Ja sitten National Leaguen pariin.
NL Eastissa Atlanta Braves on turvallisesti kärkipaikalla, ja tulee hyvin suurella todennäköisyydellä voittamaan divisioonansa. Matt Olson, Ronald Acuña Jr., Ozzie Albies ja kumppanit ovat ihan mielettömässä lyöntivireessä, ja oikeastaan koko yhdeksän miehen lyöntirosteri on liigan parhaita, ellei jopa paras. Syöttäjistä Bryce Elder ja Charlie Morton ovat pelanneet hyvin alle 4:n ERA:lla, ja Max Friedin paluu sairastuvalta auttaa joukkuetta entisestään. Näkisin tällä hetkellä Bravesin vahvimpana koko NL:n voittajakandidaattina. Takana ovat Philadelphia ja Miami, joiden haparoivat otteet herättävät kysymysmerkkejä, vaikka varsinkin Phillies on petrannut kauden edetessä. Bryce Harperin ja Trea Turnerin varaan jää Philadelphiassa paljon. Miamissa Cy Young-voittaja Sandy Alcántara ei ole onnistunut samankaltaiseen dominanssiin kuin viime kaudella, mutta lyöntiosastolla Luis Arraezilta löytyy liigan paras BA, mieletön .366, yli 20 pinnaa korkeampi kuin kenelläkään muulla. Arraezista huolimatta Marlins on lyönyt koko MLB:n kolmanneksi vähiten juoksuja, 490.
22.5 matsia kärkipaikkaa perässä on NY Mets, joka lienee kauden isoin floppi. Suurella panostuksella kauteen lähtenyt Mets sössi hommat aika lailla heti kärkeen, ja myi siirtorajalla ison osan pelaajistaan, mm. syöttäjä-ässät Scherzerin ja Verlanderin. Tämä kausi on heidän osaltaan taputeltu, kuten myös viimeistä paikkaa hallussaan pitävän Washington Nationalsin osalta. Metsin tulevaisuus on täysi arvoitus, mutta Nationalsin kohdalla se lienee vain synkkä.
Uskaltaisin sanoa, että Atlanta Braves oli runkosarjan ylivoimaisesti paras joukkue. Eniten lyötyjä juoksuja, kovin wRC+ (125), ja lähes 40 fWAR (Wins Above Replacement), eli 39.6 - yli viisi “voittoa” enemmän kuin toiseksi sijoittuneella Dodgersilla. Joukkue jakaa tätä nykyä myös MLB:n yhden kauden home run-ennätyksen, joka on 307. Täysin poikkeuksellisesta kaudesta kertoo myös se, että joukkueessa oli neljä yli 100:n RBI:n lyöjää (Acuña, Olson, Ozuna, Albies), ja viisi pelaajaa saavutti 30:n home runin rajapyykin (edellä mainitut neljä plus Austin Riley). RF Ronald Acuña Jr. kruunattaneen ansaitusti NL MVP:ksi, ja jos pelkästään sisäpeli otetaan huomioon, niin Acuñan kausi oli mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista. Yli 1.000 OPS, ja pääsipähän herra myös täysin omaan kerhoonsa saavuttamalla kautta aikojen ensimmäisenä 40 home runia ja 70 stolen basea samalla kaudella.
Syöttäjistä starttereissa ei löydy nähdäkseni yhtään heikkoa lenkkiä, vaan koko viisikko Max Friedistä, Bryce Elderistä ja eritoten jostain käsittämättömästä syystä aiemmin täysin unohtamastani Spencer Strideristä lähtien on ehdotonta liigan kärkeä. Vaikka Charlie Morton onkin vielä vähintään pari viikkoa pois, ei Bravesin peli ainakaan tähän kaadu. Vielä kun relievereissä on laittaa kehiin esimerkiksi AJ Minterin ja Kirby Yatesin kaltaisia laatupelaajia, niin Bravesin fanina mulla olisi aika rennot oltavat.
Philadelphiassa Phillies jatkoi otteidensa petraamista siinä määrin, että joukkue selvitti tiensä Wild Card-matsiin yllättävänkin kivuttomasti. RF Nick Castellanos, DH Bryce Harper, ja itseänsä palleista kiinni napannut SS Trea Turner olivat lyöjistä todella tärkeitä palasia joukkueelle, ja ennakko-olettamukseni Philliesin minkäänlaisesta menestyksestä pohjautuikin juuri kahden jälkimmäisen pelin parantumiselle. Myös LF Kyle Schwarber on pakko nostaa esiin; kaveri löi keskimäärin palloa onnistuneesti alle viidesosan ajasta (.197 BA), mutta tuloksena oli silti 47 home runia ja .817 OPS. Saavutus tuokin, huh.
Phillies keräsi syöttäjistään myös koko MLB:n selkeästi eniten fWARia, eli 24.4. Eikä 4.02 ERA:kaan ole huono, joten tätä voisi luonnehtia huippukaudeksi. Starttereista erityisesti Zack Wheeler oli kunnon työhevonen ja yksi liigan parhaista syöttäjistä, joka aloittaa varmasti WC-pelin Marlinsia vastaan. Joukkueen bullpen on myös yksi MLB:n parhaista kaudella no-hitterin syöttäneen Michael Lorenzenin, Craig “Cardiac” Kimbrelin, ja varsinkin Jose Alvaradon avittamana. Uskon Philliesin kauden kohtaavan loppunsa Bravesin käsittelyssä NLDS:ssä.
Myös Miami Marlins saavutti niukin naukin Wild Card-paikan ehkä hiukan odotusteni vastaisesti. Luis Arraez oli lyöjistä porukan ehdoton kuningas, NL batting title .354:llä on huima saavutus, ja kun takana on Jorge Solerin ja loppukaudesta yllättäen esiin nousseen Jake Burgerin kaltaisia “big batteja”, niin Arraezin kelpaa läimiä base hittejä. Marlins jäi lyöjätilastoissa suhteellisen alas koko kauden mittapuulla, mutta tähän vaikutti mielestäni eniten huono alkukausi. Syöttäjäpuolella varsinkin Jesus Luzardo, Braxton Garrett ja Sandy Alcántara olivat loistavia, joskin Alcántara taitaa olla sivussa loppukauden, mikä on harmi Marlinsin kannalta. Relievereistä en tiedä hirveästi suoraan sanottuna, mutta Eury Perez oli kauden mittaan erinomainen. Joukkueen syöttäjät keräsivät 17.4 fWARia, joka oikeutti koko MLB:ssä 8. sijaan, eli todella hyvä suoritus. Kaikesta huolimatta kausi päättynee Philliesiä vastaan WC Seriesissä.
Muut NL Eastin joukkueet Mets ja Nationals menevät ynnä muut -kastiin, joten kummempaa analyysiä on turha enää tehdä. Kaikki meni pieleen lyöjistä ja syöttäjistä alkaen, eikä kurssi korjaantunut missään kohtaa. Metsin tosin uskoisin tekevän edes pientä nousua enesi kaudella, kun Buck Showalter astuu managerin tehtävistä sivuun. Eteenpäin.
NL Central lähti alkukaudesta liikkeelle Pittsburgh Piratesin ja Cincinnati Redsin komennossa, mutta kärkisijoille ovat itsensä kivunneet vähemmän yllättäen Milwaukee Brewers ja Chicago Cubs, joskin kirjoitushetkellä Reds ja Cubs ovat tasoissa. Allekirjoittaneen on pakko myöntää, että tästä divisioonasta tiedän varmaan vähiten koko MLB:ssä, joten yksittäisinä onnistujina joukkueista osaan nostaa esille lähinnä Brewersin syöttäjä Corbin Burnesin, Cubsin parrasvaloihin palanneen Cody Bellingerin, ja Redsin nousevan tähden Elly de la Cruzin. Joukkueilla on suht erilaiset vahvuudet; Brewersillä syöttö- ja ulkopeli, Cubsilla syöttö- ja sisäpeli, ja Redsillä vain sisäpeli. Pudotuspelitaistelu näiden kolmen joukkueen välillä voi mielestäni kääntyä miten vain, mutta olettaisin Brewersin ja Cubsin vahvemman vireen jatkuvan. Niin tai näin, parhaimmillaan tästä divisioonasta voi mennä jatkoon kolmekin joukkuetta. Pitämässä perää ovat Pirates ja Cardinals, joista varsinkin jälkimmäisen täydellinen kyykkääminen oli meikäläiselle jonkinmoinen yllätys. Molempien kausi on periaatteessa ohi. Piratesilla sakkaa sekä syöttäminen että lyöminen varsinkin Oneil Cruzin kauden päättäneen loukkaantumisen jälkeen.
Harmikseni totean heti, että NL Centralin pelejä en ehtinyt juuri katselemaan sen enempää loppukaudestakaan, joten mitään hirveän syväluotaavaa itselläni ei ole kertoa kenellekään. Brewers voitti divisioonan lopulta aika kivuttomasti, vaikka sisäpelissä joukkue pistikin tiskiin toiseksi huonoimman juoksumäärän pudotuspeleihin (+WC) päässeistä joukkueista, vain 724. WAR-statsien mukaankin joukkueen lyöntipeli oli todella kehnoa (-60.3), mutta vastavuoroisesti ulkopelissä Brewers onnistui liigan parhaiten (43.3). Lyöjistä osaan nostaa esille lähinnä LF Christian Yelichin (vaikka ei olekaan ollut entisessä vireessään), ja C William Contrerasin, jotka pelasivat lyöjäyhdeksiköstä ehdottomasti parhaimman kauden lähes .300 BA:lla ja yli .800 OPS:llä. Syöttäjistä SP:t Corbin Burnes ja Brandon Woodruff jatkoi erinomaista kauttaan, joskin Woodruff on harmillisesti ainakin Wild Card-sarjasta pois loukkaantumisen vuoksi. Relievereistä Devin Williams oli aika lailla pitelemätön 1.53 ERA:lla. Brewers päästikin vähiten juoksuja koko MLB:ssä, eli 647. Uskon Brewersin taipuvan Dodgersille NLDS:ssä.
Hiukan ehkä yllättäen Centralin muut joukkueet jäivät pudotuspeleistä rannalle. Cubs ja Reds sulivat ihan huolella kauden loppua kohden, vaikka WC-paikka jäikin molemmilla pelin-parin päähän. Aiemman viestin aikaan Cubs ja Reds olivat vain pari peliä Brewersin takana, joten tiputusta tuli aika roimasti. Nopeasti vilkaistuna varsinkin joukkueen lyöntipeli sakkasi aika totaalisesti kauden loppua kohden, vaikka kokonaisuudessaan lyötyjä juoksuja tuli paljon, 819. Joka tapauksessa Cubsin CF Cody Bellinger pelasi parin heikomman kauden jälkeen huippukauden, joten Belli todennäköisesti lähtee isomman rahasäkin ja pidemmän sopimuksen kanssa jonnekin muualle kauden päätteeksi. Myös RF Seiya Suzuki oli joukkueen kantavia voimia. Syöttäjissä oli montakin onnistujaa, etunenässä SP:t Justin Steele, Kyle Hendricks, ja Marcus Stroman, mutta pieleen meni silti. Kollektiivinen syöttäjien fWAR oli myös liigan yhdeksänneksi paras, 17.0.
Cincinnatissa hommat menivät reisille pian elokuisen viestini jälkeen, ja hehkuttamani SS Elly de la Cruzkin hyytyi kuin ranskalaisauto talvipakkasilla. Joey Votton ura taas saattoi päättyä muutenkin ankean kauden jälkeen ejectioniin viimeisessä ottelussa. Tilastoscouttaamalla lyöjistä 1B Spencer Steer ja CF TJ Friedl pelasivat kokonaisuutena hyvän kauden, ja tulevaisuuden nimistä toinen shortstop Matt McLain on ensi kaudella seuraamisen arvoinen - tällä kaudella ylhäällä 89 ottelua, joissa .290 BA, .357 OBP, ja kova .507 SLG. Syöttäjistä ei kenelläkään oikeastaan mennyt ihan putkeen, ei edes huippulupaus Hunter Greenella. Ensi kausi on kuitenkin toivoa täynnä.
Pirates ja Cardinals olivat molemmat ihan luvattoman heikkoja poppoita, vaikka Piratesin alkukausi olikin ihan virkeä. Cardinals oli huono ihan koko kauden ajan, ja peli taisi olla menetetty jo joskus kesäkuulla. Piratesista tosin odotan ensi kaudelle jonkin sortin haastajaa vähintään NL:n Wild Card-paikasta, Cardinals lienee jumissa limbossa.
NL Westin kärkipaikalla ei suuria yllätyksiä, eli LA Dodgers johtaa divaria jo yhdeksän pelin turvin. Joukkueen lyöntipeli kärkinelikkonsa Mookie Bettsin, Freddie Freemanin, Will Smithin, ja J.D. Martinezin avulla on ollut aivan erinomaista, ja tulitukea on tullut taaempaa myös esim. David Peraltan ja James Outmanin taholta. Siirtorajalla joukkueeseen siirtyneet Lance Lynn, Amed Rosario, ja Kiké Hernandez ovat ainakin toistaiseksi pystyneet auttamaan joukkuetta ennakko-odotuksia paremmin, joten nähtäväksi jää, pystyykö Dodgers murtamaan joukkuetta vuosia vaivanneen pudotuspelikirouksen (excluding 2020). SF Giantsin yllättävä nousu NL Westin kakkospaikalle on ollut mielestäni pitkälti Diamondbacksin ja Padresin sössimisen ja perseilyn ansiota, mutta tunnustusta täytyy kuitenkin antaa syöttäjistön Logan Webbille ja Alex Cobbille, sekä lyöjistä Wilmer Floresille jotka ovat näkemykseni mukaan antaneet tiimille mahdollisuuden tällä kaudella.
Loput kolme joukkuetta ovat alkaneet tippua irrelevanssin syvyyksiin, vaikka Diamondbacks onkin tällä hetkellä vain 3.5, ja Padres 6.5 peliä WC-paikasta. Diamondbacksin suurimpina tähtinä ovat ehdottomasti loistaneet syöttäjät Merrill Kelly ja Zac Gallen, sekä lyöjärookie Corbin Carroll, mutta muu joukkue on ollut suoraan sanottuna melkoista kuraa. Padres sen sijaan kilpailee Metsin kanssa kauden suurimman pettymyksen tittelistä - joukkue, jonka ensimmäiset neljä lyöjää ovat Ha-Seong Kim, Fernando Tatis Jr., Juan Soto, ja Manny Machado on onnistunut lyömään vain 541 juoksua, jolla sijoitus löytyy liigan keskikastista. Tuolla lineupilla olisi lupa odottaa paljon enemmän, ja nimesin itse Padresin World Seriesin voittajasuosikiksi ennen kauden alkua. Syöttäjistä Blake Snell ja Yu Darvish ovat ERA:n mukaan pelanneet kohtalaisesti, tai Snell oikeastaan jopa erinomaisesti, mutta silmätesti ei anna kummallekaan synninpäästöä, saati muille starting pitchereille. Ja mitä on tapahtunut relief pitcher Josh Haderille, joka on ollut vuosia liigan parhaimmistoa roolissaan? Viime aikoina hän on päässyt pelaamaan aivan liian harvoin. Rockiesista en osaa kommentoida liikaa, mutta kaikki tilastot ja edistyneet tilastot osoittavat joukkueen olevan MLB:n pohjakastia, erityisesti ulkopelissä. Tähän tosin vaikuttanee Coors Fieldin olosuhteet, jotka ovat lyöjäystävälliset, mutta silläkään saralla Rockies ei ole tällä kaudella vakuuttanut. Tämä kausi on heidän osaltaan, kuin myös Padresin osalta, mielestäni ohi ilman suurempia yllätyksiä.
Aloitetaan Dodgersista. Elokuun ihan poskettomat statsit ja voitot unohtuivat kalenterin vaihtuessa syyskuuhun, joka oli joukkueelle hiukan haasteellinen. Voitollinen toki, 16-12, mutta elokuu meni kestämättömällä 24-5 -rekordilla, joten ainakin itsestä tuntui, että hävittiin vähän joka välissä, vaikka todellisuudessa näin en ollut. Joka tapauksessa ainoana joukkueena Bravesin lyöjäkolmikon kärkipaikkaa uhannut RF/2S/2B Mookie Betts, 1B Freddie Freeman, ja C Will Smith hiipuivat jonkin verran syksyn saapuessa, ja varsinkin Smithin BA taisi ottaa iskua noin .020:n verran. Mookie jäi karvan verran yli ykkösen OPS:stä, mutta Freeman jatkoi lyöntien paukuttamista lähes samaan tapaan. J.D. Martinez oli loukkaantumisesta toivuttuaan aivan tulessa, ja myös Dodgersista löytyi viisi 100:n RBI:n ylittäjää (Betts, Freeman, Martinez, Muncy), joskaan ei viittä 30 home runin lyöjää Bravesin tapaan, vaikka sekään ei kauhean kaukana käynyt. Kunniamaininta myös 2B/SS Miguel Rojasille, jonka loppukausi sujui aivan erinomaisesti, ja yllätti niin kurikkalaiset kuin kalifornialaisetkin! Lainatussa viestissä mainitsemani Lynn, Rosario, ja Hernández eivät sitten lopulta ihmeempiin tekoihin pystyneetkään, ja varsinkin Lynnillä oli muutama aivan karmea outing. Kokonaisuutta katsoen Dodgers oli MLB:n toiseksi tehokkain sisäpelijoukkue Bravesin jälkeen (906 juoksua, 34.3 fWAR), ja syöttöpuolella taas useimmissa tilastoissa noin kympin korvilla.
Dodgersin ennakkoon heikompi kohta löytyy syöttäjistä. Loukkaantuneiden listalla on muun muassa Tony Gonsolin, Dustin May, Blake Treinen, Alex Reyes, ja Walker Buehler, jonka paluuta näihin aikoihin odotettiin kuin kuuta nousevaa, vain siksi, että Dodgers totesi Buehlerin syöttävän seuraavan kerran ensi kaudella. Mestaruuden joukkueessa 2020 voitttanut SP Julio Urías taas perseili itsensä ulos todennäköisesti koko MLB:stä vetämällä vaimoansa turpaan futismatsissa Los Angelesissa, joten tervemenoa. Startteriviisikko on erittäin lahjakas, mutta ensimmäistä kertaa vähään aikaan bulkki-inningit tulee syömään juniorit. Bobby Miller, Emmet Sheehan, ja Ryan Pepiot ovat kaikki ensimmäistä kertaa tosipaikan edessä, ja vaikka kaikkien kolmen runkosarjaesitykset olivat vähintäänkin lupaavia, kestävyys playoffeissa mitataan vasta nyt. Joukkueen toistakymmenvuotiseen huippusyöttäjä Clayton Kershawiin ei mielestäni valitettavasti voi enää luottaa kuin korkeintaan 4-5 inningin verran per ottelu muutama viikko sitten postaamassani viestissä mainituista syistä.
Mikäli ura jatkuu, jatkuu se Rangersissa ehkä kauden tai korkeintaan kaksi, mutta pitäisin ylipäänsä Kershaw'n pelaamista tämän kauden jälkeen todella epävarmana. Kershaw on kärsinyt vuosikaudet selkävaivoista, ja tällä kaudella menoa on haitannut vielä olkapäävamma, enkä usko tilanteen parantuvan jatkossa, kun tähänkin saakka tilanne on mennyt lähinnä huonompaan suuntaan. Viimeisimmissä matseissa Kershaw'n fastball on ollut maksimissaan 89mph (paitsi kerran tänään 90), ja eritoten legendaarisen curveballin command on aika kateissa puolet ajasta. Silti veti tuollaisen suorituksen, joten hattu päästä. Koko kauden ERA hänellä on 2.42, eli huippuluokkaa. Toki inningejä on kertynyt vähemmän.
Bullpen tulee olemaan todella isossa roolissa heti NLDS:ssä, mutta tämä lienee joukkueen kannalta vain hyvä juttu. Dodgersin bullpen ERA oli tällä kaudella MLB:n kolmanneksi paras, 3.42. Luottoa löytyy erityisesti Red Soxista oikeastaan ilmaiseksi saatuun Ryan Brazieriin, Brusdar Grateroliin, Ryan Yarboroughiin, ja closer Evan Phillipsiin. Dodgersin fanina toivoisin tietenkin tältä kaudelta mestaruutta, mutta veikkaan joukkueen kyykkäävän Bravesille NLCS:ssä.
Arizona Diamondbacksia haukuin elokuun viestissäni ihan turhaan, sillä joukkue selvitti tiensä Wild Card-sarjaan Brewersiä vastaan, vaikkakin rimaa hipoen. Diamondbacks pelasi erinomaisen elokuun lopun ja syyskuun pitkälti tuttujen nimien avittamana. Lyöjistä todennäköinen ROTY-voittaja LF Corbin Carroll jatkoi hyviä otteitaan, ja oli silmämääräisesti D-Backsien tärkein lyöjä. Myös 2B Ketel Marte ja 1B Christian Walker nousivat selkeästi muun joukkueen yläpuolelle tilastojen valossa. Startterisyöttäjistä Merrill Kelly ja Zac Gallen pelasivat molemmat alle 4:n ERA:lla ja kannattelivat joukkuetta, ja reliever Kevin Ginkel pelasi ainakin tilastojen valossa huomattavasti paremmin kuin muut reliever-syöttäjät. Vaikka tavallaan symppaankin Diamondbacksia, veikkaan kohtalona olevan putoamisen Brewersiä vastaan WC-sarjassa.
Divisioonan loput kolme joukkuetta jäivätkin sitten pudotuspeleistä ulos. Padres oli runkosarjan jälkeenkin itselleni kauden suurin pettymys Metsin ohella. Kova payroll, kova materiaali, kova hype, mutta piippuun jäi. Jottain tarvvis tehhä. Joukkue pelasi hyvän syyskuun ja pääsi yllättävän lähelle Wild Card-paikkaa, vain kahden matsin päähän, mutta mielestäni otteluohjelma oli ainakin viimeiseltä kolmelta viikolta todella helppo, esimerkiksi sarjat liigan kahta huonointa joukkuetta vastaan (Royals, Athletics). LF Juan Soto paransi ehdottomasti peliään syksyä kohden, ja 2B Ha-Seong Kim oli mielestäni joukkueen paras pelaaja kokonaisuutena. 3B Manny Machado ja RF Fernando Tatis Jr. -akselilla näyttää edelleen olevan motivaatio-ongelmia, joista pikkulinnut varsinkin Machadon kohdalla laulelivatkin kauden päätöksen kynnyksellä. Platella varsinkin Tatis Jr:lla oli hankaluuksia läpi kauden, eivätkä hänen tilastonsa näyttäneet siltä huippupelaajalta, jollaiseksi hän itsensä pelasi aiemmalla kaudella.
Syöttäjistä Blake Snell voittaa todennäköisesti Cy Youngin, joten nostan tämänkin virheen merkiksi käteni. 180 inningiä, 234 strikeoutia, ja liigan paras ERA, 2.25. Oli todella isossa roolissa Padresin jahdatessa pudotuspelipaikkaa, ja walkien suuresta määrästä huolimatta (99) pelasi todella hyvin. Muut startterit pelasivat vaihtelevasti, vaikka esimerkiksi Yu Darvish, Seth Lugo, ja Michael Wacha paikoitellen väläyttelivätkin. Relievereistä mielestäni kukaan ei varsinaisesti saa puhtaita papereita, vaikka Josh Hader ennen kautta olikin mielestäni ehkä NL:n paras relief-syöttäjä. Hader pelasi Padresiin tultuaan hyvin vähän, ja hän joutui fanien hampaisiin kieltäydyttyään syöttämästä joukkueen kohtalon kannalta tärkeässä ottelussa viime kuussa. Padres oli tosiaan oma ennakkosuosikkini voittamaan World Seriesin tällä kaudella - kuinka väärässä ihminen voikaan olla. Periaatteessa kaikki voittavat palaset joukkueelta löytyy, mutta yhdessä ne eivät ole toimineet. Front officen ja managementin täytyy offseasonilla istua alas, ja puida kausi läpi juurta jaksaen. Tuosta kokoonpanosta täytyy saada enemmän irti.
San Francisco Giants kyykkäsi melko karusti, ja oletin Giantsin olleen jo matkalla WC-sarjaan. Mitä vielä, joukkue jäi lopulta divisioonan neljänneksi, ja viisi peliä jatkopeleistä. Lopputulemana manageri Gabe Kepler sai kenkää. Giantsia jonkun verran seuranneena annan peukun ylös syöttäjistä vain Logan Webbille, Alex Cobbille, ja relievereistä Camilo Dovalille. Lyöjistä oikeastaan vain 1B Wilmer Flores pelasi jotenkin laadukkaasti, ja oli yli .100:n verran lyöjistä paras OPS:ssä (.864), mikä kertoo karua faktaa. 3B J.D. Davis, 1B Lamonte Wade, ja 2B Thairo Estrada saivat ajoittaisia suonenvetoja, mutta tasaisuus jäi ehdottomasti puuttumaan. Giants löikin runkosarjassa vain 674 juoksua, mutta päästi vain 719. Giants on tietyllä tapaa jatkoa ajatellen vedenjakajalla, sillä joukkueen core alkaa olla aika iällä, eikä farmista ole odotettavissa ainakaan tällä hetkellä P Kyle Harrisonia ja SS Marco Lucianoa (joista molemmat pelasivat jo osittain ylhäällä) lukuunottamatta oikeastaan ketään sateentekijää. Ensi kaudesta uskoisin ainakin tässä kohtaa tulevan joukkueelle kovin vaikea.
Colorado Rockiesia en rehellisyyden nimessä osaa hirveän hyvin analysoida, mutta eihän tuo kausi nyt mennyt millään mittarilla hyvin. Ylivoimaisesti koko NL:n huonoin joukkue, ja koko MLB:n eniten - kyllä enemmän kuin Athletics - päästettyjä juoksuja, 957. Vaikka Coors Field onkin lyöjille suotuisa, niin onhan tuo ihan karmea lukema. Lyöjistä tilastoscouttaamalla ainoastaan lupaus LF Nolan Jones saa puhtaat paperit (.300 BA, .389 OBP, .542 SLG), jonka statline oli lyöjistä aivan ylivoimaisesti paras. Kovalla rahalla hankittu Kris Bryant pelasi vain 80 ottelua todella huonosti, eli hänen iso sopparinsa näyttää tällä hetkellä todella pahalta. Syöttäjistä kukaan ei saa puhtaita papereita, koko joukkueen ainoa 4:n ERA:n alittaja oli Peter Lambert, joka syötti vain 71.2 inningiä. Synkkää on.
En näe tällä hetkellä mitään syytä sille, ettei Braves voittaisi NL:ää. Ainoa oikeasti varteenotettava kilpakumppani eli Dodgers on syöttäjien osalta puolikuntoinen, joka todennäköisesti viimeistään maksaa joukkueelle World Series-paikan. Tosin Bravesin lyöjäarsenaali on myös aavistuksen vahvempi kuin Dodgersilla.
World Seriesissa voitosta kamppailisivat siis omien ajatusteni mukaisesti Astros ja Braves. Molemmat joukkueet ovat meritoituneet mestaruuden muodossa viime vuosina, ja rutiini on todella kovalla tasolla. Braves oli silti tämän kauden paras joukkue jo alkukaudesta, eikä tilanne muuttunut missään kohtaa. Vaikka Astros paransikin huomattavasti runkosarjan loppuun, ei joukkueesta löydy yhtä montaa tasaisen kovaa suorittajaa. Ennustajanlahjani kertovat siis Bravesin voittavan World Seriesin.
Nyt on kaikki divisioonat käyty läpi, joitakin joukkueita painottaen ihan sen vuoksi, että tiedän kyseisistä joukkueista enemmän kuin pelkästään tilastoja. Mikäli joku tietää jostakin joukkueesta enemmän, niin kuulen mielelläni muitakin mielipiteitä. Loppuun vielä nuo Wild Card-sarjat, jotka alkavat tänään siis tänään, sekä niistä omat jatkajani:
Rays vs. Rangers -> Rangers
Twins vs. Blue Jays -> Blue Jays
Brewers vs. Diamondbacks -> Brewers
Phillies vs. Marlins -> Phillies
Erinomaista baseball-syksyä kaikille!