Jos nyt olisin rauhoittunut tarpeeksi kirjoittamaan Yankeesin tilanteesta jotain.
Eilen päätettiin olla menemättä peliin ja tottakai se kääntyi heti mua vastaan kun Clemens syötti 8 vuoroa blast from the past ballia ja otti uransa 350. voiton -- viiimeksi syöttäjän 350. voittoa ollaan todistettu 1960-luvulla kun Warren Spahn sellaisen otti. Nyt 40 vuotta myöhemmin kaikkien aikojen paras syöttäjä liittyi tuohon kerhoon.
Anyway, kuten tiedetään niin Yankees on 11 ottelua Red Soxia perässä ja Wild Cardiinkin on matkaa 9 ottelua kun kaudesta on pelattu puolet. Tietysti mitään ei ole vielä lopullisesti ratkaistu, mutta tuollaisella baseballilla mitä Yankees on ensimmäiset 80+ ottelua esittänyt ei mennä post-seasonille. Ja nykyiselle Yankeesille olisi ehkä parasta jäädä playoffseista ulos ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995.
Koska tämä organisaatio tarvitsee nyt viimeistään jo uuden suunnan. Yankees oli 80-luvulla samassa tilanteessa -- 70-luvulla oltiin voitettu mestaruuksia Reggei Jacksonin ja kumppaneiden kanssa, mutta 80-luku oli täyttä tuskaa - managerit ja pelaajat vaihtuivat jatkuvasti ja se surkuhupaisa näytelmä sai lempinimen Bronx Zoo.
Sitten 1990-luvun alussa joukkueen omistaja George Steinbrenner jäi kiinni maksettuaan eräälle uhkapelurille rahaa saadakseen esiin "paskaa" mediaan silloisesta has-been tähdestä Dave Winfieldistä, koska Steinbrenner halusi Winfieldin pois joukkueesta erilaisten erimielisyyksien vuoksi. Niinpä MLB ilmoitti, että Steinbrenner ei saa olla enää koskaan missään tekemisissä Yankeesin MLB-operaatioiden kanssa.
Kielto kuitenkin päättyi kolme vuotta myöhemmin vuonna 1993. Mutta...näiden kolmen vuoden aikana Gene Michaelin johdolla Yankees draftasi lupaavia nuoria pelaajia kuten Derek Jeter, Andy Pettitte, Bernie Williams, Jorge Posada ja Mariano Rivera ja piti heistä kiinni -- aikaisemmin Steinbrenner oli tuttuun tyyliinsä treidannut aina kaikki nuoret lupaukset pois saadakseen joukkueeseen valmiita tähtiä. Lisäksi Michael oli mukana hankkimassa joukkueeseen Paul O'Neillia sekä Tino Martinezia.
Noista pelaajista muodostuikin 1990-luvun lopulle joukkueeseen ryhmä, joka voitti World Seriesin 1996, 1998, 1999 ja 2000. Tietysti tyhmempikin tajuaa, että Steinbrenner oli jotenkin mukana joukkueen toiminnassa, mutta Michael piti tiukasti kiinni siitä, että Jeterin ja Riveran kaltaiset nuoret pelaajat pidetään organisaatiossa ja ne päätökset näkyvät tänäkin päivänä. Kaikki mainitut pelaajat nousivat kuuluisuuteen Yankeesissa ja ovat suuria Yankees-legendoja.
Noita 1990-luvun lopun World Series-joukkueita yhdisti lisäksi se, että joukkue oli koottu GM Bob Watsonin johdolla omista nuorista pelaajista ja tärkeistä roolipelaajista kuten O'Neill, Brosius ja Martinez.
Menestys jatkui vielä 2000-luvullakin. Vuoden 2000 Subway Seriesissa Yankees voitti Jeterin ja kumppaneiden johdolla Metsin ja neljännen mestaruuden viiden vuoden sisällä. Vuonna 2001 Yankees pelasi taas World Seriesissa, mutta hävisi nyt 7 ottelussa Arizona Diamondbacksille yhdessä kaikkien aikojen dramaattisimmista World Series-sarjoista.
Tuossa World Seriesissa Yankeesilla oli kuitenkin lyöntipuolella suuria vaikeuksia sekä Paul O'Neill oli ilmoittanut lopettavansa uransa tuohon kauteen. Niinpä Steinbrenner päätti hankkia joukkueelle kunnollisen lyöjän ja Bronxiin tuotiin Oakland A'sissa järkyttäviä tehoja paukuttanut AL MVP Jason Giambi $170 miljoonan sopimuksella ja tämä oli alkua nykypäivän katastrofille.
Giambi pelasi hyvän kauden, mutta Yankees hävisi kuitenkin AL Division Seriesissa Angelsille viidessä ottelussa kun syöttöosasto ei kestänyt.
2003 lyötiin Red Sox AL Championship Seriesissa Aaron Boonen home runilla 7 ottelussa, mutta taas oli World Seriesissa vaikeuksia lyömisen kanssa ja lisäksi Roger Clemens ilmoitti lopettavansa uransa. Kaudelle 2004 hankittiin sitten kaikkien aikojen ongelmalapst Kevin Brown & Gary Sheffield Bronxiin ja lisäksi mm. kuubalainen Jose Contreras sekä Montrealista nuori Javier Vazquez -- ja tietenkin Alex Rodriguez.
2004 päättyi kaikkien aikojen nöyryytykseen kun Red Sox tuli 0-3 tappioasemasta voittoon AL Championship Seriesissa ja voitti lopulta World Seriesin.
Seuraavalle kaudelle piti tietenkin sitten saada lisää isoja nimiä ja niinpä Randy Johnson hankittiin Bronxiin. Johnson todisti olevansa vain ja ainoastaan puhdas NL-syöttäjä eikä kestänyt New Yorkin paineita. Niinpä Yankeesin 2005 ja 2006 kaudet päättyivät molemmat jo AL Division seriesissa.
Näiden menestystä väkisin hakemien vuosien aikana joukkueen farmisysteemistä ei olla pystytty nostamaan ylös ketään muita kuin Robinson Cano ja Melky Cabrera -- kaikki muut oli joko treidattu tai jätetty farmiin homehtumaan.
Viime kauden aikana joukkueeseen hankittiin mm. Bobby Abreu, joka on ollut New Yorkissa iso pettymys ja lisäksi Bostonista tuotiin kauden 2004 jälkeen täysin yliarvostettu ja loukkaantumisherkkä Johnny Damon korvaamaan Bernie Williams.
Viime kauden pettymyksen jälkeen GM Brian Cashman avoimesti myönsi, että joukkuetta on rakennettu jo monta vuotta väärään suuntaan ja suunnan on käännyttävä. Mutta milläs käännät sitä suuntaa kun The Boss vaatii joka vuosi vain enemmän ja enemmän. Randy Johnson sitten lähetettiin kahden epäonnistuneen kauden jälkeen takaisin Arizonaan, josta saatiin takaisin pari lupaavaa syöttäjäprospectia.
Bernie Williams on jo lopettanut ja Jeter, Posada sekä Mariano ovat kaikki lähestymässä uran loppuvaiheita. Kuka heidät tulevaisuudessa korvaa? Omasta farmista ei löydy tällä hetkellä samanlaisia prospecteja kuin nuo pelaajat aikoinaan olivat. Niinpä edessä on todennäköisesti vielä muutaman vuoden ajan stopgapeilla pelaaminen, jos Cashman saa jotenkin puristettua Steinbrennerilta luvan aloittaa joukkueen kärsivällinen rakentaminen eri tavalla.
Tuloksena on se, että Cashmanin täytyy tehdä samoin kuin Sather teki Rangersin kanssa. Eli pelaajia hankitaan edelleen ulkopuolelta, mutta samalla farmisysteemi rakennetaan uudelleen ja joukkueen identiteetti muuttuu -- rebuildingissähän ei ole pakko olla kyse siitä, että kaikki isot nimet treidataan pois ja hävitään 100 ottelua seuraavat 5 vuotta. Kyse on mentaliteetin muuttamisesta ja omien ongelmien tiedostamisesta.
Ei enää Gary Sheffieldia, Damonia tai Kevin Brownia isolla rahalla vaan pelaajia, jotka tulevat pelaamaan eivätkä nostamaan omaa egoaan. Farmista löytyy ne pari helmeä, joille pitäisi sitä kautta pystyä antamaan mahdollisuus todistaa itsensä Bronxissa. Phil Hughesille annettiin alkukaudella mahdollisuus ja Hughes näytti lupaavia otteita kunnes loukkaantui. Tähän asti Yankees on antanut nuorille mahdollisuuksia vain, jos joku isoista nimistä on loukkaantunut trade deadlinen jälkeen. Jatkossa näille kavereille (Ohlendorf, Baldiris, Canizzaro, Sanchez, Ramirez, Cabrera etc.) pitäisi antaa näyttöpaikka sillä perusteella, että heille annetaan myös mahdollisuus ansaita se paikka joukkueessa. Eli ei hankita Ken Griffey junioria vaihdossa Melkyyn vaan laitetaan Melky itse kentälle, koska Melky pelaa siellä tarpeeksi hyvin. Näin toimittiin Jeterin ja kumppaneiden kanssa ja se toimi.
Yankees tulee aina hakemaan menestystä jokaisella kaudella, mutta se millä periaatteella sitä haetaan pitää muuttua ennenkuin tilanne kääntyy 80-luvun suuntaan ja ei enää ole mitään minkä päälle rakentaa ja isotkin nimet alkavat miettiä vakavissaan onko Yankees se joukkue, jossa he haluavat pelata. Nyt jäljellä on vielä jotain ja asia on saatava Steinbrennerille perille.
Abel Gomez, Russ Ohlendorf, Humberto Sanchez, Edwar Ramirez, Melky Cabrera, Charlie Manning etc. Näiden pelaajien ympärille se tulevaisuus pitäisi rakentaa eikä tehdä niin, että nämä kaverit tulevat vain silloin tällöin käymään supporting castina. Samalla tavalla Rangers rakentaa tulevaisuutta Lundqvistin, Tyutinin, Callahanin etc. ympärille ja heidän ympärilleen hankitaan sitten ulkopuolelta osia -- sellaisia osia, jotka tulevat jatkossa vielä paremmaksi.
Eli tottakai Yankees tulee jatkossakin hankkimaan vapaita agentteja, mutta niiden pitäisi olla silloin Jake Peavy, Ben Sheets, Miguel Cabrera, Adam Dunn, Jason Verlander, Prince Fielder etc. eikä Greg Maddux, David Wells, Manny Ramirez, Jeff Bagwell tai Preston Wilson.
Siis hankitaan Scott Gomez, Chris Drury etc.
Get it?
Eilen päätettiin olla menemättä peliin ja tottakai se kääntyi heti mua vastaan kun Clemens syötti 8 vuoroa blast from the past ballia ja otti uransa 350. voiton -- viiimeksi syöttäjän 350. voittoa ollaan todistettu 1960-luvulla kun Warren Spahn sellaisen otti. Nyt 40 vuotta myöhemmin kaikkien aikojen paras syöttäjä liittyi tuohon kerhoon.
Anyway, kuten tiedetään niin Yankees on 11 ottelua Red Soxia perässä ja Wild Cardiinkin on matkaa 9 ottelua kun kaudesta on pelattu puolet. Tietysti mitään ei ole vielä lopullisesti ratkaistu, mutta tuollaisella baseballilla mitä Yankees on ensimmäiset 80+ ottelua esittänyt ei mennä post-seasonille. Ja nykyiselle Yankeesille olisi ehkä parasta jäädä playoffseista ulos ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995.
Koska tämä organisaatio tarvitsee nyt viimeistään jo uuden suunnan. Yankees oli 80-luvulla samassa tilanteessa -- 70-luvulla oltiin voitettu mestaruuksia Reggei Jacksonin ja kumppaneiden kanssa, mutta 80-luku oli täyttä tuskaa - managerit ja pelaajat vaihtuivat jatkuvasti ja se surkuhupaisa näytelmä sai lempinimen Bronx Zoo.
Sitten 1990-luvun alussa joukkueen omistaja George Steinbrenner jäi kiinni maksettuaan eräälle uhkapelurille rahaa saadakseen esiin "paskaa" mediaan silloisesta has-been tähdestä Dave Winfieldistä, koska Steinbrenner halusi Winfieldin pois joukkueesta erilaisten erimielisyyksien vuoksi. Niinpä MLB ilmoitti, että Steinbrenner ei saa olla enää koskaan missään tekemisissä Yankeesin MLB-operaatioiden kanssa.
Kielto kuitenkin päättyi kolme vuotta myöhemmin vuonna 1993. Mutta...näiden kolmen vuoden aikana Gene Michaelin johdolla Yankees draftasi lupaavia nuoria pelaajia kuten Derek Jeter, Andy Pettitte, Bernie Williams, Jorge Posada ja Mariano Rivera ja piti heistä kiinni -- aikaisemmin Steinbrenner oli tuttuun tyyliinsä treidannut aina kaikki nuoret lupaukset pois saadakseen joukkueeseen valmiita tähtiä. Lisäksi Michael oli mukana hankkimassa joukkueeseen Paul O'Neillia sekä Tino Martinezia.
Noista pelaajista muodostuikin 1990-luvun lopulle joukkueeseen ryhmä, joka voitti World Seriesin 1996, 1998, 1999 ja 2000. Tietysti tyhmempikin tajuaa, että Steinbrenner oli jotenkin mukana joukkueen toiminnassa, mutta Michael piti tiukasti kiinni siitä, että Jeterin ja Riveran kaltaiset nuoret pelaajat pidetään organisaatiossa ja ne päätökset näkyvät tänäkin päivänä. Kaikki mainitut pelaajat nousivat kuuluisuuteen Yankeesissa ja ovat suuria Yankees-legendoja.
Noita 1990-luvun lopun World Series-joukkueita yhdisti lisäksi se, että joukkue oli koottu GM Bob Watsonin johdolla omista nuorista pelaajista ja tärkeistä roolipelaajista kuten O'Neill, Brosius ja Martinez.
Menestys jatkui vielä 2000-luvullakin. Vuoden 2000 Subway Seriesissa Yankees voitti Jeterin ja kumppaneiden johdolla Metsin ja neljännen mestaruuden viiden vuoden sisällä. Vuonna 2001 Yankees pelasi taas World Seriesissa, mutta hävisi nyt 7 ottelussa Arizona Diamondbacksille yhdessä kaikkien aikojen dramaattisimmista World Series-sarjoista.
Tuossa World Seriesissa Yankeesilla oli kuitenkin lyöntipuolella suuria vaikeuksia sekä Paul O'Neill oli ilmoittanut lopettavansa uransa tuohon kauteen. Niinpä Steinbrenner päätti hankkia joukkueelle kunnollisen lyöjän ja Bronxiin tuotiin Oakland A'sissa järkyttäviä tehoja paukuttanut AL MVP Jason Giambi $170 miljoonan sopimuksella ja tämä oli alkua nykypäivän katastrofille.
Giambi pelasi hyvän kauden, mutta Yankees hävisi kuitenkin AL Division Seriesissa Angelsille viidessä ottelussa kun syöttöosasto ei kestänyt.
2003 lyötiin Red Sox AL Championship Seriesissa Aaron Boonen home runilla 7 ottelussa, mutta taas oli World Seriesissa vaikeuksia lyömisen kanssa ja lisäksi Roger Clemens ilmoitti lopettavansa uransa. Kaudelle 2004 hankittiin sitten kaikkien aikojen ongelmalapst Kevin Brown & Gary Sheffield Bronxiin ja lisäksi mm. kuubalainen Jose Contreras sekä Montrealista nuori Javier Vazquez -- ja tietenkin Alex Rodriguez.
2004 päättyi kaikkien aikojen nöyryytykseen kun Red Sox tuli 0-3 tappioasemasta voittoon AL Championship Seriesissa ja voitti lopulta World Seriesin.
Seuraavalle kaudelle piti tietenkin sitten saada lisää isoja nimiä ja niinpä Randy Johnson hankittiin Bronxiin. Johnson todisti olevansa vain ja ainoastaan puhdas NL-syöttäjä eikä kestänyt New Yorkin paineita. Niinpä Yankeesin 2005 ja 2006 kaudet päättyivät molemmat jo AL Division seriesissa.
Näiden menestystä väkisin hakemien vuosien aikana joukkueen farmisysteemistä ei olla pystytty nostamaan ylös ketään muita kuin Robinson Cano ja Melky Cabrera -- kaikki muut oli joko treidattu tai jätetty farmiin homehtumaan.
Viime kauden aikana joukkueeseen hankittiin mm. Bobby Abreu, joka on ollut New Yorkissa iso pettymys ja lisäksi Bostonista tuotiin kauden 2004 jälkeen täysin yliarvostettu ja loukkaantumisherkkä Johnny Damon korvaamaan Bernie Williams.
Viime kauden pettymyksen jälkeen GM Brian Cashman avoimesti myönsi, että joukkuetta on rakennettu jo monta vuotta väärään suuntaan ja suunnan on käännyttävä. Mutta milläs käännät sitä suuntaa kun The Boss vaatii joka vuosi vain enemmän ja enemmän. Randy Johnson sitten lähetettiin kahden epäonnistuneen kauden jälkeen takaisin Arizonaan, josta saatiin takaisin pari lupaavaa syöttäjäprospectia.
Bernie Williams on jo lopettanut ja Jeter, Posada sekä Mariano ovat kaikki lähestymässä uran loppuvaiheita. Kuka heidät tulevaisuudessa korvaa? Omasta farmista ei löydy tällä hetkellä samanlaisia prospecteja kuin nuo pelaajat aikoinaan olivat. Niinpä edessä on todennäköisesti vielä muutaman vuoden ajan stopgapeilla pelaaminen, jos Cashman saa jotenkin puristettua Steinbrennerilta luvan aloittaa joukkueen kärsivällinen rakentaminen eri tavalla.
Tuloksena on se, että Cashmanin täytyy tehdä samoin kuin Sather teki Rangersin kanssa. Eli pelaajia hankitaan edelleen ulkopuolelta, mutta samalla farmisysteemi rakennetaan uudelleen ja joukkueen identiteetti muuttuu -- rebuildingissähän ei ole pakko olla kyse siitä, että kaikki isot nimet treidataan pois ja hävitään 100 ottelua seuraavat 5 vuotta. Kyse on mentaliteetin muuttamisesta ja omien ongelmien tiedostamisesta.
Ei enää Gary Sheffieldia, Damonia tai Kevin Brownia isolla rahalla vaan pelaajia, jotka tulevat pelaamaan eivätkä nostamaan omaa egoaan. Farmista löytyy ne pari helmeä, joille pitäisi sitä kautta pystyä antamaan mahdollisuus todistaa itsensä Bronxissa. Phil Hughesille annettiin alkukaudella mahdollisuus ja Hughes näytti lupaavia otteita kunnes loukkaantui. Tähän asti Yankees on antanut nuorille mahdollisuuksia vain, jos joku isoista nimistä on loukkaantunut trade deadlinen jälkeen. Jatkossa näille kavereille (Ohlendorf, Baldiris, Canizzaro, Sanchez, Ramirez, Cabrera etc.) pitäisi antaa näyttöpaikka sillä perusteella, että heille annetaan myös mahdollisuus ansaita se paikka joukkueessa. Eli ei hankita Ken Griffey junioria vaihdossa Melkyyn vaan laitetaan Melky itse kentälle, koska Melky pelaa siellä tarpeeksi hyvin. Näin toimittiin Jeterin ja kumppaneiden kanssa ja se toimi.
Yankees tulee aina hakemaan menestystä jokaisella kaudella, mutta se millä periaatteella sitä haetaan pitää muuttua ennenkuin tilanne kääntyy 80-luvun suuntaan ja ei enää ole mitään minkä päälle rakentaa ja isotkin nimet alkavat miettiä vakavissaan onko Yankees se joukkue, jossa he haluavat pelata. Nyt jäljellä on vielä jotain ja asia on saatava Steinbrennerille perille.
Abel Gomez, Russ Ohlendorf, Humberto Sanchez, Edwar Ramirez, Melky Cabrera, Charlie Manning etc. Näiden pelaajien ympärille se tulevaisuus pitäisi rakentaa eikä tehdä niin, että nämä kaverit tulevat vain silloin tällöin käymään supporting castina. Samalla tavalla Rangers rakentaa tulevaisuutta Lundqvistin, Tyutinin, Callahanin etc. ympärille ja heidän ympärilleen hankitaan sitten ulkopuolelta osia -- sellaisia osia, jotka tulevat jatkossa vielä paremmaksi.
Eli tottakai Yankees tulee jatkossakin hankkimaan vapaita agentteja, mutta niiden pitäisi olla silloin Jake Peavy, Ben Sheets, Miguel Cabrera, Adam Dunn, Jason Verlander, Prince Fielder etc. eikä Greg Maddux, David Wells, Manny Ramirez, Jeff Bagwell tai Preston Wilson.
Siis hankitaan Scott Gomez, Chris Drury etc.
Get it?