Kun nyt tuli asiaa tähän ketjuun, niin raporttia pukkaa meidän Perun matkasta. Tammikuun siis kiertelimme emännän kanssa siellä.
Helvetin hyvä oli reissu, Snaksterille tässä myös julkinen kiitos vinkeistä, yksityisviestein olemme keskustelleet.
Aluksi vieltimme Limassa pari päivää Barrancossa totutellen aikaeroon ja miettien jatkoa. Jatkoimme Piscoon, joka maanjäristyksen jälkeen olikin melkoinen näky, tosin en järistykstä etukäteen tiennyt, vaan am. kohteiden takia sinne suuntasimme. Elokuussa siellä siis oli 8,2 richterin järistys, kai kolmanneksi kovin koskaan mitatuista. Kaupunki oli n. 80%:sti raunioina, mm. sairaala oli pressuteltassa. Teimme sieltä retket Islas Bellestasille katsomaan lintuja ja merileijonia, kutsuvat paikkaa köyhän miehen Galapagokseksi, sekä Paragasin niemimaalle suola- ja hiekka-aavikolle ja Tomba Coloradon inkaraunioille.
Jatkoimme Arequipaan, jonka keskusta on UNESCOn maailmanperintökohteita sisältäen mm hienon Santa Catalinan Nunnaluostarin. Arequipassa sairastimme pakollisen turistiripulin totuttauten samalla korkeuteen. Teimme sieltä parin päivän retken Colca Canyonille yöpyen Chimayssa ja palasimme Arequipaan. Colca Canyon on maailman toiseksi syvin kanjoni, tuplaten syvempi kuin Grand Canyon. Se syvin olisi ollut siinä sadan kilometrin päässä, mutta kun sinne ei ole tietä, niin olisi vaatinut viikon trekkausretken, joka nyt ei siellä yli 3000m korkeudessa riittävästi houkuttanut, varsinkin kun oli vielä sadekausi. Tuolla reissulla korkein sola oli 4910m, eli korkein paikka, johon hanu on tähän mennessä päässyt/joutunut painestamattomassa tilassa.
Arequipasta jatkoimme sitten Punoon, josta taas teimme laivaretken Titicaca-järvelle yöpyen perhemajoituksessa Amantamin saarella. Kävimme Uroksen kelluvilla kaislasaarilla ja Taquilen saarella myös. Hieno kokemus.
Punosta jatkoimme sitten Cuzcoon, joka on vahna inkojen pääkaupunki. Teimme sieltä päiväretket lähistän inkaraunioiile ja Sacred Valley:iin. Pakollinen Machu Picchun retki vei pari päivää yöpyminen Aquas Callientesissa. Inkat kyllä osasivat kiviä pinota ja käsittämättömiin paikkoihin. Eli mitä vaikeampipääsyinen paikka, niin sen parempi. Maisematkin olivat toki sen mukaiset.
Cuzcosta lensimme Porto Maldonadoon Amazonasiin ja edelleen meidät vietiin jokiveellä lodgeen Madre del Riosin varrelle, jossa kului neljä päivää erilaisilla joki- ja viidakkoretkillä. Näimme tarantelloja, laiskiaisia, apinoita, tapiirin ja vaikka kuinka monta eri lintu- ja perhoslajia sademetsän kasvillisuudesta puhumattakaan.
Lensimme sieltä Limaan, jossa pyörimme päivän ihan cityssä.
Aikaa jäi vielä muutama päivä, joten arvoimme lähiseudulta kohteeksi Huarazin, joka on Lahden kokoinen pikkukaupunki n. 350 km koilliseen Limasta n. 3000m korkeudella Andeilla, jossa ihan omatoimimatkailimme lähiseudulla, kävimme mm. Carazin sunnuntaimarkkinoilla pikkukaupungissa n. 40 km päässä. Emännän retkikiintiö oli täynnä, joten rauniot jätimme jo vähemmälle. Huaraz on kattilalaaksossa, sitä ympäröivät Perun korkeimmat huiput jokunen yli 6000m, maisemat voi jokainen kuvitella.
Lopuksi vietimme pari päivää vielä Limassa tutussa hostellissa Barrancossa ihan rannalla kävellen, viimeisiä tuliaisia ostellen ja pakkaillen.
Teimme siis jonkinlaista puoliomatoimimatkailua, eli hoidimme matkat ja majoitukset itsenäisesti, mutta käytimme noita järjestettyjä retkiä eri kohteisiin tutustumiseen. Oli luultavasti ihan hyvä ratkaisu, vaikka välillä nuo 'vamos'-huudot vähän ärsyttivät (vamos=lets go), esimerkiksi Sacred Valleyssa olisin mielummin liikunut vähän väljemmällä aikataululla, tosin sitten olisi kyllä mennyt toinenkin päivä. Ilman oppaita paikoista olisi tosin saanut paljon vähemmän irti.
Eipä oikeastaan yhtään paikkaa voi sanoa, missä ei olisi kannattanut käydä, melkeimpä on vaikeampi sanoa, mikä olis ollut se varsinainen kohokohta, mutta kai parempi niin, että koko reissu oli sitä kohokohtaa. Enemmän jäi tunne, että paljon jäi näkemättä.
Reissu oli vielä halvempi kuin luulinkaan, emmekä edes yrittäneet mitään minibudjettia. Rahaa saimme neljän viikon reissuun kulumaan lentoineen n. 5k€, ja siitäkin ainakin yksi tonni meni tuliaisiin yms. Samaten se Amazonasin reissu vei myös tonnin verran lentoineen, tosin oli sitten täysihoitomajoitus sisältäen myön kuljetukset Porto Maldonadon lentoasemalta ja kaikki retket. Vain alkoholista joutui maksamaan erikseen, tosin siinä lämpötila-kosteus -olosuhteessa oluttakin jonkin verran kului. Rahastuksen makua ei jäänyt kuin Macchu Pichullta, joskin vain Perun muuhun hintatasoon verrattuna.
Tässä kun lasken pois noiden lisäksi lennot Limaan ja takaisin, niin elimme 3,5 viikkoa noin tonnilla vieläpä siirtyen paikasta toiseen, syöden ulkona, opastetuilla järjestetyillä retkillä kulkien jne. Vaikeaa olisi ihan kotonakaan asuen Suomessa samalla rahalla pärjätä. Kaikki hinnat siis kahdelta.
Ruoka oli huonompaa kuin kuvittelin, erittyiseti ihmetytti, että ruokalista oli aina lähes sama, olit missä vain. Vain hinnat vaihtelivat, edes ruuan taso ei paikan hintatasosta riippumatta. Emme tosin missään huippuravintoloissa käyneet. Alkukeitot tosin olivat yleensä hyviä.
Bussissa istuminen alkoi jossain kohtaa tympiä, vaikka autot ovatkin hyviä. Toisaalta maisemat reissuilla olivat hienot. Toinen mikä välillä tökki, olivat agressiviset matkamuistomyyjät: Samaten suomalainen ei ole tottunut tinkaamaan, joten sekin piti opetella. Alkuun tuli vissiin maksettua ylihintoja joistain kamoista.
Kelien kanssa kävi tuuri, vaikka siis sadekaudella matkassa olimmekin.Toisaalata sadekaudesta oli se ilo, että purot ja joet olivat täynnä vettä. Noissa rinteissä vedellä näytti olevan ajoittain aika kiire. Nice! Colca Canyon oli päivää aiemmin ollut pilven sisällä, meillä oli kirkas auringonpaiste. Samaten Amazonasilla kävi järjetön tuuri, eka retkipäivä oli kai puoleentoista kuukauteen ensimmäinen sateeton päivä siellä. Sateitakin osui kohdalle, mutta vain pari kertaa, niin että jouduimme olemaan ulkona.
t. hanu
