Israelissa en ole käynyt, mutta Jordaniassa käytiin muutama vuosi sitten. Oli kyllä positiivinen yllätys paitsi nähtavyyksien myös ihmisten perusteella. Me kävimme vaeltamassa Wadi Rum -aavikolla beduiinioppaiden johdolla ja nämä olivat kyllä hienoja kavereita. Pääopas kulki pitkä takki päällä ja keffiyah päässä ja opetti meillekin, miten piti huivi sitoa kasvojen eteen niin että se suojasi hiekalta ja auringolta. Kun tuli paikka, missä piti kiivetä vähän hankalammassa paikassa, niin hän työnsi takin helmat vyön alle. (Takin alla oli kuitenkin pitkät vaellushousut, toim. huom.) Aavikko oli uskomattoman hieno paikka ja koettiinpa siellä harvinainen rajuilmakin, joka laittoi teltat kasaan, tuuli ja sade olivat melkoisia. Ukkonen oli yksi kovimmista, jonka olen ikinä kokenut.
Aavikotlta suuntasimme Jebel Harounille eli Mooseksen veljen Aaronin vuorelle, jonka huipulla oli hänen hautansa. Haudassa ei ollut Aaronin ruumista (näin kerrottiin), mutta paikka oli hieno ja näkymät pitkälle Wadi Araban autiomaata hulppeat. Tuolta vuorelta kävelimme Petraan, jossa vietettiin vielä seuraavakin päivä. Petra on kyllä paikka, jota ei uskoisi olevan olemassa ellei näkisi. Muinaiset nabatealaiset olivat aika vaikuttavia insinöörejä ja rauniot olivat hyvin säilyneitä. Petrasta saakin eniten irti, jos on opas mukana. Paikka oli ehkä vähän touristy ja kaikenlaista kamasaksaa ja aasinkuljettajaa roikkui välillä hihassa. Mutta jollain tasolla sen ymmärtää, kun ihmisten pitää kuitenkin hankkia elantonsa ja elättää perheensä. Sola Petraan eli Siq on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Pari päivää siellä kului helposti.
Kävimme näiden lisäksi reissun lopussa Punaisen meren rannalla Aqabassa rentoutumassa (ihan jees) ja reissun aloitimme Madaba -nimisestä pikkukaupungista, jossa asuu paljon kristittyjä. Madabassa on myös kirkko, jonka lattiassa on suuri mosaiikeista tehty hieno ja hyvin säilynyt Jerusalemin kartta, ensimmäinen sellainen lajissaan ja tehty joskus 500-luvulla. Aqabasta otettiin kyyti Kuolleen meren kautta Ammanin lentokentälle ja olihan Kuollut meri todella erikonen ja "kuollut" paikka, kasvillisuutta ei ollut missään. Kellumiset vedessä jäivät kokematta. Kuski oli sillä tavalla tyypillinen, että ajoi jonkun kaverinsa myyntihalliin ja siellä sitten saatiin teetä ja meille yritettiin kaupata kaikkea maan ja taivaan välillä.
Tykkäsin kovasti Jordaniasta ja koin olon siellä turvalliseksi. Jordania on rauhallinen paikka, sillä heillä ei ole öljyä, mistä tapella.