No niin... Hieman matkaraporttia. Viime yönä sai vihdoin levättyä ja kuitattua parin viikon aikana kertyneitä univelkoja.
Eli eli... Pari viikkoa sitten maanantaina hyppäsin kolmen muun nilkin kanssa Ryan Airin koneeseen ja lensimme Dubliniin. No, oli siinä koneessa muitakin ihmisiä. Hintaa lennolle tuli kaikkine lisäkuluineen huikeat 28€.
Dublinissa tuli vietettyä vain yksi yö. Ilta meni oikeastaan puhtaasti kaupungilla kierrellessä. Ensin hostellin tuntumassa Irish Stew:t naamaan ja sitten sen jälkeen pubeihin tutustumista. Porter Housessa kului loppuilta maistellen paikan omia olusia. Ihan hyvää tuotantoa sieltä tulee, ei siinä mitään. Ja taitava live-bändi väritti illan tunnelmaa. Taitavia live-bändeä kyllä Irkuissa tuntui olevan oikeastaan joka baarissa.
Seuraavana päivänä olikin vuorossa siirtyminen länsirannikolle, eli tarkemmin sanottuna Galwayn kaupunkiin. Matka taittui sujuvasti Citylink-yhtiön bussilla ja hintaa meno-paluulle tuli vain 18€.
Galway olikin viihtyisä kaupunki, kuten ennakkoon oli jo saanut monesta suunnasta vihiä. Oma majapaikkamme oli erittäin hyvässä paikassa aivan kaupungin keskustassa. Irlannin kesäsää näytti tässä vaiheessa parhaat puolensa ja vettä tulikin poutaisen Dublinin päivän jälkeen matkan jokaisena päivänä.
Galwaystä teimme sitten porukalla opastetun kiertomatkan Moherin kallioille. Seitsemän tunnin bussimatka kulki todellakin upeiden maisemien läpi. Hintaa reissulle tuli 25€, minkä lisäksi sitten eräässä luolastossa (jonka nimeä en enää muista) käyntiin sai investoida halutessaan 8€. No me halusimme. Olipa sekin ihan näkemisen arvoinen kokemus. Alkuperäinen suunnitelma oli katsastaa myös Aran Islandsin nimellä tunnetut saaret, mutta sään vuoksi päätimme jättää reissun tulevaisuuteen.
Kolmen päivän Galway-visiitin jälkeen oli vuorossa paluu Dubliniin. Dublin tosiaan oli maineensa veroisesti jotenkin ankeahko paikka. Mutta ei todellakaan tylsä, kuten moni on väittänyt. Hienompia paikkoja löytyy Irlannista paljonkin suurella varmuudella, mutta Dublin toimi myös hyvin. Juhannusaatto meni Temple Barin alueella hengaillessa ja Fitzgerald (tms.) -nimeä kantavassa pubissa. Samalla alueella tuli hengattua myös juhannuspäivän ilta.
Guinness-panimoon emme käyneet tutustumassa. Olimme sitä mieltä, että G oli tullut jo niin hyvin tutuksi matkan aikana, ettei panimolla ole mitään tarjottavaa meille. Sen sijaan Jamesonin tislaamot kävimme katsastamassa. Mukava paikka, ei siinä mitään. Viskin maistelurinkiin en päässyt, mutta kaveri toimi suomalaisedustajana siinä. Jamesonin viski voitti kaikilla neljällä maistelijalla tuon "kilpailun". Niille, ketkä eivät ole paikalla käyneet, kerrottakoon, että tuossa ringissä maistelijat valitsevat ensin kolmesta irkku-viskistä (Jameson, Power ja Paddy) mieleisensä ja vertaavat sitä sitten skottien ja jenkkien markkinajohtajiin (Johnny Walker ja Jack Daniels) ja valitsevat näistä mieleisensä.
Pidin tosiaan paljon Irlannista, joskin säät olisivat saaneet ehkä olla paremmat. Ainoa miinus sateisilla saarilla on tuo sateisuus. Viskit ja oluet ovat todellakin hyviä. Pubit ovat erittäin mukavia ja niissä on aivan uskomattoman upea tunnelma. Taitavia live-bändejä soittaa melkeinpä jokaisessa baarissa ja keikat ovat pitkiä. Lauantai-iltana todistimme Dublinissa yli kaksi tuntia yhteen menoon soittanutta duoa.
Seuraavana oli vuorossa hyppy Aer Linguksen koneeseen ja siirtyminen Barcelonaan, jossa olimme perillä myöhään sunnuntai-iltana. Jo heti taksimatkalla tuli todistetuksi, että keväällä käymälläni espanjan alkeiskurssilla oli todellakin hyötyä. Ensimmäinen majapaikkamme oli jossain pensionaatissa, jossa vanha isäntäväki osasi vähemmän englantia kuin minä espanjaa. Ei se mitään, homma pelasi silti ja saimme majoituttua.
Ensimmäisenä huomasin kaupungilla, että espanjalainen Estrella-olut oli aivan järkyttävän huonoa irlantilaisten stouttien jälkeen. Estrellaan kuitenkin tottui matkan edestessä oikein hyvin, mihin toi oman osansa myöskin 28 asteen helle. Maanantaina matkaseurueemme kasvoi yhdellä ja vaihdoimme isompaan hostelliin pariksi päiväksi.
En ostanut Irlannista viskiä, koska hinnat olivat aika lähellä Suomen tasoja. Sen sijaan Barcelonasta toin 0.7 litran putelin 12-vuotista Jamesonia johtuen paikan hintatasosta. Köyhdyin tuosta näet vain vajaat 20€.
Barcelona oli mukava paikka. Englannilla kyllä pärjäsi monissa paikoissa, mutta espanjan alkeistakin oli erittäin suuri hyöty. Itse kaupungissa tuli tutustuttua pakollisiin nähtävyyksiin, kuten Montjuncin "vuoren" puistoon, Sagrada Familian rakennustyömaahan, Parc de la Ciutadella -puistoon ja La Ramblan ympäristöön. Mukavaa seutua, joskin yli-innokkaat oluen myyjät ja prostituoidut hieman rasittivat.
Tarkoituksena oli myös lähteä käymään Ranskan Marseillessa pikavisiitillä, koska erään matkassa olleen kaverin äidillä oli purjevene siellä ja mahdollisuus purjehtimiseen oli olemassa. Purjehusmahdollisuus kuitenkin kuihtui, koska sää oli liian tuulinen koko viikon. Yritimme silti lähteä Ranskaan, mutta johtuen siellä puhjenneesta junaliikenteen lakosta, Marseilleen vievät yöbussit olivat hetkessä täynnä. Pari meistä sai kuitenkin paikan, joten he lähtivät sinne. Minä ja pari muuta jäimme Barcelonaan, eikä yhtään kaduta. Marseille oli sinne matkanneen kaksikon mielestä maineensa veroinen paikka, eli karu ja ankea ja jopa hieman vaarallisen tuntuinen.
Barcelonaan jäänyt ryhmityksemme kävi sitten tutustumassa Montserratin vuoristoluostariin ja Gironan kaupunkiin. Erityisesti Montserratia voin suositella varauksetta. Maisemat olivat sitä luokkaa, että Moherin kalliot tai Slovenian Bled jäävät kakkoseksi ja kolmoseksi. Montserrattiin pääsi kätevästi ostamalla Placa Españolin asemalta yhdistelmälipun paikallisjunaan ja Montserratin köysirataan. Myös hammasratasjunaan oikeuttavia yhdistelmiä oli saatavilla. Hintaa meno-paluulle taisi tulla jotain 15 euron pintaan, eli ei mitenkään liikaa.
Gironassa ei hirveästi ollut nähtävää, mutta ihan tyylikäs katedraali sieltä löytyi. Samoin vanhan kaupungin kapeat kujat olivat ihan näkemisen arvoisia. Lähes kokonaan kuivunut joki jäi myös mieleen.
Paluu Suomeen tapahtui Clickairilla. Lento lähti Barcelonasta vasta yhden aikaan yöllä ja paluu Suomeen tapahtui puoli kuudelta paikallista aikaa. Hieman väsyttää siis. Lentoemännät eivät kovinkaan hyvin puhuneet englantia, mutta olivat muuten erittäin ystävällisiä.
Yhteenvetona Barcelonasta ja ympäristöstä voisin sanoa, että kiva paikka. Hintataso on syömisen ja juomisen suhteen yllättävänkin edullinen, jos vaan kiertää La Ramblan ja Placa Catalunyan ympäristöstä vähän kauemmas. Ramblan katukahvilassa sain pulittaa pelkästä maitokahvista neljä euroa. Ei nyt välttämättä mikään älytön summa, jmutta vähän syrjemmällä selvisi jo puolella tuosta.
Sanoisinko vielä näin, että jos menee Barcelonaan paria päivää pidemmäksi aikaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä Montserratissa. Paikka on todellakin näkemisen arvoinen, vaikka onkin melkoinen turistirysä.
Huh, tulipa pitkä raportti. Pitkä oli reissukin. Ja reilun parin viikon päästä suuntana onkin sitten Vilna. Tuttu kaupunki, mutta pitäähän se katsastaa kesälläkin.