Rashfordin kehonkieli ei ole antanut mitään viittauksia siitä, että olisi johtava pelaaja. Haastot ja pahimmillaan jopa haastamatta jättämiset, mistä saikin kotiyleisöltä ansaitut buuaukset jossain kotipelissä, ovat huolestuttavia merkkejä alistuneesta pelaajasta. Rashfordin varaan ei voi menestystä kyllä laskea, sen verran suuri ero on parhaan ja huonon päivän välillä. Tasaisempaan pitää pystyä. Aiemmin on suurinpiirtein ollut joka toinen kausi hyvä, joka toinen heikompi. Ja nyt menossa jo toinen heikompi kausi putkeen. Rahfordin taso ei ole Valioliigan mittarilla kovin häävi ja taso on ennemminkin laskeva kuin nouseva.En puhu nyt kahden paskan kauden näytöistä - siis joukkueen kahden paskan kauden - vaan siitä, mikä pelaajan taso on. Olosuhteet ovat kaikki kaikessa, eikä Bruno ole ollut oma itsensä tämän ja edellisen kauden aikana sen enempää. Tähän voisi hyvin luetella useammankin pelaajan, mutta se on turhaa; yksittäisten pelaajien kritikointi ei ole hedelmällistä silloin, kun koko joukkue pelaa täysin alle tasonsa.
Amorimilla on iso savotta edessään, ja se isoin tehtävä liittyy nimenomaan pelillisiin olosuhteisiin. Kun pelilliset olosuhteet ovat kunnossa, AS Roman hylkiöstä voi tulla yksi Valioliigan kaikkien aikojen parhaista, Southamptonista on löydettävissä Ballon d'Or -finalisteja ja Dorren kolmostopparista voi tulla triplamestarin yksi tärkeimpiä pelaajia. Kun pelilliset olosuhteet eivät ole kunnossa, Euroopan parhaatkin pelaajat näyttävät täysiltä idiooteilta.
Aikaa onneksi vielä on muuttaa kurssia, mutta tasaisuutta pitää saada lisää ja paljon. Useamman managerin alaisuudessa samat ongelmat ovat toistuneet. Ja siinä ei ole muuta syyllistä Rashfordin tapauksessa, kuin hän itse. Näillä näytöillä en jättäisi Rashfordia epäilemättä jatkuvasta managerien epäonnistumisesta. Ei ainakaan omilla näytöillään ole millään lailla ollut auttamassa managereita hankalilla hetkillä.