Joopati joo, viikonloppu vierähti Vilnassa. En oikein osannut odottaa reissulta mitään erityistä, vaikka tutustuin kohteeseen pääpiirteittäin. Tajuttomaksi kävelyksihän se meni, vanhaa kaupunkia edestakaisin ja välillä Neris-joen toiselle puolelle hotellille. Terapialomaksi tästä ei ollut, mutta sai siellä arjen hiukan väistymään mielestä, kun ruoka oli pääasiassa ihan hyvää ja muutama kiva ostos tarttui mukaan. Vanha kaupunki kannattaisi ehdottomasti sulkea autoilta edes muutamilta kohdin. Esim. Pilies kävelykaduksi, ja meininki olisi paljon parempi.
Arvelimme hiukan, ettei vuodenaika ole paras itä-eurooppalaisen kaupungin katsastamiseen, ja kieltämättä loska ja harmaus teki meiningistä ns. venäläisemmän kuin mitä luultavasti kesäisin voisi olla. Matkamme teema painottui kuitenkin enemmän ruokapuolelle kuin paikkojen bongailuun, joten kovin suurta mielipahaa ei aiheutunut. Toki katsastimme keskustan melko tarkkaan, mutta perinteiset tv-tornit yms. jäivät tällä kertaa pois. Keskustan katedraali oli varsin vaikuttava ilmestys, samoin KGB-museo puhutteli, suosittelen tutustumista ajatuksen kanssa.
Liettualainen ruoka oli edullista ja kokeilemisen arvoista. Maistettua tuli ainakin zeppeliinit, täytetyt letut jauhelihalla, perunaletut pekonilla, paahdettu leipä oluen kera ja pienet lihatäytteiset taikinanyytit juustokuorrutuksella ("dumplings" tjsp). Nuo jälkimmäiset olivat ylivoimainen suosikkini. Kuuluisat zeppeliinit sen sijaan eivät osuneet, taikinakuori oli aivan liian paksu ja mauton. Lisäksi muutamia paikallisia leivoksi maistoin ja varsin syötäviksi totesin. Hinnoista sen verran, että lituskiruoka ei maksanut muistaakseni kertaakaan yli 10 lt/annos, eli kolmen euron hujakoilla pyörittiin. Sen verran jaksan muistaa, että ensimmäiseksi maistamamme satsi (2 x liha-taikinanyytit, 2 x cokis ja yhdet ranskalaiset) maksoivat 28 litiä eli n. 8 euroa.
Ostoskeskus Europassa käväisimme maistamassa liettulaisten versiota pizzasta. Samalta näytti kuin Suomessakin, mutta uskaltaisin väittää, että maistui peräti paremmalta tuoreine sienineen yms. Pilies-kadun italialainen paikka tuli myös katsastettua ja elämäni ensimmäinen viinilasillinen testattua - pahaa oli - samoin kuin läheinen, myös italialainen, jäätelöbaari. Muhkea oli banaanivene, tosin ei mikään tajuttoman halpa, liki viisi euroa oli hintaa.
Ylivoimaisesti paras ruokaelämys oli kuitenkin argentiinalaisravintola El Gaucho Sañon tarjonta. Alkuun otimme erilaisilla lihalaaduilla täytettyjä uppopaistettuja taikinanyyttejä, joku argentiinalainen perinneruoka kai. Vaimo tilasi pekonikanaa, minä otin perinteisen pihvin. Safkat tarjoiltiin lankulta lohkoperunoilla, kaalihöystöllä ja kolmella erilaisella dipillä varusteltuina. Kaikkiaan hintaa tuli vedellä ja cokisella reilu 130 litiä eli ~40 euroa, hiukan enemmän kuin liettualaispaikoissa siis, mutta olipa vain hyvää. Suosittelen paikkaa varauksetta, vaikka hotellin yhteydessä sijaitsevana se on melko täynnä turisteja.
Ostospaikkana Vilna ei ole erityinen, ellei pidä meripihkasta. Vaimo löysi torilta pari kappaletta kevyitä neuleita/ponchoja, itse ostin Europasta kengät ja jonkun saksalaisen lafkan farkut, olikohan Colin's ketjun nimi. Hinnoiltaan tunnetut brändit eivät juuri Suomen vastaavista eronneet. Tuliaisiksi ja joululahjaksi mukaan tarttui kahvia, teetä ja suklaata. Kahvi- ja teekauppoja (Kava & Arbata) on aika paljon ja valikoima on laaja. Pavuista saa valita haluamansa paahtoasteen ja myyjä jauhaa pussiiin halutun määrän. Presto ja Gurman's ovat hyviä paikkoja tähän. Suklaapuodeista varukseton peukko Sokolado Namaille osoitteessa Traku 13; palvelu oli hyvää, samoin valikoima. Erilaisia eläin- ja satuhahmoja oli useita, vilahtipa hiukan lasten silmien ylettämättömissä itse kanki palloineen ja kama sutra suklaaversiona. En vienyt anopille. Kaupoissa osattiin yleensä ainakin muutama sana enkkua, nuoremmat polvet paremmin ja vanhemmat hiukan heikommin, yllättäen.
Kesällä Vilna on varmasti vierailun arvoinen kohde; ruokatarjonta on hyvää/edukasta ja ravintoloiden listoista päätellen samoin myös oluiden kohdalla. Itse en väkijuomia harrastele, joten en osaa tuota maistamaani olutta sen kummemmin analysoida. Alas se meni, mutta seuraavalla kerralla pitäydyin tutussa mineraalivedessä (joka tosin on tuolla kalliimpaa kuin olut). Talvikaupunkina Vilna ei erityisemmin loistanut, kun itä-eurooppalainen joulunalusmeininkikään ei kovaäänisine popituksineen meikäläiseen iske. Tuli sellainen fiilis, että Vilna on nyt nähty, mutta toisaalta voisin suoda mahdollisuuden myös kesäaikaan. Paljon kehutut liettualaisnaiset eivät säväyttäneet sen useammin kuin suomalaisetkaan, koska slaavilook ei ole kaikissa tapauksissa mieleeni. Itse asiassa teini-ikäisissä alkoi näkyä sitä samaa löllöä vyötäröllä kuin meilläkin, eli elintason nousu alkaa tehdä tehtäväänsä.
Kiitämme ruoan hinta-laatusuhdetta, näyttäviä rakennuksia ja kivoja pikku kahvipuoteja. Moitimme järkyttävää liikennettä, paikoittaista itä-eurooppalaista ränsistyneisyyttä ja kovaäänisiä venäläisliikemiehiä hotellissamme sekä hotellin sijaintia. Suosittelen majoituksen hankkimista keskeiseltä paikalta, ellei välttämättä halua tutustua itä-eurooppalaiseen taksi- ja liikennekulttuuriin lähemmin.
