Varmasti olisi taas hetken aikaa kaikilla kivaa, kun Ole tulisi rattiin ja vaatimustaso ei olisi niin korkealla. Aika paljon on ten Hag joutunut tekemään hommia, kun ajattelee mikä se lähtötilanne oli kun aloitti.
En kyllä millään jaksaisi taas sitä, että tähtipelaajat saa hengailla Dubaissa ja Miamissa ”kuntoutumassa”. Mielummin vaikka hävitään jokainen peli ja juoksevat niin perkeleesti treeneissä, kunnes alkaa taas kiinnostaa. Se on kyllä nähty, että se pelaajia vastuuttava lähestyminen ei toimi näillä sankareilla.
Minusta ehkä hieman ylikorostat sitä lepsuilua sikäli, että lähinnähän kyse oli Pogbasta, ja jossain määrin Lingardista. Toisaalta mitä vaatimustasoon tulee, niin kyllähän Ole pisti pelaajansa juoksemaan aivan helvetisti, ja se näkyi kahden kokonaisen kauden aikana myös kentällä: Unitedin pelaajat juoksivat enemmän kuin Valioliigassa keskimäärin.
Minusta SAF:n kirja on ihan loistava opas ihmisjohtamiseen urheilussa. Hän puhuu useaan otteeseen siitä, miten tärkeää on tunnistaa oikea lähestymistapa pelaajien käsittelyyn. Kaikki puhuvat hiustenkuivaajasta, ja sitähän sai maistaa varsin moni pelaaja perseiltyään, mutta yhtä lailla Ferguson puhui siitä, että toisille riittää pettynyt katse, ja joitain tulee taputtaa selkään ja rohkaista lempeästi. Keane, Scholes ja Neville ovat sanoneet omissa kirjoissaan samoista asioista hänen kohdallaan, ja Beckham on toistellut tätä teemaa haastatteluissa säännöllisesti sen jälkeen kun alkoi puhua julkisesti siitä kenkä-episodista joskus kymmenen vuotta sitten.
Hymyn ja hyvän fiiliksen merkityksestä hyvälle suorittamiselle on alettu puhua enemmän vasta nyt parin viime vuoden aikana. Irtonainen, rento ja fokusoitunut suoritus vaatii sen, että urheilijalla on hyvä mieli, luotettu olo ja kokemus ryhmään kuulumisesta. Haastattelin joskus tosi kauan sitten Erkka Westerlundia mm. urheilijoiden psyykestä, ja hän korosti todella älykkäästi, että henkisten voimavarojen vapauttaminen vaatii aina tietynlaisen kevyen ilmapiirin. Se ei tarkoita hekottelua tai hälläväliä-meininkiä, vaan kaikkien mahdollisten mieltä painavien asioiden poistamista, jotta urheilija voi keskittyä yksinomaan suoritukseensa.
Se, miksi kirjoitan tästä, johtuu mediassa kiertävistä kuvailuista ja uutisista, joiden mukaan ten Hag on pelaajilleen ylikorostetun kylmä ja ankara. Moni asioista hyvin perillä oleva on kommentoinut, että voiton hetkellä hän on välinpitämätön ja tappioiden kohdalla yksioikoisen tunteeton. Toisaalta hän on kohdellut yksittäisiä pelaajia niin, että pukukopissa on syntynyt hämmennystä, etääntymistä ja hajaannusta, eripuraakin.
Case Sancho hoidettiin ten Hagin osalta todella typerästi, sillä sitä ei olisi koskaan pitänyt vuotaa julkisuuteen, vaan ohittaa asia valehtelemalla niitä näitä, kuten mm. SAF teki
aina. Niin ikään Athleticissa kuvatut toimenpiteet hänen kohtelustaan ovat silkkaa työpaikkakiusaamista. Ei ole ihme, että kopissa on nyt useita pelaajia, jotka kyseenalaistavat ten Hagia managerina ja ihmisenä. Samoin Maguiren kohtelu meni väärin: hänen myyntinsä olisi pitänyt hoitaa ammattimaisesti, eikä kesällä nähdyllä tavalla, "jos joku maksaa riittävästi niin mene vain". Pelaaja on syystäkin loukkaantunut. Nyt on kuulunut, että myös Varane ja Casemiro ovat kokeneet tulleensa nöyryytetyiksi.
Tässä muutama varsin kuvaava keissi
Player unrest, uncertainty over Jim Ratcliffe investment – but no immediate appetite for a sacking
theathletic.com
mm:
The comment about wanting to “play more football” after the win over Brentford made by Ten Hag when explaining his decision to take Casemiro off at half-time, did not go down well inside the dressing room.
Mitä Oleen tulee, niin vitsaillessahan tuo eilinen meni, mutta on siitä totta toinen puoli: hän on edelleen SAF:n jälkisen ajan ainoa manageri, joka on saavuttanut kaksi top4-sijaa peräjälkeen ja ollut pariinkin otteeseen sarjakärjessä. Olisiko monella suhtautuminen näin jälkikäteen erilaista, jos DDG olisi torjunut yhden rankkarin? Ehkä, mutta myös pelillisesti paras SAF:n ajan jälkeinen ajanjakso osuu OGS:n managerikaudelle. Ten Hag on ollut urallaan taktisesti monipuolisempi ja laadukkaampi, mutta Unitedissa tästä on näkynyt (osin ymmärrettävästi olosuhteiden pakosta) vain väläyksiä, ja tällä kaudella ei yhtään mitään.
Sen sijaan pelaajien johtamisen osalta voidaan sanoa, että eroa on selvästi enemmän. Muistaa pitää sekin, että joukkue oli Josen jäljiltä aivan rikki, joten kyllä sitä hommaa oli silloin viitisen vuotta sittenkin ihan riittävästi.