Aika rykäistä osaltani kausi pakettiin. Ei tule olemaan kovin ruusuista kerrottavaa, sillä kentän puolelta en keksi mitään positiivista sanottavaa. Tästä kaudesta voisi kirjoittaa (todellisen pahan mielen) kirjan, mutta tyydyn laittamaan niputtamaan näkemäni, kokemani, kuulemani ja lukemani kymmenen teeman kautta.
Miten joukkue, joka oli puolitoista vuotta ja ennätykselliset 29 peliä voittamaton vieraissa onnistui tällä kaudella häviämään yhdeksän peliä vieraissa ja päättämään kautensa kuuden vieraspelin voitottomaan putkeen, jonka aikana se päästi 17 maalia?
Miten joukkue, jonka tavaramerkki oli tulla ryminällä tappioasemasta toisella puoliajalla ohi voittoon, onnistui häviämään toisen puoliajan 15 kertaa?
Ja miten joukkue, joka tapasi työskennellä alusta loppuun, matsista toiseen saakka kovemmin kuin vastustaja, juoksi vastustajaansa vähemmän melkein kaikissa peleissään? Tämä toistui niin sellaisia joukkueita, joita vastaan United piti palloa (esim. Watford; tappio ja tasapeli) kuin sellaisia, jotka dominoivat Unitedia pallollisesti (City; tappio ja tappio).
Eli ne kymmenen teemaa:
1. Työnteko
Kuten sanottu, United oli liki koko kauden todella haluton työskentelemään. Peli rullasi alkukauden ensimmäiset pelit ihan sujuvasti, sillä United oli selkeästi vastustajiaan parempi vielä Carabao-tappiossa West Hamia vastaan sekä Ronaldon ensimmäisessä pelissä Newcastlea vastaan. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat, joiden monista syistä näkyvin oli pallottoman pelaamisen aneemisuus.
United oli perustanut kahdella aiemmalla kaudella pallottoman pelaamisensa keskialueen pallonriistoja seuranneisiin vastahyökkäyksiin. Tämä vaati hyökkääviltä pelaajilta aktiivisuutta vastustajan pelinrakentelun ohjaamiseen laidoille, joissa pallolliset pelaajat eristettiin keskikentällä aggressiivisesti. Unitedilla olikin edellisellä kaudella liigan isoin prosentti keskialueen pallonriistoissa sekä määrällisesti eniten luotuja maalipaikkoja keskialueen pallonriistoista. On huomionarvoista, että United ei prässännyt hyökkäyskolmanneksella likellekään liigan keskiarvoa, vaan tämä pelitaktinen valinta oli tehty pelaajiston vahvuuksia, kuten pallollista nopeutta silmällä pitäen.
Koska United juoksi niin vähän, sen hyökkääjät oli helppo ohittaa, jolloin keskikentän keskustaan syntyi säännönmukaisesti alivoimatilanteita. Ei ollut yksinomaan McTominayn, Fredin ja Maticin huonoutta, että Unitedin keskikentän läpi tultiin syöttelemällä kerta toisensa perään, vaan paljon suurempi osa oli Sanchon alkuvaikeuksilla toteuttaa pelitapaa sekä Ronaldon saamattomuudella, jota Bruno usein juoksi paikkaamaan täysin tarpeettoman ylös. Tämähän toistui koko alkukauden ja niin ikään usein myös kauden toisella puolikkaalla. Katseet kohdistuvat toppareita lukuun ottamatta kaikille pelipaikoille; ongelmia oli ylhäältä alas saakka. Hyökkääjistä Daniel James teki selkeästi eniten oikeita pallottomia pelitapatekoja ja myös työskenteli eniten.
2. Tapaus Ronaldo
Mikä oli se kaikkein suurin uhkakuva, joka Ronaldon hankinnan yhteydessä nostettiin esille?
"Onko Ronaldo suurempi kuin Manchester United?"
Pelilliset asiat sikseen, tuollaisen jalkapallojumalan tuloon liittyy kaksi huomionarvoista asiaa: 1. Mitä tapahtuu kun Ronaldo tulee ja 2. Mitä Ronaldo tekee.
1. On selvää, että huomio tulee aina olemaan valtaisa, mutta Manchester Unitedin kaltaisessa seurassa sen ei pitäisi häkellyttää viittä minuuttia pidempään. Nyt olemme saaneet kuitenkin lukea siitä, että joukkueen pelaajista useampi ulkomaalainen asettui Ronaldon johtajuuden taakse siinä missä englantilaispelaajat jäivät omaksi ryhmäkseen. Tämä on siis se, mitä (pahimmillaan) tapahtuu tuollaisessa tilanteessa, mutta tämä ei ole suoranaisesti Ronaldon vika.
2. Tämä jälkimmäinen taas käsittelee enemmän Ronaldoa subjektina: miten hän käyttää sitä valtaa, joka hänellä väistämättä on joukkueessa kuin joukkueessa? No, tähän saatiin pitkin kautta pieniä pistemäisiä hajatelmia mm. Buffonin lausuntojen ja vaihtopenkkikiukuttelujen muodossa, mutta paljon, siis todella paljon isompi asia on suhtautuminen valmentajaan. Minusta oli järkyttävää lukea eilen, että Ronaldo on ilmoittanut seuran sisällä, ettei aio jatkaa Unitedissa, jos Rangnick jatkaa seuran valmennuksessa. Rangnick aloitti joulukuussa ja Ronaldo oli antanut ilmoituksensa tammikuussa. Asemastaan johtuen tätä isompaa myyräntyötä Ronaldo ei olisi Unitedille voinut tehdä. Hän on tällä teollaan suoraan vastuussa joukkueen huonosta yhtenäisyydestä ja valmentajan auktoriteetin heikkenemisestä.
Pelillisesti Ronaldo oli läpi koko kauden joko huono, surkea tai sopimaton Unitediin ja Valioliigaan. Hyviä pelejä, siis oikeasti hyödyllisiä 90-minuuttisia oli alle kymmenen, ja pelitavallisesti Ronaldon läsnäolo sekoitti kaiken hyökkäys- ja hyökkäysalueen puolustuspelaamisen. Kun Ronaldo on kentällä, ainoa tapa hyökätä on saada pallo Ronaldon päähän tai jalkaan. Se jättää kaikki muut pelaajat ja suuren määrän variaatioita statistin rooleihin. Ja jos maaleista puhutaan, niin kyllä, Ronaldo teki paljon maaleja, mutta kuten aiemmissakin joukkueissaan, tuo hyökkäyspelaamisen yksipuolisuus aiheutti sen, että Unitedin maalimäärä putosi 73:sta 57:ään.
Ten Hag haluaa ilmeisesti pitää Ronaldon ensi kaudellakin, tai ainakin sen suuntaisia lausuntoja hän antoi. Jotta tässä on mitään järkeä, hänen pitää hyväksyä joukkuepelaajamaisesti viimeisen 30 minuutin vaihtopelaajan rooli. Siinä on kaksi premissiä, joiden toteutumiseen en usko hetkeäkään ennen kuin näen ja se pelottaa todella paljon.
3. Tapaus Greenwood
Jos jätetään huomiotta se inhimillinen tragedia, joka tämä asian tiimoilta on se kaikkein oleellisin, on tämä Unitedin osalta valtaisa järkytys myös pelillisesti. Greenwood oli paras akatemiasta noussut pelaaja 2000-luvulla, siis kirkkain tähti, jonka potentiaali oli nousta maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Puhutaan samanlaisesta mahdollisuudesta kuin Mbappen, Fodenin ja Hålandin kohdilla. Hankittuna tuollainen pelaaja maksaisi vähintään sen 80m£, joten tässä on seuralla nyt aivan järkälemäinen homma saada tuo keskushyökkääjävaje korvattua.
4. Pukukopin ongelmat
Kahteen aiempaan kohtaan liittyen, pukukoppi on selvästi ollut täysin rikki: hajanainen, vihamielinen, vailla itseluottamusta ja joukkuehenkeä ja loppua kohden jopa tappeluun saakka riitaisa. Tästähän saatiin vuodenvaihteessa lukea huhuja ja sittemmin tietoja vuodettiin enemmän ja enemmän. Nyt tiedetään jo Tellesin ja Hannibalin tappeluista, Baillyn purkauksista suhteessa Maguireen ja moneen muuhunkin asiaan, Elangan pelimäärien synnyttämiin reaktioihin sekä pukukopin jakautumisesta ties mihin blokkeihin.
Vuotajistakin on ollut puhetta paljon; Lingard jäi kiinni rysän päältä ja Odgen kirjoitti kolmesta eri "vuotajaleiristä". Baillyhän meni jopa niin pitkälle, että kirjoitti kaiken maailman juttuja ihan julkisestikin - tosin ei mitään pukukoppijuoruja, vaan lähinnä vahvisti sen, miten heikossa hapessa Unitedin pelaajisto on. Nillityksen ja epäammattimaisuuden määrä on ollut uskomaton.
Solskjaerin iso tehtävä oli heivata "kuollut puu" pois joukkueesta. Hän onnistui siinä melko hyvin. Ten Hagin vastaava savotta on päästä eroon "mädistä omenoista".
5. Solskjaer - Rangnick
Kun valmentaja vaihtui, mikään ei todellisuudessa muuttunut. Pelitaktinen tulokulma vaihtui, mutta pelaajien pelillinen taso ei, eikä varsinkaan se työnteon määrä. Toistan itseäni, kun sanon, että taktisilla ulottuvuuksilla ei ole mitään, siis ei vähäisintäkään merkitystä, jos pelaajat eivät tee aivan helvetisti töitä kentällä. Tämä on niin universaali totuus Unitedin kohdalla, että samaa ovat sanoneet pelaajat, kuten Shaw, Bruno ja De Gea, valmentajat, kuten OGS, RR ja helvetti soikoon myös mm. Bruno Lage sekä suunnilleen kaikki tv-asiantuntijat.
Kaikkein vähiten tämän kauden paskuudesta voidaan syyttää valmennusta. Kun pelaajisto on tuolla tasolla ja ongelmat noin suuria, valmentajalla on edessään mahdoton tehtävä. Itse sanoin jo aivan tammikuun alussa, että jos Rangnickin aikaa arvioidaan loppusijoituksen perusteella, siis että päätyykö, United neljän sakkiin vai ei, koko arviointi on väärä, sillä pelillisesti näki jo tuolloin, ettei Unitedilla ollut sellaiseen juuri mitään saumoja.
6. Pelaajien alisuorittaminen
On erotettava keskenään kaksi asiaa: pelaajien normaali taso ja tälle kaudelle laskenut taso. Jälkimmäiset ovat kautta tarkasteltaessa luonnollisesti olennaisempia etenkin siksi, että pelaajat, joista tässä yhteydessä puhutaan ovat niin keskeisiä. Maguire, kapteeni, oli joukkueen kauden huonoin pelaaja. Pudotus tasossa oli järkälemäinen, sillä viime kaudella hän oli erittäin hyvä ja EM-kisoissa jopa loistava, kenties kisojen paras puolustaja. Rashfordin ongelmat näkyivät Marsiin saakka, samoin Shaw'n, varsinkin alkukaudella. Toki heidän kohdallaan myös loukkaantumiset ovat vaikuttaneet olennaisesti. Ensi kaudella pitää nähdä uusi tuleminen kaikilta kolmelta.
Sitten ovat erikseen nämä pelaajat, joiden taso ei näytä riittävän, siis Telles, Dalot, Amad ja nykyisissä rooleissaan koko (alempi) keskikenttä. Näistä voidaan keskustella seuraavan kauden osalta.
7. Sirkus nimeltä Paul Pogba
"Älä itke siksi, että se tapahtui. Hymyile siksi, että se on ohi".
Taisin joskus sanoa, että Pogba on kuin United pienoiskoossa: maailman isoimmalla potentiaalilla varustettu supertähti, josta saadaan pelillistä iloa vain aivan liian harvoin. Epäammattimaisuus, ailahtelevuus, lunastamattomat lupaukset. Siinä se. Niin ja päälle se karmea siirtopoliittinen sirkus ja hullunmylly.
Veikkaanpa, että kukaan osapuolista ei jää muistelemaan tätä tarinaa. Luojan kiitos se on nyt ohi.
8. Pelaajahankintojen epäonnistuminen
Okei, alkuun voidaan sanoa, että Ronaldon hankinnassa ei ollut mitään järkeä, vaan se tehtiin tunnepohjalta. OGS teki valtavan virheen ajaessaan asiaa ja SAF:n rooli ihmetyttää edelleen, siis lähinnä se, miksi hänen sanaansa kuunnellaan tällaisissa asioissa edelleen. Woodward hoiti asian jonkun, en nyt muista kenen, julkkiksen lontoolaistalon takapihalla parilla puhelinsoitolla. Mahtavaa.
Hyökkäykseensä Unitedin ei tarvinnut ostaa maalintekijöitä, vaan maalipaikkoja. Shaw, Bruno ja osin Rashford loivat paljon maalipaikkoja edellisellä kaudella, mutta oikea laita oli iso ongelma. Sanchon hankinta oli ja on perusteltu, ja tulee jossain vaiheessa tuottamaan paljon iloa, kunhan vain tämä muu pelillinen härdelli saadaan korjattua. Ronaldo ei sitä paitsi edes ollut pelillisesti lainkaan sellainen maalintekijä, joka olisi Unitedin sapluunaan sopinut, vaan lähinnä tunnepohjainen paniikkihankinta, joka sotki suunnitelman peluuttaa hyökkäyksessä kuusikkoa Rashford, Greenwood, Cavani, Martial, Sancho ja Lingard (sekä James).
Noin muutoin voidaankin lähinnä puuttua hankinnoista, jotka jäivät tekemättä. Pääasiassa tämä tarkoittaa keskikentän vahvistamatta jättämistä, eli pohjapelaajan puutetta. Luvattu 4-3-3 jäi yhtä peliä lukuun ottamatta näkemättä, koska kaikki kolme valmentajaa olivat pakotettuja peluuttamaan tupla-pivotia. Tämä puute on ollut näkyvissä jo vuosia ja sen paikkaamista ovat pyytäneet sekä Mourinho että Solskjaer, mutta mitään ei tapahtunut.
9. Organisaation uudistaminen ja opettaminen
Uin ehkä vastavirtaan kun sanon, että Rangnickin tulo oli parasta, mitä Unitedille saattoi kesken tämä kauden tapahtua. Ei niinkään valmentaja-näkökulmasta, vaan siksi, että hän jos kuka on sanonut suoraan ja julkisesti sen, missä seura on mennyt rujosti metsään. Kuten sanoin, pelillisesti tätä kautta olisi tuskin pelastanut edes Jeesus Kristus, mutta Rangnickin myötä Unitedille on syntymässä identiteettiä myötäilevä strategia.
Aika vahvojen tietojen mukaan Murtough on kuunnellut Rangnickin ohjeita herkällä korvalla, ja mitä nyt tähän mennessä on saanut lukea, hän on varsin laadukas urheilutoimenjohtaja, eikä todellakaan vain edeltäjäänsä verrattuna. Seurassa oli ilmeisesti halukkuutta tehdä tammikuussa hankintoja, mutta Murtough piti päänsä eikä ostanut "vääriä pelaajia" - joita ne olisivat suurella todennäköisyydellä olleet, sillä seuraava valmentaja ei ollut tiedossa.
Rangnickin ohjenuora pelaajahankinnoista onkin suora lääke Unitedin hankintapolitiikan isoimpaan sairauteen: ostaa megatähtiä ilman tarkkaa ajatusta kenelle valmentajalle, minkälaiseen pelitapaan ja kuinka suurella rahalla he seuraan tulevat. Ei ole ihme, että United voitti Woodwardin aikana nolla mestaruutta, käytti suunnilleen eniten rahaa ja että Rangnickin ohjeet kuulostavat niin järkeviltä.
10. Muutokset toimistolla
Kauden ehdoton valopilkku on toimiston puhdistuminen. Woodwardia ja Judgea ei jää kaipaamaan kukaan seurasta välilttävä ja heidän ohellaan moni muukin säheltäjä on saanut väistyä. Tämä lupaa pelkästään hyvää. Todennäköisyys sille, että United menestyy paremmin Arnoldin ja Murtoughin kuin Woodwardin ja Judgen alaisuudessa on 100%.
Vielä kun pääsisi Glazereista eroon.
Miten joukkue, joka oli puolitoista vuotta ja ennätykselliset 29 peliä voittamaton vieraissa onnistui tällä kaudella häviämään yhdeksän peliä vieraissa ja päättämään kautensa kuuden vieraspelin voitottomaan putkeen, jonka aikana se päästi 17 maalia?
Miten joukkue, jonka tavaramerkki oli tulla ryminällä tappioasemasta toisella puoliajalla ohi voittoon, onnistui häviämään toisen puoliajan 15 kertaa?
Ja miten joukkue, joka tapasi työskennellä alusta loppuun, matsista toiseen saakka kovemmin kuin vastustaja, juoksi vastustajaansa vähemmän melkein kaikissa peleissään? Tämä toistui niin sellaisia joukkueita, joita vastaan United piti palloa (esim. Watford; tappio ja tasapeli) kuin sellaisia, jotka dominoivat Unitedia pallollisesti (City; tappio ja tappio).
Eli ne kymmenen teemaa:
1. Työnteko
Kuten sanottu, United oli liki koko kauden todella haluton työskentelemään. Peli rullasi alkukauden ensimmäiset pelit ihan sujuvasti, sillä United oli selkeästi vastustajiaan parempi vielä Carabao-tappiossa West Hamia vastaan sekä Ronaldon ensimmäisessä pelissä Newcastlea vastaan. Tämän jälkeen alkoivat ongelmat, joiden monista syistä näkyvin oli pallottoman pelaamisen aneemisuus.
United oli perustanut kahdella aiemmalla kaudella pallottoman pelaamisensa keskialueen pallonriistoja seuranneisiin vastahyökkäyksiin. Tämä vaati hyökkääviltä pelaajilta aktiivisuutta vastustajan pelinrakentelun ohjaamiseen laidoille, joissa pallolliset pelaajat eristettiin keskikentällä aggressiivisesti. Unitedilla olikin edellisellä kaudella liigan isoin prosentti keskialueen pallonriistoissa sekä määrällisesti eniten luotuja maalipaikkoja keskialueen pallonriistoista. On huomionarvoista, että United ei prässännyt hyökkäyskolmanneksella likellekään liigan keskiarvoa, vaan tämä pelitaktinen valinta oli tehty pelaajiston vahvuuksia, kuten pallollista nopeutta silmällä pitäen.
Koska United juoksi niin vähän, sen hyökkääjät oli helppo ohittaa, jolloin keskikentän keskustaan syntyi säännönmukaisesti alivoimatilanteita. Ei ollut yksinomaan McTominayn, Fredin ja Maticin huonoutta, että Unitedin keskikentän läpi tultiin syöttelemällä kerta toisensa perään, vaan paljon suurempi osa oli Sanchon alkuvaikeuksilla toteuttaa pelitapaa sekä Ronaldon saamattomuudella, jota Bruno usein juoksi paikkaamaan täysin tarpeettoman ylös. Tämähän toistui koko alkukauden ja niin ikään usein myös kauden toisella puolikkaalla. Katseet kohdistuvat toppareita lukuun ottamatta kaikille pelipaikoille; ongelmia oli ylhäältä alas saakka. Hyökkääjistä Daniel James teki selkeästi eniten oikeita pallottomia pelitapatekoja ja myös työskenteli eniten.
2. Tapaus Ronaldo
Mikä oli se kaikkein suurin uhkakuva, joka Ronaldon hankinnan yhteydessä nostettiin esille?
"Onko Ronaldo suurempi kuin Manchester United?"
Pelilliset asiat sikseen, tuollaisen jalkapallojumalan tuloon liittyy kaksi huomionarvoista asiaa: 1. Mitä tapahtuu kun Ronaldo tulee ja 2. Mitä Ronaldo tekee.
1. On selvää, että huomio tulee aina olemaan valtaisa, mutta Manchester Unitedin kaltaisessa seurassa sen ei pitäisi häkellyttää viittä minuuttia pidempään. Nyt olemme saaneet kuitenkin lukea siitä, että joukkueen pelaajista useampi ulkomaalainen asettui Ronaldon johtajuuden taakse siinä missä englantilaispelaajat jäivät omaksi ryhmäkseen. Tämä on siis se, mitä (pahimmillaan) tapahtuu tuollaisessa tilanteessa, mutta tämä ei ole suoranaisesti Ronaldon vika.
2. Tämä jälkimmäinen taas käsittelee enemmän Ronaldoa subjektina: miten hän käyttää sitä valtaa, joka hänellä väistämättä on joukkueessa kuin joukkueessa? No, tähän saatiin pitkin kautta pieniä pistemäisiä hajatelmia mm. Buffonin lausuntojen ja vaihtopenkkikiukuttelujen muodossa, mutta paljon, siis todella paljon isompi asia on suhtautuminen valmentajaan. Minusta oli järkyttävää lukea eilen, että Ronaldo on ilmoittanut seuran sisällä, ettei aio jatkaa Unitedissa, jos Rangnick jatkaa seuran valmennuksessa. Rangnick aloitti joulukuussa ja Ronaldo oli antanut ilmoituksensa tammikuussa. Asemastaan johtuen tätä isompaa myyräntyötä Ronaldo ei olisi Unitedille voinut tehdä. Hän on tällä teollaan suoraan vastuussa joukkueen huonosta yhtenäisyydestä ja valmentajan auktoriteetin heikkenemisestä.
Pelillisesti Ronaldo oli läpi koko kauden joko huono, surkea tai sopimaton Unitediin ja Valioliigaan. Hyviä pelejä, siis oikeasti hyödyllisiä 90-minuuttisia oli alle kymmenen, ja pelitavallisesti Ronaldon läsnäolo sekoitti kaiken hyökkäys- ja hyökkäysalueen puolustuspelaamisen. Kun Ronaldo on kentällä, ainoa tapa hyökätä on saada pallo Ronaldon päähän tai jalkaan. Se jättää kaikki muut pelaajat ja suuren määrän variaatioita statistin rooleihin. Ja jos maaleista puhutaan, niin kyllä, Ronaldo teki paljon maaleja, mutta kuten aiemmissakin joukkueissaan, tuo hyökkäyspelaamisen yksipuolisuus aiheutti sen, että Unitedin maalimäärä putosi 73:sta 57:ään.
Ten Hag haluaa ilmeisesti pitää Ronaldon ensi kaudellakin, tai ainakin sen suuntaisia lausuntoja hän antoi. Jotta tässä on mitään järkeä, hänen pitää hyväksyä joukkuepelaajamaisesti viimeisen 30 minuutin vaihtopelaajan rooli. Siinä on kaksi premissiä, joiden toteutumiseen en usko hetkeäkään ennen kuin näen ja se pelottaa todella paljon.
3. Tapaus Greenwood
Jos jätetään huomiotta se inhimillinen tragedia, joka tämä asian tiimoilta on se kaikkein oleellisin, on tämä Unitedin osalta valtaisa järkytys myös pelillisesti. Greenwood oli paras akatemiasta noussut pelaaja 2000-luvulla, siis kirkkain tähti, jonka potentiaali oli nousta maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Puhutaan samanlaisesta mahdollisuudesta kuin Mbappen, Fodenin ja Hålandin kohdilla. Hankittuna tuollainen pelaaja maksaisi vähintään sen 80m£, joten tässä on seuralla nyt aivan järkälemäinen homma saada tuo keskushyökkääjävaje korvattua.
4. Pukukopin ongelmat
Kahteen aiempaan kohtaan liittyen, pukukoppi on selvästi ollut täysin rikki: hajanainen, vihamielinen, vailla itseluottamusta ja joukkuehenkeä ja loppua kohden jopa tappeluun saakka riitaisa. Tästähän saatiin vuodenvaihteessa lukea huhuja ja sittemmin tietoja vuodettiin enemmän ja enemmän. Nyt tiedetään jo Tellesin ja Hannibalin tappeluista, Baillyn purkauksista suhteessa Maguireen ja moneen muuhunkin asiaan, Elangan pelimäärien synnyttämiin reaktioihin sekä pukukopin jakautumisesta ties mihin blokkeihin.
Vuotajistakin on ollut puhetta paljon; Lingard jäi kiinni rysän päältä ja Odgen kirjoitti kolmesta eri "vuotajaleiristä". Baillyhän meni jopa niin pitkälle, että kirjoitti kaiken maailman juttuja ihan julkisestikin - tosin ei mitään pukukoppijuoruja, vaan lähinnä vahvisti sen, miten heikossa hapessa Unitedin pelaajisto on. Nillityksen ja epäammattimaisuuden määrä on ollut uskomaton.
Solskjaerin iso tehtävä oli heivata "kuollut puu" pois joukkueesta. Hän onnistui siinä melko hyvin. Ten Hagin vastaava savotta on päästä eroon "mädistä omenoista".
5. Solskjaer - Rangnick
Kun valmentaja vaihtui, mikään ei todellisuudessa muuttunut. Pelitaktinen tulokulma vaihtui, mutta pelaajien pelillinen taso ei, eikä varsinkaan se työnteon määrä. Toistan itseäni, kun sanon, että taktisilla ulottuvuuksilla ei ole mitään, siis ei vähäisintäkään merkitystä, jos pelaajat eivät tee aivan helvetisti töitä kentällä. Tämä on niin universaali totuus Unitedin kohdalla, että samaa ovat sanoneet pelaajat, kuten Shaw, Bruno ja De Gea, valmentajat, kuten OGS, RR ja helvetti soikoon myös mm. Bruno Lage sekä suunnilleen kaikki tv-asiantuntijat.
Kaikkein vähiten tämän kauden paskuudesta voidaan syyttää valmennusta. Kun pelaajisto on tuolla tasolla ja ongelmat noin suuria, valmentajalla on edessään mahdoton tehtävä. Itse sanoin jo aivan tammikuun alussa, että jos Rangnickin aikaa arvioidaan loppusijoituksen perusteella, siis että päätyykö, United neljän sakkiin vai ei, koko arviointi on väärä, sillä pelillisesti näki jo tuolloin, ettei Unitedilla ollut sellaiseen juuri mitään saumoja.
6. Pelaajien alisuorittaminen
On erotettava keskenään kaksi asiaa: pelaajien normaali taso ja tälle kaudelle laskenut taso. Jälkimmäiset ovat kautta tarkasteltaessa luonnollisesti olennaisempia etenkin siksi, että pelaajat, joista tässä yhteydessä puhutaan ovat niin keskeisiä. Maguire, kapteeni, oli joukkueen kauden huonoin pelaaja. Pudotus tasossa oli järkälemäinen, sillä viime kaudella hän oli erittäin hyvä ja EM-kisoissa jopa loistava, kenties kisojen paras puolustaja. Rashfordin ongelmat näkyivät Marsiin saakka, samoin Shaw'n, varsinkin alkukaudella. Toki heidän kohdallaan myös loukkaantumiset ovat vaikuttaneet olennaisesti. Ensi kaudella pitää nähdä uusi tuleminen kaikilta kolmelta.
Sitten ovat erikseen nämä pelaajat, joiden taso ei näytä riittävän, siis Telles, Dalot, Amad ja nykyisissä rooleissaan koko (alempi) keskikenttä. Näistä voidaan keskustella seuraavan kauden osalta.
7. Sirkus nimeltä Paul Pogba
"Älä itke siksi, että se tapahtui. Hymyile siksi, että se on ohi".
Taisin joskus sanoa, että Pogba on kuin United pienoiskoossa: maailman isoimmalla potentiaalilla varustettu supertähti, josta saadaan pelillistä iloa vain aivan liian harvoin. Epäammattimaisuus, ailahtelevuus, lunastamattomat lupaukset. Siinä se. Niin ja päälle se karmea siirtopoliittinen sirkus ja hullunmylly.
Veikkaanpa, että kukaan osapuolista ei jää muistelemaan tätä tarinaa. Luojan kiitos se on nyt ohi.
8. Pelaajahankintojen epäonnistuminen
Okei, alkuun voidaan sanoa, että Ronaldon hankinnassa ei ollut mitään järkeä, vaan se tehtiin tunnepohjalta. OGS teki valtavan virheen ajaessaan asiaa ja SAF:n rooli ihmetyttää edelleen, siis lähinnä se, miksi hänen sanaansa kuunnellaan tällaisissa asioissa edelleen. Woodward hoiti asian jonkun, en nyt muista kenen, julkkiksen lontoolaistalon takapihalla parilla puhelinsoitolla. Mahtavaa.
Hyökkäykseensä Unitedin ei tarvinnut ostaa maalintekijöitä, vaan maalipaikkoja. Shaw, Bruno ja osin Rashford loivat paljon maalipaikkoja edellisellä kaudella, mutta oikea laita oli iso ongelma. Sanchon hankinta oli ja on perusteltu, ja tulee jossain vaiheessa tuottamaan paljon iloa, kunhan vain tämä muu pelillinen härdelli saadaan korjattua. Ronaldo ei sitä paitsi edes ollut pelillisesti lainkaan sellainen maalintekijä, joka olisi Unitedin sapluunaan sopinut, vaan lähinnä tunnepohjainen paniikkihankinta, joka sotki suunnitelman peluuttaa hyökkäyksessä kuusikkoa Rashford, Greenwood, Cavani, Martial, Sancho ja Lingard (sekä James).
Noin muutoin voidaankin lähinnä puuttua hankinnoista, jotka jäivät tekemättä. Pääasiassa tämä tarkoittaa keskikentän vahvistamatta jättämistä, eli pohjapelaajan puutetta. Luvattu 4-3-3 jäi yhtä peliä lukuun ottamatta näkemättä, koska kaikki kolme valmentajaa olivat pakotettuja peluuttamaan tupla-pivotia. Tämä puute on ollut näkyvissä jo vuosia ja sen paikkaamista ovat pyytäneet sekä Mourinho että Solskjaer, mutta mitään ei tapahtunut.
9. Organisaation uudistaminen ja opettaminen
Uin ehkä vastavirtaan kun sanon, että Rangnickin tulo oli parasta, mitä Unitedille saattoi kesken tämä kauden tapahtua. Ei niinkään valmentaja-näkökulmasta, vaan siksi, että hän jos kuka on sanonut suoraan ja julkisesti sen, missä seura on mennyt rujosti metsään. Kuten sanoin, pelillisesti tätä kautta olisi tuskin pelastanut edes Jeesus Kristus, mutta Rangnickin myötä Unitedille on syntymässä identiteettiä myötäilevä strategia.
Aika vahvojen tietojen mukaan Murtough on kuunnellut Rangnickin ohjeita herkällä korvalla, ja mitä nyt tähän mennessä on saanut lukea, hän on varsin laadukas urheilutoimenjohtaja, eikä todellakaan vain edeltäjäänsä verrattuna. Seurassa oli ilmeisesti halukkuutta tehdä tammikuussa hankintoja, mutta Murtough piti päänsä eikä ostanut "vääriä pelaajia" - joita ne olisivat suurella todennäköisyydellä olleet, sillä seuraava valmentaja ei ollut tiedossa.
Rangnickin ohjenuora pelaajahankinnoista onkin suora lääke Unitedin hankintapolitiikan isoimpaan sairauteen: ostaa megatähtiä ilman tarkkaa ajatusta kenelle valmentajalle, minkälaiseen pelitapaan ja kuinka suurella rahalla he seuraan tulevat. Ei ole ihme, että United voitti Woodwardin aikana nolla mestaruutta, käytti suunnilleen eniten rahaa ja että Rangnickin ohjeet kuulostavat niin järkeviltä.
10. Muutokset toimistolla
Kauden ehdoton valopilkku on toimiston puhdistuminen. Woodwardia ja Judgea ei jää kaipaamaan kukaan seurasta välilttävä ja heidän ohellaan moni muukin säheltäjä on saanut väistyä. Tämä lupaa pelkästään hyvää. Todennäköisyys sille, että United menestyy paremmin Arnoldin ja Murtoughin kuin Woodwardin ja Judgen alaisuudessa on 100%.
Vielä kun pääsisi Glazereista eroon.