Milanosta / italialaisista
Olin siis pitkän viikonlopun muijaa moikkaamassa Milanossa.
Lentokoneen noustua Vantaan kentältä ensimmäiset italialaiset olivat jo pystyssä kälättämässä keskenään paljon ennen turvavyövalon sammumista. 2 italialaista aikuista naista seurustelivat koneen käytävällä yli puolet matkasta. Todella huonoa käytöstä.
Malpensan kentällä mainostettiin jotain Shuttle-bussia, joka menisi Milanon keskusrautatieasemalle 7 eurolla 40 minuutissa. Seuraava bussi lähtisikin parin minuutin päästä, joten hyppäsin siihen. Bussi lähti lopulta 10min. myöhässä ilman mitään selkeää syytä ja matka kesti 1h 40min!! Kuski yritti monta kertaa tappaa kaikki ohittamalla autoja moneen otteeseen oikealta liittymän kiihdytyskaistan kautta. Vittu mikä urpo, jumalauta. Takaisin ymmärsin tulla junalla.
Keskurautatieasemalla persvälille haiseva sateenvarjomyyjä liimautui välittömästi kiinni. En halunnut 3,5e sateenvarjoa, koska menin suoraan metroon. Metroasemalla oli palvelutiskit jo kiinni, joten automaatista ostamaan sarjalippua. 10 matkan kortti maksoi muistaakseni 9,20e. Mulla kädessä 20 euron seteli ja automaatissa lukee, että "max change 9,95e". Automaatissa oli myös kolo luottokortille, mutta ei kelvannut Master, Visa, eikä Electron. Paska mikä paska. Onneksi oli pari kolikkoa ja sain kertalipun. Metroaseman opasteet olivat aivan suolesta ja oikea linja löytyi kävelemällä ihan tuurilla väärän laiturin läpi ja portaat ylös toisesta päästä. Kertalipulla siis matkaan ja perillä vettä tuli jo niin vitusti, että pakko se varjo oli ostaa. Hinta olikin tällä kertaa 5e ja vaihtorahaksi sain likaisimmat ja ryppyisimmät euron setelit, mitä olen ikinä koskaan nähnyt. Hyi saatana. Yllätys yllätys, tuuli väänsi varjon solmuun minuutin kävelyn jälkeen ja heitin sen helvettiin.
Siinä 10min. kävelyn aikana tulikin heti tutuksi paikallinen pysäköintikulttuuri. Sitä ei ole. Kadun vieressä on autoja peräkkäin aina seuraavan risteyksen suojatien päälle saakka. Se nyt on noissa persläpimaissa ihan tavallista. Sen lisäksi autot olivat käytännössä vallanneet leveämmät jalkakäytävät vinoparkille. Ajavat siis jalkakäytävän kautta vinoparkkiin kadulle pysäköityjen autojen ja talojen väliin. Ihan saatanan hullua. Tuon lisäksi auton voi jättää käytännössä ihan mihin vaan, vaikka keskelle tietä, kunhan laittaa hätävilkut päälle. Urpot. Ajokulttuuri on muutenkin täysin välinpitämätön ja kärsimätön. Voin ajaa pk-seudulla kuukauden joka päivä kuulematta kertaakaan tööttiä. Milanossa ei onnistu puolta minuuttia. Meikäläisittäin katsottuna kaikki ajavat aivan päin vittua koko ajan.
Joku väitti, että Italiassa on paljon hienoja autoja. Ei ole. Autokanta on keskimäärin Suomen tasoa. Jonkun verran on enemmän kalliimpia saksalaisia merkkejä, mutta vastaavasti joka toinen auto on kolhittu Fiat punto. Ferrareita en nähnyt yhtään ja ihmeen vähän esim. Alfan 159:jä.
No niin, kadunnimet olivat kuitenkin asiallisesti merkitty ja kohta olenkin jo hotellissa edessäni italiankielinen sisäänkirjoittautumislomake ja vastaanottovirkailija, joka ei ymmärrä, eikä puhu sanaakaan englantia. Onneksi muija oli jo tuossa vaiheessa pelastamassa pinteestä. Mutta silti vittu, eurooppalaisen hotellin vastaanotossa englantia taitamatonta henkilökuntaa. Tulevien päivien aikana selvisi, että yksi tapaamistani neljästä virkailijasta osasi englantia. Kyseinen intialaisen näköinen heppu oli töissä vain öisin, kätevää :/
Joku väitti myös, että Italiassa on hienoja vaatteita. Voi olla, että muotimaailman kärki on jossain tuolla, mutta kansa kulkee kyllä ryysyissä suomalaisiin verrattuna. Farkut roikkuvat vanhuuttaan, ovat likaisia ja polvipussit loistavat kilometrin päähän. T-paidat roikkuvat housujen päällä ja puvun takit ovat ryppyisiä ja ja huonosti istuvan näköisiä. Pahimpana järkytyksenä tuli italialaisten kengät. Ne kävelevät ihan pokkana juoksulenkkarit jalassa kaupungilla. Jopa ravintoloissa oli porukkaa puvut päällä ja lenkkarit jalassa. Itse en ole varmaan kymmeneen vuoteen käyttänyt muuta kuin nahkakenkiä ja vähän arveluttikin, että noinkohan kehtaan mennä Italiaan jo vähän kuluneissa, mutta mukavissa kengissä. Oli turha pelko. Toki siellä tuli vastaan jokunen yksittäinen kävelevä muotinukke, mutta 98% ihmisistä on aivan spurkuja. Lisäksi käsittämättömän moni siistinkin näköinen mies haisee tuolla metrin päähän vanhalle pistävälle hielle.
Yhtään ainutta sopivaa vaatekappaletta (paria alupaitaa lukuunottamatta) en Milanosta löytänyt. Lyhythihaisten kauluspaitojen suurin koko oli olevinaan XXXL, mutta nekin oli revetä jo päälle laitettaessa. Suurin housujen vyötärökoko oli normikaupoissa 34 (tai 54). Kaikki ottivat kuitenkin kiinni reisistä, viimeistään perseestä. Edes shortsit eivät sopineet. Dieseleitä tuolla olisi luullut olevan joka toisessa paikassa, mutta oli turha luulo se. Enkä ole mikään mahdottomaman kokoinen. Luganosta löysin heti ekasta kaupasta kolme täysin sopivaa paitaa.
Luottokortti toimii tuolla käsittämättömän huonosti. Visa toimii monessa paikassa, Master vähän huonommin. Käteistä on pakko olla aina taskussa. Suomessa ei olla moneen vuoteen tarvittu arkena käteistä juuri mihinkään. Olin pannut merkille yhden kaupan, joka olisi sunnuntaina auki klo 20 asti. Päätin hakea viimeiset tuliaisviinit tuolloin ennen sulkemisaikaa. Kaupalle oli hotellilta 20 min. kävely kaatosateessa. Se oli kiva matka taittaa vain huomatakseen kaupan olevan pimeänä ja ovella jonkun lapun, jota en ymmärtänyt. Onneksi oli pari pulloa hommattuna jo aikaisemmin.
Kävin myös pitsalla. Päätin ottaa varman päälle ja valitsin jonkun simppelin oloisen kinkkupitsan. Pitsa oli kiitettävän iso ja täytteet ennakko-odotusten mukaan huolimattomasti paiskottu siten, että suurin osa pinta-alasta oli pelkkää juustoa. Oregano puuttui kokonaan ja pitsa oli muutenkin mauton. Ala-arvoiseksi pitsa meni siinä vaiheessa, kun suuhun alkoi sattua pieniä luun palasia kinkusta. Pitsapaikassa ei annettu eri laseja viinille ja vedelle. Kun huomasin, että muissa pöydissä porukka joi vesilaseista viiniä, niin tein samoin. Hölmöä.
Hanavesi on olevinaan juotavaa, mutta maistuu paskalle.
Italialaiset ovat aivan vaan raivostuttavan äänekästä porukkaa. Keskusteluissa huutavat poikkeuksetta toistensa päälle välittämättä lainkaan ympäristöstä. Esim. ravintolassa, julkisissa ja lentokoneessa vitun ärsyttävää. Italialaiset eivät osaa kävellä kadulla. Täysin satunnaisesti joka kolmas vastaantulija yrittää väistää oikealta, joka kolmas vasemmalta ja joka kolmas ei vaan väistä, ei edes hartiaa taita auttaaksen ohitusta. Idiootit. Liukuportaista puuttuu kokonaan "seiso oikealla, ohita vasemmalta"-kulttuuri. Metroon yrittävät tunkea ennen kuin edelliset pääsevät ulos. Tietynlainen kollektiivinen järjestelmällisyys ja yhteispeli puuttuu täysin. Kun sekoittaa juutalaisen, mustalaisen ja meksikolaisen huonot puolet, niin saadaan italialainen ja se on paska persoona se.
Jonottamaan kiirehtiminen on myös hassu italialainen tapa. Kun esim. lentokentällä näyttäisi ehkä kohta alkavan boarding, niin italialaiset menevät jonottamaan innoissaan. Malpensassa mietin 20 minuuttia
istuessani boarding-jonon vieressä, että miksi vitussa?
Paluulennolla edessäni istuva italiaano ei halunnut millään sammuttaa läppäriään nousun ajaksi. Kun lopulta uskoi, niin koneen sammuttaminen vei monta minuuttia, kun spede tallensi dokumenttejaan ja keksi niille nimiä. Sama heppu kävi jossain välissä veskissä. Haistoin heti röökin, kun se tuli takaisin. Hetken päästä tulikin lentoemäntä sanoen hepulle, että oli polttanut veskissä. Kehari päätti kieltää polttaneensa. Myönsi sitten, kun emo kertoi savuhälyttimistä, mutta ei suostunut antamaan tietojaan johonkin rutiinilomakkeesen, joka täytetään kaikkien kärähtäneiden kohdalla. Ne väänsi varmaan vartin siinä, kunnes tiedot irtosivat.
Italialaisilta meni muuten 1,5kk järjestää muijalle paikallinen SIM-kortti. Nyt kyseiseen liittymään ei mene tekstiviestit läpi, jee jee. Muijalta muutenkin kuullut enemmänkin juttua paikallisten työkulttuurista, joka on myös aika mahdoton. Yksi suomalainen tekee parissa tunnissa hiljaa saman asian huolellisemmin, paremmin ja tehokkaammin kuin 10 kälättävää italialaista päivässä.
Kehujakin
Söin elämäni parhaan Kebabin Milanossa, söin toisenkin. Söin myös tämän vuoden parhaan ravintola-annokseni Milanossa. Rehellisesti sanottuna en ole ehkä koskaan saanut niin hyvää lihaa kuin mitä tuo
joku Toscanan elukka oli.
Julkinen raideliikenne toimii helvetin hyvin ja on edullista. Lugano (paratiisi Milanoon verrattuna), Como järvi ja tosiaan Venetsia ovat kohtuullisen junamatkan päässä.
Sekuntiakaan en tuntenut oloa turvattomaksi.
Niin ja vaikka muuta voisi luulla, niin oli mulla ihan mukava reissu, kunhan kiinnitin huomiota epäkohtiin länsieurooppalaisin silmin. Pärjään ja viihdyn kyllä paljon pahemmissakin koloissa, mutta Italia ja varsinkin italialaiset ihmisinä oli kyllä melkoinen rimanalitus nimenomaan ennakko-odotuksiin nähden.