SM-hiihtojen summaus olympiaehdokkaiden osalta näyttää seuraavalta:
Hakolan esitys oli kaikkein positiivisin; ilmeisesti hänen suorituksistaan täytyy aina vähentää tietty hasardiosuus, joten ilman sitä voittokin olisi ollut suurempi. Kisoihin. Kehityshaasteena pystyssä pysyminen ym. muut hasardit.
Mäki, vapaan sprintti meni nyt hyvin, joten voidaan nimetä kisoihin. Mitään hyötyä muihin lajeihin ei Mäestä kuitenkaan ole.
Lepistö, kansallisen sarjan kärkeä, mutta kunto ei riitä pidemmälle. Voisi olla sprintissä, jos Suomella olisi täysi miehistö kisoissa.
Vuorela, ei mitään asiaa kisoihin: ei ole nopeakaan, vain kansallisen sarjan kärkeä distanssissa.
Miesten joukkueen kokoaminen on verrattain yksinkertaista, mennään kuuden kiintiöllä, joten vähiten huonot kisajoukkueeseen paria poikkeusta lukuunottamatta.
Mitä on tapahtunut Miska Poikkimäelle? Aivan rapakunnossa. Ja Petteri Koivistosta ei mitään havaintoa. Onneksi seuraavien ikäluokkien lupaus Ståhlberg on matkalla kohti huippua. Kuten varmaan Moilanenkin. Liekarilla oli vähän tukkoista, mutta vaihtelut kuuluvat nuorten hiihtäjien kilpailuihin.
Naisten puolelta mitään näyttöjä ei ollut mahdollista antaakaan, koska puolet huipuista oli poissa. (Tosin Lylynperältä vaadittiin sprintin näyttöä, mikä on ymmärrettävää, koska joulukuussa Lylynperä oli laskukunnossa.)
Kähärä ja Lylynperä kuuluvat olympiajoukkueeseen, kuten Joensuukin. Viisi distanssiin ja kaksi vain sprinttiin.
Piipon kunnon kehitys on pettymys, hän ei millään kyennyt haastamaan olympiapaikoista kamppailussa ketään. Osaaminen on turhan kapea-alaista.