Mukavan nostalgista hurmospalloa oli tuo cup-peli Leicesteriä vastaan, vanhaa kunnon "kyllä me tehään teitä enemmän maaleja". Leicester vaan oli kakkosryhmällä ja puolustus, sekä siellä paineen alla operoiminen oli ihan surkeaa. Vetoja oli molempiin päihin kaksinumeroiset, mutta maalijakauma ihan oikeutettu. Ei tuo nyt oikein mistään kerro, paitsi että jonkinlainen käsijarru oli otettu päältä ja pelaajat saivat kliseisesti ehkä vähän enemmän pelata. Toki ehkä henkinen käsijarru oli suurin ja näytönhalua myös tuntui löytyvän. Katsellaan.
RvN oli vissiin puhunut pressissä jotain joukkueen yhtenäisyydestä (team togetherness). Tuntui, että kentällä tehtiin hyvin paljon töitä ja juoksuja, sekä viimeisellä kolmanneksella pelattiin kaverille paikkoja. Garnacho ei ole varmaan koko kaudella syöttänyt noin montaa kertaa viimeisellä kolmanneksella. Brunokin ehkä sai vähän itseluottamuksensa rippeitä kerättyä kasaan. Kiva tuota oli katsoa, vaikka vastus oli mitä oli ja tuolla pelillä ei pitkälle pötkitä.
Rashford on kyllä sellainen kaveri, että hänen jos kenen pitäisi Manchester Unitedin junnuputken läpikäyneenä vaan näyttää muille, että mitä se ManU:n edustaminen merkitsee. Ei tarvitse johtaa pelillisesti ja olla äänessä, vaan ihan omalla olemuksella ja ammattimaisuudella olla esimerkkinä ja asettaa tasoa. Voisi kuvitella, että hän on tietyllä tapaa seuran kasvoina ja omana kultapoikana on yksi sellainen pelaaja, jota muut vähän sivusilmällä seuraavat, että mitä se tekee ja mitä sille annetaan vapauksia tehdä. Varmaan tästäkin pelistä tulee liikaa luettua rivien välistä, kun RvN otti ukon vaihtoon vissiinkin 0+0 tehoilla Ten Hagin tapaan jo jossain tunnin kohdalla. RvN jotain yritti supattaa korvaan ja Rashford oli katse maassa kovasti menossa (tai haluten mennä) pois jo siitä tilanteesta. Muut oli saaneet hyökkäyksessä onnistumisia ja Rasse oli painanut ihan hyvin töitä, mutta peli pyöri jälleen niin vahvasti Garnachon kautta, koska hän on pallottomana ylöspäin niin perhanan aktiivinen ja tekee vaikka minkälaista juoksua, että saa pallon jalkaansa.
Taktiikoista en tiedä, mutta Amorimia on kuvailtu kaiken intensiteetin, ammattimaisuuden ja vaativuuden ohella kuitenkin hyvin taitavaksi ihmisvalmentajaksi. Joviaali ihminen ja kykenee kommunikoimaan selkeästi, yksinkertaisesti ja suoraan. Pätee ihan pressejä myöten. On myös hyvä joukkuehengen rakentaja ja sellaisen "me vs. muut" mentaliteetin luoja. Ei varmaan ihan vahingossa löydy näitä ominaisuuksia. Aikamoiseen testiin ne tulevat joutumaan.
Johdolle posia siitä, että siellä oli nopeasti korvaaja katsottuna ja varmaan kohta signattuna virallisesti. Eikä mikään ihan paska korvaaja. Southgate joutuu laittamaan liivinsä takaisin kaappiin. Ei ole heitetty tämän kauden osalta hanskoja tiskiin jo lokakuun lopussa, vaan tästä voidaan vielä jotain positiivista kaivaa ja päästään uutta peliä ajamaan sisään.
Katsellaan mitä tuleman pitää. Ei tämä nyt ainakaan huonommin voi mennä, tai muuten ollaan kohta Championshipissa.
