Ihan en täysin ymmärrä tuota uutisointia siitä, että nimenomaan Halfvarsson olisi tehnyt Suomelle ison palveluksen miesten viestissä kun ei lähtenyt heikkopäisenä vetämään letkaa Anttolan perässä. Eli toisin sanoen, tuleeko joskus sellainen päivä, että lähinnä pelkästään passiiviseen roikkumiseen erikoistuneilta saksalaisilta (ja jossakin märin myös ranskalaisilta) voitaisiin edellyttää omaa aktiivisuutta menestymisen eteen eikä suorastaan vaadita, että joku muu tekee sen kovemman työn, jonka jälkeen nämä noukkivat hedelmät loppukirissä? Tämä kuviohan on ihan liian tuttu niin yhdistetystä kuin miesten ja naisten maastohiihdostakin jo vuosien takaa.
Tällaisissa tilanteissa noudatetaan tiettyä peliteoriaa, joka perustuu tietysti informaatioon omista ja muiden vahvuuksista. Periaatteena on, ettei metriäkään tehdä turhaa työtä, jos on saavutettavissa jokin palkinto. Jokainen urheilija pyrkii maksimoimaan oman suorituksensa ja joutuu siksi puntaroimaan (jos pää pelaa) niitä vaihtoehtoja, jotka ovat hänelle mahdollisimman optimaalisia.
Jos tilanne olisi ollut neljällä osuudella sellainen, että Anttola olisi ollut pronssin kantaja, olisimme nähneet aivan toisenlaisen osuuden. Anttola olisi joutunut aivan limitille suorituksessaan. Tällöin jokaisen hiihtäjän etu olisi ollut se, että Anttola ajetaan kiinni ja silloin myös yhteistyötä olisi syntynyt jopa oman edun kustannuksella.
Nyt kun oli kuitenkin pronssi jaossa neljän kesken, niin jokainen pyrki valitsemaan itselleen sopivan strategian. Kilpailijoilla oli erilaisia ajatuksia mahdollisuuksista. Halfvarsson varmaan tunsi Anttolan ja ajatteli, että nuori poika saadaan kyllä kiinni. Sitä vastoin muille tilanne saattoi olla sellainen, jota ei strategiapalaverissa oltu käsitelty. Suomea ei varmaan odotettu tuohon asemaan. Tällöin Lapierre ja Moch saattoivat hyvinkin päätellä, että takaa-ajo ei kannata.
Kanadalaisella ei ollut käytännössä paukkuja muuhun kuin roikkumiseen. Hänen strategiansa oli siksi yksinkertainen, ei hyödyttänyt muita. L ja M taas odottivat palkintoa ilman omaa panosta. He eivät panostaneet maksimaalisesti takaa-ajoon, koska se olisi syönyt loppukiriä. Kumpikin pelasi toistaan vastaan. Halfvarssonin olisi periaatteessa kannattanut luottaa kiriinsä, mutta voi olla, etteivät sukset pelanneet tarpeeksi hyvin tai sitten hän oli jo kuluttanut liikaa energiaansa näissä kisoissa. Hän oli selkeästi clueless ankkurina ja toiset näkivät tämän. Hyvä tapa pelata kilpailija täysin ulos mitalilta.
Halfvarsson väsytti itsensä tempoilullaan eikä saanut tarpeeksi apua L ja M:ltä. Näiden ratkaisut tähtäsivät pronssin voittamiseen. Toki hopeatilaisuuden olisivat ottaneet vastaan, mutta he näkivät niin, että takaa-ajo olisi saattanut johtaa siihen, ettei kumpikaan olisi saanut mitalia. Loppukevennyksenä: kun on nähnyt Petter Northugin livenä, ei enää jaksa paheksua muita. Aikanaan maailman paras, mutta absoluuttisen itsekäs. Kläebokin on hänen rinnallaan altruismin esikuva.
Tähän päivään: toivotaan, että Kertulla pää pelaa. Toivotaan myös, että Pärmäkoski ei taas säntää kärkeen ja vedä muita mitalitaistoon. Matintalo voisi päästä kymppisakkiin, jos hiihtää viisaasti. Odotan Anderssonilta tavallaan pientä johaugia, eli varmaan lähtee aika kovaa. Siihen vetoon täytyy Kertun vastata. Pitää olla todella hereillä eikä suhmuroida jossakin alasijoilla.
