli a) en tiennyt onko meillä ylipäätään vararengasta autossa, vai joku paikkaustuubi, ja oliko vararengas mallia "kapea vararengas hätätilanteisiin", vai ihan täysikokoinen vararengas (joka onneksi oli, sen vanteeseen oli tosin merkitty nopeusrajoitukseksi 80 km/h). Matkan jatkumisen kannalta tämä oli tärkeä tieto, sillä puhjennut rengas oli niin paskana, ettei sitä millään paikkausaineella olisi voinut korjata. Jonkun hinausauton venttaaminen motarin pientareella 40 asteen lämmössä ei ollut mitenkään kiva ajatus, etenkään, kun laskin hätäisesti, että hinausautoa voi hyvinkin joutua odottamaan tunnista kolmeen, jopa neljään tuntiin, (ihan hiha-arvio). Toiseksi kuumottavinta oli se renkaanvaihto tuossa paikassa. Vasta viimeisenä kuumotti se n. 40 asteen lämpö (varjossa), auringossa lämpöä oli sit vähän enemmän. Renkaan vaihtaminen on mulle tuttua, kun itse vaihdan Suomessa talvi- ja kesärenkaat, joten sinänsä se ei ollut iso juttu, kun kokemusta ko. operaatiosta on kertynyt. Joku paikallinen myös pysähtyi auttamaan, vaikken apua olisi tarvinnutkaan. Tästä oli kuitenkin pari selkeää hyötyä: pari ihmistä näkyy kauemmaksi kuin yksi kyykkivä (autot väistivät enemmän), ja ukon kiristäessä pultteja sain alkaa kasaamaan tunkkia, hajonnutta rengasta ja matkatavaroita takaisin takaluukkuun, joten pääsimme matkaan ripeämmin. Parin seuraavan kilometrin pätkällä oli myös kaksi muuta autoa pysähtynyt rengasrikon tähden, joten kai siinä tiessä oli sitten jotain renkaita rikkovaa ollut. Muutoin rengasrikkoja en nähnyt. Välipysähdys oli sitten Huelvassa, jossa saimme oikean renkaan vaihdettua ja vararenkaan takaisin takakonttiin. Rengasfirma oli tietty viettämässä siestaa, joten tuli sitten siinä siestan loppumista odotellessa käytyä Huelvan keskustaa ihmettelemässä aikaa tappaaksemme.
Jos vuokraatte auton tuolla, niin a) katsokaa, että vararengas löytyy (ja osaatte itse vaihtaa renkaan) ja b) ylämäet ovat sen verran pitkiä ja jyrkkiä, että autossa olisi syytä olla heppoja yli sata. (Se tunne, kun motarilla (120 km/h) vaihdat Fiestan (85hp) vitoselta neloselle, eikä nelonen jaksa, vaan vauhti tippuu 90 km/h, ja kolmosella kierrokset ovat jossain viidessä tonnissa...). Tiet ovat myös karkeita, joten jos radiota haluaa kuunnella, auton äänieristyksen tasoon kannattaa myös kiinnittää huomiota.
Portimaosta tehtiin päiväretki Ponta de Piedande:n näköaloja katsomaan. Samalla retkellä tuli vähän pyörittyä Lagosin vanhassa kaupungissa, joka oli hieno sekin. Varmasti oman muutaman päivän matkan arvoinen. Portimaossa oli turisteja vähän verrattuna esim. Lagosiin. Tykkäsin kovasti siitä, että "turistit" olivat portugalilaisia kotimaan matkailijoita.
Pari huomiota: portugali kuulostaa hyvin paljon venäjältä. Se oli outoa. Njet - sanasta tuttu nj - äänne ja stolishnajasta tuttu st - äänne vilisivät puheissa. Joskus pysähdyin katsomaan, onko puhuja venäläinen, mutta kyllä ne portugalilaisia olivat. Toinen hämmennys oli käteinen: useat (useimmat) kahvilat ja myymälät hyväksyivät vain käteisen. Käteisautomaatteja olikin sitten parinsadan metrin välein. Eipä ihme, jos valtio ei saa veroja kerättyä, kun liikkeissä on laput "cash only".
Atlantin merivesi oli muuten "raikasta". Sääappit kertoivat lämmöksi 15,9 ja paikallinen rantavahdin ilmoitustaulu antoi luvuksi 21. Kumpikaan luku ei luultavasti ollut oikein, vaan jotain siitä välistä. Arvioinnin vaikeuskerrointa lisäsi n. 30 asteen lämpötila, mikä teki olosta toisinaan vähän tukalan.
Jos jossain tiedetään että turistit syövät siellä missä muutkin syövät (yleisesti ottaen erinomainen ravintolan valintakriteeri), niin Portugalin ravintoloissa. Parista ravintolasta poistuin pienen vitutuksen kanssa, kun tarjoilu oli tarkoituksellisen hidasta ja laskua ei meinannut saada millään. Pöytiä siis pidetään varattuina, jotta muutkin turistit tulisivat "suosittuun" ravintolaan. Tällainen aikavarkaus on ihan perseestä, jos esim. ruokailun jälkeen olisi tarkoitus ehtiä jonnekin (katsomaan auringonlaskua, ehtiä majapaikkaan vielä uima-altaan ollessa auki... mitä se "jonnekin" sitten ikinä tarkoittaakin). Ehkä ei pitäisi olla liian kiltti, vaan marssia reippaammin kassalle pyytämään laskua. Tästä negatiivisesta kokemuksesta (poikkeus yleismeininkiin) huolimatta noin muutoin täytyy kehua Portugalin meininkiä, katukaupustelijat eivät ole nykimässä hihasta, paikalliset ovat ystävällisiä, rento meininki.
Portimaosta tuli tehtyä parin tunnin veneretki Portugalin rannikon luolia ja jyrkkiä kallioita katsomaan. Ehdottomasti money well spent. Tuosta saa kuvaa, minkälaisia maisemia tuli katsottua. Opas oli myös huumorimiehiä, joka tietty lisäsi kokemuksen nautittavuutta. "That is the vacation castle of the President of Portugal, so you can not rent it from Airbnb". :)
Yhden päivän retki tuli myös tehtyä Zoomarine Algarveen, joka oli lapsiperheelle erinomainen koko päivän retkikohde. Samalla aluella on niin eläimiä (hylje- ja delfiininäytöksiä, perhostalo, akvaariotalo...) huvipuiston laitteita ja tietysti vesipuisto. Kuumimpaan aikaan keskityimme noihin ensin mainittuihin (paidat päällä), ja uiminen alkoi sitten vasta joskun neljän jälkeen, kun aurinko ei enää ollut järjettömän polttavaa. Aurinkorasvan suojakerroin oli toki sen 50. Vähemmän yllättäen kaikki punanahkaiset paikalla olijat oli helposti tunnistettavissa briteiksi. Mikähän siinä on, että jos Aurinkorannikolla tai muulla Etelä-Euroopassa näkee pahasti itsensä polttaneen lapsen tai aikuisen, niin henkilö on 95 %:n varmuudella britti? Ja tähänkin voidaan lisätä se, että tuolla alueella oli kahvila, jossa maksut oli "cash only". Kertoo siitä, kuinka yleistä tuo käteisen vaatiminen on Portugalissa.
Paluumatkalla pysähdyimme Farossa ja teimme siellä kaupunkikierroksen turisteille tarkoitetulla sight seeing junabussilla. Jotenkin tuntui, että Faroon ei tarvitse jatkossa poiketa. Jotenkin tylsän tuntuinen kaupunki täynnä turisteja, jos vertaa em. Portimaoon tai Lagosiin.
Lopuksi huvittava huomio: Portugaliin saapuessa tien vieressä oli isot kyltit: "Welcome to Portugal" ja lähtiessä "See you again, thanks for visiting". Espanjan puolella ei ollut mitään vastaavia kylttejä. Ilmeisesti matkailijavirrat menevät suunnassa Espanja - Portugal.
Aivan viimeiseksi "lomakuva" vähän kärsineestä renkaasta, en tiedä mikä siihen osui, tai miksi se tuollaiseksi meni, mutta onneksi tie oli sillä kohtaa suora, eikä auto lähtenyt heittelemään tms. niin kuin formuloita katsellessa olen joskus nähnyt tapahtuvan.
