machine kirjoitti:
Eli otan vinkkejä vastaan Belgradin osalta. Pitää kaupungille mahdollisuus vielä antaa.
En ole käynyt missään noista muista mainitsemistasi paikoista, joten vertailua en pysty tekemään. Listalla ne kuitenkin ovat, Balkan on näkemättä, vaikka muutoin vähän joka puolella Eurooppaa onkin tullut oltua.
Belgradissa oli se, että en ole missään jutellut yhtä paljon paikallisten kanssa. Totta kai hostelleissa (missä lähes poikkeuksetta majoitun, en rahan, vaan ihmisten takia) tapaa kaikkialla ihmisiä, mutta Belgradissa tuli aivan eri tavalla hengailtua muuallakin. Muiden asiakkaiden kanssa tai sitten baarimikon, jos oli hiljaisempaa.
Eräs tarjoilija ravintolassa, missä söin pidemmän kaavan kautta, ojensi lähtiessä pussillisen marihuanaa kiitokseksi. Otin sen tietysti vastaan (vaikka en käyttänytkään). Mielestäni tuokin oli hieno ele, eihän hän voinut tietää, että Suomessa ei varsinaisesti noin käyttäydytä. Ja mitä merkitystä sillä edes on Serbiassa miten Suomessa käyttäydytään? Voin vain kuvitella kuinka tälläkin palstalla moni olisi varmasti loukkaantunut tai järkyttynyt syvästi.
Pakko myöntää, että aluksi olin hieman ennakkoluuloinen ja laskin tarkkaan vaihtorahat ja muut, mutta nopeasti huomasin sen aivan turhaksi. Aivan joka kerta tuli täsmälleen oikein takaisin, toisin kuin esimerkiksi Prahassa, mikä on yksi helvetti koko paikka. Tein sitten tietysti pistotarkastuksia välillä, mutta turhaan.
Nähtävyydet ja muut jäivät vähän vähemmälle tai siis itse hoidan ne tyyllin rasti ruutuun, nähty, ja seuraavaan paikkaan.
Eli, en tosiaan osaa mitään vinkkejä sen kummemmin antaa, mutta toisin kuin monet ehkä kuvittelevat, niin maa todellakin ns. toimii, mikä ei ole ollenkaan itsestään selvää, meillä kun omat asiat ovat sen verran hyvin.
Matkailussa yksi tärkeimpiä asioita on ymmärtää ja hyväksyä se, että joissain paikoissa asiat vain ovat päin helvettiä, mutta tokihan ne kuitataan vain hymyillen ja varaudutaan säätöön.
Silti on erittäin piristävä kokemus olla semmoisessakin paikassa, missä ei tarvitse koko ajan vängätä jostain. Huoria ei tullut tyrkyttämään palvelujaan, kukaan ei yrittänyt heittää sisään mihinkään. Yhden tuopin tuleminen ei kestänyt varttia jne.
Paikallista juustoa (eikö se ollut menussa ihan Serbian Cheese?), tuli syötyä joka aterialla, kun sen löysi. Sen sijaan ne jotkut paprikat, mikä kai jonkunlaista kansallisruokaa oli, olivat kammottavia. Mutta kyllähän tarjoilija ymmärsi kun selitti tilanteen.
Surullista on myös se miten heikot tiedot suomalaisilla on. Olin Belgradissa muutama vuosi sitten, vuosia sodan päättymisen jälkeen. "Ethän sä nyt sinne voi mennä, siellähän on sota." "Siis minne? Siellä pääsee hengestään."
EDIT:
Tämä pitää vielä kertoa. Kerran saavuin majapaikkaan joskus aamuviideltä ja tietenkin keittiö oli jo kiinni. Kysyin sitten kovasti nälissäni, että voisinko saada jonkun leivän tai ihan mikä tahansa käy. Ukko löi sitten ruokalistan eteeni ja sanoi, pyh, tilaat tietysti mitä haluat. No, hän sitten meni keittiöön virittelemään laitteitaan (keittiö oli täysin pimeänä) ja hetken päästä edessä olikin maittava pihviateria ja olutta.