Kyllä Savonlinna on kesäkaupunkien aatelia, kun järvi on keskustassa läsnä ja Olavinlinna tietysti kruununa. Googlaat vähän historiaa linnasta taskuun, ellei opastettu kierros kiinnosta. Jotain inhorealistista tarinaa käymälöistä talviaikaan ja vastaavaa. Ja tietysti ajankohtaista analogiaa idän uhasta keskiajalla... toki Mikkeli-Savonlinna tekee aikamoisen kiepin matkaan, mutta nuo järvimaisemat eivät ainakaan mulle mitään erityisen vastenmielisiä ole olleet ajella.
Punkaharjun maisemat ovat hienoja, kansallismaisemaa syystäkin. Punkaharjun valtionhotellin lounas oli muutama vuosi sitten varsin kattava ja painottui kalaan ja kasviksiin, mikä itselleni kelpasi mainiosti. Parikkalan patsaspuisto on myös aika outo paikka, ei aivan joka nurkalla olo sellaisia irstailevan oloisia figuureja.
Vähän pitkä lainaus, mutta en oikein keksi poistettavaakaan.
Ehti tulla lähes 40 täyteen ennen kuin Savonlinnaan asti eksyin. Tämä voisi olla jopa Suomen paras kesäkaupunki ja ihan vain ympäröivää miljöötä katsomalla sitä ehkä onkin. Tekee kuitenkin pahaa, miten matalaksi vanha keskusta on jyrätty noiden n. 50-70-luvun elementti- ja betonikolossien alta. Kun tulee rannoilta pois, voisi yhtä hyvin olla vaikka Riihimäellä tai Kouvolassa. Ymmärrettävää toki, kun ei ahtaille saarille olisi voinut kaupungin kasvaessa juuri uutta rakentaa, jos puukaupunkia ei olisi raivattu lähes kokonaan pois. On siinä sentään Olavinlinnan vieressä muutama lyhyt kadunpätkä, jossa voi kuvitella olevansa vanhassa kaupungissa. Kaiholla kuitenkin katsoin museossa 30-luvun kaupungin pienoismallia.
Olavinlinnan kierroksen paras puoli on se, että pääsee käymää tornissa jonne ei ilman opasta voi mennä, mutta ei sielläkään mitään erityisen ihmeellistä ollut. Ikkuna-aukoistakin on hankala nähdä ulos. 8 euron lippu on ihan kohtuullinen ja vain euron lisää pulittamalla samalla lipulla pääsee läheiseen Savonlinnan maakuntamuseoon ja museolaivoihin, joista tosin jostain syystä vain yksi oli paikalla.
Tiiviin päivän aikana ehti käydä Punkaharjullakin. Etukäteen oli aikomuksena laiskasti vain pysäyttää auto parhaisiin valokuvauspaikkoihin, mutta kun kävelypolut osoittautuivat sen verran hyviksi, että urbaanilla varustuksella ja parilla vesipullolla pärjäsi hyvin, vierähti siellä kävellessä reilu pari tuntia ja varsin ison osan harjualuetta ehti koluta hyvin. Paluumatkalla vielä poikkeaminen Kerimäen puukirkolla - tosin vain ulkopuolella, kun se ei odotetusti ollut enää iltaseitsemän maissa auki.
Varmaan tulee tultua toistekin - ainakin risteilyt jäi tällä kertaa kokeilematta.