Itse uskon epäonnistumisen tuleen:
1. Oli tottunut peluuttamaan Vierumäkiläistä träppi lätkää ja sitten pitikin muuttua Kerholaiseksi taito kiekoksi, johon ei ollut edes pelimerkkejä. Ei pelikirja riittänyt näin nopealla aikataululla.
2. Lisäksi Mestiksessä voit olla kaveria pelaajien kanssa, mutta Liigassa ollaan jo oikeasti ammattilaisia, joiden pitää antaa 110% joka ilta! Mikäli menetät "auktoriteetin" olet pulassa.
3. Et ole koskaan epäonnistunut urallasi. Silloin ei osata käsitellä pettymyksiä ja paineita. Ei uskalleta tehdä muutoksia liikkuvassa junassa. Homma ei lähtenyt niin kuin oli toivonut, eikä löytynyt lääkkeitä asian korjaamiseen.
Olisi kannattanut kokeilla uusia pelitapoja vielä Mestiksessä, ennen hyppyä Liigaan. Vaikea lähteä valmentamaan uutta pelitapaa muutaman kuukauden opiskelulla.
Kaikkea hyvää Masolle ja varmasti tulee vielä Liigaan takaisin ja varmasti vahvempana!
Hyvää pohdintaa yllä. Itse olin vuodenvaihteessa 22-23 innoissani silloin vielä huhutusta Mason mahdollisesta saapumisesta Kerhon peräsimeen. Uusi, raikas ja sanavalmis nuori koutsi, joka tuntui hyvin erilaiselta sen ajan Pike- lätkään. Sitten kun tarkemmin Rokin pelejä seurasi niin Mason lätkähän oli tosi lähelle sitä Piken lätkää. Vierumäen priimus-oppilaita molemmat. Tiivis puolustaminen, vahva tilan voittaminen, maalia kohti pelaaminen ja lätkä mikä ei varsinaisesti perustu syöttöketjuihin, pienpeleihin tai ylipäätänsä syöttämiseen. Yksinkertaista, missä pelaajat pistävät kaiken peliin.
Sitten tuli kevään 2023 kick off ja Maso puhui Rinkelinmäen kympistä, kiekollisesta hallinnasta, Jalosen ja Pennasen perinnöstä. Olimme ystäväni kanssa aivan myytyjä. Pystysuunnan vierumäkilätkästä oli hetkessä kultivoitunut menneiden aikojen kerholätkän ja ehkä jonkun Kalpa/Pelicans- jääkiekon hybridi, sekoitus. Kuka ei tällaiseen rakastuisi?
Lopputuloksen tiedämme kaikki. Ei tullut kiekollisuutta, ei tullut ekaa kymppiä eikä pelaajat kehittyneet. Tuli aika kurja ajanjakso HPK:n historiassa, missä ei voineet hyvin ei Kerho, eikä liiemmin Lehtonen.
Meistä kaikista taisi tulla mielikuvien vankeja, käymistilassa ollutta Kerhon seurajohtoa myöten. Maso ei ollut jääkiekoltaan kovin erilainen Pikkaraiseen verrattuna, vaikka puhtaamman puvuntakin omistikin. Kukaan ei myöskään osoittaudu uudeksi Jaloseksi tai Pennaseksi, vaikka ura sisältäisikin alempia sarjoja ja halua näyttää kyntensä liigatasolla. Jalosen, Pennasen ja Lehtosen urakaaret kuitenkin ihan omia tarinoitansa Kerhoon tullessaan. Jalosta ja Pennasta sentään yhdisti hyvin samankaltainen ajatus itse pelistä ja valmentamisesta.
Maso on sen verran ahkeran ja sosiaalisesti taitavan oloinen kaveri, että uskon miehen saavan mahdollisuuden vielä Liigassa. Siinä vaiheessa toivon, että seurakulttiiri ja Mason omat vahvuudet kohtaavat paremmin kuin Kerhossa.
