Jos paikkaan X on sopivalla tahdilla viiden tunnin matka, niin silloin siellä on perillä viiden tunnin päästä. Ei ole mikään tarkoitus kerätä maksimi määrää kilometrejä, vaan päästä haluttuun paikkaan. Näyttäisi myös, että monessa paikassa tuota pidempi matka vie käytännössä väkisin lähemmäs jotain kylää ja ennemmin haluaisin yöpyä paikassa jonne ei pääse niin helposti. Kolmantena asiana vielä se, että haluan pitää matkat ennakkoon sellaisina, että oma kunto ja jalat kestää koko reissun ajan. Jos siltä tuntuu, niin voihan sitä sitten jatkaa pidemmällekin.
Kamojen mukaan ottaminen on haasteellista, joten siinä mielessä pyrkisin itse juoksemaan koko matkan minimiunilla mahdollisimman vähäisin päivin. Treenaa sen verran ennen matkaa, että on kapasiteettia juosta ultramatkoja päivittäin. Jyrkissä ylämäissä voi kävellä ihan hyvin. Juoksee sitten ne helpommat osuudet ja alamäet.
Eka perheloma (kahden alle 2v pojan kanssa) tulossa toukokuun lopussa Rodokselle. Matkanjärjestäjä Tui:lta kyselin yksityistä lentokenttäkuljetusta taksilla, niin meno-paluu hinnaksi ilmoittivat melko suolaisen 222€ !.
Googlettelin hetken niin netistä löytyy mm. Suntransfers.com jonka kautta noita lentokenttäkuljetuksia voi varata ja hinta pyörii satasen paikkeilla. Onko porukalla kokemusta tästä tai vastaavista ja onko toimiva ja luotettava palvelu?
Hinta oli halpa, kuski tosin 5-10 min. myöhässä mutta voisin mennä uudestaankin.
Ihan kannatettavaa keskittyä keikkaan, itselläkin se lämppärin lempibiisi meni ohitse, kun kikkailin kameran kanssa. Toisaalta sitten se someen jaettu piippuhyllyltä rakeiseksi zoomattu videoklippi on henkilökohtaisempi juttu, katsojan kokemus. Muuten kai joka paikassa voisi jättää kuvat ottamatta ja turvautua netistä googlattuihin maisema- ynnä turistikuviin.
Joo, samaa mieltä olen siitä, että kuvaaminen vie välillä turhaan huomiota itse tapahtumasta, ja itsekin olen vähentänyt sitä. Pyrin nappaamaan kuvani alkuun eri kohteissa ja sitten fiilistelemään itse paikkaa tai tapahtumaa. Tosin en minä siihen hirttäydy, vaan kaivan luurin esiin, jos siltä tuntuu.Minulle päässäni olevat muistot on paljon tärkeämpiä mitä voi muistella esimerkiksi puiston penkillä olutta nauttiessa, vaikka sitä kuvamateriaalia ei olisikaan juuri sillä hetkellä saatavilla.
Näin tuossa viikolla uutiskuvaa eräästä mielenkiintoisesta paikasta missä olen ollut. Kuvat on tallessa, ne on tuolla ulkoisella kovalevyllä kaapin nurkassa. Eipä tarvitse kaivaa, kun näin taas ne samat asiat.
Esim. tänä vuonna olemme niitä katselleet koko perheen kanssa jo pari kertaa. Koen sen aika tärkeänäkin muksujen identiteetin kannalta, kun enää ei valokuva-albumeja ole hyllyssä salattavana, kuten omassa lapsuudessani oli.
Aivan oikeasti ennen oli paremmin, kun joutui laskemaan kuinka monta kuvaa rullassa on ja mihin ne kannattaa käyttää.
Nuo olivat hienoja aikoja. Parin viikon reissulle saattoi laittaa kameraan jopa 36 kuvan rullan!
Mä laitoin itseni kuvauskieltoon Balilla, sillä se kameran kanssa pyöriminen alkoi uhata rentoa meininkiä. Kun joka puolella on ällistyttävää kauneutta, niin tuntuu että kaikki on kuvattava. Ei ole. Eikä niitä kuitenkaan tule katsottua myöhemmin (juurikaan). Nykyään päätän erikseen, milloin kamera tulee mukaan ja sitä käytetään. Kännykkä (ok kameralla) kuitenkin on aina mukana, jos sattuu paikalle kun Elvis laskeutuu ufosta Loch Nessin hirviön selkään.Ja tuohan oli vain minimi, käytännössä niissä oli 37 tai jopa 38, mutta sen näki vasta kehittäessä onko se viimeinen mahtunut.
Pari viimeistä ei siis voinut olla mitään tärkeää vaan juurikin sellaisia nykypäivän napsataas tuosta.
Se on myös rasittavaa, jos on kaverin kanssa liikenteessä ja yhtäkkiä kaveria ei näy missään. Sitten se onkin jossain sadan metrin päässä, kun pysähtyi vähän kuvailemaan. Kuvata saa, mutta ei sillä lailla, että pysähdytään viiden metrin välein "ootas vähän, mä otan kuvan tosta."
Olen pitkälle samaa mieltä. Ennen oli kuvaamisen suhteen kaikki huonommin.Hauskaa, miten tässäkin keskustelussa ajaudutaan siihen, että ennen oli kaikki paremmin, kun pystyi vain sen muutamankymmentä kuvaa ottamaan, joista parhaimmat sattuivat valottamaan, ja niitä kehitykseen lähetettyjäkin sai odottaa viikkokaupalla. Sitten siellä oli silmät kiinni aina jollain, kun viimein päästiin selaamaan poseerauksia. On se vaan kauheaa, kun voi huoletta napsia kuvia, poistaa heti surkeimmat, jakaa matkakavereille samantien tai keulia somessa rännässä rypeville kavereilleen (provo, saa suuttua). Tämä kaikki laadukkaammin ja helpommin, kuin vielä 20 vuotta sitten harrastelija puolen vuoden palkan nielaisseilla järkkäreillään. Joo joo, taito kuvata ei korjaannu sadoilla paskoilla kännykuvilla, mutta kännykuvaaminen ei tarkoita sitä, ettei näkemystä silti olisi, joskus jopa taitoa.
Ei kai tässäkään mitään sääntöjä ole, mutta en näe järkevänä sellaista mustavalkoisuutta, että kuvaaminen olisi jotenkin väärä aktiviteetti lomilla. Mulla raja menee siinä, että jos itse kohteen kokeminen vaarantuu, jätän kuvat ottamatta.
Filmiaikaan haikalu on kyllä omituista. Kuvien arvo kasvaa ajan myötä juuri noiden yksityiskohtien ansiosta Nyt on siistiä katsella 70 ja 80-luvuilla otetuista kuvista asioita joita kuvanottohetkellä osannut pitää arvossa Sama toistunee kolmenkymmenen vuoden jälkeen nykypäivän kuvien kanssaKaupunkilomilla ja patikalla otetuissa kuvissa on monasti paljon kivoja yksityiskohtia, joita ei silloin paikan päällä huomannutkaan.
Sama toistunee kolmenkymmenen vuoden jälkeen nykypäivän kuvien kanssa
Nykyään toistuu jo viidessä minuutissa ihmettely miksihän tämä kuva on muuten pitänyt ottaa, kun eihän tässä mitään ole.
Minä en haikaile filmiaikoja vaan sitä aikaa, että joskus voisi kohdata toisen ihmisen millä ei ole kamera kädessä. Se voisi tapahtua pubissa, patikkaretkellä tai vaikka jalkapallopelissä.
Oltaisiin vain, kenties jopa juteltaisiin mielenkiintoisista asioista, ja koko ajan ei olisi pakottava tarve kuvata.
Melkoista olkiukkoilua. Itse reissaan 1-3 kuukautta joka vuosi eikä ympärillä olevat ihmiset käytä kameraa häiritsevän paljon.
Jos kerran Pugliaan on matka, kannattaa käydä ainakin Alberobellossa, myös Polignano a Mare on poikkeamisen arvoinen pikkukaupunki. Napolissa kannattaa tietysti syödä pizzaa, vanhasta kaupungista tuskin huonoa saa, mutta jos joku niistä pitää mainita niin sanotaan sitten Da Michele. Vesuvius ja Pompeiji on tietty käymisen arvoisia paikkoja ja jos antiikin Rooma kiinnostaa enemmänkin niin myös Napolin kansallismuseo.Kesäkuun alussa on tiedossa reissu Italiaan. Reissulla tulee käytyä ainakin Napolissa, Salernossa ja Barissa. Näistä kaupungeista kuulisin mielelläni ravintolasuosituksia ja erityisen hienoja nähtävyyksiä yms.
Ymmärrän kyllä pointtisi, ei kuvaamisen pitäisi mikään itseisarvo olla ellei vartavasten lähde reissuun valokuvaamista varten. Eivät kaikki pidä valokuvaamisesta. Voisihan tuota vaikka sanoa toiselle, että voitko hidastaa kamerasi kanssa hetkisen. Itse kyllä kunnioittaisin mielelläni kaverini toivomusta, kun en mikään pakkomielteinen kuvaaja ole.Nykyään toistuu jo viidessä minuutissa ihmettely miksihän tämä kuva on muuten pitänyt ottaa, kun eihän tässä mitään ole.
Minä en haikaile filmiaikoja vaan sitä aikaa, että joskus voisi kohdata toisen ihmisen millä ei ole kamera kädessä. Se voisi tapahtua pubissa, patikkaretkellä tai vaikka jalkapallopelissä.
Oltaisiin vain, kenties jopa juteltaisiin mielenkiintoisista asioista, ja koko ajan ei olisi pakottava tarve kuvata.
Sehän ei tietenkään voi johtua siitä, että olet yksi niistä etkä huomaa sitä. Tai halua huomata.
Helppo huudella muita joksikin kummallisiksi oljesta tehdyiksi ukoiksi näkemättä omassa toiminnassa mitään erhettä.
Harkitsen reissua Krakovaan (siellä olen kerran käynyt lyhyesti) ja sieltä Zakopaneen vuokra-autolla. Onko järkee vai ei? -Sleepy Sleepers
Harkitsen reissua Krakovaan (siellä olen kerran käynyt lyhyesti) ja sieltä Zakopaneen vuokra-autolla. Onko järkee vai ei? -Sleepy Sleepers
Tuo on kyllä totta, vaikka tietysti ihan kapitalismin hengen mukaista. Vaan onhan se hassua maksaa satasia hotellista kun kohteeseen pääsee kympeillä. Tosin sain kyllä juuri kolme yötä aamiaisineen kahdelle alle kolmensadan euron ihan hyvänoloisesta hotellista Alexanderplatzilta muutaman sataa metriä pohjoiseen. Mutta jo Wienissä yövyn alle satasella kahden hengen hostellihuoneessa kolme yötä, vaikkei halvempi maa olekaan. Turistien määrä lienee kuitenkin pienempi vs majoituskapasiteetti.Berliinin osalta vituttaa helvetisti nousseet hotellien hinnat. Idässä pääsee paljon halvemmalla.
