Kaikki halutut kohteet näin Los Angelesissa ilman vuokrattua autoa. Voin myöntää, että on korkea kynnys vuokrata auto korkea ulkomailla.
Hotelli oli Santa Monicassa. Sieltä pääsi uudella Expo Metro Linellä reilussa 50 minuutissa Los Angelesin keskustaan. Metron viikkolippu maksoi 25 dollaria + dollarin pantti. Ja sillä metrolipulla pääsi ajamaan metrobusseja, joita kulki keskustan poikittaislinjoilla. Ainakin 2- ja 4-linjat kulkivat keskustassa. Taisi olla 4-linja, joka kulki keskustan Santa Monica Boulevardilla. Toinen Santa Monica Boulevard on Santa Monicassa. Eli Los Angelesissa on samannimisiä katuja eri puolilla. Santa Monican Santa Monica Boulevardilta pääsi Big Blue Line 1:llä Venice Beachille hintaan 1,25 dollaria.
Anaheimissa käväisin huvikseni, kun sinne pääsi reilulla 30 dollarilla Union Stationilta (edestakainen matka). Anaheimissa kävin Ducksin fanikaupassa ja ravintolassa. Siellä oli vajaa 10 ravintolaa lähellä Honda Centeriä ja lisäksi Angels Stadium. Mutta paluumatka myöhästyi jostain syystä yli 40 minuuttia.
Pakollisen Hollywood-kyltti poseerauksen otin Griffith Observatoriosta, jonne kertalippu maksoi 50 senttiä. Vähän oli kaukana Hollywood-kyltti, mutta saa kelvata. Sunset Boulevardilla pyörin ja kävin bussilla Sunset Stripillä. Sitten kävin Rodeo Drivella, Capitol Recordsilla, Walk of Famella, Chinese Theatressa, Wax Museumissa, Santa Monica Beachilla (ja pierillä), Venice Beachillä (ja pierillä) ja tietenkin Carsonissa La Galaxyn pelissä. Menin taksilla Galaxyn peliin Union Stationilta 65 dollarin hintaan (tippeineen). Sitten pelin jälkeen kuvittelin, että siellä olisi taksijono odottamassa. Mutta ei ollut. Onneksi ystävällinen amerikkalainen pariskunta soitti minulle ja kaverilleni taksin. Paluumatka oli 75 dollaria (tippeineen).
Taksin yhteystiedot olisi varmaan saanut netistä, mutta minä lopetin netin käytön ensimmäisenä päivänä, kun Telialta tuli huomautus, että 62€ nettiraja oli täynnä, vaikka en ollut edes käyttänyt nettiä juurikaan. Taustaohjelmat olivat vieneet kai aika paljon. Seuraavalla Amerikan reissulla pitää varmaan ostaa joku Prepaid. Oli minulla kyllä jonkun taksin puhelinnumero, mutta ihan en ollut varma, että oliko siinä joku suuntanumero edessä vai ei.
Kerroin tässä kaikkea mahdollista. Varmaan tulee nälvimistä, mutta ei voi mitään. Ehkä joku oppi tästä jotain.
Pitää vielä kertoa yhdestä vaarallisesta tilanteesta metrossa. Red Linen jollain pysäkillä musta mies oli sanojensa mukaan vetänyt heroiinia. Hän sitten pyysi kiinalaisen miehen viereensä tutkailemaan metron kivistä seinää, jossa hän näki ihmisiä. Hän sanoi, että jos hän valehtelee, niin hän hyppää metron alle. Hän siinä sitten selitti kiinalaiselle, että missä on mitäkin ihmisiä ja minä kaverin kanssa koimme viisaammaksi meni eri vaunuun. Onneksi mitään metron alle hyppäämistä ei tapahtunut (kai?), kun metro ei pysähtynyt.
Minulla oli 9 yön eli 10 päivän reissu Los Angelesissa, mutta 3 viimeisen päivän aikana minulla ja kaverillani oli kurkkukipua ja korkeaa sykettä, joka on jatkunut vieläkin. Onneksi alkupäivinä näin suunnilleen kaiken, minkä halusin ja lennoista Arlandan kautta selvisin hyvin. Oli noin 11 tunnin lento Arlandasta Losiin ja tunti Arlandasta Helsinkiin. Flunssa ei ole hellittänyt vieläkään. Onneksi tajusin jossain vaiheessa vetää hotellin ilmastointilaitteen seinästä, kun mikä järki on ilmastointilaitteessa viilentää huonetta, kun siellä on jo viileää. Ennenkin on kai ilmastointilaite edesauttanut flunssaa, vaikka toki alun perin flunssan aiheuttaa kai jokin virus.
Ja Cheesecake Factory on hyvä ravintola, vaikka niitä on useita ympäri Yhdysvaltoja.