Parin päivän Lontoon reissu on nyt takana. Ennen reissuani konsensus oli siihen suuntaan, että tuo kaksi kokonaista päivää on turhan lyhyt aika Lontoossa käynnille. No, mitä olen itse mieltä näin jälkikäteen? Sanoisin, että kaksi oli ihan riittävästi hyvään reissuun. Toki kolme olisi ollut parempi, ja miksei neljäkin. Ja varmasti tuolla keksisi tekemistä vaikka kuukaudeksi.
Mutta kaksi päivää on tosiaan riittävästi, kunhan suunnittelee ohjelmansa etukäteen, eikä yritä edes mahduttaa liikaa kohteita ohjelmaan. Hyvällä suunnittelulla saimme matkasta todella hyvin irti, eikä meiltä oikeastaan jäänyt mitään meille ehdottoman tärkeää kokematta.
Niin, mitä teimme? Lauantai-iltana tapahtui sellainen ihme, että WizzAir oli Lutonissa peräti 50 minuuttia etuajassa. Niinpä nousimme Victorian asemalla bussista illalla hieman ennen yhtätoista. Koska olin katsonut etukäteen, että aseman vierestä löytyi pubi, joka oli paikallisittain myöhään, eli puolille öin, auki, ehdimme ottaa iltaoluet ennen hotellille siirtymistä. Hotelli sijaitsi rauhallisella Pimlicon alueella, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen kävely Imperial War Museumille, missä kuluikin melkein kolme tuntia. Tämän jälkeen lounas, ja sitten hienossa säässä kävelylle kohti hotellia, kulkemalla ensin Parlamenttitalon, Westminster Abbeyn, Horse Guardsin, Trafalgar Squaren ja Buckinghamin palatsin kautta. Hieno sää, joten kävely oli kivaa. Illaksi ehti vielä istuskelemaan pubiin, jossa illallinen, ja sen jälkeen hotellin vieressä olleeseen erinomaiseen olutravintolaan.
Maanantaina ensin vesibussiajelu Pink Floydin Animals-levyn kannestakin tutulta Battersean voimalalta Towerille. Towerilla meni reilu pari tuntia. Väkeä oli yllättävän vähän liikkeellä, ja jonottaminen oli hyvin sujuvaa jopa kruununjalokivien kohdalla. Towerilla sitten kävely British Museumille, joskin puolimatkassa nautittiin pubilounas. Museolla meni kolme tuntia, kun tehtiin hieman karsintaa ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Oli kyllä maineensa veroinen paikka. Siitä sitten viiden teen, pienpanimotuotteita myyneen pubin ja Piccadilly Circuksen kautta taas hotellille. Siellä pieni tauko, ja iltaa istumaan.
Kaikkinensa hyvä reissu. Edellisen Lontoon visiittini tein 26 vuotta sitten. Olin silloin 13-vuotias, ja reissu oli vain puolen päivän mittainen. Kyllä tuolla viihtyi. Ja kyllä kaupungista saa irti näin lyhyessäkin ajassa, ja jäi siinä mukavasti aikaa myös pubeissa istuskeluun ja iltapäiväteehen.
Eniten yllätti se, että Lontoo ei vaikuttanut yhtään niin isolta kaupungilta, kuin mitä se todellisuudessa on. Enemmänkin siitä tuli mieleen usean keskikokoisen kaupungin yhteenliittymä. Sunnuntai-iltana kun istuimme hotellin lähellä sijainneen olutravintolan terassilla, kadulla oli jopa hiljaista. Vain yksittäisiä autoja ja ohikulkijoita näkyi silloin tällöin. Toki ihmismassat kasvoivat sitten oletettuihin lukemiin, kun siirryttiin hiemankin keskeisimmille paikoille. Mutta tuossa kohtaa ei olisi uskonut, että Buckinghamin palatsi tai Parlamenttitalo olivat vain reilun kilometrin päässä....
Brexit näkyi käytännössä vain siinä, että se oli televisiossa jatkuvasti esillä. Kun kuljimme Parlamenttitalon ohitse, emme nähneet yhtäkään mielenosoittajaa.
Mutta kaksi päivää on tosiaan riittävästi, kunhan suunnittelee ohjelmansa etukäteen, eikä yritä edes mahduttaa liikaa kohteita ohjelmaan. Hyvällä suunnittelulla saimme matkasta todella hyvin irti, eikä meiltä oikeastaan jäänyt mitään meille ehdottoman tärkeää kokematta.
Niin, mitä teimme? Lauantai-iltana tapahtui sellainen ihme, että WizzAir oli Lutonissa peräti 50 minuuttia etuajassa. Niinpä nousimme Victorian asemalla bussista illalla hieman ennen yhtätoista. Koska olin katsonut etukäteen, että aseman vierestä löytyi pubi, joka oli paikallisittain myöhään, eli puolille öin, auki, ehdimme ottaa iltaoluet ennen hotellille siirtymistä. Hotelli sijaitsi rauhallisella Pimlicon alueella, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen kävely Imperial War Museumille, missä kuluikin melkein kolme tuntia. Tämän jälkeen lounas, ja sitten hienossa säässä kävelylle kohti hotellia, kulkemalla ensin Parlamenttitalon, Westminster Abbeyn, Horse Guardsin, Trafalgar Squaren ja Buckinghamin palatsin kautta. Hieno sää, joten kävely oli kivaa. Illaksi ehti vielä istuskelemaan pubiin, jossa illallinen, ja sen jälkeen hotellin vieressä olleeseen erinomaiseen olutravintolaan.
Maanantaina ensin vesibussiajelu Pink Floydin Animals-levyn kannestakin tutulta Battersean voimalalta Towerille. Towerilla meni reilu pari tuntia. Väkeä oli yllättävän vähän liikkeellä, ja jonottaminen oli hyvin sujuvaa jopa kruununjalokivien kohdalla. Towerilla sitten kävely British Museumille, joskin puolimatkassa nautittiin pubilounas. Museolla meni kolme tuntia, kun tehtiin hieman karsintaa ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Oli kyllä maineensa veroinen paikka. Siitä sitten viiden teen, pienpanimotuotteita myyneen pubin ja Piccadilly Circuksen kautta taas hotellille. Siellä pieni tauko, ja iltaa istumaan.
Kaikkinensa hyvä reissu. Edellisen Lontoon visiittini tein 26 vuotta sitten. Olin silloin 13-vuotias, ja reissu oli vain puolen päivän mittainen. Kyllä tuolla viihtyi. Ja kyllä kaupungista saa irti näin lyhyessäkin ajassa, ja jäi siinä mukavasti aikaa myös pubeissa istuskeluun ja iltapäiväteehen.
Eniten yllätti se, että Lontoo ei vaikuttanut yhtään niin isolta kaupungilta, kuin mitä se todellisuudessa on. Enemmänkin siitä tuli mieleen usean keskikokoisen kaupungin yhteenliittymä. Sunnuntai-iltana kun istuimme hotellin lähellä sijainneen olutravintolan terassilla, kadulla oli jopa hiljaista. Vain yksittäisiä autoja ja ohikulkijoita näkyi silloin tällöin. Toki ihmismassat kasvoivat sitten oletettuihin lukemiin, kun siirryttiin hiemankin keskeisimmille paikoille. Mutta tuossa kohtaa ei olisi uskonut, että Buckinghamin palatsi tai Parlamenttitalo olivat vain reilun kilometrin päässä....
Brexit näkyi käytännössä vain siinä, että se oli televisiossa jatkuvasti esillä. Kun kuljimme Parlamenttitalon ohitse, emme nähneet yhtäkään mielenosoittajaa.
Viimeksi muokattu: