Mainos

Managerien ja muun johdon toiminta NHL:ssä

  • 377 157
  • 1 343

Mettis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers & Pelicans
Eiköhän Lou ole laittanut hiusten pituuden sopimustarjouksiin tai treidatessa tehnyt selväksi. Taas nähdään kaikki pahana ja kontrolloivana..
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
Patrik Laineen Montreal
Siis jos toi olisi joku seuran oma kulttuuri mitä Lamoriello vaalii niin sen voisi jotenkin ymmärtää. Mutta New Jerseyssä ja Torontossa toi kulttuuri meni saman tien roskakoriin kun Lamoriello poistui talosta, joka kertoo aivan kaiken sen kulttuurin arvostuksesta pelaajien keskuudessa. Eli kyseessä on puhtaasti Lamoriellon oma fiksaatio.
Toki, mutta Lou Lamoriello on jo NHL-pomona ja kulttuuri-instanssina pidempiaikainen kuin kolmasosa NHL-seuroista.

Mutta kyllä, oma fiksaatio nimenomaan, mistä on ajan myötä muodostunut kulttuuri.

EDIT: Tuli tuosta nimimerkistäsi mieleen, että esimerkiksi FC Barcelonassa on vallitsevana kulttuurina varsin yhdenmukainen ja kontrolloiva ja yksinmäärämisoikeuksia rajoittava kulttuuri ihan sieltä La Masiasta lähtien. Mutta tosiaan siinä on erona, että se on seuran oma kulttuuri, eikä yksittäisen seurapomon oma kulttuuri.
 
Viimeksi muokattu:

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Siis jos toi olisi joku seuran oma kulttuuri mitä Lamoriello vaalii niin sen voisi jotenkin ymmärtää. Mutta New Jerseyssä ja Torontossa toi kulttuuri meni saman tien roskakoriin kun Lamoriello poistui talosta, joka kertoo aivan kaiken sen kulttuurin arvostuksesta pelaajien keskuudessa. Eli kyseessä on puhtaasti Lamoriellon oma fiksaatio.

Juuri näin. Tokihan niitä fiksaatioita on erilaisia myös valmentajilla; jotkut tykkää vetää yhdellä vakiokapteenilla, jotkut tykkää kierrättää. Kummankin osalta löytyy tykkääjiä ja vihaajia, mutta minkäs teet, jos sen hetkinen koutsi on eri mieltä. Vegasissa pyritään jengi kokoamaan tietyn uskontokunnan edustajista, on sekin vähän erilainen fiksaatio. Toki ollut ihan toimivakin. Tortorella ei pelkää penkittää supertähtiään seuraavasta pelistä rangaistuksena, jos pelaavat löysästi. On sekin vähän hölmöä, tulosurheilu kuitenkin kyseessä.

Pointtina siis se, että jos jollain tällainen fiksaatio on, niin sitten on. Oli se typerä tai ei, niin jos se fiksaantunut henkilö itse tuon katsoo paremmaksi tavaksi toimia, niin sitten katsoo.

Perinteet ovat ok, pakotetut perinteet eivät.

Ei kai kukaan voi vuonna 2024 sivistysvaltioissa pakottaa ketään leikkaamaan tukkaansa? Ihan oma valinta se tuokin on Duclairille loppujen lopuksi.

Ootko miettinyt legendaarista rookie-lapia? Kysytäänkö rookielta ensin lupa, saako tuon toteuttaa, ettei vaan pahoita mieltään? Ja entäs jos pahoittaakin? Pitäisikö moinen hölmö perinne kuitenkin kieltää varmuudeksi kokonaan?
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Vanhoilla ihmisillä on ollut iät ja ajat erilaiset arvot kun nuoremmilla vaikka tosin tämäkään ei ole näin mustavalkoista. Intissäkään ei pitkätukkia ja risupartoja ole tavattu kattella. Halutaan tietyllä tavalla olla samalla viivalla. Perinteet kuuluu elää mutta mikään itseisarvo ei ole niitä kaikkia poistaa. Joukkueen GM omine outouksineen tulee kyllä nykyaikana "potkituksi" jos ei touhu pelaajia miellytä.

En tiedä onko nykykulttuuri hyvä missä ei kestetä mitään yhteisiä juttuja vaan kaikkien pitää saada mennä omia latujaan. Johan tossa joku pelaaja avautuikin siitä miten valmentajia vaihdetaan kun ei nuoremmille pelaajille enää kelpaa mikään. Ja jenkeissä ei edes samalla tapaa olla menty eteenpäin näissä asioissa kun vaikka suomessa.

Ja samaan aikaan pahoinvointi lisääntyy maailmassa. Sattumaako?
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Ja samaan aikaan pahoinvointi lisääntyy maailmassa. Sattumaako?
Perusteletko vähän, miten pahoinvointi lisääntyy ja missä sen lisääntymistä voi seurata?

Kyllä mun nähdäkseni kaikki relevantit mittarit osoittavat että hyvinvointi lisääntyy ja asiat ovat monilta osin paremmin kuin koskaan ennen.

Tietysti asiat koetaan niin kuin koetaan, mutta toisaalta saatat vaan kokea väärin. Esimerkiksi merkittävä osa ihmisistä luulee, että (väkivalta)rikosten määrä on koko ajan kasvussa, vaikka pitkä linja kaikkialla länsimaissa on lasku.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Mitä Louhun tulee, niin liigassa on 32 joukkuetta ja pelaajat kyllä tietävät mitä Lou vaatii, joten en näe asiassa suurempaa ongelmaa: mikään pakko ei ole signata Islesiin.

Enemmän ihmetyttää, mitä Islesin omistajat Loussa näkevät, mutta luultavasti omistajatkin ovat vanhoja seniilejä äi'iä ja semmoiset ovat amerikassa muotia.
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Perusteletko vähän, miten pahoinvointi lisääntyy ja missä sen lisääntymistä voi seurata?

Kyllä mun nähdäkseni kaikki relevantit mittarit osoittavat että hyvinvointi lisääntyy ja asiat ovat monilta osin paremmin kuin koskaan ennen.

Tietysti asiat koetaan niin kuin koetaan, mutta toisaalta saatat vaan kokea väärin. Esimerkiksi merkittävä osa ihmisistä luulee, että (väkivalta)rikosten määrä on koko ajan kasvussa, vaikka pitkä linja kaikkialla länsimaissa on lasku.
On tuttu juttu miten näemme asiat yleensä synkempinä kun ne todellisuudessa ovat. En hirmu paljoa jaksa perustella tätä väitettä ja menee myös aika paljon offtopiciksi lähteä tarkempaan syväanalyysiin. En siis jaksa alkaa lähteitä etsimään tässä kohtaa. Muistin varassa jos kelpaa niin suomessa on esimerkiksi mielenterveydelliset syyt ohittanut sairauslomissa muut ja ottanut ykköspaikan. Se toki kertoo vain suomen pahoinvoinnin lisääntymisestä joten kriisi ohi maailmalla.

Fyysisillä mittareilla varmasti on menty paljon eteenpäin nälkävuosista, mutta minun kommenttini koski henkistä pahoinvointia. Pahoittelen etten tarkentanut sitä asiaa. Jotkut jopa ovat esittäneet teoriaa siitä miten helppo elämä aiheuttaakin henkistä pahoinvointia.
 

Hokipedia

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK, LA Kings, Underdog
En hirmu paljoa jaksa perustella tätä väitettä ja menee myös aika paljon offtopiciksi lähteä tarkempaan syväanalyysiin. En siis jaksa alkaa lähteitä etsimään tässä kohtaa.
OT, mutta melko klassinen kommentti siihen väliin, kun oma mutu / heitto ei ihan istukaan faktuaalisiin mittareihin.
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
OT, mutta melko klassinen kommentti siihen väliin, kun oma mutu / heitto ei ihan istukaan faktuaalisiin mittareihin.
Tai sitten ei vain jaksa. Mut laita sä toki lähteet sille miten puhuin paskaa psyykkisen pahoinvoinnin osalta. Mun puolesta antaa olla. Ei kuulu enempää tähän.
 

noppa

Jäsen
Suosikkijoukkue
235
Tai sitten ei vain jaksa. Mut laita sä toki lähteet sille miten puhuin paskaa psyykkisen pahoinvoinnin osalta. Mun puolesta antaa olla. Ei kuulu enempää tähän.
No yhtenä mittarina voi heittää, että itsemurhien määrä vuodesta 1990 on puolittunut, että ehkä jotain on parempaankin suuntaan mennyt.

Toisaalta Suomessa on aika moni asia muutenkin muuttunut tällä vuosituhannella, esim kännyköiden ja sosiaalisen median muodossa, talouden ongelmista puhumattakaan. Joten näkemys että paha olo johtuu nimenomaan siitä että saa kasvattaa millaiset hiukset haluaa on kyllä aikamoinen harppaus.
 

Kilimaisteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Pelaajat ja toimittajat ja kaikki muut tuolla tietävät homman nimen ja kaikki on kaikille selvää pässinlihaa. Turha sitä on taas täällä merten takana ihmetellä mitä on kulttuuri. Tulee samanlaista hassuttelua, mitä nähtiin mm. eräässä tyhjän maalin jälkiseuraamuksiin liittyvässä keskustelussa, kun ei vaan ymmärretä mitä se kulttuuri tarkoittaa.
Siinä tosiaan tuli kaikenlaista hassutteluakin, sen sijaan että olisi kautta linjan käytetty siitä tyhjän maalin jälkeen tapahtuneesta toiminnasta kulttuurin mukaisia termejä pussy, sucker punch, ja chickenshit. Sen kulttuurin mukaisesti 80-luvulla jäälle olisi saman tien hypännyt joku sementtipää leipomaan sitä jälkiseuraamusmiestä aika pahasti lättyyn, mutta kulttuuri on sittemmin muuttunut.

Ja niin se tulee muuttumaan näissä tukkahommissakin. Lamoriello on tasan viimeinen mohikaani jolta tuollainen työpaikkakiusaaminen vielä menee läpi.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Muistin varassa jos kelpaa niin suomessa on esimerkiksi mielenterveydelliset syyt ohittanut sairauslomissa muut ja ottanut ykköspaikan. Se toki kertoo vain suomen pahoinvoinnin lisääntymisestä joten kriisi ohi maailmalla.
Vai kertooko se siitä, että mielenterveysongelmat otetaan huomioon ja niitä hoidetaan nykyään paremmin kuin ennen?
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Vai kertooko se siitä, että mielenterveysongelmat otetaan huomioon ja niitä hoidetaan nykyään paremmin kuin ennen?
Tämä. Lähteetön mutu esim. Suomen tilanteessa on, että tänä päivänä hoitoon ja sairaslomalle hakeutuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka 30 vuotta sitten olisivat vain dokanneet, surkutelleet, kenties haastaneet riitaa ja tapelleet yöelämässä, ja mahdollisesti tehneet itselleen jotain. Tai muilla tavoin tunkeneet pahoinvointinsa maton alle. Näissä tapauksissa tilastoitu mielenterveysongelma on nimenomaan positiivinen asia menneeseen verrattuna.

Loun touhut eivät varsinaisesti tuollaista lämpimämpää nykyilmapiiriä edistä, ja vaikka itse elän omaa elämääni monella osa-alueella varsin spartalaisesti, en silti objektiivisuuteen pyrkien pidä tuota järkevänä tapana saada maksimit irti nykyajan nuorista pelaajista. Lätkässäkin kuitenkin varsinkin kiekollisemman pelaajat tarvitsevat sitä rentoutta myös.

Toki kuten edellä on todettu, muunlaisia joukkueita on tarjolla se 31 kpl, ja mikäli Islesiin päätyvät pelaajat ovat sellaisia jotka ovat parhaimmillaan tuollaisessa old school -meiningissä ja kenties tarvitsevatkin toisinaan potkun hanuriin, niin silloinhan tuo on ihan jees.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
Patrik Laineen Montreal
Loun touhut eivät varsinaisesti tuollaista lämpimämpää nykyilmapiiriä edistä, ja vaikka itse elän omaa elämääni monella osa-alueella varsin spartalaisesti, en silti objektiivisuuteen pyrkien pidä tuota järkevänä tapana saada maksimit irti nykyajan nuorista pelaajista. Lätkässäkin kuitenkin varsinkin kiekollisemman pelaajat tarvitsevat sitä rentoutta myös.
Niin, mutta ennen kuin pitää uudestaan kysyä, "montako GM of the year palkintoa olet voittanut", täydennän sitä, että tämä muinainen dinosaurus kivikauden malleineen tosiaan on voittanut kyseisen palkinnon kaksi kertaa. Monet varmaan ajattelevat, että joo, joskus 80-luvulla. Vaan todellisuudessa ne palkinnot tuli 19/20, sekä 20/21 kausilla, eli ihan tuossa äskettäin. Tästä voi ihan päätellä, että tuollainen autoritäärinen johtamistapa toimii edelleenkin, eikä vapauksien ja rentouden salliminen ole aina vieläkään välttämättä oikea tapa johtaa.
 

ipaz

Jäsen
Lou'n numeropolitiikan voi tiivistää lauseeseen: “the crest on the front is more important than the name on the back”. Vaihtaa vain name-sanan tilalle number. Kun pelaajien numerot ovat kaikki lähellä toisiaan, niin Lou'n ajatusmallin mukaan ryhmä on tiivis. Tuosta poikkeava iso numero erottaa yksilön joukkueesta. Myös Anaheim ja Dallas suosivat pieniä numeroita, mutta eivät yhtä tiukasti kuin Lamoriellon joukkueet ovat tehneet.

Hius, parta ja tiukat pukeutumissäännöt menee sitten taas tämän lauseen alle : “no one is bigger than the club”.

Muitakin tiukkoja sääntöjä on, kuten että korut eivät saa olla näkyvillä joukkueen tapahtumissa ja että media, edes joukkueen omat toimittajat eivät matkusta joukkueen kanssa samalla koneella.



 

Phinor

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Hius, parta ja tiukat pukeutumissäännöt menee sitten taas tämän lauseen alle : “no one is bigger than the club”.

Itselle tulee tästä Lamoriellon sääntöviidakosta lähinnä mieleen sanonta "It's all about me". Lou on nostanut itsensä jalustalle ja on isompi taho kuin itse joukkue. Pitäisi olla yhtä tiivistä joukkuetta, mutta yksi ikääntyvä (mutta ei suinkaan parrakas) ukko määrittelee suorastaan raamatulliseen tyyliin 10 käskyä joita kaikkien tulee noudattaa or else.

Mutta toki näitä voi ymmärtää ja tulkita monella tavalla.
 

ipaz

Jäsen
Itselle tulee tästä Lamoriellon sääntöviidakosta lähinnä mieleen sanonta "It's all about me". Lou on nostanut itsensä jalustalle ja on isompi taho kuin itse joukkue. Pitäisi olla yhtä tiivistä joukkuetta, mutta yksi ikääntyvä (mutta ei suinkaan parrakas) ukko määrittelee suorastaan raamatulliseen tyyliin 10 käskyä joita kaikkien tulee noudattaa or else.

Mutta toki näitä voi ymmärtää ja tulkita monella tavalla.
Eikös isopomo saakin olla ylempänä kuin muu joukkue? Lou tosin taitaa pysyä pääasiassa taustalla eikä ole mukana joukkueen päivittäisessä toiminnassa - kuten varmaan moni muukin GM johtaa etäältä. Valmentajat ja pelaajat muodostavat joukkueen - pukukopin. Tämä sitten Lou'n antamien sääntöjen puitteissa.

Kun Lamoriello 1987 tuli Devilsiin 45-vuotiaana menestyneenä yliopistovalmentajana sekä johtajana , joukkue oli ollut viisi vuotta NHL:n alinta kuraa. Sen ajan pelaajat Daneykosta, Kirk Mulleriin ja John MacLeaniin kertovat, että kaikki muuttui kun salamaniskusta. Joukkueeseen tuli säännöt, kuri ja tavoitteet. Don Lou'n ekalla kaudella Devils pääsi heti pleijareihin ja paineli konferenssifinaaliin vain hävitäkseen 7. ottelun. New Jerseyssä oli aikakausi muuttunut ja seuraavat kaudet joukkuetta rakennettiin määrätietoisesti.

Lamoriello on David Poilen jälkeen kaikkien aikojen pitkäaikaisin GM. Poile jäi ilman Cupia, mutta Lou'lla niitä on kolme 36:n kauden aikana.
 

Nick Neim

Jäsen
Mikähän on tarina Cizikasin ja Pageaun pelinumeroiden taustalla?

Tuntuu järjettömältä tehdä tiukkoja sääntöjä ja perustella niitä yhtenäisyydellä tai "kaikkien noudattavan samoja sääntöjä", jos parille pelaajalle annetaan sitten kuitenkin poikkeuslupia. Pari pelaajaa ilmeisesti onkin joukkuetta suurempia, kun samat säännöt pelinumeron suhteen ei koske heitä. Esimerkiksi aikoinaan Pelech #50 -> #3 ja Beauvillier #72 -> #18, mutta Pageau vetelee Ottawastakin tutulla #44 ja Cizikasillahan tunnetusti on edelleen vanha tuttu #53 selässä. Osa joutuu vaihtamaan numeroa, osa saa pitää ison numeronsa.

Eipä ihme, että brookslaichit ja muutkin entiset pelaajat pitävät "sääntöjä" naurettavina, jos ne eivät edes ole samat kaikille. Varmasti juu yhtenäistää joukkuetta.

Ihan hyvä lainaus jostain artikkelista Loun säännöistä löytyikin, mikä osaltaan varmasti selittää mahtavaa vetovoimaa Lamoriellon joukkueisiin:

Unfortunately those same rules are why players also avoid playing in Lou's system, choosing that being treated like military men or children, isn't for them.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
Patrik Laineen Montreal
Mikähän on tarina Cizikasin ja Pageaun pelinumeroiden taustalla?

Tuntuu järjettömältä tehdä tiukkoja sääntöjä ja perustella niitä yhtenäisyydellä tai "kaikkien noudattavan samoja sääntöjä", jos parille pelaajalle annetaan sitten kuitenkin poikkeuslupia. Pari pelaajaa ilmeisesti onkin joukkuetta suurempia, kun samat säännöt pelinumeron suhteen ei koske heitä. Esimerkiksi aikoinaan Pelech #50 -> #3 ja Beauvillier #72 -> #18, mutta Pageau vetelee Ottawastakin tutulla #44 ja Cizikasillahan tunnetusti on edelleen vanha tuttu #53 selässä. Osa joutuu vaihtamaan numeroa, osa saa pitää ison numeronsa.

Eipä ihme, että brookslaichit ja muutkin entiset pelaajat pitävät "sääntöjä" naurettavina, jos ne eivät edes ole samat kaikille. Varmasti juu yhtenäistää joukkuetta.

Ihan hyvä lainaus jostain artikkelista Loun säännöistä löytyikin, mikä osaltaan varmasti selittää mahtavaa vetovoimaa Lamoriellon joukkueisiin:
Juu, no Brooks Laich, joka tunnetaan lähinnä siitä, että meni heilastelemaan jonkun TV-julkkiksen kanssa, ymmärrettävästi on kiinnostunut enemmän noista kaukalon ulkopuolisista asioista. Kertoo enemmän tuo Laichin "His "rules" are a joke" Brooks Laichista kuin Lousta. En muista, että Scott Stevens, Marty Brodeur tai Ken Daneyko olisivat koskaan sanoneet Lou-sedän sääntöjä vitseiksi. Mutta ehkä kolmen sormuksen kanssa siinä alkaa olemaan vitsit vähissä. Brooks Laich sen sijaan voi jatkaa vitsailuaan siellä roskajuorulehtien palstoilla. Minäkin nauran, heh-heh-heh.
 

Craig Berube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Juu, no Brooks Laich, joka tunnetaan lähinnä siitä, että meni heilastelemaan jonkun TV-julkkiksen kanssa, ymmärrettävästi on kiinnostunut enemmän noista kaukalon ulkopuolisista asioista. Kertoo enemmän tuo Laichin "His "rules" are a joke" Brooks Laichista kuin Lousta. En muista, että Scott Stevens, Marty Brodeur tai Ken Daneyko olisivat koskaan sanoneet Lou-sedän sääntöjä vitseiksi. Mutta ehkä kolmen sormuksen kanssa siinä alkaa olemaan vitsit vähissä. Brooks Laich sen sijaan voi jatkaa vitsailuaan siellä roskajuorulehtien palstoilla. Minäkin nauran, heh-heh-heh.
Tai sitten tuo kertoo enemmän Stevensistä, Daneykosta ja Brodeurista. Ehkä he ovat saman henkisiä kuin Lou, jotka tykkää tuollaisesta ”veljeskunta” tyylisestä menosta missä kaikki näyttävät vähän samalta, käyttäytyy samalla lailla ja ehkä jopa miettivät asioista samalla lailla.

Itse vierastan tällaista laumasieluisuutta todella paljon, mutta ymmärrän että jotkut kokevat sen ajatuksellisesti hyvänä, jopa turvallisena, asiana varsinkin joukkueurheilussa. Itse en todellakaan pidä tällaista välttämättömänä joukkueen menestymisen kannalta, eikä sitä väitettä tue voitetut vuoden gm- palkinnot vaikka kuinka haluaisit siihen uskoa.

Joukkueet Loun alaisuudessa ovat yhtä hyvin voineet voittaa Loun säännöistä huolimatta, kuin niiden ansioista.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Itse en todellakaan pidä tällaista välttämättömänä joukkueen menestymisen kannalta, eikä sitä väitettä tue voitetut vuoden gm- palkinnot vaikka kuinka haluaisit siihen uskoa.

Ei kai kukaan sitä ole missään varsinaisesti välttämättömäksi väittänytkään? Ei välttämättä edes Lamoriello itse ajattele sen olevan välttämätöntä, se on vain hänen tapansa toimia. Jos pelaajalle on tärkeämpää se hiuskuontalo kuin auktoriteettien kunnioittaminen, sitten on varmaan pelaajankin kannalta järkevämpää signata muualle kuin Loun tiimiin.

Kuten tässäkin ketjussa on monesti todettu, kyllä tuo tapa on pelaajien tiedossa. Osa varmaan vihaa, osa tykkää, osalle ihan se ja sama. Tämä keskusteluhan virisi liikkeelle siitä, kun tämän tavan kuuluvuutta nykymaailmaan kyseenalaistettiin. Niin, kyllä kai tällainen kuuluu siinä missä kaikki muutkin. Toki, viimeisiä mohikaanejahan Lou tosiaan näissä asioissa on, mutta kyllä tällekin tyylille paikka löytyy nykyliigassa.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
Patrik Laineen Montreal
Tai sitten tuo kertoo enemmän Stevensistä, Daneykosta ja Brodeurista. Ehkä he ovat saman henkisiä kuin Lou, jotka tykkää tuollaisesta ”veljeskunta” tyylisestä menosta missä kaikki näyttävät vähän samalta, käyttäytyy samalla lailla ja ehkä jopa miettivät asioista samalla lailla.

Itse vierastan tällaista laumasieluisuutta todella paljon, mutta ymmärrän että jotkut kokevat sen ajatuksellisesti hyvänä, jopa turvallisena, asiana varsinkin joukkueurheilussa. Itse en todellakaan pidä tällaista välttämättömänä joukkueen menestymisen kannalta, eikä sitä väitettä tue voitetut vuoden gm- palkinnot vaikka kuinka haluaisit siihen uskoa.

Joukkueet Loun alaisuudessa ovat yhtä hyvin voineet voittaa Loun säännöistä huolimatta, kuin niiden ansioista.
En kai missään vaiheessa ole sanonut, että tuo olisi ainoa tai paras tapa johtaa joukkuetta 2020-luvulla. Tai tapa, mistä itse hypoteettisena NHL-pelaajana tykkäisin. Mutta, se on Lou Lamoriellon vannoutunut tapa, mikä on tuottanut hyvää tulosta ja toimii edelleenkin, joten hän vannoo sen nimeen ja pelaajat uskovat siihen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös