Mainos

Marjamäen valmennus

  • 69 789
  • 277
Suosikkijoukkue
Ässät
Ei tuo kait Sihvosen uutisoima juttu ollut, joten turha meuhkata.

Marjamäki näytti todellisen sitoutumisen kykynsä. Vähän meni persiilleen, niin heti vaihdetaan paikkaa.
Ja niin raumalainen poistuu meuhkaamisen jälkeen vähin äänin sinne minne raumalainen kuuluukin...nurkkaan häpeemään...
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Otetaanpas kiinni tästä aiheesta vähän pidemmän viestin muodossa.

Poistun hieman teemasta, mutta asia nitoutuu vahvasti myös Marjamäkeen.
  • Suomessa on jostain syystä vastustettu vuosia sitä, että seurajoukkuevalmentajat tekevät maajoukkuepestejä otona
  • pestiin halutaan pitkäjänteinen projekti, johon yksi valmentaja sitoutuu täysin - kuitenkin valmentajalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet saada käyttöönsä kauden aikana riittävästä materiaalia ja parhaat mahdolliset eivät edes halua osallistua
  • pesti ei vaikuta olevan valmentajalle enää kovin hyvä
Nämä kaikki teemat nitoutuvat tähän moderniin muutokseen, jota elämme. Asiakkaista on tullut aivan keskeinen asia ja jääkiekko on muuttunut harrastelusta todelliseksi bisnekseksi. Palkat ovat kehittyneet sellaiselle tasolle, että pelkästään maan edustaminen ei ole enää pelaajille niin tärkeää. Yhä useammin elämme aikaa, jossa koko kansakunta tekee pätkätöitä ja pitkäaikaiset suhteet ovat katoamassa. Tässä muutoksessa on olennaisesti lisääntynyt ajattelu, jossa halutaan kaikki mulle heti nyt. Tämän muutoksen seurauksena yhä useammin yleisön odotukset muuttuvat aina vain enemmän epärealistisiksi: suurin osa ei edes ymmärrä niiden nappuloiden merkitystä, mitä valmentajalla on käytettävissää.

Suomi on pelaajien laadussa selvästi jäljessä suuria kiekkomaita kuten Ruotsia & Kanadaa & Yhdysvallat ja Venäjä. Tsekin kanssa ollaan suunnilleen samalla viivalla, joskin hieman edellä. Kuitenkin muutkin tuntuvat yhä useammin saavan laadukkaasta pelaajapoolista parempia nappuloita käyttöönsä, joten Suomi on pyrkinyt kaventamaan eroa pelitavallisesti. Kuitenkin yleisön malttamaton odotus jatkuvista huipputuloksista on muuttunut tuohon muotoon, että syitä menestymättömyydelle haetaan mieluusti pelitavasta & valmentajan henkilökohtaisista kyvyistä kuin rajallisesta materiaalista.

Kari Jalosen kausi oli loistava esimerkki: ekalla kaudella ei irronnut ihan parhaita palasia ja tulos oli puolivälieristä ulos. Seuraavalla kaudella selvittiin finaaliin, kun saatiin lähes kaikki parhaat mahdolliset palaset ja muilta jäi pari puuttumaan. Kanada oli silti parempI: sekä pelitavassa & yksilöiden laadussa. Kanadahan heittää maajoukkueen mukaan koutsin, joka sattuu olemaan vapaana sen suuremmin miettimättä. Ei siellä ole mitään pitkää traditiota. Jos on ihan loistava yksilöjoukkue niin kyllä siitä heikompikin valmentaja saa sen parhaan irti.

Marjamäki mielestäni sai Suomesta maksimit irti tuossa MM-turnauksessa, mutta sekin oli hirveä pettymys, kun peli ei ollut viihdyttävää eikä kivaa katsoa. Noh, se siitä. Valmentajat joutuvat yhä useammin kohtuuttoman loan maalaamiksi ja liitto vielä avasi Rautakorven potkuilla pajatson - nyt sitä samaa painetta jatketaan valmentajaan kuin valmentajaan maajoukkueessa ja yleisökin tietää, mikä se ratkaisu on. Tuloshakuisiis ja lyhytnäköisyys ovat aikamme suurimpia ongelmia - se kaikki hyvä tulee niistä pitkäjänteisistä oikeista ratkaisuista ja yhteistyöstä. Ei se tule sieltä valmentajasta tai pelitavasta; kyllä Marjamäkikin voittaa, jos saa parhaat palaset. Suurelle yleisölle on jotenkin täysin mahdotonta käsittää, kuinka heikko Suomi on oikeasti sellaisissa turnauksissa materiaaliltaan, joissa NHL-voimat saadaan käyttöön.
 

Ippenator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Ilves, Carolina, Colorado ja Florida
Otetaanpas kiinni tästä aiheesta vähän pidemmän viestin muodossa.

Poistun hieman teemasta, mutta asia nitoutuu vahvasti myös Marjamäkeen.
  • Suomessa on jostain syystä vastustettu vuosia sitä, että seurajoukkuevalmentajat tekevät maajoukkuepestejä otona
  • pestiin halutaan pitkäjänteinen projekti, johon yksi valmentaja sitoutuu täysin - kuitenkin valmentajalla on hyvin rajalliset mahdollisuudet saada käyttöönsä kauden aikana riittävästä materiaalia ja parhaat mahdolliset eivät edes halua osallistua
  • pesti ei vaikuta olevan valmentajalle enää kovin hyvä
Nämä kaikki teemat nitoutuvat tähän moderniin muutokseen, jota elämme. Asiakkaista on tullut aivan keskeinen asia ja jääkiekko on muuttunut harrastelusta todelliseksi bisnekseksi. Palkat ovat kehittyneet sellaiselle tasolle, että pelkästään maan edustaminen ei ole enää pelaajille niin tärkeää. Yhä useammin elämme aikaa, jossa koko kansakunta tekee pätkätöitä ja pitkäaikaiset suhteet ovat katoamassa. Tässä muutoksessa on olennaisesti lisääntynyt ajattelu, jossa halutaan kaikki mulle heti nyt. Tämän muutoksen seurauksena yhä useammin yleisön odotukset muuttuvat aina vain enemmän epärealistisiksi: suurin osa ei edes ymmärrä niiden nappuloiden merkitystä, mitä valmentajalla on käytettävissää.

Suomi on pelaajien laadussa selvästi jäljessä suuria kiekkomaita kuten Ruotsia & Kanadaa & Yhdysvallat ja Venäjä. Tsekin kanssa ollaan suunnilleen samalla viivalla, joskin hieman edellä. Kuitenkin muutkin tuntuvat yhä useammin saavan laadukkaasta pelaajapoolista parempia nappuloita käyttöönsä, joten Suomi on pyrkinyt kaventamaan eroa pelitavallisesti. Kuitenkin yleisön malttamaton odotus jatkuvista huipputuloksista on muuttunut tuohon muotoon, että syitä menestymättömyydelle haetaan mieluusti pelitavasta & valmentajan henkilökohtaisista kyvyistä kuin rajallisesta materiaalista.

Kari Jalosen kausi oli loistava esimerkki: ekalla kaudella ei irronnut ihan parhaita palasia ja tulos oli puolivälieristä ulos. Seuraavalla kaudella selvittiin finaaliin, kun saatiin lähes kaikki parhaat mahdolliset palaset ja muilta jäi pari puuttumaan. Kanada oli silti parempI: sekä pelitavassa & yksilöiden laadussa. Kanadahan heittää maajoukkueen mukaan koutsin, joka sattuu olemaan vapaana sen suuremmin miettimättä. Ei siellä ole mitään pitkää traditiota. Jos on ihan loistava yksilöjoukkue niin kyllä siitä heikompikin valmentaja saa sen parhaan irti.

Marjamäki mielestäni sai Suomesta maksimit irti tuossa MM-turnauksessa, mutta sekin oli hirveä pettymys, kun peli ei ollut viihdyttävää eikä kivaa katsoa. Noh, se siitä. Valmentajat joutuvat yhä useammin kohtuuttoman loan maalaamiksi ja liitto vielä avasi Rautakorven potkuilla pajatson - nyt sitä samaa painetta jatketaan valmentajaan kuin valmentajaan maajoukkueessa ja yleisökin tietää, mikä se ratkaisu on. Tuloshakuisiis ja lyhytnäköisyys ovat aikamme suurimpia ongelmia - se kaikki hyvä tulee niistä pitkäjänteisistä oikeista ratkaisuista ja yhteistyöstä. Ei se tule sieltä valmentajasta tai pelitavasta; kyllä Marjamäkikin voittaa, jos saa parhaat palaset. Suurelle yleisölle on jotenkin täysin mahdotonta käsittää, kuinka heikko Suomi on oikeasti sellaisissa turnauksissa materiaaliltaan, joissa NHL-voimat saadaan käyttöön.

Ööö? Marjamäki kyllä sai kaikki parhaat mahdolliset palaset ensinnäkin World Cupiin. Toki ainakin suurimmalla osalla vastustajista oli vielä paremmat palaset käytettävissään. Sen verran pienenä pidän sitten kuitenkin materiaalieroja kaikkien huippujen turnauksissa, että Suomen tuloksen (kaikki pelit hävittiin) ja todella surkean ja aneemisen näköisen pelaamisen jälkeen on pakko osoittaa erityisesti valmentajaa epäonnistumisesta. Ei se pelkkä tulos vielä siihen saa johtaa, mutta jos peli on yhtä paskaa, aneemista ja passiivista kuin koko Marjamäen maajoukkueuran aikana, niin kyllä se nyt vaan on selkeästi osoitus paljon huonommasta maajoukkuevalmennuksesta, kuin mitä Suomella on useimmiten ollut.

Niin nyhveröä ja mielikuvituksetonta peliä en ole kenenkään Suomen maajoukkueen valmentajan aikana nähnyt pelattavan, kuin mitä kaikissa turnauksissa pelattiin Marjamäen aikana. Kiitos kun kävit valmentamassa Late, mutta ihan helvetisti enemmän kiitos, kun ymmärrät lähteä pois. Näkeehän sen, ettei homma vaan toimi noilla eväillä, millä SM-liigassa on viime vuodet hitaalla ja sumputtavalla pelaamisella taottu menestystä.

Kunhan nyt vaan ei Tapolasta tulisi ykkökoutsi Marjamäen jälkeen. En nimittäin ole ollenkaan vakuuttunut, että ainakaan paljoa paremmalla tavalla tullaan silloin pelaamaan. Tosin uskon kuitenkin Tapolan saavan tsempattua pelaajia paljon paremmin kuin Late. Toivottavasti olen Tapolan valmentamistavasta kuitenkin väärässä, mikäli hänestä seuraava päävalmentaja leijonille tulee. Sinänsä toivoisin Karri Kiven olevan seuraava leijonakoutsi, mutta kyllä nyt taitaa tämä ajoitus varmistaa sen, että Tapola se tulee olemaan. No, katsellaan kuinka käy.
 
Viimeksi muokattu:

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ööö? Marjamäki kyllä sai kaikki parhaat mahdolliset palaset ensinnäkin World Cupiin.

Tuolla uudella mantereella on käynyt yrittämässä kasa suomalaisia päävalmentajia ja kukaan ei ole onnistunut IKINÄ pienessä kaukalossa. Mikä ihme siinä, että vuodesta toiseen on pakko vängätä vastaan? Pienessä kaukalossa ne ominaisuudet, joissa Suomi on KAIKKIA pääkilpailijoita jäljessä tulevat ihan mielettömän selkeästi näkyviin. Nyt ei ole sitä Torinon "varmaa" kultaporukkaa jalkeilla vaan Suomi tarvitsee KIPEÄSTI parempia pelaajia NHL:n, jotka sitten esiintyvät näissä turnauksissa.

Ei odotus ole realistinen, jos odotetaan, että pienessä kaukalossa Suomi olisi tuolla materiaalillaan voittamassa materiaaliltaan selvästi parempia maita. Jos katsot vaikka niitä World Cupin pelejä huomaat, että Suomi pelasi rakenteellisesti IHAN ok kiekkoa, mutta kukaan valmentaja ei voi sille yhtikäs mitään, jos pelaajat ampuvat jok'ikisessä maalipaikassa logoon. Suomella ei World Cupissa yksinkertaisesti taito riittänyt terävään maalintekoon eikä sitä nyt ihan heti ole tulossa lisää.

mutta jos peli on yhtä paskaa, aneemista ja passiivista kuin koko Marjamäen maajoukkueuran aikana, niin kyllä se nyt vaan on selkeästi osoitus paljon huonommasta maajoukkuevalmennuksesta, kuin mitä Suomella on useimmiten ollut.

Suomihan yritti tuossa mm. kevään MM-karkeloissa muutamassa pelissä sellaista vähemmän aneemista pelitapaa. Tuloksena oli mm. tappio Ranskalle. Mietipä sitä. MM-kisoissa Suomella oli surkein materiaali miesmuistiin ja Marjamäki teki voitovansa. USA:ta vastaan pystyttiin yksi peli yllättämään pelaamalla aktiivisempaa lätkää, mutta Ruotsia vastaan tuli aivan heti noutaja. Sen jälkeen pronssipelissä palattiin taas siihen, millä tuo joukkue edes pystyi pitämään omissa tilanteen hallussa.

Niin nyhveröä ja mielikuvituksetonta peliä en ole kenenkään Suomen maajoukkueen valmentajan aikana nähnyt pelattavan, kuin mitä kaikissa turnauksissa pelattiin Marjamäen aikana. Kiitos kun kävit valmentamassa Late, mutta ihan helvetisti enemmän kiitos, kun ymmärrät lähteä pois.

Kato viime kauden maajoukkuepakit esim. tuolla MM-kisoista ja käy se nimilista läpi ja tsekkaa, ketä siellä esim. Ruotsilla oli. On kiva vannoa sen aktiivisen pelitavan nimiin silloin kun sulla on käytössä pakisto, joka pystyy avaamaan paineen alta laadukkaalla syötöllä. Marjamäen Leijonissa oli ihan pirusti samaa kuin Jokereissa viime kaudella, jota valmensi maajoukkueessa marinoitunut Jukka Jalonen. Jos pakit ei pysty kerta kaikkiaan millään ilveellä avaamaan paineen alta mitenkään laadukkaasti niin mitä muita vaihtoehtoja jää, kun vetää se viisikko niin tiiviiksi lähelle, että siitä saa se kädettöminkin pakki sen kiekon eteenpäin?

Late, mutta ihan helvetisti enemmän kiitos, kun ymmärrät lähteä pois. Näkeehän sen, ettei homma vaan toimi noilla eväillä, millä SM-liigassa on viime vuodet hitaalla ja sumputtavalla pelaamisella taottu menestystä.

Niin SM-liigassa on ihan saman tason pakit kuin tuolla maajoukkueessa on. Jääkiekossa on kyse pirun pienistä asioista toisinaan ja SM-liigassa pelataan monen mielestä sellaista kiekkoa, joka on lähinnä sitä, mitä Pohjois-Amerikassa pelataan, jos esim. verrataan Ruotsiin. Mutta kyllä ainakin tässä mitä itse oon nähnyt nyt harkkakaudella näitä liigapelejä niin kyllä monet on tehnyt sun kans saman tulkinnan, että yhä enemmän täytyy pystyä pelaamaan jatkuvasti viidellä ja yhä vähemmän on merkitystä pelipaikoilla. Pakkien jalkavuus on äärimmäisen tärkeää ja samalla puolustavien puolustajien merkitys on laskusuunnassa.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuolla uudella mantereella on käynyt yrittämässä kasa suomalaisia päävalmentajia ja kukaan ei ole onnistunut IKINÄ pienessä kaukalossa. Mikä ihme siinä, että vuodesta toiseen on pakko vängätä vastaan? Pienessä kaukalossa ne ominaisuudet, joissa Suomi on KAIKKIA pääkilpailijoita jäljessä tulevat ihan mielettömän selkeästi näkyviin. Nyt ei ole sitä Torinon "varmaa" kultaporukkaa jalkeilla vaan Suomi tarvitsee KIPEÄSTI parempia pelaajia NHL:n, jotka sitten esiintyvät näissä turnauksissa.

Ei odotus ole realistinen, jos odotetaan, että pienessä kaukalossa Suomi olisi tuolla materiaalillaan voittamassa materiaaliltaan selvästi parempia maita. Jos katsot vaikka niitä World Cupin pelejä huomaat, että Suomi pelasi rakenteellisesti IHAN ok kiekkoa, mutta kukaan valmentaja ei voi sille yhtikäs mitään, jos pelaajat ampuvat jok'ikisessä maalipaikassa logoon. Suomella ei World Cupissa yksinkertaisesti taito riittänyt terävään maalintekoon eikä sitä nyt ihan heti ole tulossa lisää.



Suomihan yritti tuossa mm. kevään MM-karkeloissa muutamassa pelissä sellaista vähemmän aneemista pelitapaa. Tuloksena oli mm. tappio Ranskalle. Mietipä sitä. MM-kisoissa Suomella oli surkein materiaali miesmuistiin ja Marjamäki teki voitovansa. USA:ta vastaan pystyttiin yksi peli yllättämään pelaamalla aktiivisempaa lätkää, mutta Ruotsia vastaan tuli aivan heti noutaja. Sen jälkeen pronssipelissä palattiin taas siihen, millä tuo joukkue edes pystyi pitämään omissa tilanteen hallussa.



Kato viime kauden maajoukkuepakit esim. tuolla MM-kisoista ja käy se nimilista läpi ja tsekkaa, ketä siellä esim. Ruotsilla oli. On kiva vannoa sen aktiivisen pelitavan nimiin silloin kun sulla on käytössä pakisto, joka pystyy avaamaan paineen alta laadukkaalla syötöllä. Marjamäen Leijonissa oli ihan pirusti samaa kuin Jokereissa viime kaudella, jota valmensi maajoukkueessa marinoitunut Jukka Jalonen. Jos pakit ei pysty kerta kaikkiaan millään ilveellä avaamaan paineen alta mitenkään laadukkaasti niin mitä muita vaihtoehtoja jää, kun vetää se viisikko niin tiiviiksi lähelle, että siitä saa se kädettöminkin pakki sen kiekon eteenpäin?



Niin SM-liigassa on ihan saman tason pakit kuin tuolla maajoukkueessa on. Jääkiekossa on kyse pirun pienistä asioista toisinaan ja SM-liigassa pelataan monen mielestä sellaista kiekkoa, joka on lähinnä sitä, mitä Pohjois-Amerikassa pelataan, jos esim. verrataan Ruotsiin. Mutta kyllä ainakin tässä mitä itse oon nähnyt nyt harkkakaudella näitä liigapelejä niin kyllä monet on tehnyt sun kans saman tulkinnan, että yhä enemmän täytyy pystyä pelaamaan jatkuvasti viidellä ja yhä vähemmän on merkitystä pelipaikoilla. Pakkien jalkavuus on äärimmäisen tärkeää ja samalla puolustavien puolustajien merkitys on laskusuunnassa.
Ja eniten pienessä kaukalossa ollaan jäljessä juuri pelikirjan suhteen.

Ihan älytöntä ohittaa olankohautuksella vuoden verran aivan törkeen huonoa peliä sillä, että pelaajat on huonoja. Pakitkin on niin huonoja, että ei osaa syöttää kuin kahden metrin syötön. Tekosyitä tekosyitä ja tekosyitä. Ja vuodenkin jälkeen joku näköjään jaksaa odotella, että tämä paska pelitapa muuttuisi taikasauvan heilautuksella timantiksi. Sitten joku toinen pelitapa, tällä samalla paskalla joukkuueella, voidaan kuitenkin tuomita paskaksi yhden ottelun perusteella.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ihan älytöntä ohittaa olankohautuksella vuoden verran aivan törkeen huonoa peliä sillä, että pelaajat on huonoja. Pakitkin on niin huonoja, että ei osaa syöttää kuin kahden metrin syötön. Tekosyitä tekosyitä ja tekosyitä. Ja vuodenkin jälkeen joku näköjään jaksaa odotella, että tämä paska pelitapa muuttuisi taikasauvan heilautuksella timantiksi. Sitten joku toinen pelitapa, tällä samalla paskalla joukkuueella, voidaan kuitenkin tuomita paskaksi yhden ottelun perusteella.

Niin. Heittäkää toi Ruotsin pakisto Marjamäelle niin takaan, että hän voittaa sillä mestaruuden.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Niin. Heittäkää toi Ruotsin pakisto Marjamäelle niin takaan, että hän voittaa sillä mestaruuden.
Minä takaan, että Marjamäki ei voittaisi mestaruutta edes Ruotsin pakiston ja Kanadan hyökkäyksen ja Suomen maalivahtien yhdistelmällä.

Sen sijaan tulevalla kaudella hän voi voittaa jopa Suomen ripuliranteilla Olympia- ja MM-kultaa. Mutta toisin kuin tuon ensimmäisen kappaleen sisältöä, tätä en voi taata.
 

Ippenator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Ilves, Carolina, Colorado ja Florida
Tuolla uudella mantereella on käynyt yrittämässä kasa suomalaisia päävalmentajia ja kukaan ei ole onnistunut IKINÄ pienessä kaukalossa. Mikä ihme siinä, että vuodesta toiseen on pakko vängätä vastaan? Pienessä kaukalossa ne ominaisuudet, joissa Suomi on KAIKKIA pääkilpailijoita jäljessä tulevat ihan mielettömän selkeästi näkyviin. Nyt ei ole sitä Torinon "varmaa" kultaporukkaa jalkeilla vaan Suomi tarvitsee KIPEÄSTI parempia pelaajia NHL:n, jotka sitten esiintyvät näissä turnauksissa.

Ei odotus ole realistinen, jos odotetaan, että pienessä kaukalossa Suomi olisi tuolla materiaalillaan voittamassa materiaaliltaan selvästi parempia maita. Jos katsot vaikka niitä World Cupin pelejä huomaat, että Suomi pelasi rakenteellisesti IHAN ok kiekkoa, mutta kukaan valmentaja ei voi sille yhtikäs mitään, jos pelaajat ampuvat jok'ikisessä maalipaikassa logoon. Suomella ei World Cupissa yksinkertaisesti taito riittänyt terävään maalintekoon eikä sitä nyt ihan heti ole tulossa lisää.



Suomihan yritti tuossa mm. kevään MM-karkeloissa muutamassa pelissä sellaista vähemmän aneemista pelitapaa. Tuloksena oli mm. tappio Ranskalle. Mietipä sitä. MM-kisoissa Suomella oli surkein materiaali miesmuistiin ja Marjamäki teki voitovansa. USA:ta vastaan pystyttiin yksi peli yllättämään pelaamalla aktiivisempaa lätkää, mutta Ruotsia vastaan tuli aivan heti noutaja. Sen jälkeen pronssipelissä palattiin taas siihen, millä tuo joukkue edes pystyi pitämään omissa tilanteen hallussa.



Kato viime kauden maajoukkuepakit esim. tuolla MM-kisoista ja käy se nimilista läpi ja tsekkaa, ketä siellä esim. Ruotsilla oli. On kiva vannoa sen aktiivisen pelitavan nimiin silloin kun sulla on käytössä pakisto, joka pystyy avaamaan paineen alta laadukkaalla syötöllä. Marjamäen Leijonissa oli ihan pirusti samaa kuin Jokereissa viime kaudella, jota valmensi maajoukkueessa marinoitunut Jukka Jalonen. Jos pakit ei pysty kerta kaikkiaan millään ilveellä avaamaan paineen alta mitenkään laadukkaasti niin mitä muita vaihtoehtoja jää, kun vetää se viisikko niin tiiviiksi lähelle, että siitä saa se kädettöminkin pakki sen kiekon eteenpäin?



Niin SM-liigassa on ihan saman tason pakit kuin tuolla maajoukkueessa on. Jääkiekossa on kyse pirun pienistä asioista toisinaan ja SM-liigassa pelataan monen mielestä sellaista kiekkoa, joka on lähinnä sitä, mitä Pohjois-Amerikassa pelataan, jos esim. verrataan Ruotsiin. Mutta kyllä ainakin tässä mitä itse oon nähnyt nyt harkkakaudella näitä liigapelejä niin kyllä monet on tehnyt sun kans saman tulkinnan, että yhä enemmän täytyy pystyä pelaamaan jatkuvasti viidellä ja yhä vähemmän on merkitystä pelipaikoilla. Pakkien jalkavuus on äärimmäisen tärkeää ja samalla puolustavien puolustajien merkitys on laskusuunnassa.

En nyt jaksa kaikkea kirjoittamaasi kommentoida, vaikka olen edelleen kanssasi monesta asiasta eri mieltä. Eniten pisti silmään kuitenkin se kun väitit, että Suomi joutui ongelmiin Ranskaa ja muitakin joukkueita vastaan liian aktiivisen pelitavan takia. Ranskaa vastaanhan juuri pelattiin ylivarovaista näennäiskiekkoa silkkihansikkaat käsissä. Ranskahan oli se joukkue, joka tuossa pelissä painoi sata lasissa luistellen, kun Suomi sumputti ja oli ylivarovainen, antaen Ranskalle aivan liikaa mahdollisuuksia kontrolloituun hyökkäyspeliin. Toki Suomi jonkin verran sai laukauksia, mutta ne olivat tuon passiivisen ja ylivarovaisen surkean pelaamisen takia lähes järjestään paskoilta paikoilta. Aivan samaa touhua oli sitten mm. Sloveniaa vastaan, mikä oli kyllä aivan järkyttävää katsottavaa.

Ei noin saa ennalta heikommille antaa passiivisuudella selkeää mahdollisuutta aloitteelliseen hyökkäyspeliin, ja ei sitä kyllä saa tehdä sen enempää ns. taidollisesti parempiakaan joukkueitakaan vastaan.
 
Viimeksi muokattu:

Target

Jäsen
Suosikkijoukkue
Löytyy
Kato viime kauden maajoukkuepakit esim. tuolla MM-kisoista ja käy se nimilista läpi ja tsekkaa, ketä siellä esim. Ruotsilla oli. On kiva vannoa sen aktiivisen pelitavan nimiin silloin kun sulla on käytössä pakisto, joka pystyy avaamaan paineen alta laadukkaalla syötöllä.
Herää kysymys: Miksi tuli yllättäviä väsymysoireita ja kieltäytymisiä? Johtuukohan valmennuksesta? Ennen on ollut tunkua maajoukkueeseen.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Herää kysymys: Miksi tuli yllättäviä väsymysoireita ja kieltäytymisiä? Johtuukohan valmennuksesta? Ennen on ollut tunkua maajoukkueeseen.

Minä en usko, että kaikki maailmassa on kiinni valmentajasta. Kyllä niitä kieltäytymisiä tulee - aivan sama kuka siellä koutsina on. Esim. Koivu & Granlund & Barkov & Laine eivät olisi tulleet missään olosuhteissa, vaikka kuka olisi valmentamassa. Monella pelaajalla oli sopimukset katkolla niin sekin selittää jo monta kieltäytymistä; eivät ne silloin tule.

Ei Kari Jalonenkaan saanut ekalla kaudellaan kaikkia niitä, jotka olisi halunnut. Mun mielestä on aika yksisilmäistä tuijottaa vaan valmennusta ja perustaa kaikki siihen, että kieltäytymisiä tulee, koska valmennus. Joku yksittäinen pelaaja voi olla, joka ei halua tulla jonkun valmentajan alaisuuteen pelaamaan, mutta tästä tuskin oli kysymys. Nyt ei vaan ollut saatavilla enempää.

Ja jos tuota pakkipäätä ajatellaan niin ei siellä hirveästi ole edes pelaajia tarjolla tuolta NHL:stä, jotka olisivat tulossa. Se on vaan tosiasia. Määttä pelasi playoffseja, joten ei ollut käytettävissä ja Vatasella sopimus katkolla, joten ei ollut käytettävissä. Sitten siihen tuleekin aika pitkä väli niihin seuraaviin pakkeihin.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Minä en usko, että kaikki maailmassa on kiinni valmentajasta. Kyllä niitä kieltäytymisiä tulee - aivan sama kuka siellä koutsina on. Esim. Koivu & Granlund & Barkov & Laine eivät olisi tulleet missään olosuhteissa, vaikka kuka olisi valmentamassa. Monella pelaajalla oli sopimukset katkolla niin sekin selittää jo monta kieltäytymistä; eivät ne silloin tule.

Ei Kari Jalonenkaan saanut ekalla kaudellaan kaikkia niitä, jotka olisi halunnut. Mun mielestä on aika yksisilmäistä tuijottaa vaan valmennusta ja perustaa kaikki siihen, että kieltäytymisiä tulee, koska valmennus. Joku yksittäinen pelaaja voi olla, joka ei halua tulla jonkun valmentajan alaisuuteen pelaamaan, mutta tästä tuskin oli kysymys. Nyt ei vaan ollut saatavilla enempää.

Ja jos tuota pakkipäätä ajatellaan niin ei siellä hirveästi ole edes pelaajia tarjolla tuolta NHL:stä, jotka olisivat tulossa. Se on vaan tosiasia. Määttä pelasi playoffseja, joten ei ollut käytettävissä ja Vatasella sopimus katkolla, joten ei ollut käytettävissä. Sitten siihen tuleekin aika pitkä väli niihin seuraaviin pakkeihin.
Tämäkin asia on pyöritetty täällä jo hiton monta kertaa läpi. Ei se sopimus katkolla ole tosiaan mikään ylipääsemätön este, tästä viestiketjusta löytyy asialle hyvät perusteet ja näytöt. Voin taata, että vähintään joku mainitsemastasi nelikosta olisi harkinnut liittymistä jos Late ei olisi ruorissa. Ja noiden nimien ulkopuoleltakin löytyy läjä valmentajan takia kieltäytyneitä.

Uskomatonta tämä joidenkin tarve puolustella sokeasti Latea. Kaikki muut on paskaa paitsi valmentaja ja pelitapa, vaikka sokea Reettakin näki jo alkutalvesta, että Laten pelikirja laittaa pelaajat ihan toivottoman paikan eteen.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Uskomatonta tämä joidenkin tarve puolustella sokeasti Latea. Kaikki muut on paskaa paitsi valmentaja ja pelitapa, vaikka sokea Reettakin näki jo alkutalvesta, että Laten pelikirja laittaa pelaajat ihan toivottoman paikan eteen.

Ihan toivottoman paikan eteen? Suomi selvisi tuossa turnauksessa top 4:n, joka on siis parempi suoritus kuin Kojon ekalla kaudella, jolloin Suomi selvisi ainoastaan puolivälierään.

Mutta nythän Marjamäki on tehnyt ratkaisunsa ja päättänyt jäädä pois noista hommista ensi vuoden jälkeen. Suomalaisen kiekon tulevaisuus on valoisampi, mutta siihen menee useampi vuosi, että tuosta meidän parantuneesta junnuputkesta saadaan hedelmiä isolle näyttämölle. Elämme uudelleen rakennuksen aikaa ja siinä kohtaa Marjamäki on joutunut pahaan väliin. Kojo vei toisella kaudellaan Suomen hienosti hopealle, mutta sai myös historiallisen kovan miehistön mukaan. Kanadalle finaalissa ei voitu yhtään mitään, mutta muuten turnaus oli todella hyvä.

Viime kauden EHT:t menivät kuten menivät, minua se ei henkilökohtaisella tasolla kiinnosta nimeksikään, koska EHT:lla annetaan näyttöjä ja ainoastaan murto-osa näistä pelaajista ovat todellisia kandidaatteja joukkueeseen. Viime vuonna Marjamäki teki mielestäni siitä poolista oikeat valinnat, kun ei ollut paljoa parempaakaan saatavilla. Toki KHL:n kärkipelaajien jääminen ulos oli paha isku, koska olisi heitäkin ehdottomasti tarvittu.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Ihan toivottoman paikan eteen? Suomi selvisi tuossa turnauksessa top 4:n, joka on siis parempi suoritus kuin Kojon ekalla kaudella, jolloin Suomi selvisi ainoastaan puolivälierään.

Mutta nythän Marjamäki on tehnyt ratkaisunsa ja päättänyt jäädä pois noista hommista ensi vuoden jälkeen. Suomalaisen kiekon tulevaisuus on valoisampi, mutta siihen menee useampi vuosi, että tuosta meidän parantuneesta junnuputkesta saadaan hedelmiä isolle näyttämölle. Elämme uudelleen rakennuksen aikaa ja siinä kohtaa Marjamäki on joutunut pahaan väliin. Kojo vei toisella kaudellaan Suomen hienosti hopealle, mutta sai myös historiallisen kovan miehistön mukaan. Kanadalle finaalissa ei voitu yhtään mitään, mutta muuten turnaus oli todella hyvä.

Viime kauden EHT:t menivät kuten menivät, minua se ei henkilökohtaisella tasolla kiinnosta nimeksikään, koska EHT:lla annetaan näyttöjä ja ainoastaan murto-osa näistä pelaajista ovat todellisia kandidaatteja joukkueeseen. Viime vuonna Marjamäki teki mielestäni siitä poolista oikeat valinnat, kun ei ollut paljoa parempaakaan saatavilla. Toki KHL:n kärkipelaajien jääminen ulos oli paha isku, koska olisi heitäkin ehdottomasti tarvittu.
Unohdat nyt sellaisen tärkeän seikan, että tämä oli jo toinen arvokisaturnaus Latelle. Laten ensimmäinen turnaus meni vielä paljon huonommin kuin Kojon ensimmäinen turnee.

WC ei kiinnosta koska pieni kaukalo. EHT ei kiinnosta koska höntsää. MM-kisojen alkusarja ei kiinnosta, koska tärkeintä on vain päästä jatkoon ja hakea asetelmia. Kovin suppealla otannalla teet arviot jos arvioksi kelpaa vain arvokisaturnausten pudotuspelit. Onneksi Marjamäen Leijonat pelasi sen ainoan hyvän ottelun juuri tuohon puolivälierään. Tosin tässäkin voi vähä käyttää sitä isompaa otantaa ja pähkäillä, että oliko tämä about ainut hyvä ottelu noin kolmestakymmenesä? ns. vahinko tai vastustajan floppaamista. Laten Leijonat on pelannut 33 ottelua ja voittanut niistä 13 maaliero 79–96. Vaikka ei näillä tilastoillakaan ole oikeastaan mitään väliä, sillä millä on väliä on, että peli on ollut tooooosi huonoa ihan koko ajan. Kaikki varmaan ymmärtää, minkä verran Leijonat on kohdannut ihan sysipaskojakin joukkueita, niin tuo saldo on ihan käsittämättömän huono. Laten kaksissa arvokisoissa tuo USA voitto taitaa olla Suomen ainut voitto ns. isosta lätkämaasta.

Jep, ihan toivottomaan paikkaan, pelitapa ajoi pelaajia jatkuvasti 1vs2 tai 1vs3 tilanteisiin ja vielä kaiken lisäksi niin, että vastustajilla oli valtava liike etu kamppailutilanteissa. Ylivoimaisia tilanteita hyvässä liikkeessä nähtiin vain ja ainoastaa hyökkäyksiin lähdöissä ennen omaa siniviivaa(tai oikeastaan b-pisteen yläkaarta). Siitä eteenpäin kaikki menikin sitten ihan päin persettä.

Ei tällä tasolla ole mitään saumaa pärjätä, jos annat kaiken aloitteellisuuden vastustajalle ja päästät heidän hyökkäämään vapaasti. Ja hyökkäyspeli oli ihan liian hidasta ja ennalta-arvattavaa, eikä parhaita vastaan ilman yllätysmomenttia oikein voi onnistua.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Sijoituksia huomioimatta A-maajoukkueen esitykset ovat olleet viihdearvoltaan (pl. jotkut poikkeustapaukset) tylsää paskakiekkoa ties kuinka monta vuotta putkeen. Suomi on ns. lätkämaista ollut jo pitkään tylsintä kiekkoa pelaava maa MM-kisoissa.

Suomi tunnettiin ennen transatlanttisesta taistelulätkästä, missä yhdistyi pohjois-amerikkalainen maalilleajo ja eurooppalainen jääpallolätkä. Nyt tilalla on antifyysinen ja futista imitoiva kiekkokontrolliätkä, mikä olisi ehkä myös menestyvää, jos Suomella olisi taitavimmat yksilöt.

Nykyvalmennus Marjamäki, Virta, Dufva, Aho ja muut jääkiekon valmennuksen perseenreijät ovat jostain syystä saaneet valtavirtaan neronleimauksen, että kiekollisesti vajaat suomalaiset on saatava pelaamaan maksimaalista kiekollista taitoa vaativaa antifyysistä kiekonhallintaa/jääpalloa. Jukka Jalonen 2011 mestaruudellaan on yksi syy tähän, mutta samalla varmasti ensimmäisenä myöntämässä, että silloiset olosuhteet (=finaalipelien vastus) ja sattuma olivat myös otolliset.

Joku Marjämäki tekee lopulta vain sen minkä osaa, mutta Jääkiekkoliitto ja taustalla vaaniva Kummola haalii SM-liigan menestymisen perusteella tehtyjä valintojaan mustasukkaisesti. Siksi Olympialaisiin lähdetään samalla paskavalmennuksella kuin ennenkin. Ja kehdataan vielä väittää, että "oltiin valmiit jaktamaan sopimusta" siitä eteenpäinkin.

Suomalainen huippujääkiekkovalmennus on myytti.
 

Ippenator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Ilves, Carolina, Colorado ja Florida
Sijoituksia huomioimatta A-maajoukkueen esitykset ovat olleet viihdearvoltaan (pl. jotkut poikkeustapaukset) tylsää paskakiekkoa ties kuinka monta vuotta putkeen. Suomi on ns. lätkämaista ollut jo pitkään tylsintä kiekkoa pelaava maa MM-kisoissa.

Suomi tunnettiin ennen transatlanttisesta taistelulätkästä, missä yhdistyi pohjois-amerikkalainen maalilleajo ja eurooppalainen jääpallolätkä. Nyt tilalla on antifyysinen ja futista imitoiva kiekkokontrolliätkä, mikä olisi ehkä myös menestyvää, jos Suomella olisi taitavimmat yksilöt.

Nykyvalmennus Marjamäki, Virta, Dufva, Aho ja muut jääkiekon valmennuksen perseenreijät ovat jostain syystä saaneet valtavirtaan neronleimauksen, että kiekollisesti vajaat suomalaiset on saatava pelaamaan maksimaalista kiekollista taitoa vaativaa antifyysistä kiekonhallintaa/jääpalloa. Jukka Jalonen 2011 mestaruudellaan on yksi syy tähän, mutta samalla varmasti ensimmäisenä myöntämässä, että silloiset olosuhteet (=finaalipelien vastus) ja sattuma olivat myös otolliset.

Joku Marjämäki tekee lopulta vain sen minkä osaa, mutta Jääkiekkoliitto ja taustalla vaaniva Kummola haalii SM-liigan menestymisen perusteella tehtyjä valintojaan mustasukkaisesti. Siksi Olympialaisiin lähdetään samalla paskavalmennuksella kuin ennenkin. Ja kehdataan vielä väittää, että "oltiin valmiit jaktamaan sopimusta" siitä eteenpäinkin.

Suomalainen huippujääkiekkovalmennus on myytti.
Loistava kirjoitus! Tässä osuttiin kyllä niin naulan kantaan, kuin vain ikinä voi tässä aiheessa tehdä. Myös Sörsseliltä erittäin hyviä kommentteja ja perusteluja edellisessä viestissä. Hienoa!
 
Viimeksi muokattu:

RedWing91

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Red Wings
Oma näkemykseni on se, että Marjamäki lähti maajoukkueen päävalmentajan pestin lisäksi johtamaan uudenlaista ajattelutapaa suomalaisessa valmennuksessa. Oli jo ennen pestiä selvästi kaikkien tiedossa, että WC:ssa ei tulla menestymään Liigasta tutulla "shakilla". Kyseisessä turnauksessa olikin aika lailla mahdoton menestyä, sillä materiaali oli yksinkertaisesti selvästi muita jäljessä. Tällöin oli luonnollisesti pyrittävä saamaan pelitavallista etua pakottamalla vastustajat hitaampaan peliin. Nopeuttamalla lukemat olisivat olleen rumemmat. Realiteetit tulivat kuitenkin vastaan ja vastustajat pystyivät parempine materiaaleineen realisoimaan jo etukäteen tiedossa olleet heikkoudet.

Todelliset paikat pelin muutokseen tulivatkin sitten muissa turnauksissa. EHT-turnauksiin ja MM-kisoihin jalkeille saatiin joukkueet, joilla voidaan hyvänä päivänä haastaa muut suurmaat (pl. MM-kisojen Ruotsi, Venäjä ja Kanada, joiden materiaalit olivat aivan eri planeetalta). Näkisin EHT-menestymättömyyden suurimpana syynä sen, että yhteisiä päiviä joukkueen kanssa on kovin vähän. Revitään kasaan joukkueellinen pelaajia, jotka ovat tottuneet seurajoukkueissaan pelaamaan aivan eri tavalla kuin miten parin päivän reenaamisen jälkeen maajoukkueessa pitäisi pelata, niin ymmärrän kyllä menestymisen haasteellisuuden. Ei silti ole väärin yrittää opettaa pelaajia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, vaan pikemminkin olisi välinpitämätöntä jatkaa vanhan toistamista, vaikka se lyhyellä tähtäimellä toisikin paremman tuloksen.

Marjamäki viihtyy paremmin pidemmissä projekteissa, joissa pääsee osallistumaan pelaajien arkeen ja sitä kautta vaikuttamaan lopulliseen menestykseen. Hän on myös parempi siinä. Ehkei Marjamäki ole parhaimmillaan maajoukkueessa, eikä myöskään pidä maajoukkueen arjesta riittävästi. Se ei silti tee hänestä huonompaa valmentajaa, vaan vain erilaisen kuin maajoukkueen peräsimeen toivotaan. Varmasti on myös edellisen vuoden aikana oppinut paljon uutta.

Hän pitää säännöllisesti palavereita muiden suomalaisten valmentajien kanssa ja tuo esiin näkemyksensä pelin suuntauksista. Samalla puhetta on yksittäisistä pelaajista ja heidän tärkeimmistä kehityskohteistaan. Omasta mielestäni viimeisen päälle analyyttinen, tavoitteellinen sekä oppimishaluinen- ja kykyinen valmentaja, mutta tarvittavia muutoksia on ollut täysin mahdoton tehdä vuodessa. Olisi myös tulevalla kaudella minkä tahansa Liiga-joukkueen penkin takana sarjan paras valmentaja.

On hienoa, että jääkiekko kiinnostaa suomalaisia. Sen takia menestystäkin odotetaan jatkuvasti ja valmentajan teilaaminen on aina helpoin tapa purkaa turhautumistaan. Sitä en tiedä, tuleeko Leijonat tulevalla kaudella saamaan olympialaisista tai MM-kisoista mitaleja, mutta uskon pelin ottavan kehitysaskeleen, vaikkei halutun pelitavan toteuttamiseen riittämätön materiaali mihinkään olekaan muuttunut. Suomalaisessa huippukiekossa on vain yksinkertaisesti keskitytty liian kauan vääriin asioihin, mutta nyt siihenkin on saatu aikaan muutosta. Seuraavalla koutsilla (uskoakseni Tapola) on huomattavasti helpommat lähtökohdat. Kova koutsi hänkin.
 
Viimeksi muokattu:

Ippenator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Ilves, Carolina, Colorado ja Florida
Oma näkemykseni on se, että Marjamäki lähti maajoukkueen päävalmentajan pestin lisäksi johtamaan uudenlaista ajattelutapaa suomalaisessa valmennuksessa. Oli jo ennen pestiä selvästi kaikkien tiedossa, että WC:ssa ei tulla menestymään Liigasta tutulla "shakilla". Kyseisessä turnauksessa olikin aika lailla mahdoton menestyä, sillä materiaali oli yksinkertaisesti selvästi muita jäljessä. Tällöin oli luonnollisesti pyrittävä saamaan pelitavallista etua pakottamalla vastustajat hitaampaan peliin. Nopeuttamalla lukemat olisivat olleen rumemmat. Realiteetit tulivat kuitenkin vastaan ja vastustajat pystyivät parempine materiaaleineen realisoimaan jo etukäteen tiedossa olleet heikkoudet.

Todelliset paikat pelin muutokseen tulivatkin sitten muissa turnauksissa. EHT-turnauksiin ja MM-kisoihin jalkeille saatiin joukkueet, joilla voidaan hyvänä päivänä haastaa muut suurmaat (pl. MM-kisojen Ruotsi, Venäjä ja Kanada, joiden materiaalit olivat aivan eri planeetalta). Näkisin EHT-menestymättömyyden suurimpana syynä sen, että yhteisiä päiviä joukkueen kanssa on kovin vähän. Revitään kasaan joukkueellinen pelaajia, jotka ovat tottuneet seurajoukkueissaan pelaamaan aivan eri tavalla kuin miten parin päivän reenaamisen jälkeen maajoukkueessa pitäisi pelata, niin ymmärrän kyllä menestymisen haasteellisuuden. Ei silti ole väärin yrittää opettaa pelaajia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, vaan pikemminkin olisi välinpitämätöntä jatkaa vanhan toistamista, vaikka se lyhyellä tähtäimellä toisikin paremman tuloksen.

Marjamäki viihtyy paremmin pidemmissä projekteissa, joissa pääsee osallistumaan pelaajien arkeen ja sitä kautta vaikuttamaan lopulliseen menestykseen. Hän on myös parempi siinä. Ehkei Marjamäki ole parhaimmillaan maajoukkueessa, eikä myöskään pidä maajoukkueen arjesta riittävästi. Se ei silti tee hänestä huonompaa valmentajaa, vaan vain erilaisen kuin maajoukkueen peräsimeen toivotaan. Varmasti on myös edellisen vuoden aikana oppinut paljon uutta.

Hän pitää säännöllisesti palavereita muiden suomalaisten valmentajien kanssa ja tuo esiin näkemyksensä pelin suuntauksista. Samalla puhetta on yksittäisistä pelaajista ja heidän tärkeimmistä kehityskohteistaan. Omasta mielestäni viimeisen päälle analyyttinen, tavoitteellinen sekä oppimishaluinen- ja kykyinen valmentaja, mutta tarvittavia muutoksia on ollut täysin mahdoton tehdä vuodessa. Olisi myös tulevalla kaudella minkä tahansa Liiga-joukkueen penkin takana sarjan paras valmentaja.

On hienoa, että jääkiekko kiinnostaa suomalaisia. Sen takia menestystäkin odotetaan jatkuvasti ja valmentajan teilaaminen on aina helpoin tapa purkaa turhautumistaan. Sitä en tiedä, tuleeko Leijonat tulevalla kaudella saamaan olympialaisista tai MM-kisoista mitaleja, mutta uskon pelin ottavan kehitysaskeleen, vaikkei halutun pelitavan toteuttamiseen riittämätön materiaali mihinkään olekaan muuttunut. Suomalaisessa huippukiekossa on vain yksinkertaisesti keskitytty liian kauan vääriin asioihin, mutta nyt siihenkin on saatu aikaan muutosta. Seuraavalla koutsilla (uskoakseni Tapola) on huomattavasti helpommat lähtökohdat. Kova koutsi hänkin.
Minua kyllä hämmentää se, että Marjamäellä tuntuu olevan fanittajia yllättävän paljon siihen nähden millä tavalla hän valmentaa.

Itse en ollut kovin paljon hänen joukkueidensa nähnyt pelaavan, ennen kuin sitten kaudella 2015-2016 katsoin käytännössä Kärppien kaikki pelit, lähinnä Ahon, Puljujärven ja Nutivaaran takia. Silloin aika pian tajusin, että tuo Marjamäkihän on aivan hirvittävä luovan jääkiekon tappaja. Mielessäni ristin hänen pelitapansa käsijarrukiekoksi, koska liigatason huippumateriaalista huolimatta hän peluutti joukkuettaan järkyttävän passiivisesti, ja kaikki tehtiin omassa päässä ja hyökkäyspäässä kammottavan hitaasti ja passiivisesti kaikkia mahdollisia riskejä välttäen. Hyvätkin luistelijat näyttivät lähinnä puskutraktoreilta tuossa Marjamäen joukkueessa, ja järjestään Kärppiä selkeästi heikomman materiaalin joukkueet päästettiin pelaamaan aloitteellisesti ja saamaan pelin hallinta.

Ennen tuota kautta olin itsekin siinä harhaisessa käsityksessä, että Marjamäki on varmaankin loistava tulevaisuuden koutsi leijonille. Kyseisen kauden lopussa oli kuitenkin mieleni muuttunut, ja näin jo aivan tarkalleen sieluni silmin miten tuleva kausi tulisi leijonilla menemään ja ennen kaikkea, miten järkyttävää käsijarrukiekkoa tultaisiin pelaamaan. Ja valitettavasti odotukseni täyttyivät aivan tarkalleen niin, kuin millaiset mielikuvat minulle oli tullut tuon Kärppäkauden takia.

Kärpät saavat olla todellakin kiitollisia siitä, että heillä oli tuolla kaudella Sebastian Ahon kaltainen superlahjakkuus riveissään. Ilman hänen panostaan olisi pudotuspeleihin pääsykin saattanut tehdä tiukkaa. Aina kun Aho oli poissa, olivat Kärpät sysipaskoja, varsinkin hyökkäyspelissään.

Henkilökohtaisesti en tule jatkossa Marjamäen joukkueiden pelejä katsomaan, ellei siellä ole juuri jotain aivan poikkeuksellisia yksilöitä, joiden seuraaminen kiinnostaa. Sinänsä kuitenkin kovasti toivon, ettei tuollainen antijääkiekon harjoittaja pääse valmentamaan ketään Suomen lupaavimmista jääkiekkoilijoista jatkossa. Lähinnä noiden huippulupausten kannalta ajattelen. Etteivät joutuisi pelaamaan tuollaista Laten paskakiekkoa saatika saisivat siitä vielä vaikutteita...
 
Viimeksi muokattu:

Ippenator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Ilves, Carolina, Colorado ja Florida
Sekin on minun pakko vielä todeta, että tuo lässytys siitä kuinka kaukana Suomen materiaalin taso on muista, tuntuu olevan Laten puolustelijoiden suosikkitekosyitä. Muuta se ei sitten olekaan kuin tekosyy.

Suomi on lukuisat kerrat taistellut turnausvoitoista tosissaan siitä huolimatta, että etukäteen olisi ollut muka selkeästi heikompi materiaaliltaan, kuin NHL-tähdillä enemmän täytetyt vastustajat. Suomi pelasi kuitenkin ennakkoluulotonta transatlanttista taistelulätkää, jossa ei todellakaan kuvia kumarreltu koskaan. Näin tapahtui Pentti Matikaisen, Hannu Aravirran, Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin aikoina lukuisia kertoja.

Aivan liikaa myöskin moni suomalainen vannoo NHL:n nimeen yli kaiken. Tästä alemmuuskompleksista oltiin hyvin päästy eroon noiden yllä mainitsemieni valmentajien aikoina ja ansiosta, mutta tuo ärsyttävä NHL:n yli-ihannointi tuntuu jälleen pesiytyneen suomalaiseen jääkiekkoon aivan liikaa. Valmentamisessa tuo ei toki näy niinkään, vaan ensisijaisesti fanien keskuudessa.

Todellisuudessa ne taitoerotkaan eivät ole niin valtavan suuria ensinnäkään NHL:ssä pelaavien pelaajien välillä, kuin pisteet ja piste-erot saavat monet kuvittelemaan. Samoin myös Euroopan liigoissa pelaavat parhaat pelaajat eivät ole läheskään niin paljon tasollisesti NHL-pelaajia jäljessä, kuin moni tuntuu haluavan ajatella.

Jos eurooppalaiset ottavat nimenomaan oikean "in your face"-asenteen, on eurooppalaispainotteisillakin joukkueilla täydet mahdollisuudet haastaa ja päihittää jopa parhaita NHL-painotteisia joukkueita. Siihen ei taas vastaavasti ole yhtään minkäänlaisia mahdollisuuksia Marjamäen kaltaisella passiivisella ja alistuvalla nössökiekolla. Niin kun pelataan, niin kovimmat joukkueet hyödyntävät maksimaalisesti materiaalietunsa ja ennalta heikommatkin joukkueet pääsevät iskemään Suomeen kiinni ja saavat hyökkäyspeliinsä aloitemahdollisuudet Suomen surkeasta hidastelusta ja peruuttelusta.
 
Viimeksi muokattu:

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Late kertoi Maikkarin CHL-studiossa, että käy vähä Sveitsissä, sitten palaa katsomaan Jokerien matsin, sitten Tappara-Kärpät ja oliko sitten taas Sveitsi ennen Karjala-joukkueen julkasua. Kun noinkin yllätykselliset jengit kuin Jokerit, Kärpät ja Tappara seurannassa, ei tartte luultavammin kovinkaan ennustamattomia ja/tai uusia nimiä odotella joukkueeseen.

No, toki kotiturnauksella on painoarvoa, eikä se ole paikka kokeiluille että sikäli.
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Allekirjoitan sanasta sanaan Ippenatorin ylläolevan kommentin!

Se on juurikin näin. KHL:ssäkin pelaa lukuisia pelaajia tällä hetkellä, jotka voisivat taitotasonsa puolesta pelata helposti NHL:ssä. Jotkut heistä isojakin minuutteja.

Kuulen jo jonkun älähtävän, miksei ne sitten pelaa siellä?

No, syitä on lukuisia. Venäläiset ovat ensinnäkin patriootteja ja asuvat mieluummin Venäjällä kuin Pohjois-Amerikassa, toiset saavat KHL:ssä jopa parempaa palkkaa kuin mitä saisivat NHL:ssä, perhesyyt, managerisyyt jne.

Jotkut KHL-pelaajat tulevat pelaamaan NHL:ssä ensi kaudella eikä heidän taitotasonsa sanottavasti tule silloin olemaan korkeampi kuin tällä hetkellä, toiset tulevat NHL:stä takaisin KHL:ään jne.

Näkisin mieluummin tilanteen, jossa keskityttäisiin nauttimaan nykytilanteesta, että meillä on mahdollisuus nähdä livenä omassa kotimaassamme jatkuvasti maailman huipputason lätkää KHL:n Suomeen rantautumisen myötä. Mutta samalla näen valitettavan ryssävihan, joka yhtenä suurena syynä tämän nauttimisen estää kovin monelta.

paSKA sitä ja ROTtalauma tätä jne. kummallista paskaa. SKA on täysin NHL-tasoinen joukkue ja ainakin minusta on valtavan upeaa että sellainen joukkue tulee säännöllisesti Helsinkiin näyttämään kuinka lätkää pelataan maailman korkeimmalla tasolla.

Jos ja kun Jokerit pelaa tänä vuonna SKA:ta vastaan vielä playoffeissa ja mestaruudesta, niin sitten sitä huippulätkää vasta saadaankin nähdä kun vedetään sata lasissa ja veren maku suussa joka sekunti.

Kumma jos ei kelpaa. Kun ei edes tarvi maksaa itseään kipeäksi matkustaakseen Ameriikkaan asti..
 

Odessa_park

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, OTP
Henkilökohtaisesti en tule jatkossa Marjamäen joukkueiden pelejä katsomaan, ellei siellä ole juuri jotain aivan poikkeuksellisia yksilöitä, joiden seuraaminen kiinnostaa. Sinänsä kuitenkin kovasti toivon, ettei tuollainen antijääkiekon harjoittaja pääse valmentamaan ketään Suomen lupaavimmista jääkiekkoilijoista jatkossa. Lähinnä noiden huippulupausten kannalta ajattelen. Etteivät joutuisi pelaamaan tuollaista Laten paskakiekkoa saatika saisivat siitä vielä vaikutteita...
Mitä nyt moni näistä huippulupauksista, mm. Aho ja Donskoi ovat erikseen kehuneet Marjamäkeä valmentajana. Donskoi melko suoraan myöntänyt, että ei pelaisi nyt NHL:ssä ilman Marjamäkeä.

Lauria voi valmentaja kritisoida vaikka ja mistä enkä itsekään varsinaisesti kaipaa Late-kiekkoa takaisin Kärppiin, mutta nuorten pelaajien kehittäjänä hän on tämän valtakunnan eliittiä.
 
Late kertoi Maikkarin CHL-studiossa, että käy vähä Sveitsissä, sitten palaa katsomaan Jokerien matsin, sitten Tappara-Kärpät ja oliko sitten taas Sveitsi ennen Karjala-joukkueen julkasua. Kun noinkin yllätykselliset jengit kuin Jokerit, Kärpät ja Tappara seurannassa, ei tartte luultavammin kovinkaan ennustamattomia ja/tai uusia nimiä odotella joukkueeseen.

No, toki kotiturnauksella on painoarvoa, eikä se ole paikka kokeiluille että sikäli.

Tällä kertaa kyse ei ole siitä, että se on kotiturnaus, vaan siitä, että nyt kasataan joukkuetta Olympiakisoihin. Ei nyt ole paikka millekään harhaisille kokeiluille kuten perinteisesti joulukuun Venäjän turnaus tai kevään ensimmäiset MM-leiritykset.

Ja kun mietitään, että Tappara-Kärpät -pelissä on mukana melkeinpä kaikki Liigasta olympiakoneeseen tyrkyllä olevat pelaajat, niin varsin luonnollinen valinta.
 
Viimeksi muokattu:

scholl

Jäsen
No, syitä on lukuisia. Venäläiset ovat ensinnäkin patriootteja ja asuvat mieluummin Venäjällä kuin Pohjois-Amerikassa, toiset saavat KHL:ssä jopa parempaa palkkaa kuin mitä saisivat NHL:ssä, perhesyyt, managerisyyt jne.

Tottakai isoimmat tähdet saavat isompaa palkkaa kuin änärissä saisivat ja verotus on Venäjällä kevyempi. Lisäksi joidenkin pelityyli ja muut ominaisuudet sopivat paremmin isoon kaukaloon ja liigan pelityyliin. Eikä se ole pelkästään kysymys siitä, onko joku patriootti vai ei, vaan joillekin kulttuurierot ovat vain yksinkertaisesti liian suuria, eivätkä sopeudu hyvin.
 

Kimmo Stasi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
^Riippuu tietenkin ihan siitä, miten kukin haluaa sanan patriootti määritellä, mutta itselleni se tarkoittaa omasta maasta ja kansastaan ylpeää henkilöä ja suurin osa venäläsistä kyllä sitä eittämättä on. Ei heillä ole hirveästi kiinnostusta siihen, mitä äiti-Venäjän ulkopuolella tapahtuu, heillä on niin iso maa ja siellä kaikkea mitä vaan kuvitella saattaa ja se riittää heille.

Ja jääkiekkohan on Venäjällä supersuosittu laji, maan ykköslaji, joten sikäläiset lätkästarat ovat sitten todella isoja starboja siellä. Ja olla iso stara Venäjän kokoisessa maassa ja siinä kulttuurissa on jotain, mitä täällä voi olla vaikea edes käsittää. Siinä ei elämästä glamouria, hyperkauniita naisia, fyrkkaa eikä vaikutusvaltaa silloin puutu.

Suomessa tuntuu monen olevan vaikea uskoa sitä (koska täällä pyritään mustamaalaamaan Venäjää kaikin tavoin aina kaikissa mahdollisissa käänteissä ja luomaan valheellista kuvaa sen maan arkitodellisuudesta) ettei suurin osa venäläisistä ihan oikeasti halua sieltä muuttaa yhtään mihinkään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös