Oletan että moni muukin on kiinnostunut kuulemaan matkasi taustoista. Miten päädyit tekemään tällaisen reissun? Miten järjestit matkat, majoitukset ja mahdollisen muun ohjelman? Oliko järjestelyissä erityispiirteitä tai peräti hankaluuksia? Mitä odotat Pohjois-Korean matkaltasi?
Omatoimimatkallehan tuonne ei siis pääse vaan kaikkialla on esiliinat mukana ja ne vievät sitten minne vievät. Esimerkiksi ei puhettakaan, että itse saisi valita missä syö, eipä sillä, että ravintoloita nyt juurikaan edes olisi.
Pekingiläinen brittiomistuksessa oleva matkatoimisto järjestää koko homman, heillä on erittäin pitkä kokemus ja kaiken pitäisi mennä hyvin. Viisumin saa periaatteessa ihan pyytämällä, mutta joutuu tuossa muutamat kohdat täyttämään ja antamaan esimerkiksi työnantajan tiedot. Tämä siksi, että toimittajille ei tuonne ole mitään asiaa. Ei todellakaan kiinnostaisi pomoa tähän sekoittaa, mutta kai sille on mainittava, koska huhujen mukaan korealaiset saattavat jopa tehdä tarkistussoittoja, tiedä nyt sitten toisaalta tuosta.
Hankaluuksia voi tietenkin tulla ja mikään ei ole varmaa. Pahin pelkoni on se, jos sairastellut presidentti Kim Jong-il ei kestä hengissä ensi kevääseen asti. Vähän luulen, että siinä tapauksessa heillä on hieman muutakin ajateltavaa kuin turistien paimentaminen. Ja mistä senkään tietää, jos ydinaseneuvotteluissa tulee joku käänne. Tokihan kuolemastakin on liikkunut huhuja ja voi olla, että he eivät vain kerro.
Aivan varma en ole miksi olen tästä niin kovin kiinnostunut, mutta onhan tuo aivan epätodellinen paikka, mitä olen dokumentteja katsonut. Joku siinä vain kolahti. Sen ymmärrän tietysti, että feikkiähän tuo koko homma on ja joku voisi jopa ajatella, että ei tuommoiseen teatteriin pitäisi edes mennä.
Ei tässä oikein osaa mitään vielä odottaa sitten kuitenkaan, täytyy varmaan ainakin alkaa harjoitella pokan pitämistä. Sinänsähän ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä, mutta valitettavan aivopestyjä. Rikollisuuskin on ymmärtääkseni noin nolla, sen verran rautaisessa otteessa ihmisiä pidetään.
Yksi kiehtovimmista asioista on se loputon tyhjyys. Senhän voi jokainen käydä katsomassa myös Google Earthista, miljoonakaupungin kadut ovat lähes täysin autiot, Pjongjangista on hyvät kuvat.
Internetin voi siellä unohtaa ihan täysin, maahan ei saa viedä edes matkapuhelinta, mutta olen menossa myös yöksi Dandongin rajakaupunkiin Kiinaan, joten semmoinen nettikahvila saattaisi löytyä mistä ikkunasta näkee Pohjois-Korean, jos se laskettaisiin valloitusketjuun.
Mikään ei ole ikuista ja voihan se olla, että vaikka viiden vuoden päästä tämä olisi jo myöhäistä, vaikka tuskin tuolla voi mikään kovin nopeasti muuttua. Kim Jong-il ei ole kertonut seuraajaansa, mutta eiköhän siihen samanhenkinen sukulainen saada kolmesta pojasta.