Toki, mutta Lou Lamoriello on jo NHL-pomona ja kulttuuri-instanssina pidempiaikainen kuin kolmasosa NHL-seuroista.Siis jos toi olisi joku seuran oma kulttuuri mitä Lamoriello vaalii niin sen voisi jotenkin ymmärtää. Mutta New Jerseyssä ja Torontossa toi kulttuuri meni saman tien roskakoriin kun Lamoriello poistui talosta, joka kertoo aivan kaiken sen kulttuurin arvostuksesta pelaajien keskuudessa. Eli kyseessä on puhtaasti Lamoriellon oma fiksaatio.
Siis jos toi olisi joku seuran oma kulttuuri mitä Lamoriello vaalii niin sen voisi jotenkin ymmärtää. Mutta New Jerseyssä ja Torontossa toi kulttuuri meni saman tien roskakoriin kun Lamoriello poistui talosta, joka kertoo aivan kaiken sen kulttuurin arvostuksesta pelaajien keskuudessa. Eli kyseessä on puhtaasti Lamoriellon oma fiksaatio.
Perinteet ovat ok, pakotetut perinteet eivät.
Perusteletko vähän, miten pahoinvointi lisääntyy ja missä sen lisääntymistä voi seurata?Ja samaan aikaan pahoinvointi lisääntyy maailmassa. Sattumaako?
On tuttu juttu miten näemme asiat yleensä synkempinä kun ne todellisuudessa ovat. En hirmu paljoa jaksa perustella tätä väitettä ja menee myös aika paljon offtopiciksi lähteä tarkempaan syväanalyysiin. En siis jaksa alkaa lähteitä etsimään tässä kohtaa. Muistin varassa jos kelpaa niin suomessa on esimerkiksi mielenterveydelliset syyt ohittanut sairauslomissa muut ja ottanut ykköspaikan. Se toki kertoo vain suomen pahoinvoinnin lisääntymisestä joten kriisi ohi maailmalla.Perusteletko vähän, miten pahoinvointi lisääntyy ja missä sen lisääntymistä voi seurata?
Kyllä mun nähdäkseni kaikki relevantit mittarit osoittavat että hyvinvointi lisääntyy ja asiat ovat monilta osin paremmin kuin koskaan ennen.
Tietysti asiat koetaan niin kuin koetaan, mutta toisaalta saatat vaan kokea väärin. Esimerkiksi merkittävä osa ihmisistä luulee, että (väkivalta)rikosten määrä on koko ajan kasvussa, vaikka pitkä linja kaikkialla länsimaissa on lasku.
OT, mutta melko klassinen kommentti siihen väliin, kun oma mutu / heitto ei ihan istukaan faktuaalisiin mittareihin.En hirmu paljoa jaksa perustella tätä väitettä ja menee myös aika paljon offtopiciksi lähteä tarkempaan syväanalyysiin. En siis jaksa alkaa lähteitä etsimään tässä kohtaa.
Tai sitten ei vain jaksa. Mut laita sä toki lähteet sille miten puhuin paskaa psyykkisen pahoinvoinnin osalta. Mun puolesta antaa olla. Ei kuulu enempää tähän.OT, mutta melko klassinen kommentti siihen väliin, kun oma mutu / heitto ei ihan istukaan faktuaalisiin mittareihin.
No yhtenä mittarina voi heittää, että itsemurhien määrä vuodesta 1990 on puolittunut, että ehkä jotain on parempaankin suuntaan mennyt.Tai sitten ei vain jaksa. Mut laita sä toki lähteet sille miten puhuin paskaa psyykkisen pahoinvoinnin osalta. Mun puolesta antaa olla. Ei kuulu enempää tähän.
Siinä tosiaan tuli kaikenlaista hassutteluakin, sen sijaan että olisi kautta linjan käytetty siitä tyhjän maalin jälkeen tapahtuneesta toiminnasta kulttuurin mukaisia termejä pussy, sucker punch, ja chickenshit. Sen kulttuurin mukaisesti 80-luvulla jäälle olisi saman tien hypännyt joku sementtipää leipomaan sitä jälkiseuraamusmiestä aika pahasti lättyyn, mutta kulttuuri on sittemmin muuttunut.Pelaajat ja toimittajat ja kaikki muut tuolla tietävät homman nimen ja kaikki on kaikille selvää pässinlihaa. Turha sitä on taas täällä merten takana ihmetellä mitä on kulttuuri. Tulee samanlaista hassuttelua, mitä nähtiin mm. eräässä tyhjän maalin jälkiseuraamuksiin liittyvässä keskustelussa, kun ei vaan ymmärretä mitä se kulttuuri tarkoittaa.
??? Oliko toi mun näkemys?Joten näkemys että paha olo johtuu nimenomaan siitä että saa kasvattaa millaiset hiukset haluaa on kyllä aikamoinen harppaus.
Vai kertooko se siitä, että mielenterveysongelmat otetaan huomioon ja niitä hoidetaan nykyään paremmin kuin ennen?Muistin varassa jos kelpaa niin suomessa on esimerkiksi mielenterveydelliset syyt ohittanut sairauslomissa muut ja ottanut ykköspaikan. Se toki kertoo vain suomen pahoinvoinnin lisääntymisestä joten kriisi ohi maailmalla.
Saattaa olla että aavistuksen kärjistin asiaa??? Oliko toi mun näkemys?
Tämä. Lähteetön mutu esim. Suomen tilanteessa on, että tänä päivänä hoitoon ja sairaslomalle hakeutuu paljon sellaisia ihmisiä, jotka 30 vuotta sitten olisivat vain dokanneet, surkutelleet, kenties haastaneet riitaa ja tapelleet yöelämässä, ja mahdollisesti tehneet itselleen jotain. Tai muilla tavoin tunkeneet pahoinvointinsa maton alle. Näissä tapauksissa tilastoitu mielenterveysongelma on nimenomaan positiivinen asia menneeseen verrattuna.Vai kertooko se siitä, että mielenterveysongelmat otetaan huomioon ja niitä hoidetaan nykyään paremmin kuin ennen?
Niin, mutta ennen kuin pitää uudestaan kysyä, "montako GM of the year palkintoa olet voittanut", täydennän sitä, että tämä muinainen dinosaurus kivikauden malleineen tosiaan on voittanut kyseisen palkinnon kaksi kertaa. Monet varmaan ajattelevat, että joo, joskus 80-luvulla. Vaan todellisuudessa ne palkinnot tuli 19/20, sekä 20/21 kausilla, eli ihan tuossa äskettäin. Tästä voi ihan päätellä, että tuollainen autoritäärinen johtamistapa toimii edelleenkin, eikä vapauksien ja rentouden salliminen ole aina vieläkään välttämättä oikea tapa johtaa.Loun touhut eivät varsinaisesti tuollaista lämpimämpää nykyilmapiiriä edistä, ja vaikka itse elän omaa elämääni monella osa-alueella varsin spartalaisesti, en silti objektiivisuuteen pyrkien pidä tuota järkevänä tapana saada maksimit irti nykyajan nuorista pelaajista. Lätkässäkin kuitenkin varsinkin kiekollisemman pelaajat tarvitsevat sitä rentoutta myös.
Hius, parta ja tiukat pukeutumissäännöt menee sitten taas tämän lauseen alle : “no one is bigger than the club”.
Eikös isopomo saakin olla ylempänä kuin muu joukkue? Lou tosin taitaa pysyä pääasiassa taustalla eikä ole mukana joukkueen päivittäisessä toiminnassa - kuten varmaan moni muukin GM johtaa etäältä. Valmentajat ja pelaajat muodostavat joukkueen - pukukopin. Tämä sitten Lou'n antamien sääntöjen puitteissa.Itselle tulee tästä Lamoriellon sääntöviidakosta lähinnä mieleen sanonta "It's all about me". Lou on nostanut itsensä jalustalle ja on isompi taho kuin itse joukkue. Pitäisi olla yhtä tiivistä joukkuetta, mutta yksi ikääntyvä (mutta ei suinkaan parrakas) ukko määrittelee suorastaan raamatulliseen tyyliin 10 käskyä joita kaikkien tulee noudattaa or else.
Mutta toki näitä voi ymmärtää ja tulkita monella tavalla.
Unfortunately those same rules are why players also avoid playing in Lou's system, choosing that being treated like military men or children, isn't for them.
Juu, no Brooks Laich, joka tunnetaan lähinnä siitä, että meni heilastelemaan jonkun TV-julkkiksen kanssa, ymmärrettävästi on kiinnostunut enemmän noista kaukalon ulkopuolisista asioista. Kertoo enemmän tuo Laichin "His "rules" are a joke" Brooks Laichista kuin Lousta. En muista, että Scott Stevens, Marty Brodeur tai Ken Daneyko olisivat koskaan sanoneet Lou-sedän sääntöjä vitseiksi. Mutta ehkä kolmen sormuksen kanssa siinä alkaa olemaan vitsit vähissä. Brooks Laich sen sijaan voi jatkaa vitsailuaan siellä roskajuorulehtien palstoilla. Minäkin nauran, heh-heh-heh.Mikähän on tarina Cizikasin ja Pageaun pelinumeroiden taustalla?
Tuntuu järjettömältä tehdä tiukkoja sääntöjä ja perustella niitä yhtenäisyydellä tai "kaikkien noudattavan samoja sääntöjä", jos parille pelaajalle annetaan sitten kuitenkin poikkeuslupia. Pari pelaajaa ilmeisesti onkin joukkuetta suurempia, kun samat säännöt pelinumeron suhteen ei koske heitä. Esimerkiksi aikoinaan Pelech #50 -> #3 ja Beauvillier #72 -> #18, mutta Pageau vetelee Ottawastakin tutulla #44 ja Cizikasillahan tunnetusti on edelleen vanha tuttu #53 selässä. Osa joutuu vaihtamaan numeroa, osa saa pitää ison numeronsa.
Eipä ihme, että brookslaichit ja muutkin entiset pelaajat pitävät "sääntöjä" naurettavina, jos ne eivät edes ole samat kaikille. Varmasti juu yhtenäistää joukkuetta.
Ihan hyvä lainaus jostain artikkelista Loun säännöistä löytyikin, mikä osaltaan varmasti selittää mahtavaa vetovoimaa Lamoriellon joukkueisiin:
Tai sitten tuo kertoo enemmän Stevensistä, Daneykosta ja Brodeurista. Ehkä he ovat saman henkisiä kuin Lou, jotka tykkää tuollaisesta ”veljeskunta” tyylisestä menosta missä kaikki näyttävät vähän samalta, käyttäytyy samalla lailla ja ehkä jopa miettivät asioista samalla lailla.Juu, no Brooks Laich, joka tunnetaan lähinnä siitä, että meni heilastelemaan jonkun TV-julkkiksen kanssa, ymmärrettävästi on kiinnostunut enemmän noista kaukalon ulkopuolisista asioista. Kertoo enemmän tuo Laichin "His "rules" are a joke" Brooks Laichista kuin Lousta. En muista, että Scott Stevens, Marty Brodeur tai Ken Daneyko olisivat koskaan sanoneet Lou-sedän sääntöjä vitseiksi. Mutta ehkä kolmen sormuksen kanssa siinä alkaa olemaan vitsit vähissä. Brooks Laich sen sijaan voi jatkaa vitsailuaan siellä roskajuorulehtien palstoilla. Minäkin nauran, heh-heh-heh.
Itse en todellakaan pidä tällaista välttämättömänä joukkueen menestymisen kannalta, eikä sitä väitettä tue voitetut vuoden gm- palkinnot vaikka kuinka haluaisit siihen uskoa.
En kai missään vaiheessa ole sanonut, että tuo olisi ainoa tai paras tapa johtaa joukkuetta 2020-luvulla. Tai tapa, mistä itse hypoteettisena NHL-pelaajana tykkäisin. Mutta, se on Lou Lamoriellon vannoutunut tapa, mikä on tuottanut hyvää tulosta ja toimii edelleenkin, joten hän vannoo sen nimeen ja pelaajat uskovat siihen.Tai sitten tuo kertoo enemmän Stevensistä, Daneykosta ja Brodeurista. Ehkä he ovat saman henkisiä kuin Lou, jotka tykkää tuollaisesta ”veljeskunta” tyylisestä menosta missä kaikki näyttävät vähän samalta, käyttäytyy samalla lailla ja ehkä jopa miettivät asioista samalla lailla.
Itse vierastan tällaista laumasieluisuutta todella paljon, mutta ymmärrän että jotkut kokevat sen ajatuksellisesti hyvänä, jopa turvallisena, asiana varsinkin joukkueurheilussa. Itse en todellakaan pidä tällaista välttämättömänä joukkueen menestymisen kannalta, eikä sitä väitettä tue voitetut vuoden gm- palkinnot vaikka kuinka haluaisit siihen uskoa.
Joukkueet Loun alaisuudessa ovat yhtä hyvin voineet voittaa Loun säännöistä huolimatta, kuin niiden ansioista.