Kierros Balkanilla takana. Kuten aiemmin mainitsin tässä ketjussa, kierros typistyi yhdeksästä päivästä seitsemään päivään Air Balticin peruttua paluulentoni ensimmäisen osan. Tästä syystä en ehtinyt katsastaa Serbiasta kuin Belgradin. Päivävisiitti Novi Sadiin täytyi jättää väliin (tai seuraavaan kertaan). Reissu eteni siis seuraavasti: ensin lento Air Balticilla Riian kautta Belgradiin, perillä kaksi yötä, seuraavaksi junalla Sarajevoon, perillä neljä yötä, ja lopuksi takaisin Belgradiin vielä yhden yön ajaksi, ja lento kotiin. Sarajevosta tuli tehtyä päivän mittainen retki Mostariin.
Sitten kommentteja kaupungeista. Käsiteltäköön ensiksi Belgrad. Belgrad oli omaan makuuni jotenkin liian kaoottinen, mikä oli tosin ymmärrettävää - onhan kaupungissa liki kaksi miljoonaa asukasta. Kaupunki oli myös jotenkin rähjäinen ja likainen. Kaupungissa oli kuitenkin paljon nähtävääkin - ne vain täytyi osata kaivaa kaaoksen alta. Kalemegdanin valtava linnoitusalue oli erittäin mukava paikka hengailla. Ja sieltä löytynyt sotamuseo on yksi parhaista katsastamistani museoista ja eräänlainen "must see" -kohde kaikille vähänkin sotahistoriasta kiinnostuneille. Museossa oli siis kattavat näyttelyt antiikin sodista aina Kosovon sotaan 1999 liittyneisiin Belgradin pommituksiin. Pieni haittapuoli oli se, että suurin osa näyttelyn teksteistä oli vain serbiaksi. Englantia löytyi jonkin verran.
Belgradin eläintarha mainostaa omistavansa kokoonsa nähden erittäin kattavan eläimistön. Tämän tosiasian kääntöpuoli oli se, että monella eläinraukalla oli aivan liian ahtaat oltavat. Eläintarhasta jäi jokseenkin surullinen kuva. Nikola Tesla -museota oli kehuttu monessakin turistioppaassa, mutta jotenkin pettymys tuo silti oli. Itselläni on tekniikan koulutus, joten ymmärsin melko hyvin näyttelyn sisällöstä, mutta seureeni "maallikoilla" tuo meni yli hilseen ymmärrettävistä syistä.
Ruoka ja juoma Belgradissa oli halpaa. Mukavissa katukahviloissa oli kiva syödä hienompiakin ruokia, kun hinnat olivat puolet (tai alle) vastaavista Suomessa. Bilekulttuuria olisi myös löytynyt, mutta me jätimme menomestat väliin - keski-ikäistyviä kun olemme.
Sarajevoa on taas mahdotonta kehua liikaa. Olen matkustanut suhteellisen paljon, mutta nostan kyllä tämän kaupungin melkeinpä kärkeen omalla ranking-listallani. On ihmeellistä, kuinka kaupunki on noussut tuhkasta vain 15 vuoden aikana. Luodinreikiä näkyy kyllä monessa paikassa ja remontti on vielä joissain kohdin käynnissä, mutta muuten sota on kaukana takana. Kaupunki on viehättävä sekoitus itä- ja länsimaista kulttuuria. Moskeijoiden minareetit ja kirkkojen tornit ovat sulassa sovussa rinnakkain. Sarajevoa voikin suositella kohteeksi kaikille, joilla on ennakkoluuloja islamilaisuutta kohtaan. Kaupungin basaarialueella oli kiva shoppailla, eikä minkäänlaista basaareihin yleensä mielikuvissa liitettyä tyrkyttämistä kohdannut kertaakaan. Monet mukavat kahvilat herkullisine leivoksineen ja bosnialaisine kahveineen sekä erittäin edullisine hintoineen kruunasivat kokonaisuuden. Ruokakin oli halpaa ja hyvää - mikäli sattuu tykkäämään lihavartaista ja muusta "kesäisestä herkusta".
Sarajevon nähtävyyksistä on pakko nostaa esiin tunnelimuseo. Kyseessä on siis vuosien 1992-1995 Sarajevon piirityksen aikana kaupungin puolustajien salaa kaivama lentokentän alittava tunneli, jonka kautta "vapaasta Bosniasta" saatiin kuljetettua kaupunkiin aseita ja ruokaa. Tämän ansiosta heikosti aseistautuneet kaupunkilaiset saivat torjuttua Sarajevon valtausta yrittäneen ja voimakkaasti aseistautuneen serbiarmeijan. Tunnelimuseossa meille näytettiin lyhyt filmi piirityksestä. Lisäksi nähtävissä oli jonkin verran aiheeseen liittyvää esineistöä.
Tunnelimuseon kävimme katsastamassa paikallisen oppaan mukana. Kyseinen kaveri oli ollut piirityksen alkaessa seitsenvuotias, eli nykyisellään hän oli noin 25-vuotias. Lisäksi kaveri käytti meidät katsomassa Sarajevon lähistöllä olevaa kanjonia, jonka ylitti vanha ottomaanien rakentama kaarisilta. Tämän jälkeen kävimme vielä katsastamassa Sarajevoa ympäröivien kukkuloiden laeilla olleet linnoitukset, joilta avautui komeat näkymät kaupunkiin. Opas kuljetti meitä kolmen tunnin ajan omalla autollaan. Kiertue maksoi 10€/lärvi, joten halvalla pääsi. Ja kannattaa heti heivata mielikuvat Ladalla kurvailevasta ja englantia heikosti sönköttävästä itäblokkilaisesta - kaverilla oli suhteellisen uusi ja tilava auto, joka ainakin meikäläisen silmiin näytti hienommalta, kuin 95% Suomen kaduilla vastaan tulevista. Ja kaveri puhui täydellistä englantia ja tiesi kovasti kaupungin historiasta. Jos joku matkaa Sarajevoon, suosittelen ehdottomasti tätä kiertoajelua. Yhteystiedot saa vaikkapa yv:llä.
Muuta museotarjontaakin oli. Oman pienehkön museonsa oli saanut Sarajevon Itävalta-Unkarin aika, joka keskittyi luonnollisesti Franz Ferdinandin murhaan, eli siis Sarajevon laukauksiin. Näyttelystä löytyi Gavrilo Principin käyttämä murha-ase. Sarajevon piiritystä käsiteltiin toisessa museossa, ja näyttely oli hyvinkin vaikuttava valokuvineen ja esineineen.
Mostar oli myös vaikuttava kaupunki. Vanha keskusta kuuluisine kaarisiltoineen oli uskomattoman kaunis. Mostarin vanha siltahan (1500-luvulta peräisin) tuhoutui Bosnian sodassa vuonna 1993 kroaattitykistön tulituksessa. Silta symboloi tuolloin muslimien ja kroaattien yhteenkuuluvuutta, joten se päätettiin tuhota heti taistelujen alkaessa noiden kansallisuuksien kohdalla. Sittemmin muslimit ja kroaatit sopivat välinsä ja jatkoivat taas yhteisrintamassa taistelua serbejä vastaan. Siltakin rakennettiin uudelleen ja kiviaines haettiin täsmälleen samalta louhokselta, kuin vanhankin. Mostarin ainoa miinus oli turistien paljous. Ilmeisesti Kroatian puolelta Dubrovnikista tehdään useita opastettuja retkiä kaupunkiin.
Yksi ehdoton kehu on annettava Sarajevon ja Mostarin välisille maisemille. Vaikka paljon on tullut matkustettua, ei vastaavia ole näkynyt missään. Kirkas, turkoosivetinen joki virtasi melkein koko matkan tien vieressä. Vuoria ympäröi jokaisella suunnalla. Se oli kaunista. Jopa Islanti jäi toiseksi.
Eli yhteenvetona: Menkää hyvät ihmiset Sarajevoon. Ette kadu.