Minkä verran sitä rahaa on ensi kesänä käytettävissä? Unitedin hinnoilla kuulostaa kuitenkin helposti 200 miljoonan paketilta. Lähinnä tuon profiilin toppari on se kenestä pitää maksaa pitkä penni.
Unitedin tulorakenne on sellainen, että aina uuden kesäikkunan tullen sitä fyrkkaa on käytössä. Tämä tietty sillä varauksella, että edellisissä ikkunoissa ei ole tehty PSR-sanktioihin johtaneita ylityksiä, jolloin joudutaan ottamaan takaisinpäin.
Myynneistä riippuu paljon. Casemiro, Mount ja Antony ovat olleet kalliita ostoja, joiden palkkoihin uppoaa niin ikään pitkä penni. Tuollaisia sopimuksia pitää saada myytyä pois, ja se pitää tehdä niin, ettei jää PSR-tappiota. Jos tässä onnistutaan (Casemiron kohdalla myyntiminimi on kesällä n. 24-28 miljoonaa puntaa, Antonyn kohdalla valitettavasti vielä enemmän), ostobudjetti kasvaa.
Branthwaite on kallis, mutta toki edullisempi kuin viime kesänä, koska sopimusta on jäljellä vähemmän. Mutta poikkeuksena aiempiin ikkunoihin, minusta hän on ainoa ison profiilin tarve pelaajistossa. Wingback ja keskikenttäpelaaja voivat minusta aivan hyvin olla scouttaushakuja, ei satavarmoja huippupelaajia.
Ymmärrän kyllä miksi tuota hankintaa halutaan mutta viime kesänä tuotiin 100 miljoonalla kaksi topparia sisään.
Jotenkin se, että nyt aletaan hankkia taas ihan uudella ajatuksella pelaajia kuulostaa kovin tutulta ja esim. reilu kolme kuukautta sitten hankittu de Ligt onkin jo vähän turha palanen.
Viime ikkunassa olisi voitu tosiaan tuoda kolmekin topparia, koska se tarve oli niin iso, ja nyt se tulee olemaan vielä selkeämpi, koska joka pelissä on lähtökohtaisesti kolme topparia kentällä. Pitää huomioida, että Unitedin tarve tulee todellakin olemaan mallia 3+3 topparia.
De Ligt sikseen, pelitavan muutos tulee olemaan sitä luokkaa, että spesifejä pelaajarooleja tullaan tarvitsemaan joka tapauksessa lisää tulevina vuosina. Ei minusta voi lainkaan ajatella niin, että koska aiemminkin on hommattu valmentajalle pelaajia eikä homma ole lähtenyt toimimaan, niin nyt ei sitten siitä syystä enää pitäisi. Se on itse asiassa tasan päinvastoin. Moyes puhui Overlap-pöydän ääressä hyvin, että valmentajat pyytävät välillä vääriä tai huonoja pelaajia, jolloin pitää nostaa käsi pystyyn ja hommata parempia tilalle.
Jos taas halutaan topparia, joka on lähempänä keskikenttäpelaajaa, niin joukkueessa on kuitenkin jo Lindelöf.
Lindelöf ei tule jatkamaan joukkueessa kesän jälkeen ja syykin on aivan selvä. Samoin joukkueessa on hyvin käyttökelpoinen Evans, joka pelimääriä pitää rajoittaa todella selkeästi.
Itse olen alkanut karsastaa sitä ajattelutapaa, että seuraavassa siirtoikkunassa, kun ostetaan tämä ja tämä niin sitten homma skulaa. Tätä samaa on jatkunut varmaan viimeiset viisi vuotta? Kuinka usein siirtoikkunasta on oikeasti hommattu sellaisia pelaajia, jotka ovat tuoneet pysyvän muutoksen parempaan? Hirveästi ei tule muita mieleen kuin Bruno.
Eivät pelaajahankinnat ole tae menestyksestä, vaan edellytys mahdollisuudelle menestyä. Edelleen, se että on epäonnistuttu ennen, ei ole mikään peruste olla yrittämättä jatkossakin. Samalla tavalla valmentajan potkut, kun edellisen valmentajan potkujen jälkeen ei voitettukaan mitään, ei ole mitenkään väärin (jos valmentaja on valmentanut huonosti).
Vähän vetää skeptiseksi eroaako tämä INEOS:in aika sittenkään niin paljoa Woodwardin ajasta jos tuohon lähdetään.
Noh noh, negapetteri! Eroaa se, ja maailman eniten eroaakin.
Ehkä se pääpointti on se, että perusajatus pitäisi olla miten Amorim saa Casemirosta, de Ligtistä, Lindelöfistä ja kumppaneista paljon enemmän irti, eikö suoraan ajatella, että heidät tulee korvata.
Kussakin noista on pelillisiä ja taloudellisia ongelmia ja epäsuhtia. Sellaisessa tilanteessa myynti on huomattavasti parempi idea kuin pään seinään hakkaaminen. Toki nythän Jim Woodcliffen porukat hommasivat Amorimin kesken kauden, joten tässä on hyvää aikaa katsella kenellä on sopiva profiili uuteen systeemiin ja kenellä ei.