Kysyin kysymyksen, joten nyt ajattelin vähän pohtia vastauksia.
Muodostelma/taktiikka/pelaamisen rakenteet
4-2-2-2 aiheuttaa ihan ansaitusti parranpärinää, sillä pelaaminen ei tällä hetkellä todellakaan toimi. Etäisyydet ovat pitkiä, kuten huomautettiin, pelinrakentelu on etenkin syöttelyn ja syöttösuuntien osalta avutonta ja etenkin hyökkäyspelaaminen on täysin mielikuvituksetonta jyystöä. Toisaalta United ei ole varsinaisesti pelannut tuossa muodostelmassa sen enempää pallollisena kuin pallottomanakaan, vaan muodostelmat vaihtuvat tyypillisesti 4-4-1-1:een tai 4-2-3-1:een, riippuen vastustajasta ja tilanteesta.
Niinpä se, mikä tuossa itseäni eniten häiritsee on pelaajien käyttämättä jättäminen tai aivan vääränlaiset roolit, johtuen eritoten kahden kärjen ratkaisusta. Unitedin hyökkäyspelaamisen vahvuus on siinä, että joukkueessa on useita todella juoksuvoimaisia ja ratkaisemaan kykeneviä pelaajia, ensi sijassa tietysti Bruno, Rashford, Greenwood ja Sancho. Heistä tietysti jokainen on täysin alavireessä tällä hetkellä, mutta kuitenkin: jos noista jokaisen laittaa kentälle, kahden kärjen roolitus on väärä - ja silloin osa potentiaalista jää väkisinkin käyttämättä. Nythän näin on käynyt: Sancho antaa väläyksiä, samoin Greenwood, joskin vähemmän, mutta mitään todellista uhkaa kumpikaan noista ei ole pystynyt luomaan - siis säännöllisesti. Lisäksi RR käyttää tuolla kärjessä Ronaldoa ja Cavania, mikä ei ole toiminut vähääkään. Kumpikin toimisi paremmin vaihdosta sisään tulemalla.
Niin ikään Unitedin soisi pelaavan keskikenttämuodostelmalla, joka tukisi pelinrakentelua, eli tyyliin kaksi kasia (hyökkäävä ja boxtobox) ja kutonen, mutta joo...
Keskikenttä
Kyllä, keskikenttä on huono, aivan liian huono. Maticin ei pitäisi olla mukana joukkueessa enää lainkaan, koska hän ei ikänsä takia ole enää sellaisessa fyysisessä vedossa, jossa voisi vastata tämän kaliiberin joukkueen keskikentän pohjasta. Fred on liian yksipuolinen, ja samoin on McTominay, joskin eri tavalla. Kumpikin olisi hyvin kasatussa joukkueessa leveyspelaajia; kumpaakin voisi vuoroillaan käyttää tilanteissa, joissa vaaditaan tiettyä erikoisosaamista - mutta vain, jos vierellä olisi aidosti maailmanluokan osaamista. Lähtökohtaisesti kumpikaan ei ole avauksen pelaaja Unitedin kokoisessa joukkueessa.
Sitten on tapaus Donny. Pelaaja, jota kaksi eri valmennusryhmää (ja kolme päävalmentajaa) ovat nyt katsoneet ja todenneet että ei riitä. En tiedä mistä siellä kiikastaa, mutta eivät valmentajat mitään idiootteja ole: Donny pääsisi kyllä kentälle jos hänet kannattaisi sinne laittaa. Sitten on Pogba, josta kaikki tarpeellinen on sanottu ja nähty.
Jokaisessa top10-joukkueessa on Unitedia parempi keskikenttä. Siis sekä toiminnallisuudeltaan että paperilla. Se on täysin sairaaksi tekevä ajatus.
Pelaajien rekrytointi
Liittyy varsin voimakkaasti edellisiin, mutta on kyllä erinomainen nosto. Mielestäni tässä on kyse yhtä paljon siitä, ketä on ostettu kuin siitä, mitä pelipaikkoja on jätetty vahvistamatta. Periaatteessa Olen aikana pelaajahankinnoissa ei tullut juurikaan huteja. Joku voi toki sanoa, että Maguiresta maksettiin liikaa, mutta jos katsoo pelaajalistaa, oikeisiin tarpeisiin reagoitiin oikeilla pelaajilla: Maguire, AWB, Bruno, Cavani, Telles, Sancho ja myös Varane olivat tuiki tarpeellisia palasia. Mutta.
United on myös viimeisen 5-6 vuoden aikana ostanut roppakaupalla pelaajia, joita se ei missään nimessä olisi tarvinnut tai joita valmennus ei halunnut. Tälle kaudelle United ei tarvinnut maalintekovoimaa, sillä se puoli oli todella hyvässä jamassa viime ja sitä edelliselläkin kaudella. Sancho tarvittiin, koska oikea laita oli aliedustettuna maalipaikkojen luonnissa. Ronaldon hankinta oli sen(kin) myötä turha. Donny mainittiinkin jo, ja osa "kuolleesta puusta" rasittaa edelleen Unitedin palkkarakennetta.
Keskikentän vahvistamatta jättäminen - siis ihan jo määrällisesti, kun joukkueessa on vain viisi keskikenttäpelaajaa mukaan lukien Donnyn jota valmentaja ei halunnut ja Maticin, joka oli jo Josen aikana aikamoinen pujottelukeppi - on uskomatonta. Kun tuohon vielä lisää huomion, että joukkueessa KYMMENEN hyökkääjää/hyökkäävää pelaajaa (Ronaldo, Cavani, Diallo, Rashford, Greenwood, Martial, Sancho, Bruno, Lingard ja Elanga), niin eihän tuosta tasapainoa voi mitenkään löytää.
Rangnick
Olen aika jyrkästi eri mieltä siitä, että Rangnickia voisi syyttää jostain erikoisuudentavoittelusta tai liian monimutkaisista vaatimuksista. Hän on itse asiassa päinvastoin puhunut hyvinkin tavallisten perusasioiden kuntoon laittamisesta. Näitä ovat olleet mm. kakkospalloista taistelu, etäisyydet, fyysinen valmius ja asenne. Joukkue on ollut melkein kauden alusta alkaen fyysisessä ja hieman nyttemmin myös totaalisessa henkisessä takalukossa, mikä näkyy kentällä joka pelissä ja kuuluu Rangnickin puheista niiden jälkeen.
Ole muuten toisti näitä samoja teemoja useita kertoja pelien jälkeen, joskin hieman pehmeämmin muotoiltuna ja sitä pidettiin osoituksena hänen taktisesta riittämättömyydestään. Nyt RR on monta kertaa jättänyt taktiikka-asiat mainitsematta juurikin sen takia, että työntekemisen asenne ei ole kunnossa.
Työnteko ja asenne
Onko valmentajan tehtävä motivoida ammattilaisjalkapalloilijoita, vai pitäisikö asenteen olla sisäsyntyistä? Itse olen hyvin jyrkästi jälkimmäisen kannalla. Shaw sanoi haastattelussa Wolves-pelin jälkeen, että Unitedilla on laatua vaikka kuinka paljon, mutta laatu ei riitä, vaan pitäisi olla myös motivaatiota ja joukkuehenkeä. Olisin niiiiiin halunnut olla Roy Keanen lähellä kun hän kuuli tuon, nimittäin tuota paremmin ei voi naulan kantaan osua. Keane, Beckham, Nevillet, Scholes, Rooney ja kumppanit eivät tarvinneet ketään kalastelemaan heistä asennetta esiin. He olivat helvetinmoisia ammattilaisia eikä rivistä lipsuttu. Manageri voi luoda vaatimustason, pukukoppiin yhtenäisyyttä ja tietyn kulttuurin, mutta pelaamisen ja työnteon kuuluu lähteä jokaisesta itsestään. Mielestäni tämä on ammattilaisjalkapalloilun saralla aivan totaalinen minimivaatimus.
Mitä johtajuuteen tulee, niin Unitedissa sitä ei ole. Jos mennään tarpeeksi laaja-alaiseen katsantoon, niin mielestäni se oli syy sille, että United ei viime kaudella pystynyt taistelemaan mestaruudesta oltuaan sarjan kärjessä vuodenvaihteessa - siis tasan vuosi sitten. Tuolloin horjahdettiin muistaakseni Sheffieldiä vastaan (okei, räikeiden ja myönnettyjen tuomarivirheiden takia) ja sen jälkeen tuli slumppi, jonka aikana City karkasi. Joukkueessa ei ollut ketään, joka olisi astunut esille, rauhoittanut tilanteen ja pitänyt lipun korkealla.
Nyt tilanne on vielä huonompi. Kaikki katsovat lajilegendaa, joka vaatii paljon, syö terveellisesti, keskittyy vain jalkapalloon ja treenaa kovempaa kuin kukaan, mutta joka kentällä ollessaan turhautuu, jättää joukkuepelaamisen puolitiehen ja syyttää muita. Bruno, Maguire, Cavani tai kukaan muukaan ei ole pystynyt korvaamaan pelillisten suoritustensa vajavaisuutta näyttämällä eteen asenteensa osalta.
Lopuksi pitää palauttaa mieleen Josen sitaatti, että Unitedin hilaaminen Valioliigassa toiseksi oli hänen uransa kovin suoritus. Pilkettä silmäkulmassa, joo, mutta tällaisessa seurakulttuurissa, tällaisella omistuksella ja etenkin nykyisen asenneilmapiirin jatkuessa jo ties kuinka monetta vuotta, kyllä tuossa totuuttakin oli mukana.