En väitä, että Tapparan pitäisi muuttaa mitään, mutta puheet ovat ristissä tekojen kanssa. Sama oli aikanaan Mannerin Kärpissä. Sanoi silloin, että voittavat mielummin 7-6 kuin 1-0. Päinvastoin kävi.
Mielestäni puolestaan teet tästä merkittävän yleistyksen, joka ei vastaa lainkaan todellisuutta. Tappara on maineensa vanki - se on sitä niin hyvässä kuin pahassa. Yritän nyt kerrankin pitää tämän
esitelmän yleistasolla, jotta viestistäsi ei tulisi kovin pitkä.
1. Rautakorven pohjatyöt
Harva enää muistaa, mutta Tappara oli 2008-2011 vuoteen eräänlainen vitsi. Joukkue oli välistä ihan nimekäskin, mutta mitään erottuvaa identiteettiä oli tuolloin vaikea nähdä. Tappara oli yhdellä sanalla *aska - päästi paljon maaleja, pelasi heikosti ja hyvä kun pystyi pohjakerroksen jengejä voittamaan. 2011 palkattiin Rautakorpi, joka aloittaisi pitkän projektin Tapparassa. Ensimmäiseksi Rautakorpi kokosi "puolustus edellä" semmosia jääkaappipakastin puolustuksia ja hyökkääminen perustui pitkälle yksilötaitoon.
2. Hopeakaudet
Tappara hävisi hopeaa 2013, 2014 ja 2015. Valmentajina toimivat tuolloin ensin Rautakorpi ja sitten Tapola. Rautakorven ensimmäisen kahden kauden pohjatyöt alkoivat tuottaa tulosta ja Tapparaan alkoi muodostua pelaajaprofiili, joka sopi paremmin kiekottomaan, vähämaaliseen puolustuspeliin kuin kiekolliseen pelaamiseen. 2013 yksilötaitoa olisi ollut paljon, mutta Barkov & Connolly loukkaantuivat ja koko hyökkäyspeli meni sen mukana. 2014 ja 2015 Tapparan joukkue oli samasta puusta veistetty: se pärjäsi pitkälti kiekottomalla painilla, johon kuului paljon trappia. Tapolan ensimmäisellä kaudella pelitavallisesti ainoa säätö oli se, että Tapolan johdolla Tapparassa alettiin hyökätä määrätietoisemmin - pyrittiin voittamaan tilaa keskeltä ja saamaan maalin eteen paikallisia ylivoimia. Toimi hyvin, mutta edelleen playoffeissa Kärppiä vastaan Tappara oli kiekottomampi, turpaan tuli Marjamäen kiekolliselta peliltä.
3. Mestaruudet 2016-2017
Tappara alkoi vasta näillä kausilla selvästi erottua identiteetillään haastajistaan. Tappara puolusti todella hyvin, mutta joukkueista löytyi vielä poikkeuksellista yksilötaitoa kuten Patrik Laine ja Henrik Haapala. Tappara pystyi 2016 pelaamaan niin hyvin puolustuksen, että Kärppiäkin vastaan pystyttiin pärjäämään heidän aseillaan. Kärpät ja Tappara pelasi samanlaista kiekkoa, mutta Kärpät ei löytänyt samanlaista yksilötaitoa kuin Tappara ja lopulta oikeastaan väsyi kotikentällään totaalisesti. HIFK oli viilettänyt 2016 kovaa ja pelasi todella hyökkääävää ja monipuolista jääkiekkoa - Tappara pelasi täysin toisenlaista ja HIFK vielä oli liikenopeudeltaan enemmän kuin Tappara. Tapola voitti HIFK:lta mestaruuden ainoastaan yhdellä keinolla: hidastamalla peliä hirmuisesti. Siitä oikeastaan syntyi Tapparan nykyinen trappi, jota jatkettiin koko 2017. Ilves löysi 2017 valuvian Tapparan tavasta pelata: Tappara ei pystynyt avaamaan peliä kuin yhdeltä puolelta - ja Ilves iski siihen. Nyt Tappara saatiin vietyä aivan äärirajoille.
4. Rautakorven paluu 2018-2020
Rautakorpi palasi ja koko tätä kolmen vuoden kautta leimasi se, että Tappara yritti eroon näistä mestaruuskaudella hankitusta identiteetistä. Rautakorpi yritti erityisesti projektin ekalla kaudella monipuolistaa Tapparan pelillistä selkärankaa, mutta joukkue ei pärjännyt sillä tavalla lainkaan. Tappara pelasikin 2017-18 eräänlaisen hybridikiekon kauden: kyllä, Tappara pääsi finaaleihin, mutta se oli siellä paljon enemmän vastaantulija kuin juurikaan koskaan aikaisemmin. Rautakorpi palautti Tapparan "trapin" takaisin joskus joulun tienoilla ja sen jälkeen pelattiin vähän hybridissä sekaisin - Tapparan pelaajarunko suosi trappia, pelaajien ominaisuudet samoin. Nopeaa peliä, jonka voisi perustaa muuhun kuin trappiin, pelaajat eivät sopineet siihen lainkaan. Seuraavalla kaudella Tappara pystyi korjaamaan pahimpia valuvikoja, mutta joukkueen roolitus oli edelleen kahden vuoden sopimuksen ansiosta samanlainen kuin Rautakorven ekalla kaudella. Pronssi ei ollut yllätys. Koronakausi jää niin Lukolle kuin Tapparallekin mysteeriksi, mutta runkosarjassa Tappara pelasi sitä lätkää, jota se toteuttaa tänä päivänä. Joukkueen koko profiili muuttui ja nyt siellä oli jalkanopeutta ja myös kiekollista nopeutta. Tuolla kaudella Tapparaa ei pidetty kovana, mutta veikkaisin, että olisi ollut myös keväällä pitkällä. Ehkei kuitenkaan Lukon tai Kärppien tasolla, muttei kovin kaukanakaan.
5. Tapolan paluu
Tapolan ensimmäisen kauden piti jatkua siitä, mihin Rautakorven kaudet loppuivat, mutta toisin kävi: Tappara jäi jotenkin täysin telineisiin kesän siirtomarkkinoilla ja joukkue oli täynnä ulkomaalaisia, jotka eivät osanneet pelata hitaasti tai nopeasti. Muutamat yksilöt olivat hyviä, mutta pääsääntöisesti joukkue pelasi todella heikkoa kiekkoa. 2020-21 Tappara ei todellakaan ollut edes trappijoukkue, kun sekään ei toiminut, muttei se osannut ollenkaan pelata semmosta kiekkoa, jolla olisi voinut Lukkoa horjuttaa. 2021-22 näitä virheitä korjattiin: uusi fysiikkavalmennus, uudenlainen pelaajaprofiili ja oikeasti jatkettiin sitä Rautakorven projektia. Tappara oli viime kaudella vähiten koko historiassaan trappijoukkue, enemmänkin se oli todellinen erikoistilanteiden ja kiekollisen taiteen huippujoukkue.
No niin - tuli sitten kuitenkin se helvetin pitkä viesti. Summa summarum on se, että tämä prosessi on ollut pitkä kuin nälkävuosi ja monelta ulkoa tutkivalta tuppaa unohtumaan ihan kokonaan, ettei siitä 2017 Tapparasta ihan parissa päivissä muututtu siihen mestaruuskykyiseen 2021-22 Tapparaan. Monet muistavat vain sen limaisen trapin noilta mestaruuskausilta - Rautakorven prosessit ja sen vaiheet ovat unohtuneet. Tapparalaiset kyllä muistavat.