Maastohiihtokausi 2022–2023

  • 130 068
  • 1 156

Sambody

Jäsen
Upea viestipäivä. Jännätä sai kyllä ihan loppuun asti. Ei nähty kolmannella osuudella Pertulta lasittunutta katsetta vaan kunnon irvistys. Mitäpä tuosta Anttolasta. Nuorena miehenä kovassa paikassa kovalla radalla vielä kovempi suoritus. Iivo tähtää siihen olympiakultaan neljissä perättäisissä kisoissa ja sanoi, että Nikolle 3000 tuntia harjoittelua ja 3 vuoden päästä otetaan viestikultaa. Se voi olla, että se viesti on Iivon paras mahdollisuus siihen viimeiseen olympiakultaan, jos Niko saa terveenä treenata seuraavat vuodet.

Siitä puheenollen kauhulla saa odotella ja katsella kuinka tuhoisaa jälkeä asepalvelus tekee Nikon kehitykselle. Huhtikuussa ilmeisesti Anttola astuu varusmiespalvelukseen. Toivottavasti kokonaiskuormitus pysyy hanskassa eikä kehitys ota turhaan takapakkia.
 

zet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anssi Ritari
Ruotsalaisilla ollut sprinttien jälkeen vähän hiljaisempaa ja esim. Poromaa oli tänään hyvin heikko. Olisikohan niin että siellä ei voitelukopilta ole tullut apuja ja ovat hävinneet kalustoon noita kisoja? Tähän peilaten veikataan että huomenna mitalikolmikko on Hennig, Slind ja Niskanen. Tuossa järjestyksessä.
 

Nilkkakiituri

Jäsen
Suosikkijoukkue
PALLOKERHoo
Mitää sanoin notta viikko sitten että mitalin syrjässä ollaan kiinni viikko sitten miesten viestin suhteen.
 

Fordél

Jäsen
En ymmärrä, miksi palkintosijojen arvo on niin suuri.
Minä taas en ymmärrä nyt yhtään mitä ajat takaa.

Eihän täällä ole esimerkiksi kukaan nostanut tämän yksittäisen kisan takia suomalaista mieshiihtoa jotenkin korkeammalle tasolle kuin mille se kuuluu. Edelleen, meillä on tasan yksi mitalikandidaatti miehissä, ja hänkin lähinnä yhdellä hiihtotavalla ja parilla matkalla. Eikä hänkään ole entisajan huippukunnossa.

Mutta nyt on käynnissä kauden pääkisat, joihin kaikki ovat panostaneet. Suomi sijoittui täysin ansaitusti viestissä hopealle, koska se onnistui kaikilla osa-alueilla. Jokaisen neljän hiihtäjän kunto, pääkoppa, taktiikka ja kalusto toimivat. Norjaa lukuunottamatta muilla nämä osa-alueet eivät toimineet yhtä hyvin. Ansaittu hopea kauden pääkisoissa ja hyvin historiallinen suoritus, joten tottakai siitä pitää nyt nauttia ja saa olla tyytyväinen. Ties kuinka monta kertaa on aiemmin jääty ilman mitalia.

Isossa kuvassa yksittäinen palkintosija ei tietenkään muuta yhtään mitään. Mutta jos kauden pääkisassa, historiallisesta onnistumisesta ei saa iloita niin mistä sitten? Vain maailman cupin kokonaisvoitoista? Ihan oikeesti, rajansa se nyt pitäisi olla sunkin pessimismillä.
 

Rektor

Jäsen
Joo, se 2019 Seefeldissä hiihdetty rata oli sellainen että pertsan lenkki oli raju ja vapaan aika kevyt ja siellä Ranska ja Jouve sen hyödynsi. Sen jälkeen kaikissa viesteissä Ranska on käyttänyt kirikyvytöntä normaalimatkalaista ankkuroimassa, usein hyvin tuloksin. Suomalaiset vaan näki sen taktiikan siitä ja lähti hakemaan sitä väärillä radoilla. Joensuu on muuten arvokisamitalisti viestin avaajana.
Aika optimit tulokset ja samalla joukkuevalinnat Planican viesteissä tosiaan olivat, huomioiden nämä tuloksiin vaikuttavat monet tekijät.
Jasmi oli ansaitusti Oberin viestimitalisti ja hiihti perinteistä Kepan ollessa telakalla. Tuolloinkin nappiin mennyt joukkuevalinta niissä oloissa. Oberin ja Planican ratoja ei tietenkään voi samana päivänä verrata.
 
Jos takaa-ajajat olisivat lähteneet aikaisemmin liikkeelle, Suomi olisi todennäköisesti saatu kiinni. Ja jos Ruotsin suksi olisi toiminut, Suomi olisi saattanut jäädä viidenneksi.

Jossittelu kuuluu toki urheiluun, mutta yleensä terveessä menestyskulttuurissa sillä puolustellaan kun omat eivät menesty.
Suomalainen sen sijaan jossittelee menestyksen hetkellä nollatakseen meikäläisten onnistumiset.
Ehkä ugrilaiseen verenperintöön kuuluu jonkinlainen hämärä nautinto itsensä ruoskimisesta?

Unohdit Venäjän poissaolon. Eli käytännössä kuutossija. Ja jos hiihto olisi suosikkilaji Keniassa, Etiopiassa, Ugandassa ja Eritreassa niin eihän Suomi olisi mahtunut edes kärkikymmenikköön.

Putosin.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Tämä saattoi myös olla viimeinen arvokisojen viesti nykymallilla. Sekaviestiä pukkaa, samalla kuin muutkin matkat menevät uusiksi.
Ei ole viimeinen, johan Iivokin fantasioi olympiakullasta tämän päivän hopeaporukalla. Koska olympiaohjelma sanelee matkavalikoiman, on viesti on turvattu ainakin neljäksi vuodeksi. Hyvä niin sillä viesti on perinteikkyytensä lisäksi suurelle osalle urheilijoita paras mahdollisuus mitaliin. Sekaviesti menisi puhtaasti All Stars -kisaksi ja liikaa naisten osuuksia korostavaksi, koska hiihtomatkan pitää olla yhtä pitkä.

Hieno viesti Suomen miehiltä. Perinteisellä Hakola osoitti olevansa luottamuksensa arvoinen ja Iivo pudotti haastajat. Perttu vihdoin onnistui riittävän hyvin, hänen hiihtonsa oli lopulta se mitalin kannalta tärkein (jos viestissä voi niin arvottaa). Anttolan oli Pertun pidettyä asemat mahdollista lähteä hiihtämään omaa vauhtiaan. Hyvin hallitsi hermonsa, joku heikkopäisempi olisi vetänyt itsensä pihalle kolmeen kilometriin. Aivan jäätävä aihio miehellä kyllä on, mielenkiintoista nähdä loppukauden maailmancupeissa mihin kulku riittää.

Ranskan viestisuorittaminen ei aina kannakaan, Parisse ja Poromaa ihan typeryyttään odottivat jo jääneen Saksan mukaan.
 

Huppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Aika optimit tulokset ja samalla joukkuevalinnat Planican viesteissä tosiaan olivat, huomioiden nämä tuloksiin vaikuttavat monet tekijät.
Jasmi oli ansaitusti Oberin viestimitalisti ja hiihti perinteistä Kepan ollessa telakalla. Tuolloinkin nappiin mennyt joukkuevalinta niissä oloissa. Oberin ja Planican ratoja ei tietenkään voi samana päivänä verrata.
Ei toki ja Oberissa taas se pertsan lenkki oli selvästi kevyempi kuin vapaa. Taktiikan pitää osua olosuhteisiin. Tänään osui hyvin.
 

Backis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carolina Hurricanes
Minusta taas ei ole. Vaikka Kaisa Mäkäräisen arvokisamenestys jäi vaatimattomaksi suhteessa hänen perustasoonsa, silti pidän Mäkäräistä kovana urheilijana hänen perussuoritustensa vuoksi. Arvostan paljon enemmän pysyvää pärjäämistä maailmancupissa kuin mitaleiden napsimista arvokisoista, koska minulle urheilijan tekee perussuorittaminen.

En ymmärrä, miksi palkintosijojen arvo on niin suuri. Sehän on vain ihmisten keksimä tunnejuttu, jolla ei ole rationaalista perustaa. Pronssi voitetaan, mutta nelossija hävitään. Mikä idea tuossa on? Eihän nelossija ole kuin marginaalisesti huonompi kuin kolmossija. Kolmossijalle on vain keksitty antaa selvästi suurempi arvo ilman järkevää perustetta.
Itse taas arvostan Iivon suorituksia juuri siitä syystä, että on pystynyt jo useamman kerran kaikista kovimmissa karkeloissa voittamaan sen yhden kisan, joka on ollut ympyröitynä kalenterissa vuosia. Aivan helvetin kova suoritus rakentaa kaikki kohdilleen ja kestää paineet juuri tiettynä yhtenä päivänä. Ja Iivo on tehnyt sen jo usein. Siinä saa osua kohdilleen kunnon ajoitus, kalusto, mentaalipuoli, terveenä pysyminen jne.

Toki tasaisuuskin on arvostettavaa, mutta kyllä minulle esimerkiksi hiihdossa arvokisat on kovin juttu. Ja arvokisavoiton puuttumisen takia Mäkäräinen ei noussut omissa papereissa sinne legenda-kategoriaan.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Minusta taas ei ole. Vaikka Kaisa Mäkäräisen arvokisamenestys jäi vaatimattomaksi suhteessa hänen perustasoonsa, silti pidän Mäkäräistä kovana urheilijana hänen perussuoritustensa vuoksi. Arvostan paljon enemmän pysyvää pärjäämistä maailmancupissa kuin mitaleiden napsimista arvokisoista, koska minulle urheilijan tekee perussuorittaminen.

En ymmärrä, miksi palkintosijojen arvo on niin suuri. Sehän on vain ihmisten keksimä tunnejuttu, jolla ei ole rationaalista perustaa. Pronssi voitetaan, mutta nelossija hävitään. Mikä idea tuossa on? Eihän nelossija ole kuin marginaalisesti huonompi kuin kolmossija. Kolmossijalle on vain keksitty antaa selvästi suurempi arvo ilman järkevää perustetta.
Sehän on lohdullinen näkemys suomalaisittain, koska meillä näitä urheilijoita riittää jotka oli kovalla tasolla pitkään, mutta arvokisamenestys jäi vähäiseksi. Hannu Manninen, Kaisa Mäkäräinen, Pekka Koskela jne. Olympiakisoja katsoessa myös Janne Ahonen, vaikka MM-kisoissa pärjäsi

Mutta kun kyseessä on tunnejuttu, niin miksipä ei poimisi rusinoita pullasta, ja juhlisi molempia? Jos tulee tällainen urheilijoiden yleiseen tasoon nähden totaalisen yllätyksellinen viestihopea tuurilla ja taidolla, niin totta kai iloitaan hienosta venymisestä, ja juhlitaan niin kuin Suomessa vain voipi. Kahvilla ja viinerillä.

Sitten taas jos ei tule niitä arvokisamitskuja, mutta urheilija pärjää maailmancupissa, niin iloitaan sitten niistä. Siihenhän se Mäkäräinen uraa seuratessa paljolti meni loppua kohti.

Tietty jos ei pidä arvokisoja ollenkaan tärkeinä, niin sitten ei kannata katsoa ja ärsyyntyä hehkutuksista. Antaa meidän muiden katsoa, jotka pidämme näitä tärkeinä.

Rationaalisuus ja urheilun intohimoinen seuraaminen nyt ei muutenkaan oikein sovi hyvin yhteen lauseeseen. Enhän minä tuosta Suomen viestikvartetista tunne henkilökohtaisesti ketään, joten ei pitäisi olla mitään rationaalista syytä, miksi heidän pärjäämisensä toisia yhtä tuntemattomia kvartetteja vastaan pitäisi liikuttaa minua. Mutta oli se vaan hieno hetki.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Rationaalisuus ja urheilun intohimoinen seuraaminen nyt ei muutenkaan oikein sovi hyvin yhteen lauseeseen.
Niinpä. Kuka rationaalinen ihminen katsoo NHL:n runkosarjaa 82 peliä kaudessa, kaksi tuntia ja kolme varttia per peli eli lähemmäs kymmenen päivää vuodesta. Jotkut vieläpä katsovat pelit keskellä yötä.

Vielä vähemmän rationaalinen pitää olla että näistä urheiluasioista keskustelee netissä. Myönnän olevani täyttä ymmärrystä vailla.
 

Pekkis

Jäsen
Sitten taas kun erilaisten sattumien johdosta urheilija menestyy, häntä kiitellään riippumatta siitä, mitä on suorituksen taustalla.
Vähän toivoisi enemmän analyyttisyyttä.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn seuraavaa. Mites riehakkaasti sinä juhlit viime keväänä Suomen voittamia jääkiekon olympiakultia ja maailmanmestaruuksia? Kuitenkin tiedossasi oli se fakta, että näiden kisojen aikana maailman parhaat pelaajat pelailivat ihan jossain muualla. Minulta löytyi analyyttisyyttä, enkä kumpaakaan finaalia edes katsonut. Sitten kun saadaan sellainen turnaus pystyyn, jossa parhaat ovat paikalla, olen myös minä ruudun ääressä. Viimeksi tällainen mittelö järjestettiin syksyllä 2016, ja Suomi teki tuossa turnauksessa yhden maalin, ollen koko turnauksen paskin maa. Tämän jälkeisissä menestyksissä ei voi ainakaan mediaa syyttää liiallisesta analyyttisyydestä.

Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että liian vähälle arvostukselle jää mitalien ulkopuolelle jääneiden urheilijoiden suoritukset. Väitän tuntevani ison joukon kestävyysurheilijoita, joista tavalliset sohvaperunat eivät ole ikinä kuulletkaan, mutta joita suuresti arvostan.
 
Viimeksi muokattu:

Johnnie

Jäsen
Tämä on pointtini. Miksi urheilussa yksittäisille suorituksille annetaan äärimmäinen arvo ja miksi suorituksia arvioidaan suhteessa muiden suorituksiin ja sattumaan eikä urheilijan omaan perustasoon?

Yritän puolustaa urheilijoita, joita toimittajat haukkuvat, jos urheilijat ovat tehneet suunnilleen perustasonsa. Jos urheilijan perustaso on aika XXX ja hän juoksee ajan XXX, suoritus on (arvo)kisoissa hyvä riippumatta siitä, miten muut juoksevat.

Vastaavasti ärsyynnyn hehkutuksesta, joka perustuu ainoastaan menestykseen. Eilen petyttiin, koska naiset olivat vasta neljänsiä. Miksi petyttiin? Eiväthän he olleet kuin muutaman sekunnin mitaleille päässeitä hitaampia. Eihän mitali oli mikään onnistumisen mitta.
Joo ja Stanley Cup ja Kanada-malja ovat ihan yhdentekeviä juttuja. Itse asiassa koko pleijarisysteemi on keinotekoinen onnistumisen mitta, koska ei perustu pitkäaikaiseen ja tasaiseen hyvään suorittamiseen.

Tästä lähtien juhlimme vain runkosarjan voittajia. Ja kakkosia. Toki myös kolmansia. Sekä neljänsiä, koska olivat niin lähellä kolmossijaa. Ja vitossijakin on kyllä siinä ihan tuntumassa, eli suoritus oli ihan yhtä hyvä. Ja kuudenneksi sijoittunutkin oli muuten vain kahden pisteen päässä, eli periaatteessa voittajia hekin. Ja hetkinen, viidenneksitoista sijoittuneella joukkueella oli myös tasaista suorittamista, kyllähän hekin palkinnot ansaitsevat.

T. Hippo-hiihto arvokisoihin.
 
Ihan en täysin ymmärrä tuota uutisointia siitä, että nimenomaan Halfvarsson olisi tehnyt Suomelle ison palveluksen miesten viestissä kun ei lähtenyt heikkopäisenä vetämään letkaa Anttolan perässä. Eli toisin sanoen, tuleeko joskus sellainen päivä, että lähinnä pelkästään passiiviseen roikkumiseen erikoistuneilta saksalaisilta (ja jossakin märin myös ranskalaisilta) voitaisiin edellyttää omaa aktiivisuutta menestymisen eteen eikä suorastaan vaadita, että joku muu tekee sen kovemman työn, jonka jälkeen nämä noukkivat hedelmät loppukirissä? Tämä kuviohan on ihan liian tuttu niin yhdistetystä kuin miesten ja naisten maastohiihdostakin jo vuosien takaa.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ei tullut sitä Suomen toivomaa keliä naisten 30 km kisaan. Nyt ei saada kalustoetua, kuten viesteissä pertsalla. Suomen huolto paransi heti, kun sää kylmeni ja tuli haastavammat olot.

Tänään lupailee kisojen alun säätä, lämpö nousee liki 10 ast ja aurinko porottaa. Ruotsi on taas mukana peleissä ja Ebban+Fridan osakkeet nousevat.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK

Norskeille ei voitto maistunut. Miesten puolella hiihto on hieman kriisissä, Norja on liian ylivoimainen. 50 km pertsalla sentään Iivo vs Norskit.
Tämä on minusta jotenkin vähän koomista. Käännetään ihan kaikki kivet menestyksen eteen ja sitten kun ollaan ylivoimaisia, syytellään muita siitä etteivät nämä edes yritä.

En ole unohtanut Ingard Lereimin suoritusta suomalaisten joukkokäryssä. Ja onhan Norjalla ollut vahva miehitys FISissä kautta vuosien. Toki nykyään on ihan sama missä ja milloin ja miten päin hiihdetään, norjalainen voittaa aina.

Ja joo, olen myös omin silmin nähnyt sen sikäläisen hiihto- ja ulkoilukulttuurin, joten eipä se ihme ole, että massaa riittää. Ja siitä on lahjakkuuksia kiva seuloa. Pointtina on kuitenkin, että Norja olisi ehkä itsekin voinut edes likaisia temppujaan vähentää vuosien varrella.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Ihan en täysin ymmärrä tuota uutisointia siitä, että nimenomaan Halfvarsson olisi tehnyt Suomelle ison palveluksen miesten viestissä kun ei lähtenyt heikkopäisenä vetämään letkaa Anttolan perässä. Eli toisin sanoen, tuleeko joskus sellainen päivä, että lähinnä pelkästään passiiviseen roikkumiseen erikoistuneilta saksalaisilta (ja jossakin märin myös ranskalaisilta) voitaisiin edellyttää omaa aktiivisuutta menestymisen eteen eikä suorastaan vaadita, että joku muu tekee sen kovemman työn, jonka jälkeen nämä noukkivat hedelmät loppukirissä? Tämä kuviohan on ihan liian tuttu niin yhdistetystä kuin miesten ja naisten maastohiihdostakin jo vuosien takaa.
Tällaisissa tilanteissa noudatetaan tiettyä peliteoriaa, joka perustuu tietysti informaatioon omista ja muiden vahvuuksista. Periaatteena on, ettei metriäkään tehdä turhaa työtä, jos on saavutettavissa jokin palkinto. Jokainen urheilija pyrkii maksimoimaan oman suorituksensa ja joutuu siksi puntaroimaan (jos pää pelaa) niitä vaihtoehtoja, jotka ovat hänelle mahdollisimman optimaalisia.

Jos tilanne olisi ollut neljällä osuudella sellainen, että Anttola olisi ollut pronssin kantaja, olisimme nähneet aivan toisenlaisen osuuden. Anttola olisi joutunut aivan limitille suorituksessaan. Tällöin jokaisen hiihtäjän etu olisi ollut se, että Anttola ajetaan kiinni ja silloin myös yhteistyötä olisi syntynyt jopa oman edun kustannuksella.

Nyt kun oli kuitenkin pronssi jaossa neljän kesken, niin jokainen pyrki valitsemaan itselleen sopivan strategian. Kilpailijoilla oli erilaisia ajatuksia mahdollisuuksista. Halfvarsson varmaan tunsi Anttolan ja ajatteli, että nuori poika saadaan kyllä kiinni. Sitä vastoin muille tilanne saattoi olla sellainen, jota ei strategiapalaverissa oltu käsitelty. Suomea ei varmaan odotettu tuohon asemaan. Tällöin Lapierre ja Moch saattoivat hyvinkin päätellä, että takaa-ajo ei kannata.

Kanadalaisella ei ollut käytännössä paukkuja muuhun kuin roikkumiseen. Hänen strategiansa oli siksi yksinkertainen, ei hyödyttänyt muita. L ja M taas odottivat palkintoa ilman omaa panosta. He eivät panostaneet maksimaalisesti takaa-ajoon, koska se olisi syönyt loppukiriä. Kumpikin pelasi toistaan vastaan. Halfvarssonin olisi periaatteessa kannattanut luottaa kiriinsä, mutta voi olla, etteivät sukset pelanneet tarpeeksi hyvin tai sitten hän oli jo kuluttanut liikaa energiaansa näissä kisoissa. Hän oli selkeästi clueless ankkurina ja toiset näkivät tämän. Hyvä tapa pelata kilpailija täysin ulos mitalilta.

Halfvarsson väsytti itsensä tempoilullaan eikä saanut tarpeeksi apua L ja M:ltä. Näiden ratkaisut tähtäsivät pronssin voittamiseen. Toki hopeatilaisuuden olisivat ottaneet vastaan, mutta he näkivät niin, että takaa-ajo olisi saattanut johtaa siihen, ettei kumpikaan olisi saanut mitalia. Loppukevennyksenä: kun on nähnyt Petter Northugin livenä, ei enää jaksa paheksua muita. Aikanaan maailman paras, mutta absoluuttisen itsekäs. Kläebokin on hänen rinnallaan altruismin esikuva.

Tähän päivään: toivotaan, että Kertulla pää pelaa. Toivotaan myös, että Pärmäkoski ei taas säntää kärkeen ja vedä muita mitalitaistoon. Matintalo voisi päästä kymppisakkiin, jos hiihtää viisaasti. Odotan Anderssonilta tavallaan pientä johaugia, eli varmaan lähtee aika kovaa. Siihen vetoon täytyy Kertun vastata. Pitää olla todella hereillä eikä suhmuroida jossakin alasijoilla.
 
Viimeksi muokattu:

Rektor

Jäsen
Onneksi eilen Suomen suurin kalustoetu oli toisella osuudella ylämäkipätkillä. Iivon hapenottokalusto. Samansuuntaista etua olisi tarjolla tänäänkin, mutta mikäli ladun pinta ei säily riittävän kovana, niin tuskin sataa Kertun laariin.
Kärkijoukoissa varmasti matkaa taittaa. Toivottavasti silloinkin, kun kisan tulos puntaroidaan.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Hagi

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Onneksi eilen Suomen suurin kalustoetu oli toisella osuudella ylämäkipätkillä. Iivon hapenottokalusto. Samansuuntaista etua olisi tarjolla tänäänkin, mutta mikäli ladun pinta ei säily riittävän kovana, niin tuskin sataa Kertun laariin.
Kärkijoukoissa varmasti matkaa taittaa. Toivottavasti silloinkin, kun kisan tulos puntaroidaan.

Pitänee paikkansa. Kepan kannalta harmi, että ruotsalaiset saanevat nyt hyvät kapulat taas alle alkukisojen malliin. Molemmissa viesteissä Ruotsin huollon suoritus on ollut heikko haastavaan olosuhteeseen. Samoin viestissä Norjan Slindin pitopohja ei pitänyt, eikä luistanut. Hiihtoniilot nostivat Slindin jopa suosikkien joukkoon 30 km, jos ja kun saa hyvän kaluston alle.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Oli kyllä eilen hieno viestihiihto miehiltä. Jokainen vaan teki sen mitä tarvitaan. Sitten tuli hopea. Upea saavutus. Anttola oli kyllä mies paikallaan. Vaikka onkin nuori niin kesti paineet hyvin.
 

Rara

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tällaisissa tilanteissa noudatetaan tiettyä peliteoriaa, joka perustuu tietysti informaatioon omista ja muiden vahvuuksista. Periaatteena on, ettei metriäkään tehdä turhaa työtä, jos on saavutettavissa jokin palkinto. Jokainen urheilija pyrkii maksimoimaan oman suorituksensa ja joutuu siksi puntaroimaan (jos pää pelaa) niitä vaihtoehtoja, jotka ovat hänelle mahdollisimman optimaalisia.

Jos tilanne olisi ollut neljällä osuudella sellainen, että Anttola olisi ollut pronssin kantaja, olisimme nähneet aivan toisenlaisen osuuden. Anttola olisi joutunut aivan limitille suorituksessaan. Tällöin jokaisen hiihtäjän etu olisi ollut se, että Anttola ajetaan kiinni ja silloin myös yhteistyötä olisi syntynyt jopa oman edun kustannuksella.

Nyt kun oli kuitenkin pronssi jaossa neljän kesken, niin jokainen pyrki valitsemaan itselleen sopivan strategian. Kilpailijoilla oli erilaisia ajatuksia mahdollisuuksista. Halfvarsson varmaan tunsi Anttolan ja ajatteli, että nuori poika saadaan kyllä kiinni. Sitä vastoin muille tilanne saattoi olla sellainen, jota ei strategiapalaverissa oltu käsitelty. Suomea ei varmaan odotettu tuohon asemaan. Tällöin Lapierre ja Moch saattoivat hyvinkin päätellä, että takaa-ajo ei kannata.

Kanadalaisella ei ollut käytännössä paukkuja muuhun kuin roikkumiseen. Hänen strategiansa oli siksi yksinkertainen, ei hyödyttänyt muita. L ja M taas odottivat palkintoa ilman omaa panosta. He eivät panostaneet maksimaalisesti takaa-ajoon, koska se olisi syönyt loppukiriä. Kumpikin pelasi toistaan vastaan. Halfvarssonin olisi periaatteessa kannattanut luottaa kiriinsä, mutta voi olla, etteivät sukset pelanneet tarpeeksi hyvin tai sitten hän oli jo kuluttanut liikaa energiaansa näissä kisoissa. Hän oli selkeästi clueless ankkurina ja toiset näkivät tämän. Hyvä tapa pelata kilpailija täysin ulos mitalilta.

Halfvarsson väsytti itsensä tempoilullaan eikä saanut tarpeeksi apua L ja M:ltä. Näiden ratkaisut tähtäsivät pronssin voittamiseen. Toki hopeatilaisuuden olisivat ottaneet vastaan, mutta he näkivät niin, että takaa-ajo olisi saattanut johtaa siihen, ettei kumpikaan olisi saanut mitalia. Loppukevennyksenä: kun on nähnyt Petter Northugin livenä, ei enää jaksa paheksua muita. Aikanaan maailman paras, mutta absoluuttisen itsekäs. Kläebokin on hänen rinnallaan altruismin esikuva.

Hyvää analyysiä. Lisäksi täytyy todeta, että ero ankkuriosuudelle lähdettäessä Suomen eduksi oli merkittävä. Mikäli Suomen johto takaatuleviin olisi ollut luokkaa 25-30s, niin varmasti olisi yritetty ajaa Suomea enemmän kiinni. Nyt Iivo sai tehtyä riittävästi eroa, jonka Perttu sai lähes pidettyä eikä perinteistä kolmososuuden romahdusta nähty. Hyväriseen oli toki lähtökohtaisestikin parempi luotto kuin vaikkapa aiemmin Lari Lehtoseen, mutta yksin hiihtäminen on todella paha paikka, kun takana tullaan porukalla. Hienosti Hyvärisen ja toki myös Anttolan pää kesti.

Viime vuosina Suomella on ollut miesten viestissä kolmesti eilisen kaltainen tilanne perinteisen osuuksien jälkeen:
Sothsissa 2014 Suomi ja Ruotsi olivat kärjessä perässään Tsekki +17s, Ranska +24s, Venäjä ja Italia +41s, Norja +1 min. Kolmososuudella Lehtonen jäi Ruotsista 1 min 10 sek, sijalle 7 sekä lähes minuutti mitalista.
Lahdessa 2017 Suomi oli kolmantena +30s Norjasta ja Venäjästä perässään Ranska +46s(kärjestä), Sveitsi +1.04, Saksa +1.22s ja Ruotsi +1.36. Hellnerin johdolla kaikki ajoivat Suomen Lehtosen kiinni ja ohikin ja ennen ankuuriosuutta Suomi oli 14s jäljessä Ruotsi, Sveitsiä ja Saksaa. Heikkinen ajoi nämä kiinni, mutta lopulta kaatui maalisuoralla. Olkoonkin, että pronssia tuskin olisi tullut vaikka ei olisikaan pysynyt pystyssä.
Seefeldissä 2019 Norja, Venäjä ja Suomi tulivat yhdessä toiseen vaihtoon perässään +27s Ruotsi, +35s Ranska ja +40s Saksa. Tällä kertaa oli Heikkisen vuoro jäädä ja viimeisessä vaihdossa Suomi oli +17s perässä Norjaa/Venäjää ja Ranska vain 8s Suomen perässä. Jouve ajoi nopeasti Hyvärisen kiinni ja päihitti selkeästi loppukirissä.

Eilen tilanne oli näistä kaikista paras, mutta kyllähän kolmos- ja ankkuriosuuksille lähdettäessä pelkona oli, että Suomi ajetaan taas kiinni. Onneksi näin ei käynyt ja saatiin pitkästä aikaa mitali miesten viestistä kaikkien hiihtäjien onnistuessa erinomaisesti. Toivottavasti tänään ja huomenna tipahtaa vielä pari mitalia.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Hyvää analyysiä. Lisäksi täytyy todeta, että ero ankkuriosuudelle lähdettäessä Suomen eduksi oli merkittävä. Mikäli Suomen johto takaatuleviin olisi ollut luokkaa 25-30s, niin varmasti olisi yritetty ajaa Suomea enemmän kiinni. Nyt Iivo sai tehtyä riittävästi eroa, jonka Perttu sai lähes pidettyä eikä perinteistä kolmososuuden romahdusta nähty. Hyväriseen oli toki lähtökohtaisestikin parempi luotto kuin vaikkapa aiemmin Lari Lehtoseen, mutta yksin hiihtäminen on todella paha paikka, kun takana tullaan porukalla. Hienosti Hyvärisen ja toki myös Anttolan pää kesti.

Viime vuosina Suomella on ollut miesten viestissä kolmesti eilisen kaltainen tilanne perinteisen osuuksien jälkeen:
Sothsissa 2014 Suomi ja Ruotsi olivat kärjessä perässään Tsekki +17s, Ranska +24s, Venäjä ja Italia +41s, Norja +1 min. Kolmososuudella Lehtonen jäi Ruotsista 1 min 10 sek, sijalle 7 sekä lähes minuutti mitalista.
Lahdessa 2017 Suomi oli kolmantena +30s Norjasta ja Venäjästä perässään Ranska +46s(kärjestä), Sveitsi +1.04, Saksa +1.22s ja Ruotsi +1.36. Hellnerin johdolla kaikki ajoivat Suomen Lehtosen kiinni ja ohikin ja ennen ankuuriosuutta Suomi oli 14s jäljessä Ruotsi, Sveitsiä ja Saksaa. Heikkinen ajoi nämä kiinni, mutta lopulta kaatui maalisuoralla. Olkoonkin, että pronssia tuskin olisi tullut vaikka ei olisikaan pysynyt pystyssä.
Seefeldissä 2019 Norja, Venäjä ja Suomi tulivat yhdessä toiseen vaihtoon perässään +27s Ruotsi, +35s Ranska ja +40s Saksa. Tällä kertaa oli Heikkisen vuoro jäädä ja viimeisessä vaihdossa Suomi oli +17s perässä Norjaa/Venäjää ja Ranska vain 8s Suomen perässä. Jouve ajoi nopeasti Hyvärisen kiinni ja päihitti selkeästi loppukirissä.

Eilen tilanne oli näistä kaikista paras, mutta kyllähän kolmos- ja ankkuriosuuksille lähdettäessä pelkona oli, että Suomi ajetaan taas kiinni. Onneksi näin ei käynyt ja saatiin pitkästä aikaa mitali miesten viestistä kaikkien hiihtäjien onnistuessa erinomaisesti. Toivottavasti tänään ja huomenna tipahtaa vielä pari mitalia.
Hyvää täsmennystä asiaan. Täytyy todella muistaa se, että Hyvärinen on kohentanut merkittävästi vapaan hiihtoaan ja hänestä on tullut tähän luottomies. Anttolaa ei nyt syrjäytä kukaan enää vapaalta tulevaisuudessa. Suomi on siis miehissä ratkaisemassa ikuisuusongelmansa ainakin ensi olympialaisiin saakka. Tosin se kirikyvyn saaminen on vielä toinen asia, mutta Anttola voi kehittyä niin kovaksi hiihtäjäksi, että mitään varsinaista kiriä ei tarvita. Kukaan ei pysy samassa tahdissa tyyliin Kruger.

Ja tosiaan eilisestä on mainittava sekin, että yksin hiihtäminen takaa-ajattuna ei todellakaan ole ollut suomalaisille mitään peruskauraa, kuten tuossa toteatkin. Siihenkin nähden Perttu ja Niko muuttivat perinteitä aika lailla.
 

Huono pakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
Ei tarvitse olla kovinkaan rohkea veikkaaja, jos sanoo, että tänään naisten 30 km:lle lähtevistä neljästä suomalaisesta kolme hiihtää tänään viimeisen kerran arvokisoissa. Iso aukko jää täytettäväksi.

Muuten kisasta voi sanoa, että surulliseksi vetää tämä pitkän matkan suosio, kun lähtölistalle on saatu vain 46 hiihtäjää, vaikka nämä pari roistovaltiota, joilla on yleensä se neljä hiihtäjää mukana, ovatkin poissa. Ja hyvin suurella todennäköisyydellä, jää vielä näistä 46:sta muutama hiihtäjä pois.

Uskallan väittää, että tämä pieni osallistujamäärä johtuu osittain myös tästä yhteislähdöstä, kun on rankka latu, rankka keli, niin moni pienemmän maan hiihtäjä jää pois, kun tietävät, etteivät saa hiihtää kuitenkaan maaliin saakka, koska aikaerot tulevat muodostumaan tänään(kin) varsin suuriksi.
 
Viimeksi muokattu:

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Hyvää analyysiä. Lisäksi täytyy todeta, että ero ankkuriosuudelle lähdettäessä Suomen eduksi oli merkittävä. Mikäli Suomen johto takaatuleviin olisi ollut luokkaa 25-30s, niin varmasti olisi yritetty ajaa Suomea enemmän kiinni.
Ero oli 30,6 sekuntia. Liekö mainitsemasi aikahaarukka olisi vielä tilannetta isommin muuttanut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös