Pattonia vois kanssa yrittää käydä morjestamassa ja sakujen hautausmaakin vois olla ihan kiinnostava paikka pyörähtää, kun Normandiassa se jäi väliin. Jossain vaiheessa ennen Saksan puolelle siirtymistä pitäisi myös ehtiä käydä ainakin Bastognessa katselemassa myös vähän sotajuttuja.
Jenkkihautumaa tuskin antaa kovia kokemuksia, jos olet vastaavan jo Normandiassa nähnyt, koska Luxemburgin vastaava ei ole niin suuri. Kaipa nuo tietysti omalla tavallaan sykäyttävät, vaikka olisi jo aikaisemminkin nähnyt. Saksalaisten hautausmaata suosittelen kuitenkin ehdottomasti, mutta kannattaa tarkastaa koordinaatit kuntoon ennen lähtöä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei paikka ole läheskään yhtä näyttävä kuin jenkkien, mutta kaikessa karuudessaan hyvin saksalainen ja myös hyvin puhutteleva sattuneista syistä. No, jokainen toki kokee nämä omalla tavallaan, joten en nyt enempää hehkuta, ettei sinne menevät pety.
Bastognehan sijaitsee Belgian puolella, kuten varmasti tiedät, mutta toki etäisyydet eivät ole järin suuria. Meidänkin piti siellä käväistä, mutta sitten päätimme, että hautausmaat saavat riittää, kun julkisia pääasiassa käytimme. Voisin suositella teille Viandenin pikkukylää, jossa sijaitsee komia ja hyvinsäilynyt linna sekä riippuhissi, jolla saa kyydin suht komeisiin maisemiin. Ei nyt mitkään alpit ole kyseessä, mutta Ardennien alkuhuokauksia kuitenkin. Ihan leppoisat näkymät kuitenkin nautiskella tuopillinen Diekirchia. Nätti ja siisti kylä tuo on muutenkin.
Julkiaisia kannattaa muuten hyödyntää Lux cityn sisällä - halpaa, helppoa, kattavaa eikä ole parkkiongelmia. Samalla voi katsella maisemia eri tavalla kuin ratissa ollessaan. Vanhassa kaupungissa oli myös ihan kiva tori ja kirpputori määräpäivinä, jos kiinnostaa. Tarkempia tietoja oli ainakin kaupungin turisti-infon sivuilla. Ja suosittelen ehdottomasti syömään keskustan nepalilaisessa ravintolassa, Namaste nimeltään. Ympäristö on hiukan epämääräinen, mutta paikka oli aina aivan nyrkillä lyöty, kun kävimme kurkkimassa ovella, ja lopulta kerran satuimme kysymään tilaa paikan omistajalta. Hän tunnisti englannistamme meidät oitis suomalaisiksi ja ohjasi tyhjille paikoille rauhalliseen osaan. Oli kuulemma asunut vuosia Suomessa ennen muuttoaan Keski-Eurooppaan. Ruoka oli parasta koko reissulla. Tai no, tunnelma, olut ja saksalainen hekottelu teki Trierin Kartoffelhausista kokemuksena yhtä hienon, eikä sinänsä sapuskassakaan mitään vikaa ollut.
Hienoja seutuja kaikki tyynni.
