Mainos

Managerien ja muun johdon toiminta NHL:ssä

  • 377 344
  • 1 343

ipaz

Jäsen
Mikähän on tarina Cizikasin ja Pageaun pelinumeroiden taustalla?

Tuntuu järjettömältä tehdä tiukkoja sääntöjä ja perustella niitä yhtenäisyydellä tai "kaikkien noudattavan samoja sääntöjä", jos parille pelaajalle annetaan sitten kuitenkin poikkeuslupia. Pari pelaajaa ilmeisesti onkin joukkuetta suurempia, kun samat säännöt pelinumeron suhteen ei koske heitä. Esimerkiksi aikoinaan Pelech #50 -> #3 ja Beauvillier #72 -> #18, mutta Pageau vetelee Ottawastakin tutulla #44 ja Cizikasillahan tunnetusti on edelleen vanha tuttu #53 selässä. Osa joutuu vaihtamaan numeroa, osa saa pitää ison numeronsa.
Kun Lou tuli Islandersiin 2018, niin jo isoilla numeroilla pelanneet veteraanit Dennis Seidenberg (#44), Johnny Boychuk (#55) ja Casey Cizikas (#53) saivat pitää numeronsa. Myös Torontosta Lou'n vanavedessä siirtynyt Leo Komarov sai pelata tutulla numerollaan 47, kuten myös Valtteri Filppula, joka pelasi kauden 2018-19 Islandersissa numerollaan 51.

Lou'n sääntö ei siis ole täysin ehdoton ja Torontossa hänen pitikin sietää isompi numeroita, koska Leafsilla on niin moni pieni numero jäädetty. Lamoriellon Toronton vuosina raja taisi olla numerossa 59, koska kukaan ei ainakaan pelannut yli 60 olevalla numerolla sen kolmen vuoden aikana. Veteraanit ja supertähdet siis saavat Lou'lta hivenen anteeksi. Nuoret uraansa aloittelevat pelaajat eivät.

Lou'n Devils aikana kukaan ei käyttänyt lähes 30:een vuoteen numeroa 13 ja mm. Mike Cammalleri joutui ottamaan numeron 23. Kun Lou lähti, niin Cammallari otti heti takaisin tutun numeronsa. Tästä epäonnennumero-säännöstään hän on sittemmin luopunut, koska Barzal pelaa Islandersissa numerolla 13.

Mutta kuten moni kirjoittaja on jo todennut, niin kaikki NHL:ssä tietävät Lamoriellon säännöt. Jos pelaaja päätyy tekemään vapaana-agenttina sopimuksen Lou'n joukkueeseen, niin tietää että parta ja pitkä letti tulevat lähtemään ja pelinumero saattaa vaihtua siitä "omasta" numerosta 75 vaikka numeroon 25. Minä uskon että suurimmalle osalle pelaajista nuo asiat ovat täysin toissijaisia verrattuna pelipaikkaan ja asemaan joukkueessa.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
En kai missään vaiheessa ole sanonut, että tuo olisi ainoa tai paras tapa johtaa joukkuetta 2020-luvulla. Tai tapa, mistä itse hypoteettisena NHL-pelaajana tykkäisin. Mutta, se on Lou Lamoriellon vannoutunut tapa, mikä on tuottanut hyvää tulosta ja toimii edelleenkin, joten hän vannoo sen nimeen ja pelaajat uskovat siihen.
Brooks Laich ei usko siihen. Ai niin mutta Brooks Laich on sellainen ja tällainen… Tuskin Laich on ainoa hänen pelaajistaan joka ei näihin juttuihin usko.

Ja edelleenkin, kun me nyt keskustellaan näistä typeristä hius yms. säännöistä: Loun joukkue voi, ja olisi voinut, voittaa niistä säännöistä huolimatta. Nämä Loun alla menestyneet joukkueet olisivat aivan varmasti menestyneet vaikka puolella joukkueella olisi ollut samanlainen piiska kuin Chris Simonilla parhaina päivinään.
 

ipaz

Jäsen
Ja edelleenkin, kun me nyt keskustellaan näistä typeristä hius yms. säännöistä: Loun joukkue voi, ja olisi voinut, voittaa niistä säännöistä huolimatta. Nämä Loun alla menestyneet joukkueet olisivat aivan varmasti menestyneet vaikka puolella joukkueella olisi ollut samanlainen piiska kuin Chris Simonilla parhaina päivinään.
Lamoriello näkee tämän joukkueen yhtenäisyyttä edistävänä asiana. Kukaan ei erotu joukkueesta erikoisen isolla pelinumerolla paidan selkämyksessä, tai muhkealla parralla tai takapiiskalla. Ei ne pelaajan otteisiin jäällä tietenkään vaikuta, mutta luovat joukkueeseen kulttuurin, että tässä ollaan yhtä porukkaa joka painaa yhdessä saman asian eteen ja sille asialle ei ole hyvä, että joku haluaa olla selvästi joukkueesta erottuva väriläiskä.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Brooks Laich ei usko siihen. Ai niin mutta Brooks Laich on sellainen ja tällainen… Tuskin Laich on ainoa hänen pelaajistaan joka ei näihin juttuihin usko.

Ja edelleenkin, kun me nyt keskustellaan näistä typeristä hius yms. säännöistä: Loun joukkue voi, ja olisi voinut, voittaa niistä säännöistä huolimatta. Nämä Loun alla menestyneet joukkueet olisivat aivan varmasti menestyneet vaikka puolella joukkueella olisi ollut samanlainen piiska kuin Chris Simonilla parhaina päivinään.
Tämä ajatus olisi syytä muistaa yleisemminkin, ns kontrafaktuaali. Liian usein ajatellaan, että kaikki oleva oli edellytyksenä tietyille seurauksille. Kuten nyt vaikka joku syvyyshankinta DL:llä, jonka perseestä kiekko pomppasi seiskapelin jatkoajalla maaliin, oli edellytys sarjan voitolle. Tai että pelaajien lyhyet hiukset olivat merkityksellinen osa menestystä.

Ei ollut, eivät olleet. Sarja olisi voitu voittaa ilman syvyyshankinnan persettä ja menestykselle ylipäänsä on helvetisti tärkeämpi tekijöitä kuin lyhyet hiukset. Mielestäni vähintään yhtä järkevää väittää, että Loun joukkueet voittivat Loun säännöistä huolimatta kuin että Loun joukkueet voittivat koska Loun säännöt.

Determinismi ei ole kovin vakavasti otettavaa ajattelua missään mihin sisältyy satunnaisuutta.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
Patrik Laineen Montreal
Brooks Laich ei usko siihen. Ai niin mutta Brooks Laich on sellainen ja tällainen… Tuskin Laich on ainoa hänen pelaajistaan joka ei näihin juttuihin usko.

Ja edelleenkin, kun me nyt keskustellaan näistä typeristä hius yms. säännöistä: Loun joukkue voi, ja olisi voinut, voittaa niistä säännöistä huolimatta. Nämä Loun alla menestyneet joukkueet olisivat aivan varmasti menestyneet vaikka puolella joukkueella olisi ollut samanlainen piiska kuin Chris Simonilla parhaina päivinään.
En jaksa vängätä tästä enempää. @ipaz tuossa ylempänä vastasi tähän oikein hyvin.
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
Montako GM of the year palkintoa he ovat voittaneet?
Niin, ehkä tuon oli tarkoitus osoittaa, että vuoden GM:nä tai -valmentajana palkittu voi olla täysi mulkku tai sortua epäeettisiin tekoihin. Vuoden GM ja epäasiallinen käytös eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
En kai missään vaiheessa ole sanonut, että tuo olisi ainoa tai paras tapa johtaa joukkuetta 2020-luvulla. Tai tapa, mistä itse hypoteettisena NHL-pelaajana tykkäisin. Mutta, se on Lou Lamoriellon vannoutunut tapa, mikä on tuottanut hyvää tulosta ja toimii edelleenkin, joten hän vannoo sen nimeen ja pelaajat uskovat siihen.
Tuotti tulosta haarukassa 1995-2005. Sen jälkeen ollut lähinnä ylihypetetty fossiili.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tuli mieleen että kun Lamoriello on jämähtänyt menneesen niin saakohan pelaajat kuunnella pukarissa muutakin kuin Elvistä ja the Beatlesia? Ja katsotaanko otteluraportit vielä VHS:ältä?
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Eiköhän tietyt tahot näe tässä taas ongelman, koska Duclair ei ole valkoihoinen. Taas siellä tummaa poikaa sorsitaan! George Parrosin kohdalla ei olisi ylittänyt uutiskynnystä.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eiköhän tietyt tahot näe tässä taas ongelman, koska Duclair ei ole valkoihoinen. Taas siellä tummaa poikaa sorsitaan! George Parrosin kohdalla ei olisi ylittänyt uutiskynnystä.
Kyllä se oli otsikoissa pari vuotta sitten kun Kyle Palmieri joutui ajamaan tuuhean partansa veke.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Kun Lamoriello 1987 tuli Devilsiin 45-vuotiaana menestyneenä yliopistovalmentajana sekä johtajana , joukkue oli ollut viisi vuotta NHL:n alinta kuraa. Sen ajan pelaajat Daneykosta, Kirk Mulleriin ja John MacLeaniin kertovat, että kaikki muuttui kun salamaniskusta. Joukkueeseen tuli säännöt, kuri ja tavoitteet.
Kukaan ei varmaan kyseenalaistakaan, etteikö tuo tyyli olisi ollut tarpeen vuonna 1987. Vuonna 2024 sen sijaan oletettavasti pelaajat, joilla on luonne kunnossa, eivät karkaa joka pelin jälkeen kaljoittelemaan, huolehtivat ravinnosta, unesta jne. ihan itse, eivätkä ilmaannu harjoitusleirille sillä ajatuksella, että jassoo sulatellaanpa enimmät näistä paristakymmenestä kilosta ylimääräistä tästä ennen kuin runkosarja lähtee.

Selkärangattomat amatöörit hyötyvät kyttäyksestä ja armeijameiningistä. Tosiammattilaisten ja aitojen huippu-urheilijoiden kanssa toimiessa noissa ei ole mitään voitettavaa, ainoastaan hävittävää kun tietty prosentti väestöstä menee ihan tilastollisestikin lukkoon ja tarjoaa varman kouluarvosana 8+:n kun ei uskalla erottua joukosta tähtäämällä korkeammalle. Että kumpi tyyli on järkevämpi käyttää riippuu ihan siitä, että kummasta porukasta aiot organisaatiosi kasata.
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Jos pelaajalle on tärkeämpää se hiuskuontalo kuin auktoriteettien kunnioittaminen, sitten on varmaan pelaajankin kannalta järkevämpää signata muualle kuin Loun tiimiin.
Toisaalta just varatulle pelaajalle tuo voi olla aika veemäinen tilanne. Ainahan voi kieltäytyä tekemästä sopimusta ja pyytää treidiä, mutta eivät nuo aina helppoja ja nopeita prosesseja ole. Tiedä vielä kuinka paljon mahdollisesti taustalla palaa siltojakin, kun menee pojankloppina treidiä pyytämään, kun ei oikein tuollainen touhu maistu.

Vapaille agenteille homma on selvä.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Toisaalta just varatulle pelaajalle tuo voi olla aika veemäinen tilanne. Ainahan voi kieltäytyä tekemästä sopimusta ja pyytää treidiä, mutta eivät nuo aina helppoja ja nopeita prosesseja ole. Tiedä vielä kuinka paljon mahdollisesti taustalla palaa siltojakin, kun menee pojankloppina treidiä pyytämään, kun ei oikein tuollainen touhu maistu.

Vapaille agenteille homma on selvä.

No, periaatteessa noinkin.

Sitä vaan mietin, että jos ammattilaisuuteen tähtäävä pojankloppi ei ole hiustyylistään valmis tinkimään sen ammattilaisuuden eteen, niin ehkäpä NHL on sitten loppujen lopuksi väärä paikka kaverille. Periaatteessahan tätä voisi kärjistäen rinnastaa siihen, että nuori juniori on tottunut nukkumaan aamutorkkunsa juuri aamujäiden aikaan, ja sitten pahoittaa mielensä siitä, että koutsi käskeekin torkkujen sijaan treeneihin. Pointtina siis se, että jos olet miljoonasopimusta hamuamassa, niin pitäisi kyllä olla valmis sitten myös uhrauksiin sen eteen.
 
Perusteletko vähän, miten pahoinvointi lisääntyy ja missä sen lisääntymistä voi seurata?

Kyllä mun nähdäkseni kaikki relevantit mittarit osoittavat että hyvinvointi lisääntyy ja asiat ovat monilta osin paremmin kuin koskaan ennen.

Tietysti asiat koetaan niin kuin koetaan, mutta toisaalta saatat vaan kokea väärin. Esimerkiksi merkittävä osa ihmisistä luulee, että (väkivalta)rikosten määrä on koko ajan kasvussa, vaikka pitkä linja kaikkialla länsimaissa on lasku.

Hyvinvointi on lisääntynyt, mutta osittain juuri siitä syystä mielenterveysongelmat ovat pahentuneet. Aika paljon löytyy jo esimerkkejä ja tutkimuksia siitä, miten ihmisen psyyke ei kestä liiallista määrä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Yleinen hyvinvointi (= tulo- ja koulutustaso, terveydenhuollon taso yms.) ei ole tässä tapauksessa vastakohta yksilön pahoinvoinnille (= mielenterveysongelmat yms.). Ja jos sitä pahoinvoinnin lisääntymistä haluaa seurata, niin voi tulla vaikkapa minun luokkahuoneeseeni seuraamaan tilannetta teinien kanssa, tai mennä vaikka sosiaalihuoltoon tai lastensuojeluun. Itse olen ainakin nähnyt tämän muutoksen omilla silmilläni viimeisen 10 vuoden aikana.

No yhtenä mittarina voi heittää, että itsemurhien määrä vuodesta 1990 on puolittunut, että ehkä jotain on parempaankin suuntaan mennyt.

Toisaalta Suomessa on aika moni asia muutenkin muuttunut tällä vuosituhannella, esim kännyköiden ja sosiaalisen median muodossa, talouden ongelmista puhumattakaan. Joten näkemys että paha olo johtuu nimenomaan siitä että saa kasvattaa millaiset hiukset haluaa on kyllä aikamoinen harppaus.

Eivätkö esimerkiksi kännyköiden aiheuttamat ongelmat johdu pohjimmiltaan kurin ja sääntöjen puutteesta? Eikö tässä hiusasiassakin ole pohjimmiltaan kyse kurista ja säännöistä? Siinä mielessä harppaus ei ole ihan niin valtava kuin voisi aluksi kuvitella. Itsekään en pidä hiustyyliä isoimpana ongelmana, mutta kuten jo ylempänä sanoin, ihmisen psyyke ei kestä liiallista määrää mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Totta kai tämä pätee myös ulkonäöllisiin asioihin, vaikka ne ovatkin ehkä vähemmän merkityksellisiä kuin vaikkapa ura- ja koulutusmahdollisuudet sun muut.

Jos nyt vielä sanon jotain itse keskusteluun, niin itse olen aina ollut numerofiili, ja siinä mielessä on mielenkiintoista seurata noita Loun sääntöjä pelinumeroista. Jalkapallon puolelta minulla on tietynlainen kunnioitus joukkueita kohtaan, jotka numeroivat avauskokoonpanonsa numeroilla 1-11 (vaikka tämä onkin melko pakollista tietyissä liigoissa ja esimerkiksi maajoukkueissa), mutta toisaalta on myös hauskaa, kun toisissa seuroissa akatemiapelaajat pitävät omat pelinumeronsa koko uransa ajan (esimerkiksi Bayernissa). Jääkiekossa ei ole tainnut enää pitkään aikaan olla minkäänlaista loogisuutta pelinumeroissa paitsi maalivahtien osalta, eikä sielläkään enää mennä pelkillä numeroilla 30-35.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Sahtiankat
Tuli mieleen että kun Lamoriello on jämähtänyt menneesen niin saakohan pelaajat kuunnella pukarissa muutakin kuin Elvistä ja the Beatlesia? Ja katsotaanko otteluraportit vielä VHS:ältä?
Ei kai mitään jumalattomuuteen ja haureuteen viekoittelevia pirunsäveliä voi kuunnella. Erätauolla luetaan hurskaita sydämiä elähdyttävä ote Vanhasta testamentista ja sitten mennään Herran johdatuksessa.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Niin että hyvä vain kun Lou pitää kuria ja järjestystä. Ennen voitiin paremmin, kun oli kuria ja järjestystä. Mitenköhän Lou toimisi minun kanssa, kun menisin mekko päällä toimistolle?
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
No, periaatteessa noinkin.

Sitä vaan mietin, että jos ammattilaisuuteen tähtäävä pojankloppi ei ole hiustyylistään valmis tinkimään sen ammattilaisuuden eteen, niin ehkäpä NHL on sitten loppujen lopuksi väärä paikka kaverille. Periaatteessahan tätä voisi kärjistäen rinnastaa siihen, että nuori juniori on tottunut nukkumaan aamutorkkunsa juuri aamujäiden aikaan, ja sitten pahoittaa mielensä siitä, että koutsi käskeekin torkkujen sijaan treeneihin. Pointtina siis se, että jos olet miljoonasopimusta hamuamassa, niin pitäisi kyllä olla valmis sitten myös uhrauksiin sen eteen.
Mun mielestä vertaus on huono. Se, millaiset hiukset henkilöllä x on, ei vaikuta hänen kykyynsä harjoittaa ammattiaan eli jääkiekkoa. Tuossa on kyse ulkonäöstä ja mielestäni siihen ei pidä minkään vanhuksen norsuluutornista mennä puuttumaan. Sen sijaan jatkuvan aamujäiden missaamisen voisi nähdä vaikuttavan negatiivisesti ammatin harjoittamiseen ja täten olisi ihan kohtuullista vaatia heräämään ajoissa tai muuten paikka on jonkun toisen.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Mun mielestä vertaus on huono. Se, millaiset hiukset henkilöllä x on, ei vaikuta hänen kykyynsä harjoittaa ammattiaan eli jääkiekkoa. Tuossa on kyse ulkonäöstä ja mielestäni siihen ei pidä minkään vanhuksen norsuluutornista mennä puuttumaan. Sen sijaan jatkuvan aamujäiden missaamisen voisi nähdä vaikuttavan negatiivisesti ammatin harjoittamiseen ja täten olisi ihan kohtuullista vaatia heräämään ajoissa tai muuten paikka on jonkun toisen.

Se vertaus olikin tarkoitettu siihen uhrauksen tekemiseen..

Tuossa on yllä melko kattavasti selitetty moneen kertaan se filosofia tämän Lamoriellon toiminnan takana. Sillä pyritään nimenomaan välttämään sen yhden kaverin erottuminen porukasta ei-pelillistä syistä. Onhan lähes jokaisella NHL-joukkueella myös pukukoodit tiettyihin tilanteisiin, eikä ne vaikuta urheilullisuuteen millään lailla. Joku siellä ylempänä nyt vain on päättänyt, että näin toimitaan tässä talossa. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Minusta ihan sama periaate pätee tähän, kun tosiaan huomioi vielä nuo Lou-sedän toiminnan taustalla olevat perustelut.

Sitäpaitsi, jos pelaajat kokisivat tämän jotenkin suurissa määrin tyhmänä ja vääränä, luulisi pelaajayhdistyksen tällaiseen puuttuneen jo aikoja sitten jollain lailla. Eipä ole kuulunut sieltä suunnilta pihahdustakaan. Voisiko syynä olla jälleen kerran se, että siellä lajin sisällä P-Amerikassa ymmäretään niitä "tyhmiä kulttuurijuttuja" ehkä enemmän kuin täällä jääkiekon Mekassa Lappeenrannassa, Porissa ja Kouvolassa?
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Se vertaus olikin tarkoitettu siihen uhrauksen tekemiseen..

Tuossa on yllä melko kattavasti selitetty moneen kertaan se filosofia tämän Lamoriellon toiminnan takana. Sillä pyritään nimenomaan välttämään sen yhden kaverin erottuminen porukasta ei-pelillistä syistä. Onhan lähes jokaisella NHL-joukkueella myös pukukoodit tiettyihin tilanteisiin, eikä ne vaikuta urheilullisuuteen millään lailla. Joku siellä ylempänä nyt vain on päättänyt, että näin toimitaan tässä talossa. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Minusta ihan sama periaate pätee tähän, kun tosiaan huomioi vielä nuo Lou-sedän toiminnan taustalla olevat perustelut.

Sitäpaitsi, jos pelaajat kokisivat tämän jotenkin suurissa määrin tyhmänä ja vääränä, luulisi pelaajayhdistyksen tällaiseen puuttuneen jo aikoja sitten jollain lailla. Eipä ole kuulunut sieltä suunnilta pihahdustakaan. Voisiko syynä olla jälleen kerran se, että siellä lajin sisällä P-Amerikassa ymmäretään niitä "tyhmiä kulttuurijuttuja" ehkä enemmän kuin täällä jääkiekon Mekassa Lappeenrannassa, Porissa ja Kouvolassa?
Ei varmastikaan kyseessä ole mikään ylitsepääsemätön este mistä pitäisi nostaa pelaajayhdistyksen toimesta haloo. Varsinkaan vapaiden pelaajien kohdalla, kun tosiaan tietävät minne ovat menossa. Hieman ongelmallinen vain mielestäni vasta varattujen pelaajien kanssa ja oma mielipide on, että ei kenelläkään pitäisi olla oikeus norsuluutornista määritellä millaiset hiukset tai parta henkilöllä x ei saa olla.
 
Niin että hyvä vain kun Lou pitää kuria ja järjestystä. Ennen voitiin paremmin, kun oli kuria ja järjestystä. Mitenköhän Lou toimisi minun kanssa, kun menisin mekko päällä toimistolle?

Tää näissä internet-keskusteluissa aina on, että joku vetää johtopäätökset täysin äärilaidasta toiseen. Nyt ei ole hyvä, kun lapsilla on vapaa kasvatus ja liikaa vaihtoehtoja, mutta ei ennenkään ollut hyvä, kun lapset kasvatettiin remmin kanssa. Ehkäpä kurissa ja järjestyksessä on myös sävyjä, eikä kyse ole vain siitä, että sitä ei ole ollenkaan tai että se on viety äärimmilleen. Itse ainakin sanoin, että hiustyyli ja pelinumerot eivät ole ehkä se juttu, josta itse olisin eniten huolissaan, mutta ei se ole myöskään kurin ja järjestyksen kaikkein äärimmäisimmästä päästä.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Ei varmastikaan kyseessä ole mikään ylitsepääsemätön este mistä pitäisi nostaa pelaajayhdistyksen toimesta haloo. Varsinkaan vapaiden pelaajien kohdalla, kun tosiaan tietävät minne ovat menossa. Hieman ongelmallinen vain mielestäni vasta varattujen pelaajien kanssa ja oma mielipide on, että ei kenelläkään pitäisi olla oikeus norsuluutornista määritellä millaiset hiukset tai parta henkilöllä x ei saa olla.

Toki, mielipidekysymyksiähän nämä ovat. Minä taas katson nimenomaan niinpäin, että jos se norsunluutornissa istuva palkan maksava taho katsoo tämän olevan paras tapa toimia, niin sitten ne palkkaa saavat jannut niin toimii. Kunhan toki ei lakia rikota. Siinä olen samaa mieltä, että jos nyt vaikka joku superlupaus perseillään muualle tällaisen toiminnan seurauksena pilkkahintaan, on se typerää. Ei vaan taida olla näin vielä käynyt Lamoriellollekaan. Jos näin kävisi, mistä tietää, vaikka herra itse suorittaisi itsetutkiskelua omien metodiensa suhteen.

En minä kyllä yleisellä tasolla näe estettä, miksi se vastavarattu pitkäletti ei voisi sitä moppia leikata, jos näin johtoryhmästä toivotaan/ohjeistetaan. Jos se kuontalo on itselleen tärkeämpi kuin pelipaikka NHL:ssä, sitten tosiaan varmaan kannattaa sitä omaa arvomaailmaa tutkailla. Samaan peilaan sillä vertauksella treenaamisesta (tai vaikkapa farmikomennuksesta), nuo nyt vain ovat sellaisia asioita, jotka nykysäännöillä sen nuoren pelaajan on sisäistettävä ja hyväksyttävä. NHL-ammattilaisen ura on pikkuisen eri asia kuin vaikkapa jonkun kunnan kirjaston hyllyjä täyttävän apupojan. Jälkimmäisessä varmaan voitkin vetää millä tyylillä vaan, kunhan homma sujuu.
 

Finnish Isles

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Islanders
Enpä jaksa tätä soppaa sen enempää hämmentää, mutta hiusten ja parran suhteen sama käytäntö on ollut New York Yankeesin ohjenuorana vuodesta 1976 ja vaikka parran pärinää ajoittain sielläkin aiheuttaa, niin eipä tuo kovin suureksi ongelmaksi ole menestyksen tai pelaajien viihtyvyyden suhteen kuitenkaan noussut tuollakaan
 

Toby Dammit

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Enpä jaksa tätä soppaa sen enempää hämmentää, mutta hiusten ja parran suhteen sama käytäntö on ollut New York Yankeesin ohjenuorana vuodesta 1976 ja vaikka parran pärinää ajoittain sielläkin aiheuttaa, niin eipä tuo kovin suureksi ongelmaksi ole menestyksen tai pelaajien viihtyvyyden suhteen kuitenkaan noussut tuollakaan
Lou ja Yankeesin Steinbrenner olivat saman koulukunnan GM:iä ja jälkimmäisen eläessä vissiin myös hyviä ystäviä keskenään. Sinänsä tuo Loun hius- ja partasääntö tuntuu vähän aikansa elähtäneeltä, mutta Lousta voi nostaa esiin myös hyvät puolet. Eli esim. sen, että lukemattomat pelaajat jne. ovat kertoneet, miten hyvää huolta Lou pitää pelaajistaan ja henkilökunnastaan sekä näiden perheistä.

Lou on vähän tuollainen dinosaurus, niin hyvässä kuin pahassa. Alla yksi esimerkki myös niistä hyvistä puolista. Vuosien mittaan vastaavia tarinoita on tullut säännöllisesti muitakin vastaan, mutta tähän törmäsin eilen.





 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös