Käytiin mutsin ja systerin kanssa Tallinnassa. Piti olla Rammsteinin keikka, mutta sitähän ei siis ollut. Mentiin silti. Matka alkoi perin vahvasti, kun oli tarkoitus mennä Viking Line XPRS -purkilla, jonka lähtöajaksi on varausvahvistukseen printattu 11.30. Oltiin Katajanokan terminaalissa 10.40 ja kuultiin, että botski poistui aikataulun mukaisesti 10.30. No edelleen siinä vahvistuksessa lukee 11.30. Ystävällinen virkailija vinkkasi, että kilpailijan lautta lähtee puolenpäivän jälkeen, joten sinne vain äkkiä varausta sisään. Auton olin tyrkännyt Grand Marinan parkkipaikalle ja maksanut sen kahdeksi vuorokaudeksi, ja nyt oli sitten lähtö Länsisatamasta. Vaan pysyyhän se auto siinäkin, pitää vain pendelöidä kaupungin halki mennen tullen. Mitään viestiä en varustamolta ole vieläkään löytänyt, jossa aikataulumuutoksesta ilmoitetaan. Mainokset ovat sen sijaan löytäneet hyvin perille.
Laivassa itsessään jengi osaa kyllä olla ihan siivosti ja olla tulematta iholle, mutta laivaan noustessa jengi pakkautuu kuin sillit sardiiniin, ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta sitten on niitä saatanan tampioita, jotka eivät kykene lähtemään laivasta ajoissa, vaan painavat vastavirtaan siinä vaiheessa, kun seuraavat tulevat sisään. Tietenkin hyökkäysvaunujen (lastenrattaat) ja kaljakärryjen kanssa, jotta vaativat mahdollisimman paljon tilaa. Ja taas sullotaan jengiä yhä tiiviimpään nippuun.
Tallinnassa sen sijaan oli väljää. Hyvin mahtui kulkemaan paikasta toiseen ja ravintolat tuntuivat olevan ihan normaaliin tapaan auki. Osa museoista oli suljettu, mutta niihin ei olisi ehtinyt muutenkaan. Hyvin sattui kelikin kohdalleen, kun vielä maanantaina luvattiin vesisadetta molemmille päiville. Aurinko siellä kuitenkin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuuli piti huolen siitä, ettei lämpötila tuntunut erityisen korkealta.
Kaunis kaupunki tuo edelleen on, vaikka rappioromantiikka väistyy hiljalleen etenkin sataman lähistöltä. Vanhoja röttelöitä puretaan pois ja tilalle nousee mitäänsanomattomia kuutioita. Silti vanhaa kaupunkia on paljon jäljellä ja siitä pidetään huolta, etenkin muurien sisäpuolisesta osasta. Ja suomituristin onneksi muita suomituristeja näkyy katukuvassa vähemmän kuin normaalikesänä.
