Lienee David Wright?
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Pikkuleijonat luottaa Petteri Rimpiseen Ruotsi-puolivälierässäLue lisää »
-
Sveitsin turnaus päättyi puolivälierätappioon: "Tietysti menimme peliin ajatuksella, että voitamme"Lue lisää »
-
Yhdysvaltalaispakki Sam Laurila on nauttinut olostaan Suomessa: "Tämä on kiva paikka"Lue lisää »
-
Liigan ratkaisupelit myllätään uusiksi – playout-pelit tekevät paluunLue lisää »
-
Peter Tiivola palaa patapaitaan − "Haluan näyttää kaikille, että pystyn palaamaan takaisin huipputasolle"Lue lisää »
-
Expressen: Patrik Puistola siirtyy SHL:äänLue lisää »
Major League Baseball
- Viestiketjun aloittaja Jeremy
- Alkaa
- 328 901
- 2 270
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
Mistä helvetistä sain Markin päähäni
Sulla osuu nyt kaikki kohdalleen. :-D
Tuossa olen usein mielessäni verrannut krikettiä ja baseballia. Kriketissä kun päätoiminta on siellä keskellä kenttää, kaukana katsomosta. Toki sen näkee, muttei niin hyvin kuin baseballissa, jossa matka eturivin paikoilta on huomattavasti lyhyempi.
Jukka Ropponen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rochester Diablos
Itse tykkään katsoa pelajä paikan päällä melko löheltä kenttää, mieluusti riveiltä 1-10. Yleensä otan liput kotipesän ja ykkäsen väiltä, sillä siltä alueelta on hyvä seurata lyöjän ja syöttäjän taistelua sekä näkee ykkösen tilanteet hyvin.
Maaliskuussa tarkoitus mennä viikokso Floridaan seuraamaan spring training otteluita.
Maaliskuussa tarkoitus mennä viikokso Floridaan seuraamaan spring training otteluita.
Eikai oikein mistään helpolla. FOXilla jenkeissä noihin kekkereihin käsittääkseni yksityisoikeudet, että ilman kaapelia ei varmaan valitettavasti mistään. Japanissakin oli jotain heidän omia kanaviaan ja MLB.tv:ssä muistaakseni niitä ei myöskään näkynyt edes pohjois-amerikan ulkopuolisille tilaajille.
Nyt on näköjään ilmestynyt infoa tästä. Viaplayltä pitäisi näkyä.
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Itse olen tykännyt katsella WBC-matseja yllättävänkin suurella mielenkiinnolla, ja se onkin toiminut Spring Trainingia paremmin ruokahalun nostattajana pian alkavalle kaudelle. Mun mielestäni turnaus on ollut baseballin kannalta erinomaista markkinointia, kun USA ei varsinaisesti ole dominoinut turnausta, vaan esimerkiksi Meksiko, Japani, ja Puerto Rico ovat pelanneet erinomaisesti. Samalla päästään myös siitä monen lajia seuraamattoman perusolettamuksesta, että eihän baseballia pelaa muut kuin jenkit. Luin jostakin, että Japanin ja Korean välistä peliä katsoi suorana yli 62 miljoonaa japanilaista, eli melkein puolet maan kotitalouksista. Ihan hillitön määrä, Shohein vaikutus näkyy aika vahvana.
On turnauksessa mukana hupijoukkueitakin, kuten Nicaragua, Kiina, ja Iso-Britannia (plus muutama muu), mutta kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä tapahtuma. Myös pelaajat itse ovat varauksettomasti hehkuttaneet tapahtumaa ja otteluiden tunnelmaa, joka onkin ollut paikoitellen jopa parempi kuin isoissa MLB-otteluissa. Olen lisäksi tykännyt siitä, että matseissa näkee muitakin kuin pelkästään MLB-pelaajia, sillä eritoten Nipponin NPB:ssä ja Korean KBO:ssa on yksittäisiä huippupelaajia eri pelipaikoilla.
Editoidaan tätä postausta vielä sen verran, että jumalauta mikä loppu Meksiko-Japani -matsille! Pistin töllöttimen pois päältä, kun tilanne oli Meksikolle 3-0 seitsemännessä inningissä, mutta niin vain Japani nousi voittoon 5-3 -tappioasemasta yhdeksännessä inningissä ja voitti 6-5. Hölmönä katselin sitten uusintana nuo viimeiset inningit, ja olipahan meininkiä.
On turnauksessa mukana hupijoukkueitakin, kuten Nicaragua, Kiina, ja Iso-Britannia (plus muutama muu), mutta kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä tapahtuma. Myös pelaajat itse ovat varauksettomasti hehkuttaneet tapahtumaa ja otteluiden tunnelmaa, joka onkin ollut paikoitellen jopa parempi kuin isoissa MLB-otteluissa. Olen lisäksi tykännyt siitä, että matseissa näkee muitakin kuin pelkästään MLB-pelaajia, sillä eritoten Nipponin NPB:ssä ja Korean KBO:ssa on yksittäisiä huippupelaajia eri pelipaikoilla.
Editoidaan tätä postausta vielä sen verran, että jumalauta mikä loppu Meksiko-Japani -matsille! Pistin töllöttimen pois päältä, kun tilanne oli Meksikolle 3-0 seitsemännessä inningissä, mutta niin vain Japani nousi voittoon 5-3 -tappioasemasta yhdeksännessä inningissä ja voitti 6-5. Hölmönä katselin sitten uusintana nuo viimeiset inningit, ja olipahan meininkiä.
Viimeksi muokattu:
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Ihan varmaa tietoa mulla ei ole, mutta ymmärtääkseni pitäisi näkyä ihan entiseen tapaan, ellei Viasat tai joku muu yritys ole sorvannut uutta sopparia. Paras juttuhan tuossa kansainvälisessä MLB.TV-paketissa on blackoutien vähyys tai jopa puuttuminen. Nuo blackoutit (sekä USA että intl) löytää tästä linkistä. Linkki vie MLB:n sivuille.
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Toivottavasti palstan muutkin baseball-seuraajat pääsivät ruudun ääreen WBC:n USA-Japani -finaalin ajaksi, oli meinaan erittäin viihdyttävä ja urheiluromanttinen ottelu. Niin vaan nousevan auringon maa pääsi yllättämään Yhdysvallat juoksuin 3-2. Ohtani syöttämään viimeisessä inningissä, Betts lyö double playhyn ja kruunuksi strikeout seurakaveri Mike Troutin kustannuksella. Vaikka USA:n kelkassa nyt sattuneesta syystä olinkin, niin vaikka USA hävisi, mielestäni baseball lajina voitti.
WBC:n suola on vähän sama kuin olympiakiekossakin, eli siinä, että yksittäisten pelien merkitys on valtava. Vaikka urheilullisuus siinä ehkä hiukan kärsii, niin viihdyttävyys päinvastoin kasvaa ainakin satunnaiskatsojien keskuudessa. Mikäli eiliset joukkueet olisivat kohdanneet best of 7-sarjassa, USA olisi kaivanut tarvittavat neljä voittoa kyllä. Nyt Japani pääsi yllättämään, vaikka lyönnitkin menivät Jenkeille 9-5. Niin taikka näin, koko WBC oli tosiaan värikäs ja viihdyttävä tapahtuma, ja odotan innolla millaiset karnevaalit saadaan aikaiseksi vuonna 2026.
Ja Japanin Shohei- ja baseballmania vain yltyy, maan televisioista lähes 95 prosenttia oli matsia näyttävällä kanavalla. Käymieni keskustelujen ja kyselyiden pohjalta Jenkeissä vastaava luku lienee ollut jossakin viiden prosentin hujakoilla, jos sielläkään.
WBC:n suola on vähän sama kuin olympiakiekossakin, eli siinä, että yksittäisten pelien merkitys on valtava. Vaikka urheilullisuus siinä ehkä hiukan kärsii, niin viihdyttävyys päinvastoin kasvaa ainakin satunnaiskatsojien keskuudessa. Mikäli eiliset joukkueet olisivat kohdanneet best of 7-sarjassa, USA olisi kaivanut tarvittavat neljä voittoa kyllä. Nyt Japani pääsi yllättämään, vaikka lyönnitkin menivät Jenkeille 9-5. Niin taikka näin, koko WBC oli tosiaan värikäs ja viihdyttävä tapahtuma, ja odotan innolla millaiset karnevaalit saadaan aikaiseksi vuonna 2026.
Ja Japanin Shohei- ja baseballmania vain yltyy, maan televisioista lähes 95 prosenttia oli matsia näyttävällä kanavalla. Käymieni keskustelujen ja kyselyiden pohjalta Jenkeissä vastaava luku lienee ollut jossakin viiden prosentin hujakoilla, jos sielläkään.
Oli kyllä todella hyvä matsi ja juutuin puolivahingossa sitä katsomaan lätkäpelin erätauolla, enkä sitten palannut enää NHL:n pariin lainkaan. Hyvä meininki oli katsomossakin, peli eteni nopeasti ja turhia vatulointeja ei nähty.
Sehän näissä peleissä on hienoa, vähän niinkuin muidenkin lajien maaotteluissa, että kyseessä on kuitenkin uniikki tapahtuma, jossa kuitenkin mukana on todella laadukkaat pelaajat ja joukkueet. MLB:n runkosarjamatseja ei tahdo jaksaa katsella kuin sivusilmällä (jos sitäkään) ihan siitä syystä, että niitä on vaan niin järkyttävän paljon ja yksittäisen pelin merkitys ihan olematon. Runkosarjassa pelataan 2430 matsia yhteensä, se on aivan helvetisti baseballia se, varsinkin jos suosikkijengiä ei ole. Playoffeissa sitten perinteisesti kiinnostus kohoaa.
Jukka Ropponen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rochester Diablos
Oli todella hieno tapahtuma ja otteluiden taso jopa yllättävän korkea. Minulla oli ilo olla seuramassa pelejä paikan päällä Miamissa, jossa tunnelma katsomossa oli todella huikean hyvä!
Samalla keikalla tuli myös katsottua muutama Metsien treenipeli sekä 1 Astrosin peli heidän uudessä upeassa treenikeskuksessa.
Samalla keikalla tuli myös katsottua muutama Metsien treenipeli sekä 1 Astrosin peli heidän uudessä upeassa treenikeskuksessa.
Tässä alkaa olla jo perhosia vatsassa iltaa odotellessa. Yksi vuoden vuoden parhaista päivistä on taas käsillä, opening day on oikea ylimääräinen juhlapyhä vuoteen. Tästä päivästä lokakuun loppuun lähes joka päivä baseballia. Mieli ja sielu lepää, kun tietää sen aina olevan odottamassa sielä päivän askareiden jälkeen.
MLB:n farmiliigan (Double-A Southern League) ottelussa Chattanooga Lookouts voitti Rocket City Trash Pandasin 7-5 vaikka ei lyönyt yhtään hittiä koko pelissä: Lookouts 7, Trash Pandas 5 Final Score (04/08/2023) on Gameday
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Tämä voi olla vielä vähän aikaista riippuen arvon palstatovereiden katsomien pelien määrästä tällä kaudella (+ spring training), mutta viritellään pientä keskustelua aiheesta kuitenkin. Nyt kun MLB-kausi on lähtenyt rytinällä käyntiin Raysin 11-0 -putkella, ja kaikki joukkueet ovat pelanneet about 10 peliä per, niin mitä mieltä olette tälle kaudelle voimaan tulleista sääntömuutoksista?
Lyhyt recap, eli isompina sääntömuutoksina siis pitch clock, jossa batterilla on selkeä, rajoitettu aika siirtyä batter's boxiin ja olla valmiina, kun taas vastaavasti pitcherin pitää aloittaa windupinsa ennen kuin timer menee nolliin. Ymmärtääkseni tuo aika lyöjää kohden on 30 sekuntia, ja 15 sekuntia per syöttö kun pesät ovat tyhjinä. Jos baserunnereita löytyy, on tuo aika 20 sekuntia. Ideana siis vauhdittaa pelin kulkua, kuten viisaimmat varmaan jo tajusivatkin. Myös pesien kokoon on koskettu, eli niiden koko on kasvannut kolme tuumaa. Ajatuksena on lisätä pelaajien turvallisuutta, ja nähdä enemmän stolen base-yrityksiä (ja onnistumisia), joka ainakin toistaiseksi on onnistunut. Kolmas isompi sääntömuutos liittyy defensive shiftiin, joka on herättänyt keskustelua jo pidempään, koska pallot ovat löytäneet tiensä peliin huonommalla prosentilla verrattuna aiempiin vuosiin. Eli siis ulkopelivuoron aikana joukkueella täytyy olla vähintään neljä pelaajaa infieldin puolella, ja kaksi infielderiä kakkospesän molemmilla puolilla. Sääntöön sisältyy ymmärtääkseni myös muita koukeroita, mutta en muista niitä ihan tarkkaan.
Itse olen jutellut suht paljon aiheesta omien lajia seuraavien frendieni kanssa, ja olemme olleet melko yksimielisesti sääntömuutosten kannalla. Toisaalta pari vanhan liiton baseballpuritaania ovat sanoneet, että ko. muutokset ovat saatanasta, varsinkin pitch clock - kuulemma ainakin Dodger Stadiumilla kaljaa ja/tai safkaa jonottaessa menee helposti ohi vähintään pari inningiä. Itse en ole vielä tällä kaudella ehtinyt paikan päälle, mutta lupaan raportoida oman empiirisen tutkimukseni tulokset aiheesta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaksi jälkimmäistä, eli pesien koko ja defensive shiftin rajoittaminen ovat lajin kannalta hyviä muutoksia, joilla saadaan virkeyttä otteluihin. Sen sijaan pitch clockista en oikein ole varma. Pelit ovat kyllä vauhdikkaampia, ja muistaakseni niiden keskimääräinen kesto on tippunut puolisen tuntia viime kaudesta. Toisaalta osa klassisen hitter vs. pitcher -matchupin jännityksestä on pyyhitty pois. Itseäni ei myöskään ole koskaan haitannut otteluiden yli kolmen tunnin keskikesto, koska sellaista baseball on aina ollut. Tuo on tietenkin huono argumentti, koska liiga haluaa kosiskella nuorempia, lyhyemmän attention spanin omaavia katsojia lajin pariin, jotta se ei tulevina vuosina ihan kokonaan kuivu. Toki tällä kaudella on vielä rutkasti baseballia jäljellä, joten ehkä meikäläisenkin mielipide muuttuu kun saa katsella sen 200+ peliä plus playoffit päälle. We'll see.
E: Tässähän nämä muutokset on selitetty aika hyvin:
www.mlb.com
E2: Tuli tuosta pitch clockista myös mieleen, että mitähän tulevaisuuden vaikutuksia tällä saattaa olla syöttäjien ylävartalovammoihin? Mutuilua tietty, mutta herättää ajatuksia yhtä kaikki.
Lyhyt recap, eli isompina sääntömuutoksina siis pitch clock, jossa batterilla on selkeä, rajoitettu aika siirtyä batter's boxiin ja olla valmiina, kun taas vastaavasti pitcherin pitää aloittaa windupinsa ennen kuin timer menee nolliin. Ymmärtääkseni tuo aika lyöjää kohden on 30 sekuntia, ja 15 sekuntia per syöttö kun pesät ovat tyhjinä. Jos baserunnereita löytyy, on tuo aika 20 sekuntia. Ideana siis vauhdittaa pelin kulkua, kuten viisaimmat varmaan jo tajusivatkin. Myös pesien kokoon on koskettu, eli niiden koko on kasvannut kolme tuumaa. Ajatuksena on lisätä pelaajien turvallisuutta, ja nähdä enemmän stolen base-yrityksiä (ja onnistumisia), joka ainakin toistaiseksi on onnistunut. Kolmas isompi sääntömuutos liittyy defensive shiftiin, joka on herättänyt keskustelua jo pidempään, koska pallot ovat löytäneet tiensä peliin huonommalla prosentilla verrattuna aiempiin vuosiin. Eli siis ulkopelivuoron aikana joukkueella täytyy olla vähintään neljä pelaajaa infieldin puolella, ja kaksi infielderiä kakkospesän molemmilla puolilla. Sääntöön sisältyy ymmärtääkseni myös muita koukeroita, mutta en muista niitä ihan tarkkaan.
Itse olen jutellut suht paljon aiheesta omien lajia seuraavien frendieni kanssa, ja olemme olleet melko yksimielisesti sääntömuutosten kannalla. Toisaalta pari vanhan liiton baseballpuritaania ovat sanoneet, että ko. muutokset ovat saatanasta, varsinkin pitch clock - kuulemma ainakin Dodger Stadiumilla kaljaa ja/tai safkaa jonottaessa menee helposti ohi vähintään pari inningiä. Itse en ole vielä tällä kaudella ehtinyt paikan päälle, mutta lupaan raportoida oman empiirisen tutkimukseni tulokset aiheesta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaksi jälkimmäistä, eli pesien koko ja defensive shiftin rajoittaminen ovat lajin kannalta hyviä muutoksia, joilla saadaan virkeyttä otteluihin. Sen sijaan pitch clockista en oikein ole varma. Pelit ovat kyllä vauhdikkaampia, ja muistaakseni niiden keskimääräinen kesto on tippunut puolisen tuntia viime kaudesta. Toisaalta osa klassisen hitter vs. pitcher -matchupin jännityksestä on pyyhitty pois. Itseäni ei myöskään ole koskaan haitannut otteluiden yli kolmen tunnin keskikesto, koska sellaista baseball on aina ollut. Tuo on tietenkin huono argumentti, koska liiga haluaa kosiskella nuorempia, lyhyemmän attention spanin omaavia katsojia lajin pariin, jotta se ei tulevina vuosina ihan kokonaan kuivu. Toki tällä kaudella on vielä rutkasti baseballia jäljellä, joten ehkä meikäläisenkin mielipide muuttuu kun saa katsella sen 200+ peliä plus playoffit päälle. We'll see.
E: Tässähän nämä muutokset on selitetty aika hyvin:
Pitch timer, shift restrictions among announced rule changes for '23
A pitch timer, limits on defensive shifts and bigger bases are coming to Major League Baseball in 2023. Following recent experiments in the Minor Leagues, the recently formed Joint Competition Committee voted Friday in favor of three rule changes aimed at improving pace of play, action and...
www.mlb.com
E2: Tuli tuosta pitch clockista myös mieleen, että mitähän tulevaisuuden vaikutuksia tällä saattaa olla syöttäjien ylävartalovammoihin? Mutuilua tietty, mutta herättää ajatuksia yhtä kaikki.
Viimeksi muokattu:
Vastustin näitä mielessäni verisesti, juurikin mainitsemastasi puritaanisyystä, eli minun mielestäni nyt vaan lähtökohtaisesti mitään ei saa muuttaa.
Niissä tv-lähetyksissä, joissa pitch clockia ei ole näytetty (mielestäni ainakin niitäkin on ollut), en ole oikeastaan ajatellut koko asiaa. Silloin kun kello on näytetty ja olen joskus huomannut syöttäjälle tulevan kiire, asia on ärsyttänyt, harmittanut syöttäjän puolesta.
Muut sääntömuutokset eivät ole aiheuttaneet niin näkyviä muutoksia, että asia haittaisi. Spring trainingissä juoksumäärät olivat vähän korkeammat, mutta pääasia, että ne eivät nyt mitenkään räjähtäneet ole. Ja vedonvälittäjätkään eivät sanojensa mukaan ole nähneet tarvetta kauheasti juoksutotalseja rukata ylöspäin. Eli maailma makaa radallaan, kaikki hyvin.
Mutta sitten on myönnettävä, että kokonaisuudessa uudistus menee kuin meneekin positiivisen puolelle niin, että heilahtaa. Se on ollut jopa hätkähdyttävää, että matsi loppuu 2,5 tunnissa ja pääsee yllättämään joka kerta. Minua ei haittaisi myöskään pidempi kesto muuten millään tavalla, mutta kun Suomesta käsin matsia katsoo joko myöhäisillassa tai erikseen yöllä heräten, puoli tuntia normaalia nopeammin takaisin nukkumaan pääsemistä on pakko arvostaa. Etenkin kun siis kokemus ei nyt sitten loppujen lopuksi kuitenkaan olekaan juuri heikentynyt.
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Kuluva MLB-kausi on jo kohtuullisen pitkällä, ja taistelu pudotuspeleihin pääsystä joko tiivistyy tai alkaa olla ohi tiettyjen joukkueiden osalta. Tällä kaudella on nähty useita yllätyksiä, niin positiivia, kuin negatiivisia. Otetaan katsaus jokaiseen divisioonaan, ja miltä tämänhetkinen tilanne niissä näyttää. Ihan jokaisesta tiimistä ei tule analyysia joko ajan säästöstä tai omasta tietämättömyydestäni johtuen.
AL Eastin kärjestä löytyy vuosia sarjan pohjamudissa rypenyt Orioles, jonka nuoret tähdet Adley Rutschmanin ja Gunnar Hendersonin johdolla ovat saaneet joukkueen aivan uuteen renessanssiin, jota ainakin meikäläinen tervehtii ilolla. Vaikka esimerkiksi joukkueen run differential (+63), team ERA (4.07), tai suurin osa tilastoista eivät huimaa päätä, on joukkue erinomaisessa vedossa, ja mielestäni ykkössuosikki voittamaan divisioonan. Kannoilla TB Rays kolme ottelua perässä, erinomainen lyöjäjoukkue sekä syöttäjäjoukkue, joskin mahdollinen Wander Francon loppukauden poissaolo olisi aika kova isku. Pääsenee vähintään WC-gamen kautta playoffeihin.
Taaempaa löytyvät järjestyksessä Blue Jays, Red Sox, ja Yankees, joista epäilen kahden jälkimmäisen jäävän tällä kaudella rannalle ruikuttamaan. Hiekka Yankeesin tiimalasissa alkaa olla loppu, enkä näe muutosta tapahtuvaksi helpohkosta loppuohjelmasta huolimatta. Ensi kuun @ Red Sox ja vs. Blue Jays-sarjat ratkaisevat paljon. Knoppina Yankeesista vielä, että vaikka Gerrit Cole vetää koko MLB:n kolmanneksi parhaalla ERA:lla (2.76), ovat he silti onnistuneet häviämään Colen starttaamista otteluista kuusi.
AL Central on melkoinen dumpster fire, jonka kärjestä löytyy Twins 51.7 voittoprosentilla - ko. prosentilla ei oltaisi kärjessä missään muussa divisioonassa. Vaikka Twins todennäköisesti Centralista jatkoon meneekin, menestystä en ainakaan itse osaa odottaa. Kohtuullinen syöttöpeli (team ERA 3.89) ei kanna, kun lyöjät ovat jäässä. Perässä kärkkyvät Guardians ja Tigers, mutta kummankaan pudotuspelipaikkaan en usko, vaikka ainakin Tigersin tulevaisuus Riley Greenen ja Spencer Torkelsonin avulla lienee enemmän turvattu. Guardiansia vaivaa Twins-syndrooma, lyöntipeli ei kulje, vaikka syöttäjät pelaavat keskivertoa paremmin. White Sox ja Royals ovat täysin pois pelistä, ja ainakin WS:n riveistä on kuulunut huolestuttavia juttuja joukkueen henkisestä tilasta, saas nähdä.. On myös koomista, että divarin toisena oleva Guardians on 4.5 matsia perässä Twinsin kärkipaikasta, mutta 8.5 ottelua perässä Wild Card-paikkaa.
AL Westissä Texas Rangersista on muodostumassa kunnon powerhouse tätä ja tulevia kausia silmällä pitäen. Sarjan paras batting avg (.272), toiseksi paras wRC+ (121) ja toiseksi eniten juoksuja (684) kertovat sisäpelin ehdottomasta tehokkuudesta. Etunenässä infieldin 1-2 punch Semien-Seager sekä Adolis Garcia ovat olleet hurjassa vedossa, ja syöttöpuolella erinomaisesti ovat esiintyneet varsinkin Dane Dunning, Jon Gray, ja Jordan Montgomery. Jacob DeGrom tuskin tulee enää tällä kaudella takaisin, mutta Max Scherzerin saapuminen Metsistä auttaa varmasti. Rangers on mielestäni yksi suosikeista voittamaan World Seriesin tällä kaudella.
Perässä hiihtelevät viime vuosien kestomenestyjä Astros vanavedessään Seattle Mariners. Astrosin kausi on ollut Rangersin tapaan erinomainen vahvan syöttöpelin (3.79 ERA, etunenässä Framber Valdez) ja Kyle Tuckerin huippukauden ansiosta. Mariners on noussut liigan heittopussista vähintään varteenotettavaksi keskikastin joukkueeksi, ja Mariners onkin tällä hetkellä vain kaksi peliä Wild Card-paikkaa perässä. Marinersin syöttäjät ovat keränneet koko MLB:n joukkueista tällä kaudella toiseksi eniten WARia (16.3), josta iso kiitos kuuluu George Kirbylle ja Luis Castillolle. Lyöjäosastolla tulevaisuus näyttää valoisalle Julio Rodriguezin ja Jarred Kelenicin ansiosta. Summa summarum, Marinersilla vielä hyvät mahdollisuudet päästä WC-pelin kautta playoffeihin helpohkon loppuohjelman ansiosta. Kauempana takana AL Westissä ovat Angels ja Athletics, joista molempien mahdollisuudet jatkoon ovat periaatteessa jo menneet. Angels oli ostajana treidirajalla, mutta päin honkia meni, eikä edes Ohtani pysty pelastamaan tiimiä. A'sista ei liene tarpeen sanoa juuri mitään.
NL Eastissa Atlanta Braves on turvallisesti kärkipaikalla, ja tulee hyvin suurella todennäköisyydellä voittamaan divisioonansa. Matt Olson, Ronald Acuña Jr., Ozzie Albies ja kumppanit ovat ihan mielettömässä lyöntivireessä, ja oikeastaan koko yhdeksän miehen lyöntirosteri on liigan parhaita, ellei jopa paras. Syöttäjistä Bryce Elder ja Charlie Morton ovat pelanneet hyvin alle 4:n ERA:lla, ja Max Friedin paluu sairastuvalta auttaa joukkuetta entisestään. Näkisin tällä hetkellä Bravesin vahvimpana koko NL:n voittajakandidaattina. Takana ovat Philadelphia ja Miami, joiden haparoivat otteet herättävät kysymysmerkkejä, vaikka varsinkin Phillies on petrannut kauden edetessä. Bryce Harperin ja Trea Turnerin varaan jää Philadelphiassa paljon. Miamissa Cy Young-voittaja Sandy Alcántara ei ole onnistunut samankaltaiseen dominanssiin kuin viime kaudella, mutta lyöntiosastolla Luis Arraezilta löytyy liigan paras BA, mieletön .366, yli 20 pinnaa korkeampi kuin kenelläkään muulla. Arraezista huolimatta Marlins on lyönyt koko MLB:n kolmanneksi vähiten juoksuja, 490.
22.5 matsia kärkipaikkaa perässä on NY Mets, joka lienee kauden isoin floppi. Suurella panostuksella kauteen lähtenyt Mets sössi hommat aika lailla heti kärkeen, ja myi siirtorajalla ison osan pelaajistaan, mm. syöttäjä-ässät Scherzerin ja Verlanderin. Tämä kausi on heidän osaltaan taputeltu, kuten myös viimeistä paikkaa hallussaan pitävän Washington Nationalsin osalta. Metsin tulevaisuus on täysi arvoitus, mutta Nationalsin kohdalla se lienee vain synkkä.
NL Central lähti alkukaudesta liikkeelle Pittsburgh Piratesin ja Cincinnati Redsin komennossa, mutta kärkisijoille ovat itsensä kivunneet vähemmän yllättäen Milwaukee Brewers ja Chicago Cubs, joskin kirjoitushetkellä Reds ja Cubs ovat tasoissa. Allekirjoittaneen on pakko myöntää, että tästä divisioonasta tiedän varmaan vähiten koko MLB:ssä, joten yksittäisinä onnistujina joukkueista osaan nostaa esille lähinnä Brewersin syöttäjä Corbin Burnesin, Cubsin parrasvaloihin palanneen Cody Bellingerin, ja Redsin nousevan tähden Elly de la Cruzin. Joukkueilla on suht erilaiset vahvuudet; Brewersillä syöttö- ja ulkopeli, Cubsilla syöttö- ja sisäpeli, ja Redsillä vain sisäpeli. Pudotuspelitaistelu näiden kolmen joukkueen välillä voi mielestäni kääntyä miten vain, mutta olettaisin Brewersin ja Cubsin vahvemman vireen jatkuvan. Niin tai näin, parhaimmillaan tästä divisioonasta voi mennä jatkoon kolmekin joukkuetta. Pitämässä perää ovat Pirates ja Cardinals, joista varsinkin jälkimmäisen täydellinen kyykkääminen oli meikäläiselle jonkinmoinen yllätys. Molempien kausi on periaatteessa ohi. Piratesilla sakkaa sekä syöttäminen että lyöminen varsinkin Oneil Cruzin kauden päättäneen loukkaantumisen jälkeen.
NL Westin kärkipaikalla ei suuria yllätyksiä, eli LA Dodgers johtaa divaria jo yhdeksän pelin turvin. Joukkueen lyöntipeli kärkinelikkonsa Mookie Bettsin, Freddie Freemanin, Will Smithin, ja J.D. Martinezin avulla on ollut aivan erinomaista, ja tulitukea on tullut taaempaa myös esim. David Peraltan ja James Outmanin taholta. Siirtorajalla joukkueeseen siirtyneet Lance Lynn, Amed Rosario, ja Kiké Hernandez ovat ainakin toistaiseksi pystyneet auttamaan joukkuetta ennakko-odotuksia paremmin, joten nähtäväksi jää, pystyykö Dodgers murtamaan joukkuetta vuosia vaivanneen pudotuspelikirouksen (excluding 2020). SF Giantsin yllättävä nousu NL Westin kakkospaikalle on ollut mielestäni pitkälti Diamondbacksin ja Padresin sössimisen ja perseilyn ansiota, mutta tunnustusta täytyy kuitenkin antaa syöttäjistön Logan Webbille ja Alex Cobbille, sekä lyöjistä Wilmer Floresille jotka ovat näkemykseni mukaan antaneet tiimille mahdollisuuden tällä kaudella.
Loput kolme joukkuetta ovat alkaneet tippua irrelevanssin syvyyksiin, vaikka Diamondbacks onkin tällä hetkellä vain 3.5, ja Padres 6.5 peliä WC-paikasta. Diamondbacksin suurimpina tähtinä ovat ehdottomasti loistaneet syöttäjät Merrill Kelly ja Zac Gallen, sekä lyöjärookie Corbin Carroll, mutta muu joukkue on ollut suoraan sanottuna melkoista kuraa. Padres sen sijaan kilpailee Metsin kanssa kauden suurimman pettymyksen tittelistä - joukkue, jonka ensimmäiset neljä lyöjää ovat Ha-Seong Kim, Fernando Tatis Jr., Juan Soto, ja Manny Machado on onnistunut lyömään vain 541 juoksua, jolla sijoitus löytyy liigan keskikastista. Tuolla lineupilla olisi lupa odottaa paljon enemmän, ja nimesin itse Padresin World Seriesin voittajasuosikiksi ennen kauden alkua. Syöttäjistä Blake Snell ja Yu Darvish ovat ERA:n mukaan pelanneet kohtalaisesti, tai Snell oikeastaan jopa erinomaisesti, mutta silmätesti ei anna kummallekaan synninpäästöä, saati muille starting pitchereille. Ja mitä on tapahtunut relief pitcher Josh Haderille, joka on ollut vuosia liigan parhaimmistoa roolissaan? Viime aikoina hän on päässyt pelaamaan aivan liian harvoin. Rockiesista en osaa kommentoida liikaa, mutta kaikki tilastot ja edistyneet tilastot osoittavat joukkueen olevan MLB:n pohjakastia, erityisesti ulkopelissä. Tähän tosin vaikuttanee Coors Fieldin olosuhteet, jotka ovat lyöjäystävälliset, mutta silläkään saralla Rockies ei ole tällä kaudella vakuuttanut. Tämä kausi on heidän osaltaan, kuin myös Padresin osalta, mielestäni ohi ilman suurempia yllätyksiä.
Enemmänkin tekstiä olisi kyllä saanut aikaiseksi McTorso-tyyliin, mikäli olisin lähtenyt analysoimaan jokaisen joukkueen syöttö- ja lyöntipeliä sekä tilastoja vielä tarkemmin, mutta siihen eivät aika eikä tietotaito olisi tällä haavaa riittäneet. Jos jollakin on lisättävää tai korjailtavaa joukkueisiin liittyen, niin kertokaa ihmeessä.
EDIT: Muutama sananen vielä noista aiemmin mainituista sääntömuutoksista. Nyt kun kautta on menty se about 120 matsia, niin muutoksiin alkaa olla suhteellisen tottunut, joskin pitch clock vähän edelleen närästää. Länsirannikolta katsellessa tuntuu ihan kuin pelit loppuisivat turhan aikaisin, varsinkin itärannikon kohtaamiset, vaikka otteluiden keskipituus on lyhentynyt vain noin puolella tunnilla edelliskauteen verrattuna. Muistan lukeneeni jostain, että 2022 keskipituus oli vielä lyhempi kuin muutamilla aiemmilla kausilla. Myöskään aiemmilta kausilta tuttu "Manfred Man" ei saa multa varauksetonta suosiota, varsinkin kun pitch clock on jo käytössä.
AL Eastin kärjestä löytyy vuosia sarjan pohjamudissa rypenyt Orioles, jonka nuoret tähdet Adley Rutschmanin ja Gunnar Hendersonin johdolla ovat saaneet joukkueen aivan uuteen renessanssiin, jota ainakin meikäläinen tervehtii ilolla. Vaikka esimerkiksi joukkueen run differential (+63), team ERA (4.07), tai suurin osa tilastoista eivät huimaa päätä, on joukkue erinomaisessa vedossa, ja mielestäni ykkössuosikki voittamaan divisioonan. Kannoilla TB Rays kolme ottelua perässä, erinomainen lyöjäjoukkue sekä syöttäjäjoukkue, joskin mahdollinen Wander Francon loppukauden poissaolo olisi aika kova isku. Pääsenee vähintään WC-gamen kautta playoffeihin.
Taaempaa löytyvät järjestyksessä Blue Jays, Red Sox, ja Yankees, joista epäilen kahden jälkimmäisen jäävän tällä kaudella rannalle ruikuttamaan. Hiekka Yankeesin tiimalasissa alkaa olla loppu, enkä näe muutosta tapahtuvaksi helpohkosta loppuohjelmasta huolimatta. Ensi kuun @ Red Sox ja vs. Blue Jays-sarjat ratkaisevat paljon. Knoppina Yankeesista vielä, että vaikka Gerrit Cole vetää koko MLB:n kolmanneksi parhaalla ERA:lla (2.76), ovat he silti onnistuneet häviämään Colen starttaamista otteluista kuusi.
AL Central on melkoinen dumpster fire, jonka kärjestä löytyy Twins 51.7 voittoprosentilla - ko. prosentilla ei oltaisi kärjessä missään muussa divisioonassa. Vaikka Twins todennäköisesti Centralista jatkoon meneekin, menestystä en ainakaan itse osaa odottaa. Kohtuullinen syöttöpeli (team ERA 3.89) ei kanna, kun lyöjät ovat jäässä. Perässä kärkkyvät Guardians ja Tigers, mutta kummankaan pudotuspelipaikkaan en usko, vaikka ainakin Tigersin tulevaisuus Riley Greenen ja Spencer Torkelsonin avulla lienee enemmän turvattu. Guardiansia vaivaa Twins-syndrooma, lyöntipeli ei kulje, vaikka syöttäjät pelaavat keskivertoa paremmin. White Sox ja Royals ovat täysin pois pelistä, ja ainakin WS:n riveistä on kuulunut huolestuttavia juttuja joukkueen henkisestä tilasta, saas nähdä.. On myös koomista, että divarin toisena oleva Guardians on 4.5 matsia perässä Twinsin kärkipaikasta, mutta 8.5 ottelua perässä Wild Card-paikkaa.
AL Westissä Texas Rangersista on muodostumassa kunnon powerhouse tätä ja tulevia kausia silmällä pitäen. Sarjan paras batting avg (.272), toiseksi paras wRC+ (121) ja toiseksi eniten juoksuja (684) kertovat sisäpelin ehdottomasta tehokkuudesta. Etunenässä infieldin 1-2 punch Semien-Seager sekä Adolis Garcia ovat olleet hurjassa vedossa, ja syöttöpuolella erinomaisesti ovat esiintyneet varsinkin Dane Dunning, Jon Gray, ja Jordan Montgomery. Jacob DeGrom tuskin tulee enää tällä kaudella takaisin, mutta Max Scherzerin saapuminen Metsistä auttaa varmasti. Rangers on mielestäni yksi suosikeista voittamaan World Seriesin tällä kaudella.
Perässä hiihtelevät viime vuosien kestomenestyjä Astros vanavedessään Seattle Mariners. Astrosin kausi on ollut Rangersin tapaan erinomainen vahvan syöttöpelin (3.79 ERA, etunenässä Framber Valdez) ja Kyle Tuckerin huippukauden ansiosta. Mariners on noussut liigan heittopussista vähintään varteenotettavaksi keskikastin joukkueeksi, ja Mariners onkin tällä hetkellä vain kaksi peliä Wild Card-paikkaa perässä. Marinersin syöttäjät ovat keränneet koko MLB:n joukkueista tällä kaudella toiseksi eniten WARia (16.3), josta iso kiitos kuuluu George Kirbylle ja Luis Castillolle. Lyöjäosastolla tulevaisuus näyttää valoisalle Julio Rodriguezin ja Jarred Kelenicin ansiosta. Summa summarum, Marinersilla vielä hyvät mahdollisuudet päästä WC-pelin kautta playoffeihin helpohkon loppuohjelman ansiosta. Kauempana takana AL Westissä ovat Angels ja Athletics, joista molempien mahdollisuudet jatkoon ovat periaatteessa jo menneet. Angels oli ostajana treidirajalla, mutta päin honkia meni, eikä edes Ohtani pysty pelastamaan tiimiä. A'sista ei liene tarpeen sanoa juuri mitään.
NL Eastissa Atlanta Braves on turvallisesti kärkipaikalla, ja tulee hyvin suurella todennäköisyydellä voittamaan divisioonansa. Matt Olson, Ronald Acuña Jr., Ozzie Albies ja kumppanit ovat ihan mielettömässä lyöntivireessä, ja oikeastaan koko yhdeksän miehen lyöntirosteri on liigan parhaita, ellei jopa paras. Syöttäjistä Bryce Elder ja Charlie Morton ovat pelanneet hyvin alle 4:n ERA:lla, ja Max Friedin paluu sairastuvalta auttaa joukkuetta entisestään. Näkisin tällä hetkellä Bravesin vahvimpana koko NL:n voittajakandidaattina. Takana ovat Philadelphia ja Miami, joiden haparoivat otteet herättävät kysymysmerkkejä, vaikka varsinkin Phillies on petrannut kauden edetessä. Bryce Harperin ja Trea Turnerin varaan jää Philadelphiassa paljon. Miamissa Cy Young-voittaja Sandy Alcántara ei ole onnistunut samankaltaiseen dominanssiin kuin viime kaudella, mutta lyöntiosastolla Luis Arraezilta löytyy liigan paras BA, mieletön .366, yli 20 pinnaa korkeampi kuin kenelläkään muulla. Arraezista huolimatta Marlins on lyönyt koko MLB:n kolmanneksi vähiten juoksuja, 490.
22.5 matsia kärkipaikkaa perässä on NY Mets, joka lienee kauden isoin floppi. Suurella panostuksella kauteen lähtenyt Mets sössi hommat aika lailla heti kärkeen, ja myi siirtorajalla ison osan pelaajistaan, mm. syöttäjä-ässät Scherzerin ja Verlanderin. Tämä kausi on heidän osaltaan taputeltu, kuten myös viimeistä paikkaa hallussaan pitävän Washington Nationalsin osalta. Metsin tulevaisuus on täysi arvoitus, mutta Nationalsin kohdalla se lienee vain synkkä.
NL Central lähti alkukaudesta liikkeelle Pittsburgh Piratesin ja Cincinnati Redsin komennossa, mutta kärkisijoille ovat itsensä kivunneet vähemmän yllättäen Milwaukee Brewers ja Chicago Cubs, joskin kirjoitushetkellä Reds ja Cubs ovat tasoissa. Allekirjoittaneen on pakko myöntää, että tästä divisioonasta tiedän varmaan vähiten koko MLB:ssä, joten yksittäisinä onnistujina joukkueista osaan nostaa esille lähinnä Brewersin syöttäjä Corbin Burnesin, Cubsin parrasvaloihin palanneen Cody Bellingerin, ja Redsin nousevan tähden Elly de la Cruzin. Joukkueilla on suht erilaiset vahvuudet; Brewersillä syöttö- ja ulkopeli, Cubsilla syöttö- ja sisäpeli, ja Redsillä vain sisäpeli. Pudotuspelitaistelu näiden kolmen joukkueen välillä voi mielestäni kääntyä miten vain, mutta olettaisin Brewersin ja Cubsin vahvemman vireen jatkuvan. Niin tai näin, parhaimmillaan tästä divisioonasta voi mennä jatkoon kolmekin joukkuetta. Pitämässä perää ovat Pirates ja Cardinals, joista varsinkin jälkimmäisen täydellinen kyykkääminen oli meikäläiselle jonkinmoinen yllätys. Molempien kausi on periaatteessa ohi. Piratesilla sakkaa sekä syöttäminen että lyöminen varsinkin Oneil Cruzin kauden päättäneen loukkaantumisen jälkeen.
NL Westin kärkipaikalla ei suuria yllätyksiä, eli LA Dodgers johtaa divaria jo yhdeksän pelin turvin. Joukkueen lyöntipeli kärkinelikkonsa Mookie Bettsin, Freddie Freemanin, Will Smithin, ja J.D. Martinezin avulla on ollut aivan erinomaista, ja tulitukea on tullut taaempaa myös esim. David Peraltan ja James Outmanin taholta. Siirtorajalla joukkueeseen siirtyneet Lance Lynn, Amed Rosario, ja Kiké Hernandez ovat ainakin toistaiseksi pystyneet auttamaan joukkuetta ennakko-odotuksia paremmin, joten nähtäväksi jää, pystyykö Dodgers murtamaan joukkuetta vuosia vaivanneen pudotuspelikirouksen (excluding 2020). SF Giantsin yllättävä nousu NL Westin kakkospaikalle on ollut mielestäni pitkälti Diamondbacksin ja Padresin sössimisen ja perseilyn ansiota, mutta tunnustusta täytyy kuitenkin antaa syöttäjistön Logan Webbille ja Alex Cobbille, sekä lyöjistä Wilmer Floresille jotka ovat näkemykseni mukaan antaneet tiimille mahdollisuuden tällä kaudella.
Loput kolme joukkuetta ovat alkaneet tippua irrelevanssin syvyyksiin, vaikka Diamondbacks onkin tällä hetkellä vain 3.5, ja Padres 6.5 peliä WC-paikasta. Diamondbacksin suurimpina tähtinä ovat ehdottomasti loistaneet syöttäjät Merrill Kelly ja Zac Gallen, sekä lyöjärookie Corbin Carroll, mutta muu joukkue on ollut suoraan sanottuna melkoista kuraa. Padres sen sijaan kilpailee Metsin kanssa kauden suurimman pettymyksen tittelistä - joukkue, jonka ensimmäiset neljä lyöjää ovat Ha-Seong Kim, Fernando Tatis Jr., Juan Soto, ja Manny Machado on onnistunut lyömään vain 541 juoksua, jolla sijoitus löytyy liigan keskikastista. Tuolla lineupilla olisi lupa odottaa paljon enemmän, ja nimesin itse Padresin World Seriesin voittajasuosikiksi ennen kauden alkua. Syöttäjistä Blake Snell ja Yu Darvish ovat ERA:n mukaan pelanneet kohtalaisesti, tai Snell oikeastaan jopa erinomaisesti, mutta silmätesti ei anna kummallekaan synninpäästöä, saati muille starting pitchereille. Ja mitä on tapahtunut relief pitcher Josh Haderille, joka on ollut vuosia liigan parhaimmistoa roolissaan? Viime aikoina hän on päässyt pelaamaan aivan liian harvoin. Rockiesista en osaa kommentoida liikaa, mutta kaikki tilastot ja edistyneet tilastot osoittavat joukkueen olevan MLB:n pohjakastia, erityisesti ulkopelissä. Tähän tosin vaikuttanee Coors Fieldin olosuhteet, jotka ovat lyöjäystävälliset, mutta silläkään saralla Rockies ei ole tällä kaudella vakuuttanut. Tämä kausi on heidän osaltaan, kuin myös Padresin osalta, mielestäni ohi ilman suurempia yllätyksiä.
Enemmänkin tekstiä olisi kyllä saanut aikaiseksi McTorso-tyyliin, mikäli olisin lähtenyt analysoimaan jokaisen joukkueen syöttö- ja lyöntipeliä sekä tilastoja vielä tarkemmin, mutta siihen eivät aika eikä tietotaito olisi tällä haavaa riittäneet. Jos jollakin on lisättävää tai korjailtavaa joukkueisiin liittyen, niin kertokaa ihmeessä.
EDIT: Muutama sananen vielä noista aiemmin mainituista sääntömuutoksista. Nyt kun kautta on menty se about 120 matsia, niin muutoksiin alkaa olla suhteellisen tottunut, joskin pitch clock vähän edelleen närästää. Länsirannikolta katsellessa tuntuu ihan kuin pelit loppuisivat turhan aikaisin, varsinkin itärannikon kohtaamiset, vaikka otteluiden keskipituus on lyhentynyt vain noin puolella tunnilla edelliskauteen verrattuna. Muistan lukeneeni jostain, että 2022 keskipituus oli vielä lyhempi kuin muutamilla aiemmilla kausilla. Myöskään aiemmilta kausilta tuttu "Manfred Man" ei saa multa varauksetonta suosiota, varsinkin kun pitch clock on jo käytössä.
Viimeksi muokattu:
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Aijai, kun alkaa taas kutkuttavat ajat olla läsnä. Wild Card Race käy kuumana sekä AL:ssä että NL:n puolella, ja mitä vain voi vielä tapahtua. Teen lyhyen katsauksen tässä ketjussa esittämiini omiin arvioihini runkosarjan loputtua, tai viimeisten pudotuspelipaikkojen selvittyä. Käsittääkseni Padres ja Yankees ovat tässä kohtaa matemaattisestikin ulkona, joten pieni hymynkare nousee kasvoille väkisinkin. No hard feelings.
Tänään saattoi myös päättyä erittäin iso aikakausi MLB:ssä ja erityisesti Dodgersin organisaatiossa, sillä aikakautensa ehdottomasti kovin syöttäjä Clayton Kershaw pelasi vähintään fifty-sixty -todennäköisyydellä uransa viimeisen runkosarjamatsin, tai ainakin viimeisen Dodgersin paidassa. Tuloksena viisi inningiä, kaksi lyöntiä, kaksi walkia, ja viisi strikeoutia, ja nolla earned runia. Mikäli ura jatkuu, jatkuu se Rangersissa ehkä kauden tai korkeintaan kaksi, mutta pitäisin ylipäänsä Kershaw'n pelaamista tämän kauden jälkeen todella epävarmana. Kershaw on kärsinyt vuosikaudet selkävaivoista, ja tällä kaudella menoa on haitannut vielä olkapäävamma, enkä usko tilanteen parantuvan jatkossa, kun tähänkin saakka tilanne on mennyt lähinnä huonompaan suuntaan. Viimeisimmissä matseissa Kershaw'n fastball on ollut maksimissaan 89mph (paitsi kerran tänään 90), ja eritoten legendaarisen curveballin command on aika kateissa puolet ajasta. Silti veti tuollaisen suorituksen, joten hattu päästä. Koko kauden ERA hänellä on 2.42, eli huippuluokkaa. Toki inningejä on kertynyt vähemmän.
Ja pääsin kuin pääsinkin Dodger Stadiumin lehtereille tälläkin kaudella, kun kävin katsomassa parin päivän takaisen Giants-matsin, joka päättyi mukavasti kotijoukkueen voittoon 7-2. Voin vihdoin todeta, että pitch clock on toivottavasti tullut jäädäkseen, vaikka siitä vähän puristina ennen kautta ja kauden alkupuolella rutisinkin. Vaikka jonkun ysi-inningin mahdollisesti viimeinen syöttö ei ehkä saa nostatettua tunnelmaa enää samalla tavalla, niin kyllähän tuo pelinopeuden jouheus on miellyttävämpää katseltavaa sitten kuitenkin, varsinkin kun nuoria yritetään kosiskella pelin pariin. Kaljaakin ehdin vetää lähes entiseen tahtiin, joskin kolmas tuoppi piti imailla vähän nopeammin kuin normaalisti. Hinnathan ovat tietenkin "ihan kohdillaan", kun halvin bisse on $16.50 per.
Tänään saattoi myös päättyä erittäin iso aikakausi MLB:ssä ja erityisesti Dodgersin organisaatiossa, sillä aikakautensa ehdottomasti kovin syöttäjä Clayton Kershaw pelasi vähintään fifty-sixty -todennäköisyydellä uransa viimeisen runkosarjamatsin, tai ainakin viimeisen Dodgersin paidassa. Tuloksena viisi inningiä, kaksi lyöntiä, kaksi walkia, ja viisi strikeoutia, ja nolla earned runia. Mikäli ura jatkuu, jatkuu se Rangersissa ehkä kauden tai korkeintaan kaksi, mutta pitäisin ylipäänsä Kershaw'n pelaamista tämän kauden jälkeen todella epävarmana. Kershaw on kärsinyt vuosikaudet selkävaivoista, ja tällä kaudella menoa on haitannut vielä olkapäävamma, enkä usko tilanteen parantuvan jatkossa, kun tähänkin saakka tilanne on mennyt lähinnä huonompaan suuntaan. Viimeisimmissä matseissa Kershaw'n fastball on ollut maksimissaan 89mph (paitsi kerran tänään 90), ja eritoten legendaarisen curveballin command on aika kateissa puolet ajasta. Silti veti tuollaisen suorituksen, joten hattu päästä. Koko kauden ERA hänellä on 2.42, eli huippuluokkaa. Toki inningejä on kertynyt vähemmän.
Ja pääsin kuin pääsinkin Dodger Stadiumin lehtereille tälläkin kaudella, kun kävin katsomassa parin päivän takaisen Giants-matsin, joka päättyi mukavasti kotijoukkueen voittoon 7-2. Voin vihdoin todeta, että pitch clock on toivottavasti tullut jäädäkseen, vaikka siitä vähän puristina ennen kautta ja kauden alkupuolella rutisinkin. Vaikka jonkun ysi-inningin mahdollisesti viimeinen syöttö ei ehkä saa nostatettua tunnelmaa enää samalla tavalla, niin kyllähän tuo pelinopeuden jouheus on miellyttävämpää katseltavaa sitten kuitenkin, varsinkin kun nuoria yritetään kosiskella pelin pariin. Kaljaakin ehdin vetää lähes entiseen tahtiin, joskin kolmas tuoppi piti imailla vähän nopeammin kuin normaalisti. Hinnathan ovat tietenkin "ihan kohdillaan", kun halvin bisse on $16.50 per.
Viimeksi muokattu:
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Jatketaan monologia. Nyt on sitten runkosarja kokonaisuudessaan taputeltu. Ihan viime metreille saakka väännettiin sekä AL:n että NL:n puolella divisioonavoitoista ja Wild Card -paikoista, joten hyvin jännittävä loppu saatiin aikaiseksi oikeastaan AL Centralia lukuunottamatta. Tänään alkavat pudotuspelit!
Tehdään lyhyt katsaus aiemmin tällä kaudella läpi käymiini divisiooniin, ja katsotaan miten hyvin (tai huonosti) veikkaukseni pitivät kutinsa ja arvataan lopuksi vielä finaaliparia sekä maailmanmestaria. Pistetään viestit kahdessa osassa, ensin AL ja sitten NL, niin ei tule ihan kauhean raskasta luettavaa. Tai ehkä tulee silti, en tiedä.
AL Eastissa kävi oikeastaan juuri niin kuin oletinkin. Orioles pelasi aivan upean kauden, ja vaikka tilastot eivät edelleenkään huimaa päätä, oli joukkue mielestäni AL:n kokonaisuutena paras. Syöttäjistä ihan kovinta kärkiä oli lähinnä reliever Felix Bautista, jonka loppukausi ja koko ensi kausi menevät sivu suun Tommy Johnin-leikkauksen takia. Lyöjistä samat nimet olivat kovia koko kauden, junnuosastolta Rutschman ja Henderson kantoivat joukkuetta aika hyvin, mutta nostan esiin myös CF Anthony Santanderin, jonka runkosarja oli tilastojen valossa uran toistaiseksi paras. Myös OF Cedric Mullinsilta voi odottaa tasonnostoa pleijareissa, mutta erinomainen puolustus riittää jo yksistään. Oriolesille toivon menestystä surkeiden vuosien jälkeen, mutta luulen kokemattomuuden nousevan esteeksi viimeistään ALCS:ssä. Olen mielelläni väärässä, myös Brooks Robinsonin poismenon vuoksi.
Rays jäi hieman tuntemattomaksi, mutta kovasta joukkueesta on edelleen kyse. Wander Francon MLB-uran jatkuminen taitaa olla vaakalaudalla, joka on ihan mieletön kolaus pelkästään jatkoakin ajatellen, mutta ei voi mitään. Muista lyöjistä LF Randy Arozarena on ollut vähän pimennossa ja pelasi tilastojen valossa heikon kauden omilla standardeillaan, mutta pleijareissa Randy on tunnetusti ollut erinomainen, joten saa nähdä. Tigers-hylkiö 3B Isaac Paredes sekä 1B Yandy Diaz olivat kokonaisuutena Raysin parhaat lyöjät, ja Diaz läimäisi palloa aivan huippustatseilla koko kauden (.330 AVG, .410 OBP, .522 SLG, .932 OPS). Molempien erinomaiset suoritukset tulivat kyllä meitsille aikamoisena yllätyksenä. Yleisesti ottaen Raysilla on loukkaantuneiden listalla aika pirusti nimiä. Syöttäjäpuolella tiimi koki kovia, kun syöttäjä-ässä Shane McClanahan joutui loppukaudeksi sivuun Tommy Johnin takia. Vaikka luottoa itselläni ei löydy 2-5 slotin starttereihin, niin Tyler Glasnow on terveenä pysyessään edelleen yksi liigan parhaista syöttäjistä. Raysista on kovin vaikea sanoa mitään pudotuspelejä silmällä pitäen, mutta mahdollisuudet joukkueella on edetä ihan World Seriesiin saakka, vaikka en siihen kylläkään usko. Tippunee Wild Card-pelissä Rangersia vastaan.
Muista Eastin tiimeistä Blue Jays kampesi itsensä ehkä kuitenkin hiukan yllättäen pudotuspeleihin rimaa hipoen. Lyöjistä joko vaihtelevan hyvin tai hyvin suoriutuivat SS Bo Bichette, DH Brandon Belt sekä Vlad Guerrero Jr., takanaan George Springeriä, Whit Merrifieldiä ynnä muita. Guerrerolta tosin odotan edelleen hiukan enemmän, vaikka 94 RBI:tä läväyttikin. Home runeja kertyi vähiten moneen vuoteen, eli 26. Shoutout myös junnu Davis Schneiderille, joka pelasi 35 matsia yli 1.000 OPS:llä. Kova luu. BJ:sin avain pitkään pleijariruniin on mielestäni syöttäjäpuolella, jossa on oikeastaan heittää rotaatioon viisi kovaa startteria, sekä relieverit Jordan Hicks ja etunimikaimansa Jordan Romano. Gausmanista lähtien Blue Jaysin matka katkennee ennemmin sisäpelin epäonnistumiseen, ja luulenkin joukkueen kohtalona olevan möyhennettäväksi tulemisen Astrosin toimesta ALDS:ssä.
Red Sox ja Yankees olivat molemmat ihan uskomattoman huonoja joukkueita tällä kaudella, ja varsinkin Yankees jäi odotuksista todella pahasti. Juuri ja juuri yli .500, miinuksella juoksuissa, ja vähän kaikkea sattui ja tapahtui. Aiemmassa viestissä mainitsemaani Colea ei ainakaan kannata syyttää, mutta offseasonilla tarvitsee tapahtua muutoksia. Red Soxia tuli seurattua kauden aikana suht vähän, mutta tilastot kertovat erityisesti surkeasta syöttöpelistä. Molemmat ansaitusti lomilla.
Joo-o, mitähän tästä divisioonasta sanoisi. Jos koko kauden suurin highlight oli Tigersin Miguel Cabreran viimeinen kausi ja siihen liittyneet seremoniat viimeisessä pelissä, niin ilon aiheet ovat olleet aika vähissä. Ja tämä siis yhtään Cabreraa dissaamatta, kyseessä on ehdoton lajilegenda ja myös viimeisin Triple Crown-voittaja vuodelta 2012. Twins pääsi pudotuspeleihin vain ja ainoastaan divarin huonouden takia, mutta voitto mikä voitto. Lyöjistä RF Max Kepler pelasi aika hyvän kauden ja SS Carlos Correa myös, mutta siinäpä oikeastaan se. Byron Buxton kyykkäsi ihan huolella ja Joey Gallokin jatkoi matalaliitoaan. Syöttäjistä Pablo Lopez ja varsinkin Sonny Gray olivat oikeasti aika kovia luita, joten minkäänlainen pudotuspelimenestyksestä haaveileminen tällä kaudella lepää pitkälti heidän harteillaan. Uskon kuitenkin, että tie nousee pystyyn Blue Jaysia vastaan Wild Card-ottelussa.
Muista tiimeistä ei jää kummemmin jälkipolville rupateltavaa. Tigers päätti kautensa suht hyvin, ja tulevaisuus tosiaan näyttää erinomaiselta varsinkin SP Tarik Skubalin, 1B Spencer Torkelsonin, CF Riley Greenen ja 3B Kerry Carpenterin ansiosta. Ensi kaudella saattaa kolkutella WC-paikkaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. Samaa ei voi sanoa Guardiansista, White Soxista, tai Royalsista, joista varsinkin kahden jälkimmäisen kausi oli ihan kamalaa katseltavaa. Guardians sentään saavutti voittoja silloin tällöin, ja legendakoutsi Tito Franconan viimeinen kausi oli iso juttu Clevelandissa. Pääsee ehdottomasti muutaman vuoden päästä Cooperstowniin.
Tämä divisioona ei suoraan sanottuna mennyt ihan niin kuin olisin itse toivonut, heh. Rangers alkoi kyykkäämään pian ennustukseni jälkeen, ja vaikka Wild Card-matsissa huomenna pelaakin, niin epäilyksen pilviä leijuu ehdottomasti joukkueen yllä. Paljon epätasaisuutta oli havaittavissa joukkueen otteissa nopeasti aiemman viestini jälkeen, joka jatkui ihan loppuun saakka. En olisi uskonut, että tuolloinen Rangers selviäisi vain vaivoin pudotuspeleihin. Sekä mainitsemani BA että wRC+ laskivat kymmenisen pointtia (.263, 114), ja 4.28 ERA riitti lopulta vasta 18. sijaan. Samat nimet jatkoivat lyöjistä pitkälti erinomaisia otteitaan; nostan erityisesti esiin yhden parhaista shortstopin kausista ikinä pelanneen Corey Seagerin sekä 37 home runia lyöneen OF Adolis Garcian. Vaikka mielestäni Seagerin kyvyt ulkopelissä ovat parhaimmillaan keskinkertaisia, niin lyöjänä Seager on liigan ehdotonta eliittiä. Syöttäjistä mainitsemani Jon Gray tippui matkasta kauden edetessä, kun viimeiseen seitsemään peliin ERA oli 6.67. Dunning ja Montgomery pelasivat kiitettävästi, kuten myös Nathan Eovaldi, vaikka hänenkin syöttöpelinsä yski todella pahasti loppua kohden. Toisaalta niin yski koko joukkueen peli, joten meni hyvin linjassa siis. Jacob DeGromia tosiaan ei tällä kaudella kehissä nähdä, ja kovalla hypellä Metsistä naarattu Max Scherzer on ollut keskinkertainen, ja mies meni vielä loukkaantumaan viime metreillä, joten hänen pelaamisensa on epävarmaa. Uskon Rangersin kuitenkin selvittävän tiensä läpi sekä WC-ottelusta että ALCS:stä.
Astros sen sijaan näytti taas, että joukkuetta ei voi sulkea playoff-kaavailuista missään nimessä pois. Erinomainen loppurunkosarja, joka huipentui viimeisessä pelissä varmistettuun divisioonavoittoon. Lyöntipeli oli kautta linjan erinomaista, ja en selkeästi antanut tarpeeksi krediittiä esimerkiksi DH Yordan Alvarezille, 2B Jose Altuvelle, tai 3B Alex Bregmanille, joskin listaa olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Vaikka kaikki kolme pelasivat erinomaisesti, niin varsikin Alvarez ja RF Kyle Tucker pelasivat aivan tykkikauden - esimerkiksi Alvarezin koko kauden OBP oli yli .400! Myös Altuvea stuntannut Mauricio Dubon on maininnan arvoinen. Syöttäjäpuolellakaan en näe suuria sudenkuoppia, vaan Astrosilla on pistää kentälle useampaa laadukasta startteria Framber Valdezin, J.P. Francen, ja paluun Houstoniin tehneen veteraani Justin Verlanderin muodossa. Relievereistä esimerkiksi Ryan Presslyn, Jose Urquidyn, Phil Matonin, ja Hector Nerisin tilastot tältä kaudelta olivat erinomaisia, joten hätää ei tälläkään osastolla ole. Astros on siis jälleen valmiina pitkään pudotuspeliurakkaan.
Muut AL Westin tiimit sen sijaan kohtasivat kaikki enemmän tai vähemmän huippu-urheilun nurjat puolet, ja varsinkin Mariners koki jälleen kerran heartbreakin jäämällä ulos pleijareista ihan viimeisillä kierroksilla. Edes CF Julio Rodriguez, SS J.P. Crawford, ja syöttäjät Luis Castillo sekä George Kirby eivät pystyneet pelastamaan joukkuetta. Mainitsemani Kelenic oli loppupelissä aika surkea, eli käsi pystyyn virheen merkiksi. Angels ja A’s olivat ihan täysin trainwreckejä, Angelsin kausi päättyi viimeistään Ohtanin loukkaantumiseen ja A’s oli koko kauden liigan heittopussi. Ohtani vaihtanee vielä maisemaa kauden jälkeen, ja Troutin jatkostakin on ollut ilmoilla erilaisia huhuja, joten ei ole helppoa O.C.:ssakaan.
Uskon vahvasti, että Astros tulee voittamaan koko American Leaguen, ja mahdollisesti World Seriesin. Joukkueen rutiini on eri luokkaa haastajiin, eli Oriolesiin, Rangersiin, ja Raysiin verrattuna, ja kokemusta voittamisesta löytyy myös yllin kyllin.
NL-arvio seuraa vähän myöhemmin saman päivän aikana, nyt muutama tunti toivottavasti unta palloon.
EDIT. Dante Bichette korjattu Bo Bichetteksi, elän näköjään edelleen 90-luvulla.
Tehdään lyhyt katsaus aiemmin tällä kaudella läpi käymiini divisiooniin, ja katsotaan miten hyvin (tai huonosti) veikkaukseni pitivät kutinsa ja arvataan lopuksi vielä finaaliparia sekä maailmanmestaria. Pistetään viestit kahdessa osassa, ensin AL ja sitten NL, niin ei tule ihan kauhean raskasta luettavaa. Tai ehkä tulee silti, en tiedä.
AL Eastissa kävi oikeastaan juuri niin kuin oletinkin. Orioles pelasi aivan upean kauden, ja vaikka tilastot eivät edelleenkään huimaa päätä, oli joukkue mielestäni AL:n kokonaisuutena paras. Syöttäjistä ihan kovinta kärkiä oli lähinnä reliever Felix Bautista, jonka loppukausi ja koko ensi kausi menevät sivu suun Tommy Johnin-leikkauksen takia. Lyöjistä samat nimet olivat kovia koko kauden, junnuosastolta Rutschman ja Henderson kantoivat joukkuetta aika hyvin, mutta nostan esiin myös CF Anthony Santanderin, jonka runkosarja oli tilastojen valossa uran toistaiseksi paras. Myös OF Cedric Mullinsilta voi odottaa tasonnostoa pleijareissa, mutta erinomainen puolustus riittää jo yksistään. Oriolesille toivon menestystä surkeiden vuosien jälkeen, mutta luulen kokemattomuuden nousevan esteeksi viimeistään ALCS:ssä. Olen mielelläni väärässä, myös Brooks Robinsonin poismenon vuoksi.
Rays jäi hieman tuntemattomaksi, mutta kovasta joukkueesta on edelleen kyse. Wander Francon MLB-uran jatkuminen taitaa olla vaakalaudalla, joka on ihan mieletön kolaus pelkästään jatkoakin ajatellen, mutta ei voi mitään. Muista lyöjistä LF Randy Arozarena on ollut vähän pimennossa ja pelasi tilastojen valossa heikon kauden omilla standardeillaan, mutta pleijareissa Randy on tunnetusti ollut erinomainen, joten saa nähdä. Tigers-hylkiö 3B Isaac Paredes sekä 1B Yandy Diaz olivat kokonaisuutena Raysin parhaat lyöjät, ja Diaz läimäisi palloa aivan huippustatseilla koko kauden (.330 AVG, .410 OBP, .522 SLG, .932 OPS). Molempien erinomaiset suoritukset tulivat kyllä meitsille aikamoisena yllätyksenä. Yleisesti ottaen Raysilla on loukkaantuneiden listalla aika pirusti nimiä. Syöttäjäpuolella tiimi koki kovia, kun syöttäjä-ässä Shane McClanahan joutui loppukaudeksi sivuun Tommy Johnin takia. Vaikka luottoa itselläni ei löydy 2-5 slotin starttereihin, niin Tyler Glasnow on terveenä pysyessään edelleen yksi liigan parhaista syöttäjistä. Raysista on kovin vaikea sanoa mitään pudotuspelejä silmällä pitäen, mutta mahdollisuudet joukkueella on edetä ihan World Seriesiin saakka, vaikka en siihen kylläkään usko. Tippunee Wild Card-pelissä Rangersia vastaan.
Muista Eastin tiimeistä Blue Jays kampesi itsensä ehkä kuitenkin hiukan yllättäen pudotuspeleihin rimaa hipoen. Lyöjistä joko vaihtelevan hyvin tai hyvin suoriutuivat SS Bo Bichette, DH Brandon Belt sekä Vlad Guerrero Jr., takanaan George Springeriä, Whit Merrifieldiä ynnä muita. Guerrerolta tosin odotan edelleen hiukan enemmän, vaikka 94 RBI:tä läväyttikin. Home runeja kertyi vähiten moneen vuoteen, eli 26. Shoutout myös junnu Davis Schneiderille, joka pelasi 35 matsia yli 1.000 OPS:llä. Kova luu. BJ:sin avain pitkään pleijariruniin on mielestäni syöttäjäpuolella, jossa on oikeastaan heittää rotaatioon viisi kovaa startteria, sekä relieverit Jordan Hicks ja etunimikaimansa Jordan Romano. Gausmanista lähtien Blue Jaysin matka katkennee ennemmin sisäpelin epäonnistumiseen, ja luulenkin joukkueen kohtalona olevan möyhennettäväksi tulemisen Astrosin toimesta ALDS:ssä.
Red Sox ja Yankees olivat molemmat ihan uskomattoman huonoja joukkueita tällä kaudella, ja varsinkin Yankees jäi odotuksista todella pahasti. Juuri ja juuri yli .500, miinuksella juoksuissa, ja vähän kaikkea sattui ja tapahtui. Aiemmassa viestissä mainitsemaani Colea ei ainakaan kannata syyttää, mutta offseasonilla tarvitsee tapahtua muutoksia. Red Soxia tuli seurattua kauden aikana suht vähän, mutta tilastot kertovat erityisesti surkeasta syöttöpelistä. Molemmat ansaitusti lomilla.
Joo-o, mitähän tästä divisioonasta sanoisi. Jos koko kauden suurin highlight oli Tigersin Miguel Cabreran viimeinen kausi ja siihen liittyneet seremoniat viimeisessä pelissä, niin ilon aiheet ovat olleet aika vähissä. Ja tämä siis yhtään Cabreraa dissaamatta, kyseessä on ehdoton lajilegenda ja myös viimeisin Triple Crown-voittaja vuodelta 2012. Twins pääsi pudotuspeleihin vain ja ainoastaan divarin huonouden takia, mutta voitto mikä voitto. Lyöjistä RF Max Kepler pelasi aika hyvän kauden ja SS Carlos Correa myös, mutta siinäpä oikeastaan se. Byron Buxton kyykkäsi ihan huolella ja Joey Gallokin jatkoi matalaliitoaan. Syöttäjistä Pablo Lopez ja varsinkin Sonny Gray olivat oikeasti aika kovia luita, joten minkäänlainen pudotuspelimenestyksestä haaveileminen tällä kaudella lepää pitkälti heidän harteillaan. Uskon kuitenkin, että tie nousee pystyyn Blue Jaysia vastaan Wild Card-ottelussa.
Muista tiimeistä ei jää kummemmin jälkipolville rupateltavaa. Tigers päätti kautensa suht hyvin, ja tulevaisuus tosiaan näyttää erinomaiselta varsinkin SP Tarik Skubalin, 1B Spencer Torkelsonin, CF Riley Greenen ja 3B Kerry Carpenterin ansiosta. Ensi kaudella saattaa kolkutella WC-paikkaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. Samaa ei voi sanoa Guardiansista, White Soxista, tai Royalsista, joista varsinkin kahden jälkimmäisen kausi oli ihan kamalaa katseltavaa. Guardians sentään saavutti voittoja silloin tällöin, ja legendakoutsi Tito Franconan viimeinen kausi oli iso juttu Clevelandissa. Pääsee ehdottomasti muutaman vuoden päästä Cooperstowniin.
Tämä divisioona ei suoraan sanottuna mennyt ihan niin kuin olisin itse toivonut, heh. Rangers alkoi kyykkäämään pian ennustukseni jälkeen, ja vaikka Wild Card-matsissa huomenna pelaakin, niin epäilyksen pilviä leijuu ehdottomasti joukkueen yllä. Paljon epätasaisuutta oli havaittavissa joukkueen otteissa nopeasti aiemman viestini jälkeen, joka jatkui ihan loppuun saakka. En olisi uskonut, että tuolloinen Rangers selviäisi vain vaivoin pudotuspeleihin. Sekä mainitsemani BA että wRC+ laskivat kymmenisen pointtia (.263, 114), ja 4.28 ERA riitti lopulta vasta 18. sijaan. Samat nimet jatkoivat lyöjistä pitkälti erinomaisia otteitaan; nostan erityisesti esiin yhden parhaista shortstopin kausista ikinä pelanneen Corey Seagerin sekä 37 home runia lyöneen OF Adolis Garcian. Vaikka mielestäni Seagerin kyvyt ulkopelissä ovat parhaimmillaan keskinkertaisia, niin lyöjänä Seager on liigan ehdotonta eliittiä. Syöttäjistä mainitsemani Jon Gray tippui matkasta kauden edetessä, kun viimeiseen seitsemään peliin ERA oli 6.67. Dunning ja Montgomery pelasivat kiitettävästi, kuten myös Nathan Eovaldi, vaikka hänenkin syöttöpelinsä yski todella pahasti loppua kohden. Toisaalta niin yski koko joukkueen peli, joten meni hyvin linjassa siis. Jacob DeGromia tosiaan ei tällä kaudella kehissä nähdä, ja kovalla hypellä Metsistä naarattu Max Scherzer on ollut keskinkertainen, ja mies meni vielä loukkaantumaan viime metreillä, joten hänen pelaamisensa on epävarmaa. Uskon Rangersin kuitenkin selvittävän tiensä läpi sekä WC-ottelusta että ALCS:stä.
Astros sen sijaan näytti taas, että joukkuetta ei voi sulkea playoff-kaavailuista missään nimessä pois. Erinomainen loppurunkosarja, joka huipentui viimeisessä pelissä varmistettuun divisioonavoittoon. Lyöntipeli oli kautta linjan erinomaista, ja en selkeästi antanut tarpeeksi krediittiä esimerkiksi DH Yordan Alvarezille, 2B Jose Altuvelle, tai 3B Alex Bregmanille, joskin listaa olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Vaikka kaikki kolme pelasivat erinomaisesti, niin varsikin Alvarez ja RF Kyle Tucker pelasivat aivan tykkikauden - esimerkiksi Alvarezin koko kauden OBP oli yli .400! Myös Altuvea stuntannut Mauricio Dubon on maininnan arvoinen. Syöttäjäpuolellakaan en näe suuria sudenkuoppia, vaan Astrosilla on pistää kentälle useampaa laadukasta startteria Framber Valdezin, J.P. Francen, ja paluun Houstoniin tehneen veteraani Justin Verlanderin muodossa. Relievereistä esimerkiksi Ryan Presslyn, Jose Urquidyn, Phil Matonin, ja Hector Nerisin tilastot tältä kaudelta olivat erinomaisia, joten hätää ei tälläkään osastolla ole. Astros on siis jälleen valmiina pitkään pudotuspeliurakkaan.
Muut AL Westin tiimit sen sijaan kohtasivat kaikki enemmän tai vähemmän huippu-urheilun nurjat puolet, ja varsinkin Mariners koki jälleen kerran heartbreakin jäämällä ulos pleijareista ihan viimeisillä kierroksilla. Edes CF Julio Rodriguez, SS J.P. Crawford, ja syöttäjät Luis Castillo sekä George Kirby eivät pystyneet pelastamaan joukkuetta. Mainitsemani Kelenic oli loppupelissä aika surkea, eli käsi pystyyn virheen merkiksi. Angels ja A’s olivat ihan täysin trainwreckejä, Angelsin kausi päättyi viimeistään Ohtanin loukkaantumiseen ja A’s oli koko kauden liigan heittopussi. Ohtani vaihtanee vielä maisemaa kauden jälkeen, ja Troutin jatkostakin on ollut ilmoilla erilaisia huhuja, joten ei ole helppoa O.C.:ssakaan.
Uskon vahvasti, että Astros tulee voittamaan koko American Leaguen, ja mahdollisesti World Seriesin. Joukkueen rutiini on eri luokkaa haastajiin, eli Oriolesiin, Rangersiin, ja Raysiin verrattuna, ja kokemusta voittamisesta löytyy myös yllin kyllin.
NL-arvio seuraa vähän myöhemmin saman päivän aikana, nyt muutama tunti toivottavasti unta palloon.
EDIT. Dante Bichette korjattu Bo Bichetteksi, elän näköjään edelleen 90-luvulla.
Viimeksi muokattu:
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Ja sitten National Leaguen pariin.
Uskaltaisin sanoa, että Atlanta Braves oli runkosarjan ylivoimaisesti paras joukkue. Eniten lyötyjä juoksuja, kovin wRC+ (125), ja lähes 40 fWAR (Wins Above Replacement), eli 39.6 - yli viisi “voittoa” enemmän kuin toiseksi sijoittuneella Dodgersilla. Joukkue jakaa tätä nykyä myös MLB:n yhden kauden home run-ennätyksen, joka on 307. Täysin poikkeuksellisesta kaudesta kertoo myös se, että joukkueessa oli neljä yli 100:n RBI:n lyöjää (Acuña, Olson, Ozuna, Albies), ja viisi pelaajaa saavutti 30:n home runin rajapyykin (edellä mainitut neljä plus Austin Riley). RF Ronald Acuña Jr. kruunattaneen ansaitusti NL MVP:ksi, ja jos pelkästään sisäpeli otetaan huomioon, niin Acuñan kausi oli mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista. Yli 1.000 OPS, ja pääsipähän herra myös täysin omaan kerhoonsa saavuttamalla kautta aikojen ensimmäisenä 40 home runia ja 70 stolen basea samalla kaudella.
Syöttäjistä starttereissa ei löydy nähdäkseni yhtään heikkoa lenkkiä, vaan koko viisikko Max Friedistä, Bryce Elderistä ja eritoten jostain käsittämättömästä syystä aiemmin täysin unohtamastani Spencer Strideristä lähtien on ehdotonta liigan kärkeä. Vaikka Charlie Morton onkin vielä vähintään pari viikkoa pois, ei Bravesin peli ainakaan tähän kaadu. Vielä kun relievereissä on laittaa kehiin esimerkiksi AJ Minterin ja Kirby Yatesin kaltaisia laatupelaajia, niin Bravesin fanina mulla olisi aika rennot oltavat.
Philadelphiassa Phillies jatkoi otteidensa petraamista siinä määrin, että joukkue selvitti tiensä Wild Card-matsiin yllättävänkin kivuttomasti. RF Nick Castellanos, DH Bryce Harper, ja itseänsä palleista kiinni napannut SS Trea Turner olivat lyöjistä todella tärkeitä palasia joukkueelle, ja ennakko-olettamukseni Philliesin minkäänlaisesta menestyksestä pohjautuikin juuri kahden jälkimmäisen pelin parantumiselle. Myös LF Kyle Schwarber on pakko nostaa esiin; kaveri löi keskimäärin palloa onnistuneesti alle viidesosan ajasta (.197 BA), mutta tuloksena oli silti 47 home runia ja .817 OPS. Saavutus tuokin, huh.
Phillies keräsi syöttäjistään myös koko MLB:n selkeästi eniten fWARia, eli 24.4. Eikä 4.02 ERA:kaan ole huono, joten tätä voisi luonnehtia huippukaudeksi. Starttereista erityisesti Zack Wheeler oli kunnon työhevonen ja yksi liigan parhaista syöttäjistä, joka aloittaa varmasti WC-pelin Marlinsia vastaan. Joukkueen bullpen on myös yksi MLB:n parhaista kaudella no-hitterin syöttäneen Michael Lorenzenin, Craig “Cardiac” Kimbrelin, ja varsinkin Jose Alvaradon avittamana. Uskon Philliesin kauden kohtaavan loppunsa Bravesin käsittelyssä NLDS:ssä.
Myös Miami Marlins saavutti niukin naukin Wild Card-paikan ehkä hiukan odotusteni vastaisesti. Luis Arraez oli lyöjistä porukan ehdoton kuningas, NL batting title .354:llä on huima saavutus, ja kun takana on Jorge Solerin ja loppukaudesta yllättäen esiin nousseen Jake Burgerin kaltaisia “big batteja”, niin Arraezin kelpaa läimiä base hittejä. Marlins jäi lyöjätilastoissa suhteellisen alas koko kauden mittapuulla, mutta tähän vaikutti mielestäni eniten huono alkukausi. Syöttäjäpuolella varsinkin Jesus Luzardo, Braxton Garrett ja Sandy Alcántara olivat loistavia, joskin Alcántara taitaa olla sivussa loppukauden, mikä on harmi Marlinsin kannalta. Relievereistä en tiedä hirveästi suoraan sanottuna, mutta Eury Perez oli kauden mittaan erinomainen. Joukkueen syöttäjät keräsivät 17.4 fWARia, joka oikeutti koko MLB:ssä 8. sijaan, eli todella hyvä suoritus. Kaikesta huolimatta kausi päättynee Philliesiä vastaan WC Seriesissä.
Muut NL Eastin joukkueet Mets ja Nationals menevät ynnä muut -kastiin, joten kummempaa analyysiä on turha enää tehdä. Kaikki meni pieleen lyöjistä ja syöttäjistä alkaen, eikä kurssi korjaantunut missään kohtaa. Metsin tosin uskoisin tekevän edes pientä nousua enesi kaudella, kun Buck Showalter astuu managerin tehtävistä sivuun. Eteenpäin.
Harmikseni totean heti, että NL Centralin pelejä en ehtinyt juuri katselemaan sen enempää loppukaudestakaan, joten mitään hirveän syväluotaavaa itselläni ei ole kertoa kenellekään. Brewers voitti divisioonan lopulta aika kivuttomasti, vaikka sisäpelissä joukkue pistikin tiskiin toiseksi huonoimman juoksumäärän pudotuspeleihin (+WC) päässeistä joukkueista, vain 724. WAR-statsien mukaankin joukkueen lyöntipeli oli todella kehnoa (-60.3), mutta vastavuoroisesti ulkopelissä Brewers onnistui liigan parhaiten (43.3). Lyöjistä osaan nostaa esille lähinnä LF Christian Yelichin (vaikka ei olekaan ollut entisessä vireessään), ja C William Contrerasin, jotka pelasivat lyöjäyhdeksiköstä ehdottomasti parhaimman kauden lähes .300 BA:lla ja yli .800 OPS:llä. Syöttäjistä SP:t Corbin Burnes ja Brandon Woodruff jatkoi erinomaista kauttaan, joskin Woodruff on harmillisesti ainakin Wild Card-sarjasta pois loukkaantumisen vuoksi. Relievereistä Devin Williams oli aika lailla pitelemätön 1.53 ERA:lla. Brewers päästikin vähiten juoksuja koko MLB:ssä, eli 647. Uskon Brewersin taipuvan Dodgersille NLDS:ssä.
Hiukan ehkä yllättäen Centralin muut joukkueet jäivät pudotuspeleistä rannalle. Cubs ja Reds sulivat ihan huolella kauden loppua kohden, vaikka WC-paikka jäikin molemmilla pelin-parin päähän. Aiemman viestin aikaan Cubs ja Reds olivat vain pari peliä Brewersin takana, joten tiputusta tuli aika roimasti. Nopeasti vilkaistuna varsinkin joukkueen lyöntipeli sakkasi aika totaalisesti kauden loppua kohden, vaikka kokonaisuudessaan lyötyjä juoksuja tuli paljon, 819. Joka tapauksessa Cubsin CF Cody Bellinger pelasi parin heikomman kauden jälkeen huippukauden, joten Belli todennäköisesti lähtee isomman rahasäkin ja pidemmän sopimuksen kanssa jonnekin muualle kauden päätteeksi. Myös RF Seiya Suzuki oli joukkueen kantavia voimia. Syöttäjissä oli montakin onnistujaa, etunenässä SP:t Justin Steele, Kyle Hendricks, ja Marcus Stroman, mutta pieleen meni silti. Kollektiivinen syöttäjien fWAR oli myös liigan yhdeksänneksi paras, 17.0.
Cincinnatissa hommat menivät reisille pian elokuisen viestini jälkeen, ja hehkuttamani SS Elly de la Cruzkin hyytyi kuin ranskalaisauto talvipakkasilla. Joey Votton ura taas saattoi päättyä muutenkin ankean kauden jälkeen ejectioniin viimeisessä ottelussa. Tilastoscouttaamalla lyöjistä 1B Spencer Steer ja CF TJ Friedl pelasivat kokonaisuutena hyvän kauden, ja tulevaisuuden nimistä toinen shortstop Matt McLain on ensi kaudella seuraamisen arvoinen - tällä kaudella ylhäällä 89 ottelua, joissa .290 BA, .357 OBP, ja kova .507 SLG. Syöttäjistä ei kenelläkään oikeastaan mennyt ihan putkeen, ei edes huippulupaus Hunter Greenella. Ensi kausi on kuitenkin toivoa täynnä.
Pirates ja Cardinals olivat molemmat ihan luvattoman heikkoja poppoita, vaikka Piratesin alkukausi olikin ihan virkeä. Cardinals oli huono ihan koko kauden ajan, ja peli taisi olla menetetty jo joskus kesäkuulla. Piratesista tosin odotan ensi kaudelle jonkin sortin haastajaa vähintään NL:n Wild Card-paikasta, Cardinals lienee jumissa limbossa.
Aloitetaan Dodgersista. Elokuun ihan poskettomat statsit ja voitot unohtuivat kalenterin vaihtuessa syyskuuhun, joka oli joukkueelle hiukan haasteellinen. Voitollinen toki, 16-12, mutta elokuu meni kestämättömällä 24-5 -rekordilla, joten ainakin itsestä tuntui, että hävittiin vähän joka välissä, vaikka todellisuudessa näin en ollut. Joka tapauksessa ainoana joukkueena Bravesin lyöjäkolmikon kärkipaikkaa uhannut RF/2S/2B Mookie Betts, 1B Freddie Freeman, ja C Will Smith hiipuivat jonkin verran syksyn saapuessa, ja varsinkin Smithin BA taisi ottaa iskua noin .020:n verran. Mookie jäi karvan verran yli ykkösen OPS:stä, mutta Freeman jatkoi lyöntien paukuttamista lähes samaan tapaan. J.D. Martinez oli loukkaantumisesta toivuttuaan aivan tulessa, ja myös Dodgersista löytyi viisi 100:n RBI:n ylittäjää (Betts, Freeman, Martinez, Muncy), joskaan ei viittä 30 home runin lyöjää Bravesin tapaan, vaikka sekään ei kauhean kaukana käynyt. Kunniamaininta myös 2B/SS Miguel Rojasille, jonka loppukausi sujui aivan erinomaisesti, ja yllätti niin kurikkalaiset kuin kalifornialaisetkin! Lainatussa viestissä mainitsemani Lynn, Rosario, ja Hernández eivät sitten lopulta ihmeempiin tekoihin pystyneetkään, ja varsinkin Lynnillä oli muutama aivan karmea outing. Kokonaisuutta katsoen Dodgers oli MLB:n toiseksi tehokkain sisäpelijoukkue Bravesin jälkeen (906 juoksua, 34.3 fWAR), ja syöttöpuolella taas useimmissa tilastoissa noin kympin korvilla.
Dodgersin ennakkoon heikompi kohta löytyy syöttäjistä. Loukkaantuneiden listalla on muun muassa Tony Gonsolin, Dustin May, Blake Treinen, Alex Reyes, ja Walker Buehler, jonka paluuta näihin aikoihin odotettiin kuin kuuta nousevaa, vain siksi, että Dodgers totesi Buehlerin syöttävän seuraavan kerran ensi kaudella. Mestaruuden joukkueessa 2020 voitttanut SP Julio Urías taas perseili itsensä ulos todennäköisesti koko MLB:stä vetämällä vaimoansa turpaan futismatsissa Los Angelesissa, joten tervemenoa. Startteriviisikko on erittäin lahjakas, mutta ensimmäistä kertaa vähään aikaan bulkki-inningit tulee syömään juniorit. Bobby Miller, Emmet Sheehan, ja Ryan Pepiot ovat kaikki ensimmäistä kertaa tosipaikan edessä, ja vaikka kaikkien kolmen runkosarjaesitykset olivat vähintäänkin lupaavia, kestävyys playoffeissa mitataan vasta nyt. Joukkueen toistakymmenvuotiseen huippusyöttäjä Clayton Kershawiin ei mielestäni valitettavasti voi enää luottaa kuin korkeintaan 4-5 inningin verran per ottelu muutama viikko sitten postaamassani viestissä mainituista syistä.
Bullpen tulee olemaan todella isossa roolissa heti NLDS:ssä, mutta tämä lienee joukkueen kannalta vain hyvä juttu. Dodgersin bullpen ERA oli tällä kaudella MLB:n kolmanneksi paras, 3.42. Luottoa löytyy erityisesti Red Soxista oikeastaan ilmaiseksi saatuun Ryan Brazieriin, Brusdar Grateroliin, Ryan Yarboroughiin, ja closer Evan Phillipsiin. Dodgersin fanina toivoisin tietenkin tältä kaudelta mestaruutta, mutta veikkaan joukkueen kyykkäävän Bravesille NLCS:ssä.
Arizona Diamondbacksia haukuin elokuun viestissäni ihan turhaan, sillä joukkue selvitti tiensä Wild Card-sarjaan Brewersiä vastaan, vaikkakin rimaa hipoen. Diamondbacks pelasi erinomaisen elokuun lopun ja syyskuun pitkälti tuttujen nimien avittamana. Lyöjistä todennäköinen ROTY-voittaja LF Corbin Carroll jatkoi hyviä otteitaan, ja oli silmämääräisesti D-Backsien tärkein lyöjä. Myös 2B Ketel Marte ja 1B Christian Walker nousivat selkeästi muun joukkueen yläpuolelle tilastojen valossa. Startterisyöttäjistä Merrill Kelly ja Zac Gallen pelasivat molemmat alle 4:n ERA:lla ja kannattelivat joukkuetta, ja reliever Kevin Ginkel pelasi ainakin tilastojen valossa huomattavasti paremmin kuin muut reliever-syöttäjät. Vaikka tavallaan symppaankin Diamondbacksia, veikkaan kohtalona olevan putoamisen Brewersiä vastaan WC-sarjassa.
Divisioonan loput kolme joukkuetta jäivätkin sitten pudotuspeleistä ulos. Padres oli runkosarjan jälkeenkin itselleni kauden suurin pettymys Metsin ohella. Kova payroll, kova materiaali, kova hype, mutta piippuun jäi. Jottain tarvvis tehhä. Joukkue pelasi hyvän syyskuun ja pääsi yllättävän lähelle Wild Card-paikkaa, vain kahden matsin päähän, mutta mielestäni otteluohjelma oli ainakin viimeiseltä kolmelta viikolta todella helppo, esimerkiksi sarjat liigan kahta huonointa joukkuetta vastaan (Royals, Athletics). LF Juan Soto paransi ehdottomasti peliään syksyä kohden, ja 2B Ha-Seong Kim oli mielestäni joukkueen paras pelaaja kokonaisuutena. 3B Manny Machado ja RF Fernando Tatis Jr. -akselilla näyttää edelleen olevan motivaatio-ongelmia, joista pikkulinnut varsinkin Machadon kohdalla laulelivatkin kauden päätöksen kynnyksellä. Platella varsinkin Tatis Jr:lla oli hankaluuksia läpi kauden, eivätkä hänen tilastonsa näyttäneet siltä huippupelaajalta, jollaiseksi hän itsensä pelasi aiemmalla kaudella.
Syöttäjistä Blake Snell voittaa todennäköisesti Cy Youngin, joten nostan tämänkin virheen merkiksi käteni. 180 inningiä, 234 strikeoutia, ja liigan paras ERA, 2.25. Oli todella isossa roolissa Padresin jahdatessa pudotuspelipaikkaa, ja walkien suuresta määrästä huolimatta (99) pelasi todella hyvin. Muut startterit pelasivat vaihtelevasti, vaikka esimerkiksi Yu Darvish, Seth Lugo, ja Michael Wacha paikoitellen väläyttelivätkin. Relievereistä mielestäni kukaan ei varsinaisesti saa puhtaita papereita, vaikka Josh Hader ennen kautta olikin mielestäni ehkä NL:n paras relief-syöttäjä. Hader pelasi Padresiin tultuaan hyvin vähän, ja hän joutui fanien hampaisiin kieltäydyttyään syöttämästä joukkueen kohtalon kannalta tärkeässä ottelussa viime kuussa. Padres oli tosiaan oma ennakkosuosikkini voittamaan World Seriesin tällä kaudella - kuinka väärässä ihminen voikaan olla. Periaatteessa kaikki voittavat palaset joukkueelta löytyy, mutta yhdessä ne eivät ole toimineet. Front officen ja managementin täytyy offseasonilla istua alas, ja puida kausi läpi juurta jaksaen. Tuosta kokoonpanosta täytyy saada enemmän irti.
San Francisco Giants kyykkäsi melko karusti, ja oletin Giantsin olleen jo matkalla WC-sarjaan. Mitä vielä, joukkue jäi lopulta divisioonan neljänneksi, ja viisi peliä jatkopeleistä. Lopputulemana manageri Gabe Kepler sai kenkää. Giantsia jonkun verran seuranneena annan peukun ylös syöttäjistä vain Logan Webbille, Alex Cobbille, ja relievereistä Camilo Dovalille. Lyöjistä oikeastaan vain 1B Wilmer Flores pelasi jotenkin laadukkaasti, ja oli yli .100:n verran lyöjistä paras OPS:ssä (.864), mikä kertoo karua faktaa. 3B J.D. Davis, 1B Lamonte Wade, ja 2B Thairo Estrada saivat ajoittaisia suonenvetoja, mutta tasaisuus jäi ehdottomasti puuttumaan. Giants löikin runkosarjassa vain 674 juoksua, mutta päästi vain 719. Giants on tietyllä tapaa jatkoa ajatellen vedenjakajalla, sillä joukkueen core alkaa olla aika iällä, eikä farmista ole odotettavissa ainakaan tällä hetkellä P Kyle Harrisonia ja SS Marco Lucianoa (joista molemmat pelasivat jo osittain ylhäällä) lukuunottamatta oikeastaan ketään sateentekijää. Ensi kaudesta uskoisin ainakin tässä kohtaa tulevan joukkueelle kovin vaikea.
Colorado Rockiesia en rehellisyyden nimessä osaa hirveän hyvin analysoida, mutta eihän tuo kausi nyt mennyt millään mittarilla hyvin. Ylivoimaisesti koko NL:n huonoin joukkue, ja koko MLB:n eniten - kyllä enemmän kuin Athletics - päästettyjä juoksuja, 957. Vaikka Coors Field onkin lyöjille suotuisa, niin onhan tuo ihan karmea lukema. Lyöjistä tilastoscouttaamalla ainoastaan lupaus LF Nolan Jones saa puhtaat paperit (.300 BA, .389 OBP, .542 SLG), jonka statline oli lyöjistä aivan ylivoimaisesti paras. Kovalla rahalla hankittu Kris Bryant pelasi vain 80 ottelua todella huonosti, eli hänen iso sopparinsa näyttää tällä hetkellä todella pahalta. Syöttäjistä kukaan ei saa puhtaita papereita, koko joukkueen ainoa 4:n ERA:n alittaja oli Peter Lambert, joka syötti vain 71.2 inningiä. Synkkää on.
En näe tällä hetkellä mitään syytä sille, ettei Braves voittaisi NL:ää. Ainoa oikeasti varteenotettava kilpakumppani eli Dodgers on syöttäjien osalta puolikuntoinen, joka todennäköisesti viimeistään maksaa joukkueelle World Series-paikan. Tosin Bravesin lyöjäarsenaali on myös aavistuksen vahvempi kuin Dodgersilla.
World Seriesissa voitosta kamppailisivat siis omien ajatusteni mukaisesti Astros ja Braves. Molemmat joukkueet ovat meritoituneet mestaruuden muodossa viime vuosina, ja rutiini on todella kovalla tasolla. Braves oli silti tämän kauden paras joukkue jo alkukaudesta, eikä tilanne muuttunut missään kohtaa. Vaikka Astros paransikin huomattavasti runkosarjan loppuun, ei joukkueesta löydy yhtä montaa tasaisen kovaa suorittajaa. Ennustajanlahjani kertovat siis Bravesin voittavan World Seriesin.
Nyt on kaikki divisioonat käyty läpi, joitakin joukkueita painottaen ihan sen vuoksi, että tiedän kyseisistä joukkueista enemmän kuin pelkästään tilastoja. Mikäli joku tietää jostakin joukkueesta enemmän, niin kuulen mielelläni muitakin mielipiteitä. Loppuun vielä nuo Wild Card-sarjat, jotka alkavat tänään siis tänään, sekä niistä omat jatkajani:
Rays vs. Rangers -> Rangers
Twins vs. Blue Jays -> Blue Jays
Brewers vs. Diamondbacks -> Brewers
Phillies vs. Marlins -> Phillies
Erinomaista baseball-syksyä kaikille!
Uskaltaisin sanoa, että Atlanta Braves oli runkosarjan ylivoimaisesti paras joukkue. Eniten lyötyjä juoksuja, kovin wRC+ (125), ja lähes 40 fWAR (Wins Above Replacement), eli 39.6 - yli viisi “voittoa” enemmän kuin toiseksi sijoittuneella Dodgersilla. Joukkue jakaa tätä nykyä myös MLB:n yhden kauden home run-ennätyksen, joka on 307. Täysin poikkeuksellisesta kaudesta kertoo myös se, että joukkueessa oli neljä yli 100:n RBI:n lyöjää (Acuña, Olson, Ozuna, Albies), ja viisi pelaajaa saavutti 30:n home runin rajapyykin (edellä mainitut neljä plus Austin Riley). RF Ronald Acuña Jr. kruunattaneen ansaitusti NL MVP:ksi, ja jos pelkästään sisäpeli otetaan huomioon, niin Acuñan kausi oli mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista. Yli 1.000 OPS, ja pääsipähän herra myös täysin omaan kerhoonsa saavuttamalla kautta aikojen ensimmäisenä 40 home runia ja 70 stolen basea samalla kaudella.
Syöttäjistä starttereissa ei löydy nähdäkseni yhtään heikkoa lenkkiä, vaan koko viisikko Max Friedistä, Bryce Elderistä ja eritoten jostain käsittämättömästä syystä aiemmin täysin unohtamastani Spencer Strideristä lähtien on ehdotonta liigan kärkeä. Vaikka Charlie Morton onkin vielä vähintään pari viikkoa pois, ei Bravesin peli ainakaan tähän kaadu. Vielä kun relievereissä on laittaa kehiin esimerkiksi AJ Minterin ja Kirby Yatesin kaltaisia laatupelaajia, niin Bravesin fanina mulla olisi aika rennot oltavat.
Philadelphiassa Phillies jatkoi otteidensa petraamista siinä määrin, että joukkue selvitti tiensä Wild Card-matsiin yllättävänkin kivuttomasti. RF Nick Castellanos, DH Bryce Harper, ja itseänsä palleista kiinni napannut SS Trea Turner olivat lyöjistä todella tärkeitä palasia joukkueelle, ja ennakko-olettamukseni Philliesin minkäänlaisesta menestyksestä pohjautuikin juuri kahden jälkimmäisen pelin parantumiselle. Myös LF Kyle Schwarber on pakko nostaa esiin; kaveri löi keskimäärin palloa onnistuneesti alle viidesosan ajasta (.197 BA), mutta tuloksena oli silti 47 home runia ja .817 OPS. Saavutus tuokin, huh.
Phillies keräsi syöttäjistään myös koko MLB:n selkeästi eniten fWARia, eli 24.4. Eikä 4.02 ERA:kaan ole huono, joten tätä voisi luonnehtia huippukaudeksi. Starttereista erityisesti Zack Wheeler oli kunnon työhevonen ja yksi liigan parhaista syöttäjistä, joka aloittaa varmasti WC-pelin Marlinsia vastaan. Joukkueen bullpen on myös yksi MLB:n parhaista kaudella no-hitterin syöttäneen Michael Lorenzenin, Craig “Cardiac” Kimbrelin, ja varsinkin Jose Alvaradon avittamana. Uskon Philliesin kauden kohtaavan loppunsa Bravesin käsittelyssä NLDS:ssä.
Myös Miami Marlins saavutti niukin naukin Wild Card-paikan ehkä hiukan odotusteni vastaisesti. Luis Arraez oli lyöjistä porukan ehdoton kuningas, NL batting title .354:llä on huima saavutus, ja kun takana on Jorge Solerin ja loppukaudesta yllättäen esiin nousseen Jake Burgerin kaltaisia “big batteja”, niin Arraezin kelpaa läimiä base hittejä. Marlins jäi lyöjätilastoissa suhteellisen alas koko kauden mittapuulla, mutta tähän vaikutti mielestäni eniten huono alkukausi. Syöttäjäpuolella varsinkin Jesus Luzardo, Braxton Garrett ja Sandy Alcántara olivat loistavia, joskin Alcántara taitaa olla sivussa loppukauden, mikä on harmi Marlinsin kannalta. Relievereistä en tiedä hirveästi suoraan sanottuna, mutta Eury Perez oli kauden mittaan erinomainen. Joukkueen syöttäjät keräsivät 17.4 fWARia, joka oikeutti koko MLB:ssä 8. sijaan, eli todella hyvä suoritus. Kaikesta huolimatta kausi päättynee Philliesiä vastaan WC Seriesissä.
Muut NL Eastin joukkueet Mets ja Nationals menevät ynnä muut -kastiin, joten kummempaa analyysiä on turha enää tehdä. Kaikki meni pieleen lyöjistä ja syöttäjistä alkaen, eikä kurssi korjaantunut missään kohtaa. Metsin tosin uskoisin tekevän edes pientä nousua enesi kaudella, kun Buck Showalter astuu managerin tehtävistä sivuun. Eteenpäin.
Harmikseni totean heti, että NL Centralin pelejä en ehtinyt juuri katselemaan sen enempää loppukaudestakaan, joten mitään hirveän syväluotaavaa itselläni ei ole kertoa kenellekään. Brewers voitti divisioonan lopulta aika kivuttomasti, vaikka sisäpelissä joukkue pistikin tiskiin toiseksi huonoimman juoksumäärän pudotuspeleihin (+WC) päässeistä joukkueista, vain 724. WAR-statsien mukaankin joukkueen lyöntipeli oli todella kehnoa (-60.3), mutta vastavuoroisesti ulkopelissä Brewers onnistui liigan parhaiten (43.3). Lyöjistä osaan nostaa esille lähinnä LF Christian Yelichin (vaikka ei olekaan ollut entisessä vireessään), ja C William Contrerasin, jotka pelasivat lyöjäyhdeksiköstä ehdottomasti parhaimman kauden lähes .300 BA:lla ja yli .800 OPS:llä. Syöttäjistä SP:t Corbin Burnes ja Brandon Woodruff jatkoi erinomaista kauttaan, joskin Woodruff on harmillisesti ainakin Wild Card-sarjasta pois loukkaantumisen vuoksi. Relievereistä Devin Williams oli aika lailla pitelemätön 1.53 ERA:lla. Brewers päästikin vähiten juoksuja koko MLB:ssä, eli 647. Uskon Brewersin taipuvan Dodgersille NLDS:ssä.
Hiukan ehkä yllättäen Centralin muut joukkueet jäivät pudotuspeleistä rannalle. Cubs ja Reds sulivat ihan huolella kauden loppua kohden, vaikka WC-paikka jäikin molemmilla pelin-parin päähän. Aiemman viestin aikaan Cubs ja Reds olivat vain pari peliä Brewersin takana, joten tiputusta tuli aika roimasti. Nopeasti vilkaistuna varsinkin joukkueen lyöntipeli sakkasi aika totaalisesti kauden loppua kohden, vaikka kokonaisuudessaan lyötyjä juoksuja tuli paljon, 819. Joka tapauksessa Cubsin CF Cody Bellinger pelasi parin heikomman kauden jälkeen huippukauden, joten Belli todennäköisesti lähtee isomman rahasäkin ja pidemmän sopimuksen kanssa jonnekin muualle kauden päätteeksi. Myös RF Seiya Suzuki oli joukkueen kantavia voimia. Syöttäjissä oli montakin onnistujaa, etunenässä SP:t Justin Steele, Kyle Hendricks, ja Marcus Stroman, mutta pieleen meni silti. Kollektiivinen syöttäjien fWAR oli myös liigan yhdeksänneksi paras, 17.0.
Cincinnatissa hommat menivät reisille pian elokuisen viestini jälkeen, ja hehkuttamani SS Elly de la Cruzkin hyytyi kuin ranskalaisauto talvipakkasilla. Joey Votton ura taas saattoi päättyä muutenkin ankean kauden jälkeen ejectioniin viimeisessä ottelussa. Tilastoscouttaamalla lyöjistä 1B Spencer Steer ja CF TJ Friedl pelasivat kokonaisuutena hyvän kauden, ja tulevaisuuden nimistä toinen shortstop Matt McLain on ensi kaudella seuraamisen arvoinen - tällä kaudella ylhäällä 89 ottelua, joissa .290 BA, .357 OBP, ja kova .507 SLG. Syöttäjistä ei kenelläkään oikeastaan mennyt ihan putkeen, ei edes huippulupaus Hunter Greenella. Ensi kausi on kuitenkin toivoa täynnä.
Pirates ja Cardinals olivat molemmat ihan luvattoman heikkoja poppoita, vaikka Piratesin alkukausi olikin ihan virkeä. Cardinals oli huono ihan koko kauden ajan, ja peli taisi olla menetetty jo joskus kesäkuulla. Piratesista tosin odotan ensi kaudelle jonkin sortin haastajaa vähintään NL:n Wild Card-paikasta, Cardinals lienee jumissa limbossa.
Aloitetaan Dodgersista. Elokuun ihan poskettomat statsit ja voitot unohtuivat kalenterin vaihtuessa syyskuuhun, joka oli joukkueelle hiukan haasteellinen. Voitollinen toki, 16-12, mutta elokuu meni kestämättömällä 24-5 -rekordilla, joten ainakin itsestä tuntui, että hävittiin vähän joka välissä, vaikka todellisuudessa näin en ollut. Joka tapauksessa ainoana joukkueena Bravesin lyöjäkolmikon kärkipaikkaa uhannut RF/2S/2B Mookie Betts, 1B Freddie Freeman, ja C Will Smith hiipuivat jonkin verran syksyn saapuessa, ja varsinkin Smithin BA taisi ottaa iskua noin .020:n verran. Mookie jäi karvan verran yli ykkösen OPS:stä, mutta Freeman jatkoi lyöntien paukuttamista lähes samaan tapaan. J.D. Martinez oli loukkaantumisesta toivuttuaan aivan tulessa, ja myös Dodgersista löytyi viisi 100:n RBI:n ylittäjää (Betts, Freeman, Martinez, Muncy), joskaan ei viittä 30 home runin lyöjää Bravesin tapaan, vaikka sekään ei kauhean kaukana käynyt. Kunniamaininta myös 2B/SS Miguel Rojasille, jonka loppukausi sujui aivan erinomaisesti, ja yllätti niin kurikkalaiset kuin kalifornialaisetkin! Lainatussa viestissä mainitsemani Lynn, Rosario, ja Hernández eivät sitten lopulta ihmeempiin tekoihin pystyneetkään, ja varsinkin Lynnillä oli muutama aivan karmea outing. Kokonaisuutta katsoen Dodgers oli MLB:n toiseksi tehokkain sisäpelijoukkue Bravesin jälkeen (906 juoksua, 34.3 fWAR), ja syöttöpuolella taas useimmissa tilastoissa noin kympin korvilla.
Dodgersin ennakkoon heikompi kohta löytyy syöttäjistä. Loukkaantuneiden listalla on muun muassa Tony Gonsolin, Dustin May, Blake Treinen, Alex Reyes, ja Walker Buehler, jonka paluuta näihin aikoihin odotettiin kuin kuuta nousevaa, vain siksi, että Dodgers totesi Buehlerin syöttävän seuraavan kerran ensi kaudella. Mestaruuden joukkueessa 2020 voitttanut SP Julio Urías taas perseili itsensä ulos todennäköisesti koko MLB:stä vetämällä vaimoansa turpaan futismatsissa Los Angelesissa, joten tervemenoa. Startteriviisikko on erittäin lahjakas, mutta ensimmäistä kertaa vähään aikaan bulkki-inningit tulee syömään juniorit. Bobby Miller, Emmet Sheehan, ja Ryan Pepiot ovat kaikki ensimmäistä kertaa tosipaikan edessä, ja vaikka kaikkien kolmen runkosarjaesitykset olivat vähintäänkin lupaavia, kestävyys playoffeissa mitataan vasta nyt. Joukkueen toistakymmenvuotiseen huippusyöttäjä Clayton Kershawiin ei mielestäni valitettavasti voi enää luottaa kuin korkeintaan 4-5 inningin verran per ottelu muutama viikko sitten postaamassani viestissä mainituista syistä.
Bullpen tulee olemaan todella isossa roolissa heti NLDS:ssä, mutta tämä lienee joukkueen kannalta vain hyvä juttu. Dodgersin bullpen ERA oli tällä kaudella MLB:n kolmanneksi paras, 3.42. Luottoa löytyy erityisesti Red Soxista oikeastaan ilmaiseksi saatuun Ryan Brazieriin, Brusdar Grateroliin, Ryan Yarboroughiin, ja closer Evan Phillipsiin. Dodgersin fanina toivoisin tietenkin tältä kaudelta mestaruutta, mutta veikkaan joukkueen kyykkäävän Bravesille NLCS:ssä.
Arizona Diamondbacksia haukuin elokuun viestissäni ihan turhaan, sillä joukkue selvitti tiensä Wild Card-sarjaan Brewersiä vastaan, vaikkakin rimaa hipoen. Diamondbacks pelasi erinomaisen elokuun lopun ja syyskuun pitkälti tuttujen nimien avittamana. Lyöjistä todennäköinen ROTY-voittaja LF Corbin Carroll jatkoi hyviä otteitaan, ja oli silmämääräisesti D-Backsien tärkein lyöjä. Myös 2B Ketel Marte ja 1B Christian Walker nousivat selkeästi muun joukkueen yläpuolelle tilastojen valossa. Startterisyöttäjistä Merrill Kelly ja Zac Gallen pelasivat molemmat alle 4:n ERA:lla ja kannattelivat joukkuetta, ja reliever Kevin Ginkel pelasi ainakin tilastojen valossa huomattavasti paremmin kuin muut reliever-syöttäjät. Vaikka tavallaan symppaankin Diamondbacksia, veikkaan kohtalona olevan putoamisen Brewersiä vastaan WC-sarjassa.
Divisioonan loput kolme joukkuetta jäivätkin sitten pudotuspeleistä ulos. Padres oli runkosarjan jälkeenkin itselleni kauden suurin pettymys Metsin ohella. Kova payroll, kova materiaali, kova hype, mutta piippuun jäi. Jottain tarvvis tehhä. Joukkue pelasi hyvän syyskuun ja pääsi yllättävän lähelle Wild Card-paikkaa, vain kahden matsin päähän, mutta mielestäni otteluohjelma oli ainakin viimeiseltä kolmelta viikolta todella helppo, esimerkiksi sarjat liigan kahta huonointa joukkuetta vastaan (Royals, Athletics). LF Juan Soto paransi ehdottomasti peliään syksyä kohden, ja 2B Ha-Seong Kim oli mielestäni joukkueen paras pelaaja kokonaisuutena. 3B Manny Machado ja RF Fernando Tatis Jr. -akselilla näyttää edelleen olevan motivaatio-ongelmia, joista pikkulinnut varsinkin Machadon kohdalla laulelivatkin kauden päätöksen kynnyksellä. Platella varsinkin Tatis Jr:lla oli hankaluuksia läpi kauden, eivätkä hänen tilastonsa näyttäneet siltä huippupelaajalta, jollaiseksi hän itsensä pelasi aiemmalla kaudella.
Syöttäjistä Blake Snell voittaa todennäköisesti Cy Youngin, joten nostan tämänkin virheen merkiksi käteni. 180 inningiä, 234 strikeoutia, ja liigan paras ERA, 2.25. Oli todella isossa roolissa Padresin jahdatessa pudotuspelipaikkaa, ja walkien suuresta määrästä huolimatta (99) pelasi todella hyvin. Muut startterit pelasivat vaihtelevasti, vaikka esimerkiksi Yu Darvish, Seth Lugo, ja Michael Wacha paikoitellen väläyttelivätkin. Relievereistä mielestäni kukaan ei varsinaisesti saa puhtaita papereita, vaikka Josh Hader ennen kautta olikin mielestäni ehkä NL:n paras relief-syöttäjä. Hader pelasi Padresiin tultuaan hyvin vähän, ja hän joutui fanien hampaisiin kieltäydyttyään syöttämästä joukkueen kohtalon kannalta tärkeässä ottelussa viime kuussa. Padres oli tosiaan oma ennakkosuosikkini voittamaan World Seriesin tällä kaudella - kuinka väärässä ihminen voikaan olla. Periaatteessa kaikki voittavat palaset joukkueelta löytyy, mutta yhdessä ne eivät ole toimineet. Front officen ja managementin täytyy offseasonilla istua alas, ja puida kausi läpi juurta jaksaen. Tuosta kokoonpanosta täytyy saada enemmän irti.
San Francisco Giants kyykkäsi melko karusti, ja oletin Giantsin olleen jo matkalla WC-sarjaan. Mitä vielä, joukkue jäi lopulta divisioonan neljänneksi, ja viisi peliä jatkopeleistä. Lopputulemana manageri Gabe Kepler sai kenkää. Giantsia jonkun verran seuranneena annan peukun ylös syöttäjistä vain Logan Webbille, Alex Cobbille, ja relievereistä Camilo Dovalille. Lyöjistä oikeastaan vain 1B Wilmer Flores pelasi jotenkin laadukkaasti, ja oli yli .100:n verran lyöjistä paras OPS:ssä (.864), mikä kertoo karua faktaa. 3B J.D. Davis, 1B Lamonte Wade, ja 2B Thairo Estrada saivat ajoittaisia suonenvetoja, mutta tasaisuus jäi ehdottomasti puuttumaan. Giants löikin runkosarjassa vain 674 juoksua, mutta päästi vain 719. Giants on tietyllä tapaa jatkoa ajatellen vedenjakajalla, sillä joukkueen core alkaa olla aika iällä, eikä farmista ole odotettavissa ainakaan tällä hetkellä P Kyle Harrisonia ja SS Marco Lucianoa (joista molemmat pelasivat jo osittain ylhäällä) lukuunottamatta oikeastaan ketään sateentekijää. Ensi kaudesta uskoisin ainakin tässä kohtaa tulevan joukkueelle kovin vaikea.
Colorado Rockiesia en rehellisyyden nimessä osaa hirveän hyvin analysoida, mutta eihän tuo kausi nyt mennyt millään mittarilla hyvin. Ylivoimaisesti koko NL:n huonoin joukkue, ja koko MLB:n eniten - kyllä enemmän kuin Athletics - päästettyjä juoksuja, 957. Vaikka Coors Field onkin lyöjille suotuisa, niin onhan tuo ihan karmea lukema. Lyöjistä tilastoscouttaamalla ainoastaan lupaus LF Nolan Jones saa puhtaat paperit (.300 BA, .389 OBP, .542 SLG), jonka statline oli lyöjistä aivan ylivoimaisesti paras. Kovalla rahalla hankittu Kris Bryant pelasi vain 80 ottelua todella huonosti, eli hänen iso sopparinsa näyttää tällä hetkellä todella pahalta. Syöttäjistä kukaan ei saa puhtaita papereita, koko joukkueen ainoa 4:n ERA:n alittaja oli Peter Lambert, joka syötti vain 71.2 inningiä. Synkkää on.
En näe tällä hetkellä mitään syytä sille, ettei Braves voittaisi NL:ää. Ainoa oikeasti varteenotettava kilpakumppani eli Dodgers on syöttäjien osalta puolikuntoinen, joka todennäköisesti viimeistään maksaa joukkueelle World Series-paikan. Tosin Bravesin lyöjäarsenaali on myös aavistuksen vahvempi kuin Dodgersilla.
World Seriesissa voitosta kamppailisivat siis omien ajatusteni mukaisesti Astros ja Braves. Molemmat joukkueet ovat meritoituneet mestaruuden muodossa viime vuosina, ja rutiini on todella kovalla tasolla. Braves oli silti tämän kauden paras joukkue jo alkukaudesta, eikä tilanne muuttunut missään kohtaa. Vaikka Astros paransikin huomattavasti runkosarjan loppuun, ei joukkueesta löydy yhtä montaa tasaisen kovaa suorittajaa. Ennustajanlahjani kertovat siis Bravesin voittavan World Seriesin.
Nyt on kaikki divisioonat käyty läpi, joitakin joukkueita painottaen ihan sen vuoksi, että tiedän kyseisistä joukkueista enemmän kuin pelkästään tilastoja. Mikäli joku tietää jostakin joukkueesta enemmän, niin kuulen mielelläni muitakin mielipiteitä. Loppuun vielä nuo Wild Card-sarjat, jotka alkavat tänään siis tänään, sekä niistä omat jatkajani:
Rays vs. Rangers -> Rangers
Twins vs. Blue Jays -> Blue Jays
Brewers vs. Diamondbacks -> Brewers
Phillies vs. Marlins -> Phillies
Erinomaista baseball-syksyä kaikille!
Viimeksi muokattu:
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
On tää vaan vuoden parasta aikaa. MLB:n pleijarit käynnissä, Liiga pyörii, NFL pyörii, ja NHL alkamaisillaan.
Hienoja pelejä nähtiin jo tänään. Rangers nitisti Raysin suht helposti, Diamondbacks yllätti meikäläisen ja varmaan kaikki muutkin ja hiljensi Brewersin, Phillies peittosi Marlinsin, ja myös yllättäen Twins kukisti Blue Jaysin.
Diamondbacksin Evan Longoria pelasti viidennessä inningissä bases loaded-tilanteessa vähintään yhden, ellei kaksi juoksua tällä uskomattomalla kopilla, ja tuloksena vielä vuoroparin päättänyt double play. D-Backs oli siis johdossa 4-3. Aivan mieletön suoritus.
Hienoja pelejä nähtiin jo tänään. Rangers nitisti Raysin suht helposti, Diamondbacks yllätti meikäläisen ja varmaan kaikki muutkin ja hiljensi Brewersin, Phillies peittosi Marlinsin, ja myös yllättäen Twins kukisti Blue Jaysin.
Diamondbacksin Evan Longoria pelasti viidennessä inningissä bases loaded-tilanteessa vähintään yhden, ellei kaksi juoksua tällä uskomattomalla kopilla, ja tuloksena vielä vuoroparin päättänyt double play. D-Backs oli siis johdossa 4-3. Aivan mieletön suoritus.
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Näin paljon meikäläisen baseball-tietämys taas painoi Wild Card-sarjojen suhteen, 2/4 meni veikkauksista oikein. Kaikki sarjat menivät puhtaasti 2-0, ja jatkoon pääsivät siis Rangers, Twins, Diamondbacks, ja viimeisenä Phillies. Sarjojen ratkaisun avaimet tosin löytyivät pitkälti aiemmista maratonviesteistäni, joten siitä taputan itseäni karvaisella kädelläni selkään.
Oikeastaan kaikki pelit katsoneena on helppo todeta, että kaikissa sarjoissa tulos meni "oikein", sillä tippuneilla Raysilla, Blue Jaysilla, Brewersilla, ja Marlinsilla ei ollut tarjota sitä tiikerinsilmää, jolla nämä pelit ratkaistaan. Clutch factor nousi varsinkin kolmessa ensimmäisessä sarjassa isoon rooliin, ja pää ei selkeästi kaikilla kestänyt. Kaikilla neljällä sakkasi erityisesti lyöntipeli ihan huolella, tosin Marlins ja Rays ottivat noin muutenkin pataan ihan huolella.
Twinsille ja Diamondbacksille välitän hattu kourassa pahoitteluni, Shaqin sanoin "I wasn't familiar with your game", vaikka olinkin seurannut molempia aika paljon läpi runkosarjan. En olisi kummastakaan uskonut, miten tillilihaisia tiimejä ovat tiukassa paikassa.
Seuraavaksi lähtevät käyntiin käyntiin viikonloppuna, ja alla siis Division Series-parit ja omat veikkaukset voittajista:
Rangers vs. Orioles -> Orioles
Phillies vs. Braves -> Braves
Twins vs. Astros -> Astros
Diamondbacks vs. Dodgers -> Dodgers
Varmaankin jinxaan jotain sanomalla tämän, mutta oikeastaan vain ensimmäistä otteluparia jouduin pohtimaan vähän aikaa. Rangersilta WC-sarja oli ehdottomasti iso statement, kun voitot tulivat äärimmäisen vakuuttavasti yhteisjuoksuin 11-1. Orioles ei ole pelannut ennen sarja alkua noin viikkoon, joten Rangersilla on siinä hyökkäyksen paikka. Vaikka veikkasinkin Oriolesia voittajaksi, niin sarjassa tuoksuu joko Oriolesin voittama Game 5 tai Rangersin läpijuoksu neljässä pelissä. Jäädään katselemaan. Muissa ottelupareissa altavastaajan voitto olisi todellinen paukku, vaikka juuri Phillies pystyi peittoamaan Bravesin viime syksyn NLCS:ssä. Yhtä kaikki, jännät ajat käsillä!
Oikeastaan kaikki pelit katsoneena on helppo todeta, että kaikissa sarjoissa tulos meni "oikein", sillä tippuneilla Raysilla, Blue Jaysilla, Brewersilla, ja Marlinsilla ei ollut tarjota sitä tiikerinsilmää, jolla nämä pelit ratkaistaan. Clutch factor nousi varsinkin kolmessa ensimmäisessä sarjassa isoon rooliin, ja pää ei selkeästi kaikilla kestänyt. Kaikilla neljällä sakkasi erityisesti lyöntipeli ihan huolella, tosin Marlins ja Rays ottivat noin muutenkin pataan ihan huolella.
Twinsille ja Diamondbacksille välitän hattu kourassa pahoitteluni, Shaqin sanoin "I wasn't familiar with your game", vaikka olinkin seurannut molempia aika paljon läpi runkosarjan. En olisi kummastakaan uskonut, miten tillilihaisia tiimejä ovat tiukassa paikassa.
Seuraavaksi lähtevät käyntiin käyntiin viikonloppuna, ja alla siis Division Series-parit ja omat veikkaukset voittajista:
Rangers vs. Orioles -> Orioles
Phillies vs. Braves -> Braves
Twins vs. Astros -> Astros
Diamondbacks vs. Dodgers -> Dodgers
Varmaankin jinxaan jotain sanomalla tämän, mutta oikeastaan vain ensimmäistä otteluparia jouduin pohtimaan vähän aikaa. Rangersilta WC-sarja oli ehdottomasti iso statement, kun voitot tulivat äärimmäisen vakuuttavasti yhteisjuoksuin 11-1. Orioles ei ole pelannut ennen sarja alkua noin viikkoon, joten Rangersilla on siinä hyökkäyksen paikka. Vaikka veikkasinkin Oriolesia voittajaksi, niin sarjassa tuoksuu joko Oriolesin voittama Game 5 tai Rangersin läpijuoksu neljässä pelissä. Jäädään katselemaan. Muissa ottelupareissa altavastaajan voitto olisi todellinen paukku, vaikka juuri Phillies pystyi peittoamaan Bravesin viime syksyn NLCS:ssä. Yhtä kaikki, jännät ajat käsillä!
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy